Koulussa ja kylässä

Taas on päivä Otsoelämää takana. Otso oli taas aamulla kamalan hyvätuulinen. Nuha ei ole onneksi haitannut yöunia. Aloitin jo eilen siivoamista mutta se jäi vähän kesken kun oli kaikkea muuta... (eli laiskuutta). No, aamusta sitten tehokkaana aloin imuroida ja Otso paini pinnasängyssään pehmosydämen kanssa. Kun Otso meni ensimmäisille päiväunille, syöksyin puhdistamaan autoa lumesta, laittamaan sen lämmitykseen sekä tutkimaan turvaistuinta. Kaikki alkoi hyvin, sillä Miika olikin yllätyksekseni puhdistanut aamulla autoni lumesta (pointsit Miikalle). Lämmitysjohtokin löytyi, mutta sitten meni hermo. Kaisalla meni hermo, kuvitelkaa.
Saatiin naapureilta koekäyttöön Otsolle turvaistuin, joka ostetaan jos se on hyvä. Me olemme liikkuneet aika vähän autolla, vaunut on paljon kätevämmät enkä muutenkaan tykkää ajaa. Tänään olimme kuitenkin lähdössä pienelle reissulle ja ajattelin että turvaistuinta voisi testata. Miika ja naapuri olivat laittaneet istuimen jo kiinni (siihenkin meni puolisen tuntia). Samalla viisipaikkaisesta autostani tuli kolmepaikkainen kun turvaistuimen takia etupenkki on pitänyt laittaa niin eteen ettei siihen mahdu enää istumaan eikä takapenkillekään taida enää kahta ihmistä sopia turvahärvelin viereen.
Aivan rauhallisesti lähestyin kuitenkin härveliä ohjevihko käsissäni tavoitteena laskea niskatukea alaspäin. Viimein löysin ohjevihkosesta jotain taitamaani kieltä. "Paina kohtaa B samalla kun vedät kohtaa G itseesi päin ja pidä kiinni kohdasta F."
Oujee. Etsitäänpä ohjekirjasta kuva jossa on selitetty missä nämä kirjaimet löytyvät. Samalla kuuntelen onko Otso herännyt parvekkeella ja yritän saada kädet mahtuman pyydettyihin koloihin. Viimein saan vyöt kiskottua irti. Niiden pujotus takaisin vei hermot lopullisesti. Siitäkin kuitenkin jotenkin selvisin kunnes huomasin, että pujotusoperaatiossa, joka kesti n. 15 minuuttia, vyöt olivat menneet kierteelle ja sama projekti olisi siis tehtävä uudelleen. Seuraavana ihmettelemään lukitussysteemiä. Tykkään ratkaista kaikkia sellasiai pulmapähkinöitä tyyliin "yritä irrottaa rengas narusta" tms, mutta tämä vei voiton kaikista pulmapähkinöitä. Viimein sain laitettua lukitussysteemin osat päällekkäin, jotta ne olisi voinut työntää siihen vastakappaleeseen (varmaan kohtaan Q) Ne eivät kuitenkaan menneet. Jos turvaistuin ei olisi ollut niin monella köydellä ja lenkillä kiinni takapenkillä, se olisi varmaan lentänyt hankeen. Siinä vaiheessa kuitenkin päätin, että Otso mahtuu itse asiassa vielä TOSI hyvin matkustamaan turvakaukalossa. Täytyy kerätä muutama päivä tsemppiä turvaistuimen uuteen kohtaamiseen ja jos taistelu on yhtä hermoillekäyvää, taidamme valita jonkun toisen mallin.

No, puolenpäivän aikaan Otson herättyä (tietämättömänä äidin hermoilusta) lähdimme kohti Alakylää eli koulua, jossa olen ollut opena. Lapset ilahtuivat tulostamme ja Otso läähätti jälleen innoissaan kuin vanha koira, kuola valuen. Alaluokkalaiset esittivät meille näytelmiä, yläluokkalaiset lauloivat ja opettajia oli mukava nähdä. Reilun tunnin vietimme siellä jonka jälkeen matka jatkui kohti Vuomaa. Alakylän kouluhan on sellainen vajaan 40 oppilaan koulu, johon lapset tulevat ympäri Kittilän eteläalueita, jopa 50 km:n päästä. Itseasiassa alueet, josta he tulevat, ovat minulle aika lailla tuntemattomia. Nyt olimme kuitenkin saaneet kutsun Vuomalle, jonne Eniron opastamana lähdin. Siellä asuu erään oppilaani perhe. Heidän kuopuksensa on n. 1,5 vuotta ja ollaan saatu heiltä vaatteita ym. Otsolle. Muutenkin oli aika yllättävää, että oppilaideni vanhemmat antoivat meille tosi paljon kaikkia vauvatarvikkeita turvakaukalosta sitteriin ja vasta kuukausi sitten tuli kassillinen leluja.
Etukäteen vähän pelotti, kuinka pieniä metsäteitä joutuu ajelemaan, mutta tiet olivat tosi hyviä ja perille löydettiin. Otso oli tietenkin aivan innoissaan uudesta paikasta, maisteli kaikkia leluja joita käteensä sai ja kokeili minkälainen ääni tämän paikan pöydästä tulee, jos sitä käsillä läpsyttää. Aino 1,5v. meni Otson touhotuksesta aika hiljaiseksi. Otso myös lainasi ruokailun ajaksi Ainon syöttötuolia ja Aino sitten tyhjensi Otson turvakaukalon ulkovaatteista ja meni sinne istuskelemaan. Kaverukset mahtuivat sovussa molemmat samaan syliin (Ainon äidin)

Illalla olikin koko perhe kotona ja vielä siistissä kodissa. Jee. Naapurin Ulla kävi meitä moikkaamassa. Syöttötuolin ensihuumakin on haihtunut ja puuro meni tänään alas uudessa tuolissa istuen. Syöttötuoli on kyllä tosi kova juttu, Otso tykkää aivan kamalasti istua siinä kun näkee maailmaa aikuisten prspektiivistä. Tässä vielä pari kuvaa iltapuurosessiosta.
Otson mentyä nukkumaan äiti kävi vielä pelaamassa korista.