Leppoisa lauantai

Päivä pilkkilesken elämää on takana. Huomenna tuleekin sitten heti aamupäivällä hiihtolomaviereita, jes! Otso täytti EHKÄ tänään 7 kk. Tai sitten ei. Me otetaan Otsosta joka kuukausi "kuukautiskuva", eli aina joka kuun 30. päivä. Ne on sitten lahjaksi saadussa pienessä albumissa ja voi katsoa miten Otso on muuttunut kuukaudesta toiseen. Vaan kun helmikuussa ei ole 30. päivää! Täyttääkö Otso sitten 7kk tänään vai 2.3., kun on tavallaan 30. päivä. Sanopa se, melkeinpä yhtä vaikea kysymys kuin kumpi oli ensin, muna vai kana :D

Tänäänkin tuli postiluukun kautta yllätys vaikkei ollut edes postipäivä. Tuli kiitos "avainkuriirina" toimimisesta. En edes eiliseen blogiin kirjoittanut että ehdin leikkiä illalla vielä talkkariakin läheisessä retkeilymajassa. Siitä kiitokseksi postiluukusta tipahti Mignon-suklaakonvehteja! Aivan huippuja, Mignon onkin minun suosikkisuklaamuna ja myös konvehtina sitä samaa hurmaavaa makua. Otsokin sai tutkia vähän laatikkoa kunnes kaikki karkit laatikoineen tippuivat lattialle, kuten yleensä kaikki muukin jossain vaiheessa.


Otsosta on tullut aamuvirkku. Nykyään se herää aina seitsemältä. Ennen sen sai vielä vieressä nukutettua reiluksi tunniksi, mutta ei enää. Yritän kyllä, mutta poitsu on mitä pirtein. Joskus onnistun vielä vähän aikaa nukkumaan niin, että laitan Otson pinnasänkyyn ja heitän sinne läjän leluja joita se tutkii. Mutta Otso on fiksu mies. Se tietää miten äidin saa ylös. Ei muuta kuin aamukakat vaippaan niin johan tulee mammaan liikettä. Varma keino päästä pesulle ja samalla saa myös päivävaatteet päälle. Ja kun mammeli on saatu kerran ylös, sitten hän yleensä ryhtyykin puuhastelemaan jo aamupuuroa. Kakkatemppu sai äidin tänäänkin ylös.

Päivällä Otso keksi, miten sitteriä voi keinuttaa itsekin. Tuota samaa jalkaliikettä Otso tekee myös usein sylissä ollessaan, vähän kuin hyppyyttää itseään. Oli hauska näköistä kun Otso hyppi sitterissä ja söi nauhaa innoissaan.


Ilma oli mitä parhain, mutta mie halusin jatkaa vielä vähän ompeluprojekteja. Sainkin joitakin vaippoja tehtyä, vaikka Otson unet olivat tänään superlyhyitä. Käytiin me sitten iltapäivällä Otson kanssa vaunuilemassa. Perun siis lähes kaikki eiliset sanani, koska tänään Otso nukkuikin ennätysvähän. Kyllä se jälleen kolmet unet kiskaisi, mutta pisimmät taisivat olla tunnin luokkaa. Lisäksi kolmannet unet olivat ohi jo beljän aikaan eikä sen jälkeen nukuttukaan. JA SEN KYLLÄ HUOMASI. Illalla nimittäin känkkäränkkä pääsi jälleen livahtamaan meille tuuletusikkunasta tai jostakin. Raukka itki väsymystään, puuroa sain kuitenkin huijattua mahaan. Otso nukahti jo ennen kahdeksaa. Toisaalta käy sääliksi kun huomaa miten väsynyt se on ja huutaa, toisaalta taas ärsyttää se huutaminen, varsinkin kun on yksin. Mutta sellastakin vauva-arki välillä on, kuitenkin niin ihanaa. Ihanaa kun se väsynyt silmienhieroja rauhoittuu sylissä. Ja epäilemättä ihanaa kun se nukahtaa :D

Loppuun vielä hento kantelekonsertti Kalevalanpäivän kunniaksi. Tässä vaiheessa Känkkäränkkä oli jo saapunut, joten ohjelmistossa oli lähestulkoon vain itkuvirsiä.