Lähtökuopissa

Tämä on blogin SADAS teksti. Wuhuu! Aplodeja!

Meillä ollaan lähtökuopissa. Huomenna lähdetään ajamaan Jyväskylän kautta kohti Lappeenrantaa. Mie olenkin siellä (tai ainakin sillä suunnalla Suomea) heinäkuun loppuun asti, Miika tulee aikaisemmin pois. Ollaan yö Jyväskylässä ja sitten torstaina aamusta jatketaan matkaa suoraan mökille.

Ehkäpä tässä vielä muutama sananen juhannuksestakin. Meidän matka juhannusaattona Abiskosta Kätkäsuvantoon hurahti ennätysnopeasti. Ei kyllä pidetty suurempia taukojakaanja olimme jo kahden aikaan perillä. Mummu ja ukko olivat niin tohkeissaan veneenkorjauspuuhissa, etteivät edes hoksanneet meidän tulevan.

Tässä vielä matkustusvideo, josta selviää, että aika hyvin Otso hereilläkin viihtyi (välillä :D )


Ja iskä lempipuuhassaan


Kätkäsuvannossa on yksi maailman idyllisimmistä rantasaunoista. Mie en tykkää kauheasti saunomisesta jos ei pääse uimaan, mutta tuollahan pääsee. Veden kylmyyskään ei haitannut kun palkaksi sai virvoitusta.

Lauantain Miika oli kokonaan kalassa. Mie jäin Otson kanssa anoppilaan, mutta mikäpä siinä kun on mukava anoppi :D Voitin kaikki Scrabblessa, vierailtiin naapurissa ja paistettiin lettuja. Otsokin pääsi ulos syömään, kannettiin syöttötuoli terassille.

Mummun kanssa


Sunnuntaina tultiin tosiaan kotiin vauvaperheen kautta ja alettiin purkaa tavaroita. Latioin pyykkejä pyörimään ja kävin katsomassa vielä toista vauvaa :) Se oli tosi tosi pieni ja olihan toinen vielä kovin nuorikin, viikon verran. Söpösöpö.

Maanantaina laitettiin Miikan kanssa vähän kotia kuntoon kun oli tulossa vieraita! Minun työkaveri alakylän koulusta parin vuoden ajalta tuli tänne lastensa kanssa (7kk & 2v.) Alunksi ajateltiin lähteä etelään jo tiistaina, mutta ajateltiin että samahan se on keskiviikkonakin lähteä. Niinpä Pirita tuli. Nyt ollaankin sitten eilisestä asti eletty tuplalapsiperheen elämää. Ei ole ollu montaa hekteä, että joku ei olisi ollu syömässä, vaipanvaihdossa tai päiväunille menossa kun täällä touhusivat Arttu 7 kk, Otso 11 kk ja Pinja 2v. Mutta, oli tosi ihanaa nähdä Piritaa ja kumasti lapsenhoidon lomassa ehti hääkuviakin katsella ja kuulumisia vaihdella.
Tänään sitten samalla jo vähän pakkailin, tarkoitus olisi lähteä heti herättyämme, suurin osa tavaroista on jo autossa.

Tässäpä vielä loppuun muutama kuva lapsosista yhdessä.
Niin. Ja VOIHAN HYTTYSEN PAHUKSET! HYH HYH! Meidän Otson naaman ovat syöneet tuollaiseksi että voisi poikaparkaa luulla aknesta kärsiväksi murrosikäiseksi tai vesirokkoiseksi. Hyttysiä ne ovat vain olleet :( Raukka. Onneksi ei itte välitä, ei yritä raapia eikä mitään.

Pinja ja Otso halailee


Leikkipuistossa


Hyttysnaama


Niin ja illalla kävivät vielä Nina ja Timo-kummi. Otso antoi kävelyesityksiä taaperokärryllään. Muuten menee hyvin, seinät vain tulevat aina tielle.

Se vielä, että Otso on ollu nyt reissulta paluun jälkeen ennätyshelppohoitoinen. Se ei enää juurikaan muksahtele noustessaan seisomaan ja tykkää tutkia tosi paljon kirjoja ja leluja. Tämänkin härvelin äärellä jaksaa istua tosi pitkään ja tutkailla miten helmet liikkuu. Välillä aina kaipaa äitiä, jos mie tulen lähelle niin ryömii minun luo ja kiipeää syliin (jos istun). Aika ihanaa :)


Seuraava päivitys sitten Lappeenrannasta!

Häämatkailua

No niin. Tervetuloa kanssamme Lofooteille kuvien kautta :)

Me starttasimme Kittilästä viikko sitten sunnuntaina täyteen pakatun Nissanin kanssa kohti naapurimaata. Ensimmäinen etappi oli Abisko, sillä Lofooteille oli ollu turhan pitkä matka kertarykäisyllä. Abisko Ruotsin ja norjan rajalla (kuiteski Ruotsissa) osoittautui kivaksi yöpaikaksi ja tällä kertaa myös edulliseksi, sillä meiltä otettiin vahingossa 1000 kruunua liian vähän maksua :D
Matkalla pysähdyttiin Kiirunassa jossa syötiin ja käytiin kaupassa. Haasteellisinta oli se, kun minulla oli kauhea vessahätä. Löysin nopeasti vessan, mutta se maksoi 5 kruunua. Meillä ei ollu yhtään ruotsin rahaa. Piti etsiä automaatti, joka sylkikin minulle kiltisti kruunuja, mutta paperisia. Niistä olisi ollu iloa vasta pöntöllä, jonne päästäkseen tarvitsi siis 5 kruunun kolikon. Äkkiä sitten kahvilasta ostamaan jotain pikkuista, jotta sain vaihtorahana sen kaivatun 5 kruunun lantin. Onneksi rakko kesti.
Aika myöhään sinne saavuttiin, mutta sen verran oli istuttu, että pienelle iltakävelylle teki mieli. Aivan hotellin läheltä löytyikin ihana putous! Yritimme ottaa itse itsestämme kuvia sen luona, mutta meksikolaiset turistit huomasivat hullut hommamme ja tarjoutuivat auttamaan. Niin saimme reissun ekan perhekuvan.




Otso tutustuu ruotsalaisiin koivuihin


Maisemat vain paranivat ajomatkalla eteenpäin mentäessä. Miika ajoi ja mie viihdytin Otsoa. Kumpikaan ei edes ehdottanut roolien vaihtoa.

Hotelliyön, ekologisk frukostin ja pakkaamisen jälkeen matka jatkui kohti Lofootteja. Sade piiskasi tuulilasiin, mutta jaksoimme toivoa että ilma paranee. Eikä se paljon huonommaksi olisi voinu enää mennäkään :) Välillä piti pitää pausseja, kun Otso yritti riuhtoa itseään irti istuimesta. Niistä autoista Otso ottikin kaiken ilon irti.


Pysähdyttiin tällä kertaa Svolvaerissa. Käytiin oikein piffiravintolassa syömässä ja ihan vähän shoppailemassa. Saatiin myös tieto, että Severi on saanu pikkuveljen! Koko edellinen päivä jänskättiin mikä Nuutin pikkuveljen nimeksi tulee. Siitä tuli Nooa Pekka Johannes. Ja viimein tuli vauvauutisetkin :)


Lofooteille ei enää nykyisin tarttee mennä lautoilla vaan on tehty siltoja meren yli ja tunneleita meren ali ja vuorien läpi. Niitä sitten ajeltiin ja pyyhkijät viuhtoivat. Heti pian Svolvaerin jälkeen oli akvaario, jossa kävimme. Siellä oli meressä eläviä kaloja, osa oli aika rumia, kuten kissakalat. Hyi. En ees laita kuvia ettette nää painajaisia. Mutta nämä hylkeet olivat somia.


Viimein pääsimme perille meidän suloiseen torppaamme. Se oli vanha kalastajamaja, nimeltään Jon. Mietimme, että ehkä se on nimetty siellä elelleen kalastajan mukaan.
Oli kyllä aivan ihana paikka ja mitkä maisemat! Laitanpa tähän muutaman kuvan sieltä.

Meidän tuvan ikkuna


Oikeanpuoleinen mökki on Jon :)


Tupa


Makuusoppi


Hyvinhän siellä tietsyti nukutti, mutta aamulla lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin. Vettä sateli, mutta Goretex kestää ja Otsolle oli myös sadesuojat rinkkaan. Tarvoimme järvelle nimeltä Ågvatnet. Syvä järvi vuorien keskellä. Heti alkumatkasta löytyi saksalaisia telttailijoita ja toki jöin niiden kanssa juttelemaan. Miika kalasti sillä aikaa. Kuljimme järven reunaa ja takaisin tulimme vähän ylempää.









Lofooteille oli tyypillistä kuivumassa olevat turskat. Valtavia määriä kalaa roikkui joka puolella. Haju oli aika kuvottava, mutta kuivattu turska kuulemma suurta herkkua. Miika osti yhden haisevan pötikän ja kyllä miekin sitä maistoin. Ehkä jotain kuivalihaan verrattavaa kummallisuutta...


Retkipäivän jälkeen suuntasimme ravintolaan, olikohan sen nimi Maren Anna. Ainakin ruoka oli tosi hyvää. Miika halusi maistaa valaan lihaa. Mie en siihen halunnut koskea, mutta sain herkullista merirautua ja tilliperunoita. Otso sai Pilttiä :D
Kädessään poitsulla uusi puhelin, jonka sai Svolvaerista ja oli hitti (ja on yhä)


Kaverini Teija oli sattumalta samaan aikaan lomalla Lofooteilla perheensä kanssa asuntoautoillen. Ruuan jälkeen menimme heitä tapaamaan hikisinä ja punaisina saappaat jalassa :D Ei ollakaan muutamaan vuoteen nähty, ja nyt sitten Lofooteilla! Hauska sattuma!


Aika väsynyt aina oli, kun punaiselle tuvalle pääsi. Vaan kivaa oli sielläkin lepäillä ja ihailla vuoria & merta ikkunasta käsin.


Seuraavan aamun suuntana oli vuori nimeltä Kolfjäll. Sinne piti mennä "perheille ja vanhuksille sopiva helppo retkeilypolku" Polun alkupää löytyikin ja luulimme olevamme oikeilla jäljillä, kunnes huomasimme olevamme väärällä huipulla. Laskeuduimme alas, mutta oikealle huipulle vievää polkua ei koskaan löytynyt. Ei reissu silti pieleen mennyt. Ei Lofooteilla voi mennä, sillä joka puolella on niin satumaisen jylhää. Vesiputouksia, lumihuippuisia vuoria, järviä ja merta. Niitä sitten ihastelimme, vähän matalammalta kuin oli tarkoitus, mutta kuitenkin.





Aamulla oli tullut puhelimeen houkutteleva tekstiviesti: "Täällä olisi kolme innokasta lapsenhoitajaa, jos haluatte mennä Miikan kanssa johonkin kahden" Viestin lähetti siis se asuntoautolla lomaileva ystäväni Teija. Ja todellakin käytimme tarjouksen hyväksi!!! Perheretken jälkeen veimme Otson hoitoon ja lähdimme Miikan kanssa "reissun häämatkaosuudelle". Ryhdyimme valloittamaan Tindstindeniä, joka näytti hurjalta, mutta mahdolliselta. Olipa vain hauskaa kivuta ilman Otsoa rinkassa. Olo oli monessakin suhteessa kevyt :)

Tästä se lähtee


Nyt ollaan jo aika korkealla




Välillä tietysti: "Mitä Otsolle kuuluu?"


Otso oli pärjännyt hoidossa hienosti. Oli saanut keltaisen muovilapionkin. Kävimme vielä Teijan ja perheen kanssa Å:ssa, joka on Lofoottien perimmäinen paikka jonne tie päättyy. Kyllä taas illalla vähän väsytti.

Illasta aurinko alkoi viimein paistaa! Istuimme Miikan kanssa kallioilla, Otso nukkui jo ja itkuhälytin päivysti. Saimme nauttia siis auringonpaisteestakin ja keskiyön auringosta :)

Koko kotimatkan olikin aurinkoinen keli. Pysähdyimme välillä ottamaan kuvia kun mikään kauhea kiire ei ollut.









Matkalla käväistiin Viikinkimuseossa


Otson lepytystauko


Matkalla nähtiin myös iso peikko, joka saa Otson näyttämään vielä pikkuvauvalta


Abiskoyön jälkeen saavuttiin Kätkäsuvantoon (nyt alkaa olla jo vähän kiire, kun kohta tulee vieraita...) Vietettiin siellä hauska juhannus seurapelien, rantasaunan, letunpaiston ja kalastuksen merkeissä. Hyttyset ovat tulleet! Tai sääskeet niinku täällä vissiin pitää sanoa mutta mie en sano ku lakka on lakka ja hyttynen on hyttynen. Ja peruna on peruna eikä pottu ja nenä on nenä eikä nokka :)

Mutta tässä vielä päivityksen lopuksi juhannuskuvia.







Kotimatkalla käytiin vielä katsomassa pikkuista poikaa, jonka perhe oli juuri muuttanut vastavalmistueeseen taloon. Samalla käynnillä sai sekä vauva- että talokuumeen. Talokuume ei ole kyllä vielä kauhean kova, vauvakuumetta ehkä vähän havaittavissa :)

Jaanan ja Ahtin suloisuus


Toivottavasti ei ole kauheasti virheitä, nyt pitää mennä käymään kaupassa ja nukuttaa Otso. Heipat!

Kittiläelämää

Kittilään ei juurikaan ehditty asettua kun taas ollaan menossa. Perjantai oli kuitenkin suhtkoht normaali päivä. Isi oli töissä viimeistä päivää ennen lomaa. Me kävimme lainaamassa Sarilta & Valtterilta sadekatoksen Otson kantorinkkaan ja innostuimmekin jäämään sinne vähäksi aikaa. Otso alkaa olla jo kiinnostunut leikkikavereista ja uusista leluista. Taaperoiden touhuja oli hauska katsoa.


Kävelimme Sarin kanssa samaa matkaa kylälle ja kävin pankissa vaihtamassa Norjan kruunuja. Kävi hyvä tuuri. Oletin että pankki on neljään asti auki, mutta kesäisin se onkin näköjään vain kolmeen. Kello oli jo 15.06, mutta ovi olikin vielä auki. Heti kun olin päässyt sisään, täti tuli laittamaan sen kiinni. Norjassa on hyvä olla vähän käteistä mukana kun saattaa olla tiemaksuja yms. Aina ei voi vinguttaa visaa.

Illalla oli huippua huippua huippua! Pääsin sirkukseen! Miika oli saanu hommattua minulle kaksi lippua ja pyysin Mirellaa mukaan. Saimme molemmat ansaittua lomaa vauvanhoidosta ja pääsimme nauttimaan sirkuksesta! Aivan mahtava esitys. Muu ei harmittanut kuin se, että kamera jäi kotiin. Mutta jos sirkus Finlandia osuu kohdalle, kannattaa mennä katsomaan. Me söimme popcornia, nauroimme ja nautimme. Eikä ees puhuttu paljon vauvoista :)

Välillä tosiaankin kaipaa lomaa Otsosta. On ihanaa, kun Otso alkaa liikkua, oivaltaa ja touhuta, mutta välillä meinaa huumori loppua. Touhuaminen on niin usein tätä:


Pitäisi varmaan vain kieltää. Mutta pakkohan on saada tutkimuksiakin tehdä, muuten ei mitään opi. Esim sitä, millainen ääni tulee, kun cd levy tipahtaa lattialle. Meillä ei ole nykyisin kovin siistiä.

Tänään en jaksanut aamulla kääntää aivoja vielä pakkaus-asentoon. Käytiin kyläilemässä Sannan ja Nuutin luona kun Miika lähti kuvailemaan Leville. Siellä Sannalla on huomenna vauvan ristiäiset ja sain vähän maistiaisia herkuista. Jännä kuulla, mikä nimeksi tulee. Ja Severin äiti on synnyttämässä! Hetkinä minä hyvänsä Severi saa pikkusiskon tai veljen. Lapsivedet menivät jo aamulla, nyt odotellaan supistuksia. Jännitettävää riittää!

Illalla aloin sitten viimein pakata ja aika hyvällä mallilla ainakin uskottelen kaiken olevan. Miika meni jo pian kymmenen jälkeen nukkumaan ja mieki aion mennä ainaski ennen puoltayötä. Huomenna lähdetään ajamaan aamulla yhdeksän jälkeen kohti Lofootteja, eka yö ollaan Abiskossa. Nyt voi olla turha toivoa päivistyksiä ennen viikonloppua. Mutta sitten kuvia ja kuulumisia varmasti riittääkin!

Häämatka kutsuu, hyvää juhannusta jos ei sitä ennen tule täällä kirjoitettua :)

Vierailuja vierailuja...

Ei sitä blogia näköjään tuolla Lappeenrannassa ehtiny kuin kerran päivittää. Ja voi olla että muutenkin näin kesällä on vähän harvempi tahti, mutta yritetään! Nytkin jo nukkumatti kiskoo toisesta jalasta, mutta jotakin aion saada tänne naputeltua.

Maanantaina kylästeltiin. Lähdettiin heti aamupäivällä liikkeelle ja menimme tervehtämään Tanjaa & Roopea. Roope täyttää piakkoin 5 kk ja oli oikein ilmeikäs ja hymyilevä pikkumies. Menimme tosin juuri Roopen unien aikaan. mutta näimme herran hereilläkin. Tanja meni naimisiin noin-tasan vuosi ennen meitä. Fiilisteltiin vähän häitä, mutta enimmäkseen puhuttiin vauvoista :)



Roope kattoo suu auki kun Otso menee menojaan.


Tanjalta tultiin muutaman tunnin vierailun jälkeen takaisin ämmilään ja söimme. Ruuan jälkeen uudella energialla takaisin kaupungille ja shoppailemaan! Tällä kertaa ostin jopa itelle vaatteita enkä aina vain Otsolle :) Ämmi oli käyny sillä aikaa kampaajalla ja kävelimme yhtä matkaa kotiin. Löysin Otsolle vaatehuoneesta minun vanhan hupparin. Se oli just sopiva :) Tässäpä kuvat kun vajaa 1,5 v. Kaisa 29 vuotta sitten keinuu ja Otso.



Vietettiin vielä vipoa koti-iltaa ämmin seurassa, sillä hän oli lähdössä taas työreissuun. Otson jokailtaisille iltavillikohtauksille ei voi kuin nauraa, tuntuu että väsyy jo sitä energian määrää katsoessa. Huh.

Äijän kanssa pihalla


Tiistaina menimme heti aamupuuron jälkeen moikkaamaan kotikadulla asuvaa Elinaa, joka on jo 92 v.! Vaan aina niin pirteä, naurava ja positiivinen. Elinan kanssa olen ollut ystävä jo aivan pienestä lapsesta, vienyt joskus leivonnaisia ja ainakin käynyt tervehtimässä ja juttelemassa. Hääreissulla kävimme Miikan kanssa kahden, mutta nyt Otsokin oli mukana. Otso tutki Elinan kuistin joka sopukan ja kävi sylissäkin. Ekaa kertaa Otso kävi Elinan luona kuuden päivän ikäisenä, silloin joku kiukutti ja kovasti, tänään ei ollenkaan. Siinä on Elina 92v. ja Otso 10 kk.


Elinan luota kotiin, Otso unille samantien ja kärräsin nukkuvan lapsen mummin pihalle. Annoin mummille tietokoneopetusta ja juteltiin muustakin. Otso heräsi, tehtin ruokaa ja syötiin. Odessiivi oli ähän pahalla päällä, mutta se johtui varmaan siitä että sillä oli kauhean kuuma. Meillä on kotona aina tosi viileä ja Otso on varmaan tottunut siihen. On muutama paikka, joissa Otsolle tulee aina kauhean punaiset posket ja silloin alkaa yleensä myös kiukuttaa. Ja varmaan se johtuu vain kuumuudesta. Vaatteiden riisuminen onneksi vähän auttoi.

Mummilta lähdettiin melkeinpä suoraan seuraavaan kyläpaikkaan, jonne pitikin mennä bussilla. Otso nukahti sopivasti ja nukkui vielä kyläpaikan pihallakin. Menimme "vaippa-Hannalle". Minun äidillä on aina osuvia lisänimiä, joilla se tunnistaa eri Hannat toisistaan ja muutenki minun kaverit. Tämä Hanna on saanut lempinimensä siitä, että on opettanut miulle kestovaippailua. Ennen Hanna taisi olla kyllä gradu-Hanna, koska teimme myös gradun yhdessä. Hannalla on komea tyttötrio, jonka nuorin jäsen on vasta 3 kuukautta. Hannalla olikin oikea vieraspäivä, sillä myös työkaverit olivat tulleet päivällä kylään ja heitä oli siellä vieläkin. Ja kauheasti herkkuja!

Yhdellä työkavereista oli Otsoa reilun kuukauden nuorempi Milma. Niiden touhuja oli hauska katsella: Vaikka taaperot eivät leikkineet vielä millään lailla yhdessä, heillä oli kauhea tarve olla kuitenkin koko ajan samassa paikassa keskenään. Siellä ne vetivät pitkin lattioita kuin majakka ja perävaunu. Ja jos toinen jäi tutkimaan jotain, toinen pysähtyi myös ja tutki jotain muuta.



Otso autoilee


Aika mahtavaa, kun siellä oli oikea piano. Otso nousi vaikka väkisin ja varpailleen, että pääsi tyttöjen kanssa soittamaan.


Elsa-Inkeristä ei juuri näy kuin vaippa, Otso oli kovin kiinnostunut Elsan leluista.


Keskiviikoksikin oli sovittu vauvatreffit. Eikä kenen tahansa kanssa vaan Essin ja Lillin! Lilli on siis Otson the virallinen tyttöystävä, jo sairaalasta bongattu hurmuri. Hyviä puolia on paljon, pari mainitakseni:

1. Pariskunnan täytyy olla sopusuhtainen. Otso ja Lilli painoivat molemmat syntyessään 4255g joten tästä voi olettaa että he ovat aikuisenakin saman kokoisia.

2. Lillillä on oikein mukavat vanhemmat ja sehän on toki tärkeää, että tyttöystävän vanhemmat ovat mieluisat.

Näillä perusteilla olemme valintamme tehneet ja nyt oli sitten taas treffien aika :D

No, leikki leikkinä, mutta Rantalan perhettä oli kiva nähdä! Lilli oli jo melkein pä unille käymässä kun saavuimme paikalle, mutta väsymysksestä ei ollut jälkeäkään kun pääsimme sisälle.

Otso ja Lilli kiinnostuivat samasta kirjasta. Akkavalta näyttää olevan tässä(kin) suhteessa.


Hauska oli kyllä kattella taaperoiden menoa ja siinä sivussa jutella Essin kanssa. Ja melkein joka asiaan toinen saattoi kommentoida "joo meillä on ollu ihan sama juttu..." :D

Nuoripari laitettiin parvekkeelle jäähylle kun posket alkoivat punottaa siihen malliin :)


Essi ja Lilli saattoivat meidän keskustaan


Keskustassa tapasin sitten Hannan (ei vaippa-Hannan vaan Luomutiaisen äidin koodeilla). Hanna tuli meille ja oli todistamassa Otson iltavillikohtausta. Hanna katsoi jonkun aikaa Otson perään jolloin mie sain pakattua. Ehdittiin me siinä onneksi kuulumisiakin vaihtaa.

Samalla kun Hanna lähti, mummi tuli. Mummi pääsi mukaan Otson iltapuuronäytökseen. Puurot maistuvat tosin nykyään hyvin, kunhan on purkinkansia joita räveltää. Juteltiin vielä mummin kanssa keittiössä Otson jo mentyä unille.

Tänä aamuna olikin sitten jo lähtöpuuhat. Juna lähti 11.24, joten aamulla ei paljon mitään muuta ehtinyt kuin laittaa tavarat kasaan sekä ruokkia itsensä ja Otsonsa. Olimme kyllä hyvissä ajoin asemalla. Pyysin yhtä miestä ottaman meistä kuvan, kun aina päivitellään kuinka mie selviän kun on Otso, vaunut, turvakaukalo, rinkka ja kaksi kassia. Mutta hyvin, eikö muka siltä näytä?



Matka meni ihan hyvin, vaikka kyllä reissaaminen oli silloin helpompaa kun Otso oli 3 kuukautta. Nyt Otso ehti nukkua unet ennen junamatkaa. Ihan kiva, mutta junassa herra olikin sitten täynnä energiaa ja tutkittavaa oli niin paljon. Samoin hän nukkui unet juuri ennen lentomatkaa... Aha kuinka hyvin hän viihtyikään sylissä turvavöihin köytettynä... Kuvakirja kiinnosti...ehkä 4 minuttia :D Mutta hyvin me silti selvisimme eikä itkuja kyllä juurikaan tullut! Kaikki kunnia Otsolle, onhan se pitkä aika ja matka istua edes suhtkoht aloillaan, kun tietää mitä Otso tekisi jos ei olisi köytettynä.

Mutta nyt Miikan viereen! Öitä!
Jättäkäähän kommentteja niin tiiän ketkä täällä käy [en ala periä siltikään pääsymaksuja joten ihan rohkeasti vain :)]