Karhunpoika sairastaa :(

Joku ehkä huomasikin, että lauantain päivitystä ei blogiin tullut. Meillä oli vähän huono päivä. Tai päivä oli vielä ihan kiva, käytiin (jälleen) kaupungilla hääasioilla. Tehtiin koekampaus. Äiti kävi postissa toteamassa ettei siellä ole kuin Suomenlippu-postimerkkejä. Postilla on nykyään niin paljon muutakin myymistä etteivät näemmä myy enää postimerkkejä vaan karkkipusseja ja kalentereita. Lisäksi yritin saada tissiliivikauppiaan ymmärtämään etten todellakaan halua mitään sukkanauhanpitimiä ja korsetteja enkä satiinista yöpukua, jollaista en ikinä laittaisi päälleni (ehkä juuri ja juuri hääyönä mutta mihinkäs ne sadan euron krumeluurit sitten.. Konttiin?) Se myyjä vain tinkasi ja tinkasi "Nää on ihanat, mä oon vuoden oottanu että nää tulee meille myyntiin" "Yllättäisit kato miehes!" "Siis näillähän voi leikkiä joskus ihan arkenakin" (=sukkanauhoilla)"Etsä ymmärrä, nää on siis ihanat!!!" Hmm. Sori kun en nyt kuitenkaan. Viihdyn virttyneissä imetysliiveissä :D No, kyllä sieltä jotain tarttui matkaan morsiuspuvun allekin. Kengät saatiin myös ostettua. "Kyllä sä niillä opit kävelemään kun harjoittelt, tässähän on vielä kaksi kuukautta aikaa". Meidän alakerran naapurit ovat varmaan innoissaan kun aloitan harjoittelun :) Kopkopkopkop. Olisi varmaan pitänyt leikkiä lapsena enemmän rinsessaa niin olisi nyt helpompaa. Mie leikin vain nukella...no osaan ainakin nyt vauvalle sitten vaatteet vaihtaa.

Tulimme kotiin ja minun kaaso tuli meille yökylään. Me lähdimme Otson kanssa käymään isomummilla. Siellä Otso yskäisi ekan kerran pahankuuloisesti. Nuhaa on ollut ilmassa jo vajaan viikon. Muutenkin Otso oli vähän tuskaisen oloinen eikä oikein innostunut leluista. Tulimme kotiin ja käytin Otsoa kylvyssä. Höyryhengitystäkin oli jo kokeiltu. Puuro maistui onneksi hyvin, mutta yskä ja vinkuva hengitys tuntui pahenevan :/ Otso onneksi nukahti hyvin. Pian alkoi kuitenkin kuulua ikävän kuuloisia ääniä. Tilannetta pahensi se, että nenä oli aikalailla tukossa ja suun kautta hengitys rohisi ja vinkui. Otso heräili ja aina herätessä tilanne oli paha. Kun otti syliin ja piti pystyasennossa, vähän helpotti. Yhdentoista jälkeen päätettiin lähteä sairaalaan päivystykseen. Onneksi lähdettiin. Siellä alkoi kuumekin nousta. Otso oli tosi pirteä ja urhea, ei itkenyt onneksi ollenkaan kipuitkua ja oli ihan innoissaan uudesta paikasta. Minäkään en ihan järkyttävän huolestunut ollut kun Otso oli kuitenkin niin pirteä ja melko iloinen. Hengitys kuulosti kuitenkin kauhealta ja varsinkin yskä + itku.



Jonoa oli jonkun verran ja ainakin pitkälle toista tuntia odottelimme. Odotussalissa oli tosi valoisaa ja pyysin hoitajilta lakanan jonka alla sain imetettyä ja Otson nukahtamaan pienille unille. Aika hauskan näköisiä ollaan :D



Vihdoin pääsimme lääkärille. Diagnoosi: äkillinen kurkunpääntulehdus eli akuutti laryngiitti. Kuunneltiin keuhkoja ja sydäntä. Sitten Otsolle annettiin happinaamarin kautta jotain adrenaliinijohdannaista kaasua joka auttaa vähentämään turvotusta kurkussa. Aluksi se oli Oden mielestä ihan jees mutta ei enää lopussa ja parku oli melkoinen. Hoito ei kuitenkaan tehonnut toivotusti ja lääkäri alkoi miettiä siirtoa lastenosastolle. Kaasua annettiin vielä toiseen kertaan. Lisäksi Panadolia pyllyyn kuumetta alentamaan ja lopuksi vielä kortisoonia oloa helpottamaan. Sitä tröötättiin ruiskulla suuhun, ei ollu herkkua sekään. Verikoekin otettiin. Sormeen laitettiin laastari, mutta se piti ottaa pois kun Otso tietysti alkoi lutkuttaa sitä niin että olisi pian ollut suussa ja nielussa. Jouduimme jonkun aikaa odottelemaan siirtoa ja lääkärin lausunnon valmistumista. Otso jaksoi touhottaa ja jokeltaa käheällä äänellään, tutkia kaikki julisteet sairaalan käytäviltä. Siitä riemu vasta repesikin kun poitsu pääsi sairaalan pinnasänkyyn, jossa oli rämisevät kalterit. Kello oli varmaan jo 2.30 eikä unesta tietoakaan. Mahtava soundi kaltereissa!



Otso sai jälleen naamarista kaasua. sitten imetin ja johan uni maistui. Itse en meinannut saada unta kun Otson hengitys rohisi niin paljon (vähän kuin olisi kuorsaajan vieressä nukkunut) Hyvin nukutti ja lääke vaikutti, mutta taas kun pikkuinen heräsi, tarvittiin sitä kaasua auttamaan hengittämistä. Aika sitkeä tauti. Aamulla meni jo paremmin. Kovin oli Otso uninen, olihan edellisenä yönä valvottu. Lääkäri halusi seurata vielä päivään asti, mutta kun silloin ei jouduttu enää antamaan adrenaliinikaasua, pääsimme kotiin.



Vähän Otso on tänäänkin ollut puolikuntoinen, mutta hengitys kuulostaa kauniimmalta. Hyvin on saanu nukuttuakin. Nyt pitää kyllä itsekin mennä nukkumaan kun viime yö oli aivan liian lyhyt. Illalla kävin muuten katsomassa hyvän ystäväni neljän päivän ikäistä vauvaa. Voi hellanlettas sentään. On ne vielä aika avuttomia tuhisijoita kun vertaa meidän supertouhoon. Suloinen tyttö, kolmas siinä perheessä! Otso oli sen aikaa ämmin & äijän hoivassa. Toivokaamme kaikki että Otso on aamulla oma terve itsensä! Peukut pystyyn.