Piti alkaa heti päivittää blogia kun Otsolta tuli hauska juttu. Miika oli lähdössä lenkille lippis ja aurinkolasit päässä. Sanoin sille että oletpa komea! :) Sitten kysyin Otsolta että oletko sinä komea, mutta Otso oli sitä mieltä että ei ole. Sitten hän juoksi vaatekaapille ja etsi sieltä päähänsä oman lippiksen ja alkoi huudella "Äiti missä miun aulinkolasit on, missä miun komeat aulinkolasit on?" Sanoin missä ne ovat ja kohta Otso tuli taas miun luokse: "Kato äiti, nyt mie olen komee! Kato mie olen komee!"
Tässä meijän komee mies nyt on, toinen ehti lähteä jo sinne lenkille. Hauska oivallus vaan että kun Miikalla oli aurinkolasit ja lippis, niin ne tekivät Otson mielestä komeuden.
Äijä lähti aamulla ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Yli viikon olikin täällä meitä auttamassa ja ahertamassa. Työn tulokset ovat ihailtavissa täällä. Talo ja autotallivarasto on nyt kahteen kertaan maalattu, roskiskatoksen runko kasattu ja kaikenlaista muutakin pientä hommaa. Kiitos äijälle. Ja Otso nukkui joka yö yläkerrassa äijän kainalossa. Mummu ja ukko kävivät myös eilen tässä paluumatkallaan Rovaniemeltä. Ilmeistä päätelleen olivat yllättyneitä miten hyvin maalausprojekti oli edennyt :)
Mutta onhan sitä työtunteja kertynytkin. Tässäkin kuvassa kello on varmaan jo 22, olen saanut lapset nukkumaan ja säntäsin vielä pihalle maalailemaan. Miun maalaustyyli vaan muistuttaa kuulemma enemmän kapellimestarin toimintaa :)
Aarni ajelee nykyään mielellään autollaan. Harmi vain, että se tuntuisi olevan Otsonkin suosiossa tällä hetkellä enemmän kuin mopo. Suurimmat riidat tulevat auton omistussuhteista ja käyttöoikeuksista. Aarnikin osaa pitää jo puoliaan.
Torstaina kävin poikien kanssa seurakunnan järjestämällä lastenretkellä Sodankylän varuskunnassa. Oli tosi mukava päivä, vaikka aika rankka. Aamulla lähdimme ja iltapäivällä tulimme. Monta kertaa piti lastautua linja-autoon ja taas pois, oli vähän säätämistä ettei Otso karannut sillä aikaa kun hain Aarnia ja oli kaikki tavarat mukana. Varuskunnassa sai tutustua niiden ajoneuvoihin. Harmi oli vain se, ettei siellä saanut ottaa kuvia. Venäjän sotajoukot saisivat selville suomen suurimmat sotasalaisuudet kun tottakai kaikki Venäjän armeijan päälliköt lukevat tätä blogiakin ja kun olisivat nähneet kuvan Otsosta panssarivaunun kyydissä niin avot, Suomen puolustusjärjestelmä olisi murrettu. Kuvia ei siis tältä reissulta ole paitsi yksi lähtöaamulta.
Mutta hurja kokemus oli panssarivaunulla tai jollain teloilla kulkevalla ajoneuvolla ajaminen. Siis kyydissä oleminen. Otson kanssa kipusimme kyytiin, Aarnin tajusin onneksi jättää pois. Ajattelin että vedetään varmaan hiekkakentällä joku kierros, mutta eipä mennytkään ihan niin. Suunnattiinkin metsään, eikä tosiaankaan mitään metsäautotietä pitkin. Aivan räseikkömettään, jossa oli myös valtavia ojia. Niidenkin yli mentiin tuosta noin vaan, välillä otsa sojotti kohti maata ja välillä kohti taivasta, panssarivaunu meni kuin huvipuistolaitteet. Kun olimme tarpeeksi monen ojan yli menneet, aloin uskoa että ojista siis selvitään. Samassa se ajoikin päin ranteenpaksuista puuta, mutta se kaatui vaunun voimasta. Lopuksi menimme vielä melkein
pystysuoraa jyrkkää mäkeä, pelkäsin koko ajan että vaunu kippaa. Huh mikä kokemus.
Otsokin oli selvästi vaikuttunut, on monta kertaa jälkikäteen muistellut että "Otso oli panssalivaunun kyydissä! Se meni puuta päin! Puu meni KAATU!!!" Ja kun päästiin kotiin, Otson oma mopo oli muuttunut puheessa panssarimopoksi...
Jepjep, mutta nyt kuuluu sen verran huutoa jotta täytyypä varmaan lähteä kaksikon kanssa ulos. Ei ollakaan vielä tänään oltu kun olimme aamulla perhekirkossa ja seurakuntatalolla sai lounaankin. Me saadaan ainakin kirkollisverolle vastinetta :)
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
tiistai 24. toukokuuta 2011
Aarni 1v. 2kk
Aarni se täyttää tänään 1v. 2kk ja otettiin kuukautiskuvan aiheeksi Aarnin uusin (vaikkei ihan uusi) taito seisominen. Tänään hän otti jopa yhden askeleen, mutta sitten heittäytyi jo kumoon. Vähän rohkeutta ja taistelutahtoa tarvittaisiin ensiaskeliin.
Aarnin suosikkihommaa on mm. muiden syöttäminen. Kun Aarnia ei enää itseään huvita syödä, hän ottaa ruokapalan käteen ja alkaa viedä sitä määräteitoisesti lähinnäö istuvan suuta kohti. Ja sitten itse avaa omaa suutaan malliksi miten pitäisi tehdä. Ja jos on päättänyt lahjoittaa esim. banaaninpalan Miikalle, eikä Miika halua ja mie tarjoudun sijaiskärsijäksi, se ei kelpaa. Banaaninpala pitää syöttää juuri sille, kenelle Aarni on sen päättänyt syöttää.
Otson juttuja olen aina välillä yrittänyt kirjoittaa muistiin. Ne eivät vaan kuulosta kirjoitettuina yhtä hauskoilta kuin Otson suusta tulleina sopivissa tilanteissa.
Yksi Otson suosikkisana on nykyään MUTTA. Varsinkin kun hän on jostain asiasta eri mieltä. Mutta minä haluan. Mutta ei mennä. Mutta tehdään muovailuvahaa.
Keskustelut menevät usein näin:
- Äiti Otso haluaa askalella
- Ei me nyt askarrella
- Mutta Otso haluaa askalela
- Ei me nyt voida kun Aarnikin on hereillä ja tulee sotkemaan
- Mutta voidaan askalela!
Sitten se on ongelma, kun Otsolle tulee aina nälkä kun näkee jotain ruokaa tai jonkun syövän jotain. Meidän on pakko yrittää kaikkien syödä samaan aikaan. Joskus käy niin, että Miika pääsee vasta myöhemmin syömään. Vaikka olisimme juuri loettaneet ruokailun (Otso on syönyt täyden annoksen) ja Miika tulee kotiin, Otso haluaisi alkaa taas syödä. Kärttäminen alkaa jo siinä vaiheessa kun alan tehdä ruokaa. "Saako tätä vähän maiskutella?" "Saako tätä vähän maistaa" "Saako tätä ottaa pienen palan?" Ja samaten aina jos löytää pöydeältä pienenkin palan esim. kurkkua, "Saako tätä syödä?"
Kauhean laajaa miksimiksi-kyselykautta ei vielä ole. Kyllä hän joskus tekee tarkentavia kysymyksiä.
O: Mihin Elika meni?
Ä: Erika meni hammaslääkäriin
O: Mihin Elikalla sattuu?
Ä: Erikalla sattuu hampaaseen.
O: Mihin hampaaseen?
Otsohan osaa jo pottailun tosi hyvin. Aarnin kanssa ollaan nyt alettu harjoitella ja onnistuminen on aivan äidin jaksamisesta ja viitseliäisyydestä kiinni. Että kuinka monta kerta sen jaksaa raahata potalle ja kauanko jaksaa viihdyttää vessasta löytyvillä esineillä. Kato papiljotti. Kato kynsiharja. Katso tyhjä vessapaperirulla. Kato laitetaanpa kynsiharja vessapaperitullan sisään. Kato äitin hiusnipsi. Kato laitetaanpa hiusnipsi papiljotin ympärille. Kato hammastahna. Älä avaa hammastahnaa. Älä nyt suutu. Kato tätä papiljottia.
Vain toinen äiti voi ymmärtää. Eräänä päivänä Aarni alkoi syöttötuolissa ähistää ja ajattelin että olen reipas äiti, minä OLEN reipas äiti ja juoksutin sen potalle, juoksumatkalla riisuuin vaatteita. Jes, ehdin. Aarni potalle ja samassa Otso alkoi huutaa että haluaa vettä. Kävin antamassa Otsolle vettä salamannopeasti ja yhtä salamannopeasti Aarni oli ehtinyt kakata vessan matolle. Eiku pesemään Aarnia ja siirsin sen eteiseen jotta pystyin alkaa pesemään vessaa. Tietenkin pikavauhtia, mutta olin jälleen liian hidas. Uusi läjä odottti vessan matolla. Otso vieressä analysoimassa miltä Aarnin kakka näyttää ja minkä muotoinen se on. Samoin hän tekee myös pissoille. Minua ihan kauheasti kiinnostaa siinä vaiheessa kakan ja pissan muoto. Eräänä päivänä Otso myös totesi oman kakan nähtyään. "Kato äiti. Hieno kakka. Ei sitä kannata syyä." Se tästä vielä puuttuukin ja pahoitteluni pakollisista pissakakkajutuista. Syksyllä mie menen töihin niin miun aivot täyttyy muullakin :D
Mitäpä muuta...no tietenkin maalausta, MAALAUSTA maalausta. Äijä saapui perjantaina myöhään tänne meille avuksi talonmaalauspuuhiin. Sitä onkin sitten jatkunut siitä asti. Lauantaina myös mummu ja ukko tulivat auttamaan sekä Timo-kummi, sunnuntaina apuna oli avulias partiokaveri Ilkka ja eilen mammakaverin mies Janne. Tänään äijä joutui maalailemaan ihan yksin päivän, kun Miika lähti töihin ja minusta ei juuri apua ole noiden poikasten kanssa. Laopset heräsivät tänään tosi aikaisin ja laitoin Otsonkin päiväunille. Se tapahtui kuitenkin vähän myöhemmin kuin Aarnin uniaika oli. Kun molemmat pojat nukkuivat, vedin reippaasti maalausvaatteet päälle, vaan 5 min sitä riemua kesti. Melkein 10 minuuttia Aarni jaksoi kuitenkin vielä seurata puuhaa rattaista joten sain kädet tänäänkin ainakin muodon vuoksi maaliseksi.
Talo alkaa näyttää tältä, nyt on jo siirrytty autotalliin.
Tällaista tarinointia tällä kertaa, heippa taas ensi kertaan! Kiitos kommenteista joita tuli taas viime kirjoituksesta mukavasti. Niitä on mukava lukea.
Aarnin suosikkihommaa on mm. muiden syöttäminen. Kun Aarnia ei enää itseään huvita syödä, hän ottaa ruokapalan käteen ja alkaa viedä sitä määräteitoisesti lähinnäö istuvan suuta kohti. Ja sitten itse avaa omaa suutaan malliksi miten pitäisi tehdä. Ja jos on päättänyt lahjoittaa esim. banaaninpalan Miikalle, eikä Miika halua ja mie tarjoudun sijaiskärsijäksi, se ei kelpaa. Banaaninpala pitää syöttää juuri sille, kenelle Aarni on sen päättänyt syöttää.
Otson juttuja olen aina välillä yrittänyt kirjoittaa muistiin. Ne eivät vaan kuulosta kirjoitettuina yhtä hauskoilta kuin Otson suusta tulleina sopivissa tilanteissa.
Yksi Otson suosikkisana on nykyään MUTTA. Varsinkin kun hän on jostain asiasta eri mieltä. Mutta minä haluan. Mutta ei mennä. Mutta tehdään muovailuvahaa.
Keskustelut menevät usein näin:
- Äiti Otso haluaa askalella
- Ei me nyt askarrella
- Mutta Otso haluaa askalela
- Ei me nyt voida kun Aarnikin on hereillä ja tulee sotkemaan
- Mutta voidaan askalela!
Sitten se on ongelma, kun Otsolle tulee aina nälkä kun näkee jotain ruokaa tai jonkun syövän jotain. Meidän on pakko yrittää kaikkien syödä samaan aikaan. Joskus käy niin, että Miika pääsee vasta myöhemmin syömään. Vaikka olisimme juuri loettaneet ruokailun (Otso on syönyt täyden annoksen) ja Miika tulee kotiin, Otso haluaisi alkaa taas syödä. Kärttäminen alkaa jo siinä vaiheessa kun alan tehdä ruokaa. "Saako tätä vähän maiskutella?" "Saako tätä vähän maistaa" "Saako tätä ottaa pienen palan?" Ja samaten aina jos löytää pöydeältä pienenkin palan esim. kurkkua, "Saako tätä syödä?"
Kauhean laajaa miksimiksi-kyselykautta ei vielä ole. Kyllä hän joskus tekee tarkentavia kysymyksiä.
O: Mihin Elika meni?
Ä: Erika meni hammaslääkäriin
O: Mihin Elikalla sattuu?
Ä: Erikalla sattuu hampaaseen.
O: Mihin hampaaseen?
Otsohan osaa jo pottailun tosi hyvin. Aarnin kanssa ollaan nyt alettu harjoitella ja onnistuminen on aivan äidin jaksamisesta ja viitseliäisyydestä kiinni. Että kuinka monta kerta sen jaksaa raahata potalle ja kauanko jaksaa viihdyttää vessasta löytyvillä esineillä. Kato papiljotti. Kato kynsiharja. Katso tyhjä vessapaperirulla. Kato laitetaanpa kynsiharja vessapaperitullan sisään. Kato äitin hiusnipsi. Kato laitetaanpa hiusnipsi papiljotin ympärille. Kato hammastahna. Älä avaa hammastahnaa. Älä nyt suutu. Kato tätä papiljottia.
Vain toinen äiti voi ymmärtää. Eräänä päivänä Aarni alkoi syöttötuolissa ähistää ja ajattelin että olen reipas äiti, minä OLEN reipas äiti ja juoksutin sen potalle, juoksumatkalla riisuuin vaatteita. Jes, ehdin. Aarni potalle ja samassa Otso alkoi huutaa että haluaa vettä. Kävin antamassa Otsolle vettä salamannopeasti ja yhtä salamannopeasti Aarni oli ehtinyt kakata vessan matolle. Eiku pesemään Aarnia ja siirsin sen eteiseen jotta pystyin alkaa pesemään vessaa. Tietenkin pikavauhtia, mutta olin jälleen liian hidas. Uusi läjä odottti vessan matolla. Otso vieressä analysoimassa miltä Aarnin kakka näyttää ja minkä muotoinen se on. Samoin hän tekee myös pissoille. Minua ihan kauheasti kiinnostaa siinä vaiheessa kakan ja pissan muoto. Eräänä päivänä Otso myös totesi oman kakan nähtyään. "Kato äiti. Hieno kakka. Ei sitä kannata syyä." Se tästä vielä puuttuukin ja pahoitteluni pakollisista pissakakkajutuista. Syksyllä mie menen töihin niin miun aivot täyttyy muullakin :D
Mitäpä muuta...no tietenkin maalausta, MAALAUSTA maalausta. Äijä saapui perjantaina myöhään tänne meille avuksi talonmaalauspuuhiin. Sitä onkin sitten jatkunut siitä asti. Lauantaina myös mummu ja ukko tulivat auttamaan sekä Timo-kummi, sunnuntaina apuna oli avulias partiokaveri Ilkka ja eilen mammakaverin mies Janne. Tänään äijä joutui maalailemaan ihan yksin päivän, kun Miika lähti töihin ja minusta ei juuri apua ole noiden poikasten kanssa. Laopset heräsivät tänään tosi aikaisin ja laitoin Otsonkin päiväunille. Se tapahtui kuitenkin vähän myöhemmin kuin Aarnin uniaika oli. Kun molemmat pojat nukkuivat, vedin reippaasti maalausvaatteet päälle, vaan 5 min sitä riemua kesti. Melkein 10 minuuttia Aarni jaksoi kuitenkin vielä seurata puuhaa rattaista joten sain kädet tänäänkin ainakin muodon vuoksi maaliseksi.
Talo alkaa näyttää tältä, nyt on jo siirrytty autotalliin.
Tällaista tarinointia tällä kertaa, heippa taas ensi kertaan! Kiitos kommenteista joita tuli taas viime kirjoituksesta mukavasti. Niitä on mukava lukea.
torstai 19. toukokuuta 2011
Yllätys, täällä ollaan!
Tämä blogi on vielä olemassa vaikka päivityksiä ei kuulu. On vietetty pääsiäiset, käyty Lappeenrannan reissulla, lumet ovat sulaneet ja kaikenlaista muuta! Pihalla on nyt niin paljon halko- ym. hommia että olen uhrannut Aarnin päiväuniajat siihen ja mitenhän ne illatkin aina hupsahtaa. Mutta tällä viikolla yritän tsempata! joka ilta vähän kirjoitan tätä jättipäivitystä jota en meinaa jaksaa kirjoittaa ja kukaan ei jaksa lukea, mutta jäävätpähän kuvat ja jutut talteen.
Palmusunnuntaita ennen meillä oli taas ulkomaalaisia vieraita. Olen täällä varmaan ainakin joskus sivunnut, että kuulumme Couchsurfing-järjestöön, jonka tarkoituksena on luoda ystävyyttä yli rajojen ja tarjota kotimajoitusta reppureissajille ym. Meillä on jo tämän vuoden aikana ollut vieraita Tsekistä useampaankin otteeseen, Hollannista, Ranskasta, Saksasta, Romaniasta, Nepalista, Espanjasta ja Itävallasta. Minusta se tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja pojatkin ovat ihan tottuneita siihen, että meillä on vieraita. Ja vieraat ovat lapsista hurmiossa. Lapset saavat hyvää kansainvälisyyskasvatusta, vaikka Otso ei oikein vielä tajua että on olemassa eri kieliä vaan selittää niille aina suomeksi kaikkea ja pyytää lukemaan kirjoja. Ja vieraathan lukee :)
Ulkkarivieraat lukevat iltasadun (äiti ei kelvannut)
Tästäkin olisi ollut hauska video mutta se ei nyt ota toimiakseen.
Askarreltiin virpomaoksiakin ja treenasimme virpomalorua. Oksista tuli ihan hienoja. Tehtiin ne niin, että Otso aina näytti mihin koriste laitetaan ja mie laitoin sen kiinni.
Virpomatreenit
Ensimmäiset munat pojat saivat vierailta jo heti aamulla :)
Palmusunnuntaina olimme perhemessussa. Siellä lauloi ihanainen lapsikuoro Herrantertut. Täällä on tosi laadukasta lapsityötä mitä seurakunta tekee. Ensi torstaina lähdemme kevätretkelle Sodankylän varuskuntaan. Otso on varmaan innoissaan panssarivaunuista. Eikä edes maksa mitään.
Matkalla kävimme virpomassa mm. entisiä naapureita. Kauempana oleville virvottaville lähetimme virtuaalisen virvonnan.
Pääsiäisenä meille tuli vieraaksi Annika-ystävä kaverinsa Kaisan kanssa. Lähdettiin kuitenkin parin päivän pikareissulle Kätkäsuvantoon kun siellä olivat kaikki Miikan sisarukset ja yhtä vaille kaikki serkuksetkin koolla.
Serkuksia mummukkolassa
Pilkillä piti tietenkin käydä. Kävimme Miikan kanssa kahdestaankin ja yritin päästä siihen tunnelmaa ja hurmokseen mikä minun ja monen muun ukkokullan saa ajamaan autoilla satoja, kelkalla puolet siitä ja suksillakin vielä kymmeniä kilometrejä. Sitten palelemaan ja tuijottamaan viikon ajan jäässä olevaa reikää. Minusta pilkkiminen on ihan ok noin, että suhaistaan potkureilla läheiselle järvelle kun aurinkokin somasti paistelee, pilkitään reilu tunti ja mennään kotiin. Mutta kyllä se intohimo lajiin näkyi jo tuon hetken aikana. Mie istuin potkurissa porontaljan päällä ja mietin että tulee jos tulee. Miika taas makasi taljalla mahallaan, huppu pään yli viritettynä ja tähysti avantoon. Sitten se oli aina ihan innoissaan kun näkyi liikettä ja kyllä mie toisaalta ymmärrän pilkkimisen koukuttavuuden siinä mielessä, että aina on päässä kutkuttava ajatus "kohta se jättikala tulee, vielä ei voi lopettaa".
Serkkutriokin kävi isiensä kanssa kalassa.
Pojat untenmailla vieretysten lattialla. Aarni on kuin nukke, eikö olekin? kätkäsuvanto on kyllä idyllinen paikka, Otso puhuu usein mummusta ja ukosta ja jos puhutaan että lähdetäänkö Kätkäsuvantoon, vastaus on selvä!
Malla-tädin kanssa askartelua
Otso meni täysillä mukana isompien serkkujen mukana. Eipä olisi tietenkään halunnut lähteä kotiin kun juuri oli löytynyt pikkulegotkin, mutta aika hyvin Otson saa silti aina tottelemaan, uhmaikä ei ole vielä täysillä iskenyt.
Täällä kotona Annika olikin odottamassa. Tytöt olivat kyllä päivät aika tehokkaasti rinteessä ja nauttivat kauden viime rippeistä. Kylässä kävivät myös Aarnin kummit.
Annika sai loman päätteeksi kauhean vatsapöpön. Hymystä ei huomaa miten huono olo silti oli.
Aarni ja Otso esittävät tietenkin vauhdikkaimmat temppunsa kun on vieraita. Suosikkileikkejä on sohvalla painiminen ja siitä liukumäen rakentaminen, tuoleihin kiipeäminen, autolla ja mopolla ajaminen, tuolien raahaaminen keittiön työpöydän ääreen ja ruuanlaiton seuraaminen. Aarnin suosikkilelu on sellainen "Piippolan vaarilla oli talo"-melodiaa soittava pömpeli johin pudotetaan palikoita ja Otsolla palapelit, hän on TODELLA innostunut palapeleistä. Lappeenrannassakin kun kävimme kirjastossa, Otso löysi sieltä palapelejä ja sinnikkäästi teki kaikki. Yhden kaverin tyttö on myös innostunut palapeleistä ja teimme vaihtarit. Osa Otson palapeleistä on nyt Miljalla ja Miljan palapelit Otsolla. Kun tulimme vaihtokauppareissulta kotiin, Otsolla tuli pissa housuun kun niin innokkaasti niitä kokosi ettei malttanut mennä vessaankaan.
Poikien pääsiäistyylit
Aarni 1v 1kk 24.4.2011
Hommasin meille pyörän perässä vedettävän kärryn, miehistönkujetusvaunun. Muutaman illan käytin netissä surffaten ja mietin miksi niiden hinnat vaihtelevat 100-1000 euron välillä. Päädyin sitten melkolailla halvimpaan malliin. Vaikka Kittilä aika ruma kylä onkin, hyvä puoli on se että kylällä on vain yksi päätie joka on tasainen ja päällystetty. Ihanteellinen peräkärryn kiskomiseen! On se sen verran rankkaa tasaisellakin etten edes uskalla ajatella kauheita ylämäkiä. Mutta ainakin siis tasaisella kylänraitilla liikkumiseen, muutaman kilometrin matkoihin tuo on ihan paras! Nykyään ehditään ajoissa joka paikkaan eikä tarvitse työntää vaunuja tuhatta ja sataa. Vakavasti harkitsen että otan sen kesäksi Lappeenrantaan mukaan.
Matkustajat kyydissä uudet (tai ei enää ihan uudet) pipot päässä
Pääsiäisen jälkeen lähdimme Lappeenrantaan. Tällä kertaa yhtenä syynä olivat Otson Omppu-kummin polttarit. Matka meni jälleen mainiosti, rutiinilla. Tällä kertaa kehitin yöjunan hyttiin sellaisen nukkumajärjestyksen, että nostin yläsängyn patjan lattialle ja Otso nukkui siinä. Kaikki tavarat lastasin yläsänkyyn. Aamujunakaan ei ollut tällä kertaa niin bisneshenkinen kuin joskus, siellä oli jopa ihan Otson ikäinen poika. Hän istui vähän matkan päässä meistä ja jossain vaiheessa sanoin Otsolle että käypä näyttämässä sille tätä traktoriasi. Otso lähti ja näyttikin kaikille myös matkan varrella "kato, latkoli! KATO latkoli!" Sitten kuului aina reaktiona liioiteltuja "Ooooh, onpa hieno!"-kommentteja. Hyvä vaan että on tuollaisia reippaita ujostelemattomia poikia :)
Vappuaattokin vietettiin siis Lappeenrannassa. Minulla meni koko päivä polttareissa jotka onnistuivat onneksi suunnitelmien mukaan. Oli rastirataa, sirkustelua, mieskuoron serenadi, tanhuesityksen keksiminen ja esittäminen, ravintolaruokailu ja illanvietto rantasaunalla. Pojat olivat ämmin ja äijän kanssa. Mukavaa heilläkin oli ollut!
Olivat käyneet ainakin leikkipuistossa
Pojat saivat omat ilmapallot, Aarni Nalle Puhin ja Otso Tuomas Veturin
Lappeenrannassa oli jo melkein kesä, vaikka välillä oli viileämpiäkin päiviä. Tuntui kuin syksy olisi tullut. Oli sitten näitäkin päiviä, että Otso sai syödän kesän ensimmäisen ulkojäätelön :)
Sekä tehdä puutarhatöitä ämmilässä
Erityistä ihastusta herättivät "kevätpölliäiset" joita Otso bongaili pihalta ja viimeeksi tänään muisteli että kesäpölliäisiä oli siellä ämmin ja äijän kotona.
Busteri oli vielä talviteloilla, mutta pystyi sen kyydissä silti päristelemään.
Aarni on oppinut seisomaan ilman tukea! Toukokuun alussa Aarni myös ekaa kertaa nousi seisomaan ilman tukea. Aika harvakseltaan hän näitä taitoja esittelee, mutta illalla innostuu joskus laittamaan shown pystyyn. Aarnia tietysti aina kehutaan niin joskus on hauskaa kun pojat ovat keskenään lastenhuoneessa niin sieltä alkaa kuulua: "Hienoa Aalni, taitavasti, hienosti!" Ja kun menee katsomaan, Aarni seisoa töröttää keskellä' lattiaa ja Otso antaa aplodeja.
Lappeenrannassa kävimme tietty hoplopissa. Sitten minulla oli suunnitelma että annan pojille parin tunnin hoplop-session jälkeen ruuan, Aarnille maitoa ja tainnutan ne näin rattaisiin, jotta voin itse vähän kierrellä kaupoissa. Se onnistuikin, en tosin edes epäillyt etteikö onnistuisi :)
Hoplopissa on mahdotonta saada poseerauskuvia, koko ajan vauhti päällä...
Äiskän jalanjäljillä
Mukavan viikon jälkeen piti taas palata takaisin tänne, mutta kyllä Miika jo odottelikin. Otsolta kun kysyi Lappeenrannassa että muissä iskä on, se sanoi aina että että "töissä". Piti mennä päästämään iskä töistä pois.
Kotimatkalle lähdössä. Onhan tuota tavaraa taas pikkusen ;)
Iltapalailua junassa
Bomgasin yöjunasta luokkaretkellä olleen Rovaniemeläisen kyläkoulun 5-6 luokan tyttöjä ja valjastin niitä lapsenhoitotehtäviin :) Sattuivat olemaan soopivasti siinä käytävällä niin lykkäsin Aarnin heidän syliinsä ja lämmitin sillä aikaa maitoa, vaihdoin Otsolle yöpuvun ym. Otson kanssa on jo helppoa kun sille sanoo että "istu sängyllä" niin se istuu. Aarni ei. Lähtee konttaamaan pitkin likaisia käytäviä eikä sen voi vahtimatta antaa olla hytissäkään...niin monta vaaranpaikkaa. Mutta tytöt olivat suureksi avuksi.
Äitienpäiväksi tulimme siis kotiin. Miika oli askarrellut Otson kanssa ihanan kortin, leiponut kääretorttua ja ostanut had-huivin :) Ihanaa. Miika ei ollut tiennyt, missä askartelutarvikkeet ovat, mutta Otso oli neuvonut. Korttiin oli taiteiltu sormiväreillä kukkia ja sadetta.
Miika oli pärjännyt täällä hienosti. Rairuoho oli vaan joutunut vähän huonoon jamaan. Ei tosin ollut tarkoituskaan että se olisi vielä toukokuun puolessa välissä hehkeänä, mutta jotenkin surkuhupaisa näky kun pupukin oli heittänyt veivinsä. Ja tuo kukka olisi kyllä saanut selvitä...
Päivä vietettiin pihatöissä joita riittääRIITTÄÄriittää ja riittää. Mutta ihann mukavaa se on! Lasten kanssa on vaan aika haasteellista, äitienpäivänäkin oli maalaushommia. Otso tottakai haluaa auttaa...
Aarni syö nykyisin aivan itse! Joskus yritän että saisin syöttää jos on jogurttia tms. mutta harvoin se antaa. Toisaalta tosi ihania ja rauhallisia ovbat ruokailuhetket kun kaikki saavat lautasen eteen ja keskittyvät omiin annoksiinsa. Ei tarvitse miettiä kuka syöttää Aarnia ja missä välissä. Pikkuisen erilaista kuin Otson kanssa, jolle syötettiin ainakin puurot vielä melkein 2,5 vuotiaana ja Aarnin ikäisenä sekä kauan sen jälkeenkin piti olla aina kirja tai muuta viihdykettä että poitsun sai syötettyä. Aarnilla ei ole varmaan ikinä ollut kirjaa ruokapöydässä, tietenkin kun kaikki keskittyminen menee syömiseen. Ja Aarni on jo monta kuukautta syönyt ihan samoja ruokia meidän kanssa, aika hyvin maistuukin. Vaikka tuleehan niitä sotkujakin. Välillä Aarni lajittelee esim. leipäpalaa syödessään niin, että heittää lattialle ne mitä ei halua syödä. Piis silmistä, pois mielestä... Mutta ei meille silti koiraa tule, usein aarni käy ne syömässä itsekin pöydän alta myöhemmin jos äiti joskus harvoin (kröhöm) ei heti imuroi lattiaa...
Sunnuntaina entisen talon naapureiden lapsoset tulivat meille pariksi tunniksi leikkimään. Suloiset Niila ja Hilla. Niila täytti juuri viisi ja on Otson SUURI idoli. Aarnilla ja Hillalla on tasan vuosi ikäeroa ja kaksi senttiä. Hilla voittaa iässä, mutta Aarni pituudessa vaikka on siis vuoden nuorempi :) Aarni on aivan hurmaantunut Hillasta ja toisinpäin. Kun menemme sinne, Hilla alkaa riisua Aarnia ja sitten halataan. Halataan ja pussataan. Ja vielä vähän halataan. Katsokaa nytkin Aarnin ilmettä kun on päässyt Hillan viereen peräkärryyn.
Otson ja Niilan pihaleikkejä
Illalla sitten jännitettiin suomen peliä. Aarni heräsi itkemään juuri ratkaisun hetkillä eikä kumpikaan malttanut jäädä lastenhuoneeseen silittelemään joten otettiin Aarni mukaan kisakatsomoon. Piti ottaa historiallisesta hetkestä kuviakin.
Otso osaa puhua jo tosi hyvin joten hauskoja kommnetteja tulee jos niitä vain muistaisi eli kirjoittaisi muistiin. Ainakin hän yrittää välillä esittää kunnon asiantuntijaa,, tyyliin: "Äiti miun mielestä tää on siikaa" (kun söimme lohikeittoa) Sanoin että se on kyllä lohikeittoa. "Aha. Otso tykää lohesta"
Tänään kun laitoin ruokaa: "Äiti onko siellä mausteita?"
Otso myös sujuvasti käyttää ajanmääreitä vaikkei vielä täysin ymmärräkään niiden merkitystä. "Mie olin viikonloppuna siellä synttäleillä"tein "Mie menin eilen Valttelin luoske."
Otsoa myös kiinnostaa kauheasti mistä on minkäkin saanut. "Äiti mistä tää on tullut?" No ämmi on lähettynyt sen. "Äiti mistä tää on tullu, onko tää kilpputolista?" Ja heti se kyllä tajuaa jos olen ostanut uuden lelun tai on saanut uuden vaatteen.
Kaikenlaista ohjelmaa on ollut. Pojat olivat viime viikonlopun Kätkäsuvannossa ja mie olin lauantain Tornio-Haaparannassa shoppailemassa Ikeassa ym.
Ostin pojille sieltä leikkikeittiön joka on ollut aivan hitti. Siihen myös kattiloita, kapustoja vihanneksia ja kahviastiaston. Olenki saanu nyt kahvia sydämeni kyllyydestä. Otso heräsinkin yksi yö huutamaan "Kahvia haluaa!" Oli vissiin keittiöleikit tulleet uniin mutta onneksi vesi kelpasi yöllä. miehekkäät otteet näkyvät ja kuuluvat kun keittiössä tiskataan :D
On ollut myös synttäreitä. Ne ovat aina mukavia piristyksiä ja hyvä syy lähteä kylään. Ja saa pukea poikaset juhlavaatteisiin :) Tässä Aarni polleana poseeraa Lainan 3v. synttäreillä.
Nyt pitää mennä nukkumaan. Meinaa kevätflunssakin iskeä :/ Äijä lähtee huomenna ajelemaan tänne ja toukokuun lopun projektina on saada talon pintaan maalia. Poutasäitä toivoen! (ja lisää tunteja vuorokauteen... en tiedä aina minne repeäisi kun tietää mitä pitää tehdä, mitä haluaisi tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Kuten pitää tehdä ruokaa, pitäisi askarrella Otson kanssa ja lukea enemmän kirjoja, haluaisi lukea joskus muutakin kuin puuhapetejä... No, kyllä mie sen tiedän että tätä aikaa vielä tulee kaipaamaan ja paljon! Olen mie onneksi nauttinutkin. Ja tosi rauhallisia meillä on päivät, kyllä niihin itkukohtauksia mahtuu mutta pitäisi vain antautua elämään lasten kanssa ja unohtaa pölyt kaappien päällä sekä verhojen ompelut. Onpelin sitten kuitenkin päivänä eräänä lasten melskatessa makkariin uudet verhot ja kun ripustin ne, huomasin että toisesta verhosta toinen käänne oli käännetty toiselle puolelle ja toinen toiselle. Näin juuri, mutta ei se juurikaan näy. Ja jos tuijotat liikaa makuuhuoneeni verhoja, tiedän että seuraat meijän blogia :D )
Palmusunnuntaita ennen meillä oli taas ulkomaalaisia vieraita. Olen täällä varmaan ainakin joskus sivunnut, että kuulumme Couchsurfing-järjestöön, jonka tarkoituksena on luoda ystävyyttä yli rajojen ja tarjota kotimajoitusta reppureissajille ym. Meillä on jo tämän vuoden aikana ollut vieraita Tsekistä useampaankin otteeseen, Hollannista, Ranskasta, Saksasta, Romaniasta, Nepalista, Espanjasta ja Itävallasta. Minusta se tuo mukavaa vaihtelua arkeen ja pojatkin ovat ihan tottuneita siihen, että meillä on vieraita. Ja vieraat ovat lapsista hurmiossa. Lapset saavat hyvää kansainvälisyyskasvatusta, vaikka Otso ei oikein vielä tajua että on olemassa eri kieliä vaan selittää niille aina suomeksi kaikkea ja pyytää lukemaan kirjoja. Ja vieraathan lukee :)
Ulkkarivieraat lukevat iltasadun (äiti ei kelvannut)
Tästäkin olisi ollut hauska video mutta se ei nyt ota toimiakseen.
Askarreltiin virpomaoksiakin ja treenasimme virpomalorua. Oksista tuli ihan hienoja. Tehtiin ne niin, että Otso aina näytti mihin koriste laitetaan ja mie laitoin sen kiinni.
Virpomatreenit
Ensimmäiset munat pojat saivat vierailta jo heti aamulla :)
Palmusunnuntaina olimme perhemessussa. Siellä lauloi ihanainen lapsikuoro Herrantertut. Täällä on tosi laadukasta lapsityötä mitä seurakunta tekee. Ensi torstaina lähdemme kevätretkelle Sodankylän varuskuntaan. Otso on varmaan innoissaan panssarivaunuista. Eikä edes maksa mitään.
Matkalla kävimme virpomassa mm. entisiä naapureita. Kauempana oleville virvottaville lähetimme virtuaalisen virvonnan.
Pääsiäisenä meille tuli vieraaksi Annika-ystävä kaverinsa Kaisan kanssa. Lähdettiin kuitenkin parin päivän pikareissulle Kätkäsuvantoon kun siellä olivat kaikki Miikan sisarukset ja yhtä vaille kaikki serkuksetkin koolla.
Serkuksia mummukkolassa
Pilkillä piti tietenkin käydä. Kävimme Miikan kanssa kahdestaankin ja yritin päästä siihen tunnelmaa ja hurmokseen mikä minun ja monen muun ukkokullan saa ajamaan autoilla satoja, kelkalla puolet siitä ja suksillakin vielä kymmeniä kilometrejä. Sitten palelemaan ja tuijottamaan viikon ajan jäässä olevaa reikää. Minusta pilkkiminen on ihan ok noin, että suhaistaan potkureilla läheiselle järvelle kun aurinkokin somasti paistelee, pilkitään reilu tunti ja mennään kotiin. Mutta kyllä se intohimo lajiin näkyi jo tuon hetken aikana. Mie istuin potkurissa porontaljan päällä ja mietin että tulee jos tulee. Miika taas makasi taljalla mahallaan, huppu pään yli viritettynä ja tähysti avantoon. Sitten se oli aina ihan innoissaan kun näkyi liikettä ja kyllä mie toisaalta ymmärrän pilkkimisen koukuttavuuden siinä mielessä, että aina on päässä kutkuttava ajatus "kohta se jättikala tulee, vielä ei voi lopettaa".
Serkkutriokin kävi isiensä kanssa kalassa.
Pojat untenmailla vieretysten lattialla. Aarni on kuin nukke, eikö olekin? kätkäsuvanto on kyllä idyllinen paikka, Otso puhuu usein mummusta ja ukosta ja jos puhutaan että lähdetäänkö Kätkäsuvantoon, vastaus on selvä!
Malla-tädin kanssa askartelua
Otso meni täysillä mukana isompien serkkujen mukana. Eipä olisi tietenkään halunnut lähteä kotiin kun juuri oli löytynyt pikkulegotkin, mutta aika hyvin Otson saa silti aina tottelemaan, uhmaikä ei ole vielä täysillä iskenyt.
Täällä kotona Annika olikin odottamassa. Tytöt olivat kyllä päivät aika tehokkaasti rinteessä ja nauttivat kauden viime rippeistä. Kylässä kävivät myös Aarnin kummit.
Annika sai loman päätteeksi kauhean vatsapöpön. Hymystä ei huomaa miten huono olo silti oli.
Aarni ja Otso esittävät tietenkin vauhdikkaimmat temppunsa kun on vieraita. Suosikkileikkejä on sohvalla painiminen ja siitä liukumäen rakentaminen, tuoleihin kiipeäminen, autolla ja mopolla ajaminen, tuolien raahaaminen keittiön työpöydän ääreen ja ruuanlaiton seuraaminen. Aarnin suosikkilelu on sellainen "Piippolan vaarilla oli talo"-melodiaa soittava pömpeli johin pudotetaan palikoita ja Otsolla palapelit, hän on TODELLA innostunut palapeleistä. Lappeenrannassakin kun kävimme kirjastossa, Otso löysi sieltä palapelejä ja sinnikkäästi teki kaikki. Yhden kaverin tyttö on myös innostunut palapeleistä ja teimme vaihtarit. Osa Otson palapeleistä on nyt Miljalla ja Miljan palapelit Otsolla. Kun tulimme vaihtokauppareissulta kotiin, Otsolla tuli pissa housuun kun niin innokkaasti niitä kokosi ettei malttanut mennä vessaankaan.
Poikien pääsiäistyylit
Aarni 1v 1kk 24.4.2011
Hommasin meille pyörän perässä vedettävän kärryn, miehistönkujetusvaunun. Muutaman illan käytin netissä surffaten ja mietin miksi niiden hinnat vaihtelevat 100-1000 euron välillä. Päädyin sitten melkolailla halvimpaan malliin. Vaikka Kittilä aika ruma kylä onkin, hyvä puoli on se että kylällä on vain yksi päätie joka on tasainen ja päällystetty. Ihanteellinen peräkärryn kiskomiseen! On se sen verran rankkaa tasaisellakin etten edes uskalla ajatella kauheita ylämäkiä. Mutta ainakin siis tasaisella kylänraitilla liikkumiseen, muutaman kilometrin matkoihin tuo on ihan paras! Nykyään ehditään ajoissa joka paikkaan eikä tarvitse työntää vaunuja tuhatta ja sataa. Vakavasti harkitsen että otan sen kesäksi Lappeenrantaan mukaan.
Matkustajat kyydissä uudet (tai ei enää ihan uudet) pipot päässä
Pääsiäisen jälkeen lähdimme Lappeenrantaan. Tällä kertaa yhtenä syynä olivat Otson Omppu-kummin polttarit. Matka meni jälleen mainiosti, rutiinilla. Tällä kertaa kehitin yöjunan hyttiin sellaisen nukkumajärjestyksen, että nostin yläsängyn patjan lattialle ja Otso nukkui siinä. Kaikki tavarat lastasin yläsänkyyn. Aamujunakaan ei ollut tällä kertaa niin bisneshenkinen kuin joskus, siellä oli jopa ihan Otson ikäinen poika. Hän istui vähän matkan päässä meistä ja jossain vaiheessa sanoin Otsolle että käypä näyttämässä sille tätä traktoriasi. Otso lähti ja näyttikin kaikille myös matkan varrella "kato, latkoli! KATO latkoli!" Sitten kuului aina reaktiona liioiteltuja "Ooooh, onpa hieno!"-kommentteja. Hyvä vaan että on tuollaisia reippaita ujostelemattomia poikia :)
Vappuaattokin vietettiin siis Lappeenrannassa. Minulla meni koko päivä polttareissa jotka onnistuivat onneksi suunnitelmien mukaan. Oli rastirataa, sirkustelua, mieskuoron serenadi, tanhuesityksen keksiminen ja esittäminen, ravintolaruokailu ja illanvietto rantasaunalla. Pojat olivat ämmin ja äijän kanssa. Mukavaa heilläkin oli ollut!
Olivat käyneet ainakin leikkipuistossa
Pojat saivat omat ilmapallot, Aarni Nalle Puhin ja Otso Tuomas Veturin
Lappeenrannassa oli jo melkein kesä, vaikka välillä oli viileämpiäkin päiviä. Tuntui kuin syksy olisi tullut. Oli sitten näitäkin päiviä, että Otso sai syödän kesän ensimmäisen ulkojäätelön :)
Sekä tehdä puutarhatöitä ämmilässä
Erityistä ihastusta herättivät "kevätpölliäiset" joita Otso bongaili pihalta ja viimeeksi tänään muisteli että kesäpölliäisiä oli siellä ämmin ja äijän kotona.
Busteri oli vielä talviteloilla, mutta pystyi sen kyydissä silti päristelemään.
Aarni on oppinut seisomaan ilman tukea! Toukokuun alussa Aarni myös ekaa kertaa nousi seisomaan ilman tukea. Aika harvakseltaan hän näitä taitoja esittelee, mutta illalla innostuu joskus laittamaan shown pystyyn. Aarnia tietysti aina kehutaan niin joskus on hauskaa kun pojat ovat keskenään lastenhuoneessa niin sieltä alkaa kuulua: "Hienoa Aalni, taitavasti, hienosti!" Ja kun menee katsomaan, Aarni seisoa töröttää keskellä' lattiaa ja Otso antaa aplodeja.
Lappeenrannassa kävimme tietty hoplopissa. Sitten minulla oli suunnitelma että annan pojille parin tunnin hoplop-session jälkeen ruuan, Aarnille maitoa ja tainnutan ne näin rattaisiin, jotta voin itse vähän kierrellä kaupoissa. Se onnistuikin, en tosin edes epäillyt etteikö onnistuisi :)
Hoplopissa on mahdotonta saada poseerauskuvia, koko ajan vauhti päällä...
Äiskän jalanjäljillä
Mukavan viikon jälkeen piti taas palata takaisin tänne, mutta kyllä Miika jo odottelikin. Otsolta kun kysyi Lappeenrannassa että muissä iskä on, se sanoi aina että että "töissä". Piti mennä päästämään iskä töistä pois.
Kotimatkalle lähdössä. Onhan tuota tavaraa taas pikkusen ;)
Iltapalailua junassa
Bomgasin yöjunasta luokkaretkellä olleen Rovaniemeläisen kyläkoulun 5-6 luokan tyttöjä ja valjastin niitä lapsenhoitotehtäviin :) Sattuivat olemaan soopivasti siinä käytävällä niin lykkäsin Aarnin heidän syliinsä ja lämmitin sillä aikaa maitoa, vaihdoin Otsolle yöpuvun ym. Otson kanssa on jo helppoa kun sille sanoo että "istu sängyllä" niin se istuu. Aarni ei. Lähtee konttaamaan pitkin likaisia käytäviä eikä sen voi vahtimatta antaa olla hytissäkään...niin monta vaaranpaikkaa. Mutta tytöt olivat suureksi avuksi.
Äitienpäiväksi tulimme siis kotiin. Miika oli askarrellut Otson kanssa ihanan kortin, leiponut kääretorttua ja ostanut had-huivin :) Ihanaa. Miika ei ollut tiennyt, missä askartelutarvikkeet ovat, mutta Otso oli neuvonut. Korttiin oli taiteiltu sormiväreillä kukkia ja sadetta.
Miika oli pärjännyt täällä hienosti. Rairuoho oli vaan joutunut vähän huonoon jamaan. Ei tosin ollut tarkoituskaan että se olisi vielä toukokuun puolessa välissä hehkeänä, mutta jotenkin surkuhupaisa näky kun pupukin oli heittänyt veivinsä. Ja tuo kukka olisi kyllä saanut selvitä...
Päivä vietettiin pihatöissä joita riittääRIITTÄÄriittää ja riittää. Mutta ihann mukavaa se on! Lasten kanssa on vaan aika haasteellista, äitienpäivänäkin oli maalaushommia. Otso tottakai haluaa auttaa...
Aarni syö nykyisin aivan itse! Joskus yritän että saisin syöttää jos on jogurttia tms. mutta harvoin se antaa. Toisaalta tosi ihania ja rauhallisia ovbat ruokailuhetket kun kaikki saavat lautasen eteen ja keskittyvät omiin annoksiinsa. Ei tarvitse miettiä kuka syöttää Aarnia ja missä välissä. Pikkuisen erilaista kuin Otson kanssa, jolle syötettiin ainakin puurot vielä melkein 2,5 vuotiaana ja Aarnin ikäisenä sekä kauan sen jälkeenkin piti olla aina kirja tai muuta viihdykettä että poitsun sai syötettyä. Aarnilla ei ole varmaan ikinä ollut kirjaa ruokapöydässä, tietenkin kun kaikki keskittyminen menee syömiseen. Ja Aarni on jo monta kuukautta syönyt ihan samoja ruokia meidän kanssa, aika hyvin maistuukin. Vaikka tuleehan niitä sotkujakin. Välillä Aarni lajittelee esim. leipäpalaa syödessään niin, että heittää lattialle ne mitä ei halua syödä. Piis silmistä, pois mielestä... Mutta ei meille silti koiraa tule, usein aarni käy ne syömässä itsekin pöydän alta myöhemmin jos äiti joskus harvoin (kröhöm) ei heti imuroi lattiaa...
Sunnuntaina entisen talon naapureiden lapsoset tulivat meille pariksi tunniksi leikkimään. Suloiset Niila ja Hilla. Niila täytti juuri viisi ja on Otson SUURI idoli. Aarnilla ja Hillalla on tasan vuosi ikäeroa ja kaksi senttiä. Hilla voittaa iässä, mutta Aarni pituudessa vaikka on siis vuoden nuorempi :) Aarni on aivan hurmaantunut Hillasta ja toisinpäin. Kun menemme sinne, Hilla alkaa riisua Aarnia ja sitten halataan. Halataan ja pussataan. Ja vielä vähän halataan. Katsokaa nytkin Aarnin ilmettä kun on päässyt Hillan viereen peräkärryyn.
Otson ja Niilan pihaleikkejä
Illalla sitten jännitettiin suomen peliä. Aarni heräsi itkemään juuri ratkaisun hetkillä eikä kumpikaan malttanut jäädä lastenhuoneeseen silittelemään joten otettiin Aarni mukaan kisakatsomoon. Piti ottaa historiallisesta hetkestä kuviakin.
Otso osaa puhua jo tosi hyvin joten hauskoja kommnetteja tulee jos niitä vain muistaisi eli kirjoittaisi muistiin. Ainakin hän yrittää välillä esittää kunnon asiantuntijaa,, tyyliin: "Äiti miun mielestä tää on siikaa" (kun söimme lohikeittoa) Sanoin että se on kyllä lohikeittoa. "Aha. Otso tykää lohesta"
Tänään kun laitoin ruokaa: "Äiti onko siellä mausteita?"
Otso myös sujuvasti käyttää ajanmääreitä vaikkei vielä täysin ymmärräkään niiden merkitystä. "Mie olin viikonloppuna siellä synttäleillä"tein "Mie menin eilen Valttelin luoske."
Otsoa myös kiinnostaa kauheasti mistä on minkäkin saanut. "Äiti mistä tää on tullut?" No ämmi on lähettynyt sen. "Äiti mistä tää on tullu, onko tää kilpputolista?" Ja heti se kyllä tajuaa jos olen ostanut uuden lelun tai on saanut uuden vaatteen.
Kaikenlaista ohjelmaa on ollut. Pojat olivat viime viikonlopun Kätkäsuvannossa ja mie olin lauantain Tornio-Haaparannassa shoppailemassa Ikeassa ym.
Ostin pojille sieltä leikkikeittiön joka on ollut aivan hitti. Siihen myös kattiloita, kapustoja vihanneksia ja kahviastiaston. Olenki saanu nyt kahvia sydämeni kyllyydestä. Otso heräsinkin yksi yö huutamaan "Kahvia haluaa!" Oli vissiin keittiöleikit tulleet uniin mutta onneksi vesi kelpasi yöllä. miehekkäät otteet näkyvät ja kuuluvat kun keittiössä tiskataan :D
On ollut myös synttäreitä. Ne ovat aina mukavia piristyksiä ja hyvä syy lähteä kylään. Ja saa pukea poikaset juhlavaatteisiin :) Tässä Aarni polleana poseeraa Lainan 3v. synttäreillä.
Nyt pitää mennä nukkumaan. Meinaa kevätflunssakin iskeä :/ Äijä lähtee huomenna ajelemaan tänne ja toukokuun lopun projektina on saada talon pintaan maalia. Poutasäitä toivoen! (ja lisää tunteja vuorokauteen... en tiedä aina minne repeäisi kun tietää mitä pitää tehdä, mitä haluaisi tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Kuten pitää tehdä ruokaa, pitäisi askarrella Otson kanssa ja lukea enemmän kirjoja, haluaisi lukea joskus muutakin kuin puuhapetejä... No, kyllä mie sen tiedän että tätä aikaa vielä tulee kaipaamaan ja paljon! Olen mie onneksi nauttinutkin. Ja tosi rauhallisia meillä on päivät, kyllä niihin itkukohtauksia mahtuu mutta pitäisi vain antautua elämään lasten kanssa ja unohtaa pölyt kaappien päällä sekä verhojen ompelut. Onpelin sitten kuitenkin päivänä eräänä lasten melskatessa makkariin uudet verhot ja kun ripustin ne, huomasin että toisesta verhosta toinen käänne oli käännetty toiselle puolelle ja toinen toiselle. Näin juuri, mutta ei se juurikaan näy. Ja jos tuijotat liikaa makuuhuoneeni verhoja, tiedän että seuraat meijän blogia :D )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)