Normimaanantai

Maanantait on joskus vähän tylsiä. Onneksi on aina iltaisin koris :) Aamupäivä menee yleensä kotihommia tehdessä ja iltapäivä menee muuten vain. Käytiin me Otson kanssa kirjastossa ja vähän ulkoilemassa. Mie yritin laittaa valokuvia albumiin, mutta ei siitä oikein mitään tule ainakaan Otson ollessa hereillä. Otso on alkanut tulla hyvin kiinnostuneeksi kaikesta mitä ympärillä on. Ennen se saattoi istua sitterissä ja katsoa kun mie tein jotain, mutta nyt se läähättää innoissan kuin vanha koira, heiluttaa käsiä, jalkoja ja päätä samanaikaisesti ja haluaa koskea kaikkeen mihin yltää. Erityisen kiinnostavia ovat lehdet ja paperit. Ei puhettakaan että voisi lukea lehteä Otso sylissä. Ei. Lehti on yhtenä ryppynä, märäksi lutkutettu. Otsolla sormet haavoilla kun sivut raapivat ja suu täynnä painomustetta (onneksi näin ei ole vielä käynyt kun olen luovuttanut heti). Otso on myös alkanut osoittaa ärtymystä jos se on saanu kovalla työllä nappaistua esim. valokuvan käteensä ja äiti nappasee sen pois.
Pinnasängyssä Otso viihtyy viettäen jumppatuokioita: ottaa laidasta kiinni, heittää jalan yli ja yrittää punkea sieltä ulos. Kohta pitää varmaan laskea pohjaa alemmas ettei se oikeasti pääse sängystä pois. Toisaalta ihanaakin kun Otso on alkanu touhottaa... tyätyy vaan alkaa olla tarkkana ettei sen lähelle jää mitään suuhun sopimatonta kun Otso huomaa kyllä kaiken :) Ja kun ihan vähän pääsee jo etenemäänkin tai ainakin pyörimään, kurkottamisen mestari ulottuu jo aika laajalle reviirille.


Sellasta tällä kertaa...