Maanantaina 2.2.olikin vaikka mitä ohjelmaa (nämä alkupään tekstit tulevat nyt julkaistuiksi kaikki yhtenä päivänä). Aamupäivä meni reissusta toipuessa ja pyykkiä pestessä, mutta kun Miika tuli töistä, häippäsin Valintataloon tekemään inventaariota. Siellä oli yli 20 muutakin partiolaista, se on jokavuotinen varojenkeruumuotomme aina näin alkuvuodesta. Homma luisti hyvin ja tunnin tavaroita laskettuani karkasin ruokaostoksille naapurikauppaan. Väliaikatiedustelu isälle kotiin-> huutoa & parkua ei vielä kuulunut, niinpä pyyhälsin vielä kaverilleni Heidille lainaamaan Ergo-kantorepun. Ajattelin kokeilla tykkääkö Otso olla siinä kun kantoliinailu ei vaan millään onnistunut ja Baby Björn -reppuun herra on jo turhan kookas. Viimein pääsin kotiin jossa Oitso pisteli poskeensa persikka-banaani -sosetta. Äidin nähdessään tuli leveä hymy eikä sose enää kelvannut, tissi kyllä. Ehdin olla kotona 15 minuuttia ja taas mentiin, tällä kertaa korista pelaamaan. Miika jäi nukuttelemaan Otsoa. Oli pikkuinen nukahtanutkin, ainakin jotenkin... jossain vaiheessa. Illat ovat joskus taistelua, joskus mene tosi helposti. Otso viihtyy hyvin Miikan kanssa kahdestaan, mutta nukuttamisvaiheessa tulee joskus pientä protestia. En miekään Otsoa aina heti saa rauhoittumaan. välillä se taistelee niin sinnikkästi unta vastaan. Vaikka kädet ovat jo heittäytyneet nukkumisasentoon, Otso vielä kääntelee päätään puolelta toiselle ettei vaan vahingossa nukahda.
Nykyisin Otso osaa myös tehdä pinnasängyssä "hienoja" temppuja kuten avata laitasuojuksen narut, repiä muuten vain suojia, kääntyä mahalleen vaikka olisi kapaloitu käsistä alaspäin, työntää tyynyliinan suuhunsa sekä heittää jalan reunan yli. Kohta pitää varmaan laskea sängyn pohja alemmas ennenkuin se kampeaa ittensä laidan yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti