Vauvakirkossa

Kittilän seurakunnassa on aloitettu uusi perinne, vauvakirkko. Sinne kutsuttiin oikein henkilökohtaisella kirjeellä kaikki vuonna 2008 kastetut lapset, joten kirje tipahti postiluukusta myös Otso Sirkiän nimellä. Kirkkoon olivat toki muutkin lapset tervetulleita kuin myös vanhemmat, isovanhemmat ja kummit. Iloksemme Otson Elina-kummi pääsi kanssamme kirkkoon. Kirkossa laulettiin lasten virsiä ja muitakin lauluja, jokainen sai käydä sytyttämässä kynttilän sekä siunattavana alttarilla. Välillä vauvoja nostettiin ilmaan ja heiluteltiin helistimiä. Oli kyllä tosi mukavaa! Milja-vauva, josta jo aiemmin kerroin, esitti taas hurmaavia soolokiljahteluja. Otso oli hiljaisempi, tyytyi maistelemaan virsikirjatelinettä ja yritti alttarilla päästä käsiksi ehtoollispikareihin.

Vauvakirkossa virsikirjateline oli muussa käytössä :)


Otso kävi sytyttämässä kynttilän maapalloon Elina-kummin kanssa.


Vauvat saivat säestää lauluja helistimillä. Otso halusi mieluummin syödä kuin soittaa.


Äidin kanssa matkalla siunattavaksi.


Isin sylissä on ihanaa olla ja kuunnella laulua


Kirkon jälkeen menimme vielä Elinan luo kirkkokahveille. Siinä kahvipöydässä istuessamme Otso oli yksin lattialla. Otso näki Elinan hyllyssä hienon auton ja tiikeripehmolelun. Aikansa niitä kaihoisasti katseltuaan Otso ryhtyi tuumasta toimeen: Käännös selältä mahalleen, mahalta selälleen ja selältä mahalleen. Kas vain, oltiin kirjahyllyllä. Tiikeri alas hyllyltä, auto alas hyllyltä ja ajelemaan. Oli hauskaa seurata puuhastelua. Otso ei ole kuin muutaman kerran kääntynyt mahalta selälleen ja silloinkin lähinnä vahingossa. saa nähdä innostuuko Otso nyt pyörähtelemään enemmäkin. Auto jaksoi kiinnostaa aika kauan, mutta sitten löytyi myös matonhapsut. Ja voi veljet, hyllyllä olisi ollut vielä toinenkin auto...

Siinäpä meidän sunnuntaita. Miika käväisi hiihtämässä ja mie olen Otson nukkuessa ja isän kanssa ollessa ommellut muutaman vaipan. Uutta viikkoa kohti!