Otson äiskä VANHENI!

Näin kävi tänään, että ikä siirtyi uusiin lukemiin. Miulla ei kuitenkaan ole pienintäkään ikäkriisiä vaikka 30 häämöttää. Olenhan mie kuitenkin jo ajat sitten valmistunut, ollu viisi vuotta oman alan töissä, löytänyt miehen, tehnyt lapsen ja kohta olen naimisissakin. Jos vielä haahuilisi vailla opiskelupaikkaa ja tietoa tulevasta, jonkunlainen kriisi voisi kehittyäkin. Mutta minä vanhenin hyvillä mielin!

Vanhanemistani muistettiin eri tavoin, mikä tietenkin suuresti ilahdutti. Kännykkä piippaili, facebookiin tulvi onnitteluja ja perinteinen postikin toi aika läjän kortteja ja jopa lahjoja! Hellyttävin kortti tuli Alakylästä. Eivät lapset ole opettajaansa unohtaneet. Ihana jättikortti, johon jokainen oppilas oli tehnyt oman sydämen. Liikuttavaa!



Kukkiakin tuli, yritettiin ottaa minusta hieno kuva kukkien kanssa mutta kaikista tuli ihan kauheita.


Juhlia en pitänyt. Jotenkin tuo sairaalareissu vähän sotki elämää. Ehkä viikonloppuna innostun. Tai sitten en. Maanantaina Otso täyttää 8kk, ehkä me pidetään silloin yhteiskemut. Mie täytän muuten 348 kuukautta :D Joka tapauksessa ens vuonna on isot pirskeet kun tulee pyöreitä täyteen :)

Otso juhlisti synttäriäni heräämällä kuudelta. Iskä onneksi otti pojan ja mie sain jäädä makoilemaan. Pian tuli aamiaistakin vuoteeseen. Lahjaksi sain pipon. Miika oli ihana kun totesi "Mie aattelin että se olis kivan näköinen siulla." Ja oli se hyvä päässäkin, meni korville asti.

Lähdettiin neuvolaan. Otso painoi saman verran kuin 1,5 kk sitten, 9920 grammaa. Oksennustauti oli vaatinut osansa. Vaan nyt paino oli ihannekäyrällä kun aikaisemmin se on ollut yhtä pykälää liian korkealla käyrällä. Vahinkoa ei täten ole tapahtunut :) Pituutta oli tullut 1,5 cm lisää, nyt vartta kertynyt siis 74 cm.

Neuvolatäti vähän testaili Otsoa. Antoi esimerkiksi pienen helmen ja Otso poimi sen taitavasti käteensä pinsettiotteella. Näytimme myös miten hienosti jo istua tönötetään sekä kuuloa testattiin. Kaikki oli kunnossa. Kävimme neuvolan jälkeen Erämiehessä syömässä synttärin kunniaksi. Otson mielestä oli älyttömän huvittavaa kun isä ajoi pyörällä ja katsoi tosi tarkkaan.



Ilma oli aivan ihana. Niinpä nappasin taas Otson ahkioon ja lähdin hiihtämään. Sattui olemaan päiväuniaikakin, vaikka tuntuu että Otso nukkuu ahkiossa vaikkei olisikaan. Hiihdettiin melkein 13 km:n lenkki, lopussa Otso heräsi. En edes tajunnut että se oli herännyt kun tykkää niin paljon matkustaa ahkiossa ettei päästä ääntäkään vaikka herää. Nostin sen sitten kuitenkin istuma-asentoon niin näki vähän maisemia.




Hiihretken jälkeen Ulla houkutteli meidät mukaansa kylästelemään yhdelle opekaverille. Herkuteltiin ja haasteltiin. Kivaa! Sieltä palattuamme alkoikin jo Otson iltatoimet. Iltaimetyksen jälkeen riensin pelaamaan vielä korista ja sain siellä ukkokullilta hikisiä halauksia :D Ihan kiva synttäripäivä, vaikka heitot eivät uponneet millään :/