perjantai 20. helmikuuta 2009
Iskä tuli lomailemaan
Nyt vaihtui vuoro. On iskän aika kertoa kuulumisia. Tänään se vihdoin alkoi, nimittäin isyysloma. Tosin Kaisa on moneen otteeseen muistuttanut, että mistään lomasta ei ole kysymys, vaan parempi nimitys olisi isyysviikko.
Töistä tullessani huomasin, että Otso nukkui parvekkeella vaunussaan. Menin kotiin, ja kuulin, että Kaisa oli saanut hankittua lipun Stella Polariksen teatterinäytökseen Leville. Komento takaisin ja auto roikkaan.
Otso ei pitkiä unia jaksanut ottaa, ja alkoi viestittää itkuhälyttimeen. Pikkumies heräsi tyytyväisenä ja siinä sitten tovi naureskeltiin koko porukalla, ennen äidin Levin reissua. Kaisa koitti lähtiessään vielä syöttää Otsolle tissiä, mutta ei kelvannut.
Äidin lähdettyä leikittiin hienoilla leluilla ja maisteltiin vähän hedelmäsoseita. Ruokailun jälkeen Otso otti ilmakylpyjä vatsallaan lattialla ja pinnisti pienen kakkakokkareen.
Iltasella lähdimme sitten käymään vielä ulkona vaunuilemassa. Lapsen pukeminen on oma lajinsa. Sain puettua jo melkein kaikki vaatteet, kun huomasin, että podi oli kuolasta niin märkä, että se olisi pakko vaihtaa ennen ulos siirtymistä. Vaatteet pois ja vaatteet taas päälle. Siinäpä Otsoakin alkoi jo kyllästyttää ja väsyttää, kun iskällä kesti ja kesti.
Ulos kuitenkin päästiin, ja Otso lauleskeli vaunuissa vielä hetken ennen nukahtamistaan. Kävimme noin kolmen vartin lenkin, ja jätin Otson vielä ulos nukkumaan.
Tällä välin muistin, että minulle oli annettu vastuullinen tehtävä. Lähdin pyykkihuoneeseen levittämään pyykkejä. Montaa riepua en ehtinyt narulle laittaa, kun naapurit kolistelivat sisään ja Otso heräsi. Kävin pukkaamassa vielä pienen lenkin, mutta ei maistunut enää uni. No, ehtiihän ne pyykit myöhemminkin...
Herätessään Otso oli varmaan puolituntia ihan tillin tallin, ja sitä piti pitää sylissä "heräämössä". Sen jälkeen syötiin taas sosetta ja iltapuuroa ja vanha tuttu vauhti alkoi taas löytyä.
Yöpukua laittaessani kerkesi sattua vielä vahinko. Juuri kun olin kurottamassa yövaippaa, niin Otso hiljentyi alasti selällään maaten ja pissakaari ropisi suoraan matolle... Äitille ei olla vielä tohittu kertoa.
Otson kanssa jaksettiin valvoa vielä sen aikaa, että äiti kurvasi volkkarilla pihaan. Stella Polaris oli ollut hauska, ja improvisaatioteatteri jatkui vielä kotinäytöksenä kun Otso oli saatu unille.
Viikonlopulle emme ole vielä suunnitelleet ohjelmaa. En ostanut edes kärpäsentoukkia, kun ajattelin viettää ensimmäisen isyyspäivän ihan kotona tunnustellen. Otson kanssa kuitenkin tänään jo vähän pilkkejä katseltiin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Täytyypä mennä heti haistelemaan mattoa että joutuuko iskä huomenna mattopyykille ;) Terkuin ÄITI (no ei sentään mattopyykille laiteta)
VastaaPoistaKylläpä mummunkin on mukava lukea, miten pojat pärjäilee.Iskän antama aika lapselle on HIRRRRRRRMU tärkeää.Vaikka Otson ikäinen tuskin toimintoja myöhemmin muistaa mutta johonkin sielun syövereihin se aika rakentaa turvallista kivijalkaa.Kiitos Mikula, mummu on tyytyväinen. Muista helliä äitikkääkin.
VastaaPoista