Tämä päivä menikin pääkaupungissa. Ei sentään Helsingissä asti, mutta Lapin pääkaupungissa Rovaniemellä. Siellä oli partiokokous johon äiskän oli mentävä. Rehellisesti sanottuna ei olisi napannut yhtään. Ärsytystä pahensi se, että tänään olisi ollut toinen osa teatterikoulutusta jossa olin eilenkin. Sekin jäi väliin kun piti mennä 150 km:n päähän kokoukseen. Sen siitä saa kun ei osaa oikeassa kohdassa sanoa ei ja kun johonkin ryhtyy, velvollisuudet on hoidettava. Onneksi teatteria on vielä huhtikuussa lisää :)
No, puoli kymmenen aikaan lähdimme Otson kanssa linja-autoasemalle. Iskä oli jo aikaisemmin lähtenyt pilkille. Etelä-Suomen matkoilta tuttu karavaani: vaunut, Otso vaunuissa, turvakaukalo vaunujen jalkaosan päällä, reppu selässä ja käsilaukku roikkumassa vaunujen työntöaisassa. Matka meni ihan hyvin. Huomaa kyllä, että mitä enemmän Otso on alkanut liikkua, sitä vähemmän turvakaukalossa istuskelu kiinnostaa. Sitten Otso yrittää ilmaista että haluaa syliin, mutta miten hänelle ilmaisee, että "turvallisuuden vuoksi sinun on nyt istuttava kaukalossa" :)
Rovaniemipäivä alkoi kuitenkin mukavasti, kun Mari tuli meitä vastaan linja-autoasemalle ja menimme hänen luokseen. Äiti sai teetä ja torttua, Otso ihmetellä uutta paikkaa.
Otso ilmaisi kuitenkin myös halunsa päästä pöytään ja Mari poimi Otson lattialta. Otso halusi maistaa tablettia, jossa olikin varmasti vaikka mitä makuja ja näyttää jättimäiseltä keksiltä.
Kokouskin saatiin pidettyä ja kiiruhdimme paluubussille. Matkustimme hiihtolomalaisten kansoittamassa bussissa kotiin. Iskä oli paistanut äidille pilkkimiään ahvenia ja Otsollekin maistui puuro ja maito ennätyshyvin.
Kävimme myös kylvyssä, sillä huomenna on neuvola ja siellä pitää olla tietenkin edustuskunnossa. Veden läiskyttely kylvyssä on nykyään ihan mahdotonta. Huomenna tulee kylään (hiihtolomaviikoksi) myös Omppu-kummi!
Ja lopuksi: Otso on alkanut vähän liikkua! Wuhuu! Hän osaa nostaa itsensä jo käsien ja jalkojen varaan vähän kuin punnerrusasentoon ja siitä mittarimadon tavoin punkeaa eteenpäin. Aika hidasta se vielä on ja yleensä jo ensimmäisen liikkeen jälkeen löytyy lattialta jotain kiinnostavaa (kuten sukka) jota pitää jäädä tutkimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti