Aamulla käytiin Otson kanssa laskiaissunnuntain perhekirkossa. Iskä ei päässyt mukaan kun hänen piti toimia autonkuljettajana Timo-kummille. Otso oli koko kirkon ajan täydessä tohinassa ja kommentoi asiaankuuluvasti ja kuulumattomasti saarnaa ym. Kirkossa lauloi ihana lapsikuoro. Se oli ehkä suurin syy jonka takia päätin sinne mennäkin.
Iskä on yrittänyt kovasti olla koti-isä: pesi tänään pyykkiä, teki ruokaa ja hoiteli muutenkin Otsoa ainakin välillä :D Timo-kummi tuli Ninansa kanssa meille makaronilaatikolle. Syötiin myös laskiaispullia vaniljajäätelöllä ja vadelmahillolla.
Vierailun jälkeen laitoin "Ossin" (yksi lukuisista lempinimistä) parvekkeelle unille. Hän heräsi aina välillä kauheaan itkuun, silmät oli kuitenkin kiinni ja tutin laittamalla unet jatkuivat. Kun Otso sitten heräsi ihan oikeasti, itkuisuus jatkui vieläkin. Välillä oli ihan kivaakin, mutta posket hehkuivat punaisina ja joku kovasti kiukutti. Olisikohan hampaita viimein tulossa? Iltapuurokaan ei meinannut maistua, kuten kuvista näkee (laitetaan välillä näitäkin kuvia, ei meillä mikään itkemätön ihmelapsi ole, vaikka aika tyytyväinen onkin)
Väsymyskin vaivasi ja Känkkäränkän iskun uhri simahti jo heti kahdeksan jälkeen.
Tässä on vielä kuva siitä kun Otso nälkäisenä hamuaa suuhunsa milloin minkäkin minun kasvojen osan, yleensä leuan tai nenän ja alkaa lutkuttaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti