Aamutohinoiden jälkeen lähdimme kävelemään kerhoon. Otso nukahti menomatkalla ja taas meinasi käydä niin, että herra oli nukkua koko kjerhon ajan. Kerho on meille vähän huonoon aikaan siinä mielessä, että Otso nukkuu usein juuri silloin. Vaan ei se minua haittaa, on piristävää tavata muita äitejä ja lapsiakin siellä. Puoli tuntia ennen kerhon loppumista Otso heräsi. Osa oli jo silloin lähdössä kotiin. Otso löysi lattialta muovisen maissin ja se oli päivän hittilelu.
Aamulla posti toi meille uuden syöttötuolin! Se tilattiin Saksasta asti, sillä saksalaisessa nettikaupassa hinta oli kaikkein edullisin ("vain" 215 euroa postikuluineen) :D Vaan tuota syöttötuolia kaikki kehuvat, joilla se on (ja aika monella on). On sillä 7 vuoden takuukin eikä sen pitäisi kaatua. Ja kasvaa lapsen mukana teini-ikään asti.
Miika sitten illalla kokosi tuolin ja siirsi myös pinnasängyn pohjan alemmaksi.
Kun laitoimme Otson ekan kerran tuoliin istumaan, intoutui hän siitä niin että kakkasi. Kovasti tykkäsi tuolistaan.
Illalla sitten pääsimme tositoimiin kun aloimme puuron syöntiin. Otso oli aivan innoissaan kun pääsi pöydän ääreen. Läiskytti pöytää käsillään ja läähätti suu auki.
Tämä olikin ongelman ydin. Ennen ongelmana syömäpuuhissa oli se, ettei Otso tajunnut avata suuta. Nyt se oli niin innoissaan tuolista, ettei tajunnut laittaa suuta kiinni läähätykseltään. Puuro oli kyllä helppo laittaa suuhun sisään, mutta suu ei sulkeutunut sen jälkeen eikä tapahtunut mitään muutakaan, joten puuro valui samantien pois. Mietin että en luovuta, en laita sitä sitteriin, vaan pakko oli. Siinä sain vähän puuroa vatsaankin asti. No, nyt on kuitenkin syöttötuoli. Ei muuta kuin treenaamaan siinä syömistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti