Elämää vaiheesta toiseen

Kun Otso oli kolme kuukautta, olimme Helsingissä häissä. Siellä eräs Otto-pojan äiti sanoi minulle "vauvan kanssa eläminen on elämää vaiheesta toiseen". Ja nyt viimeistään olen sen huomannut. Kuinka usein vauvaperheen puheissa esiintyykään "Se kai kuuluu tähän vaiheeseen" "Ehkä tämä nyt on vain tämä vaihe" "Meillä tuo vaihe kesti kuukauden" On vaihe kun kaikki menee suuhun. Ja sitten se vaihe kun harjoitellaan syömistä. Ja seuraavassa vaiheessa opetellaan syömään itse. Ja näiden lomassa on muita vaiheita :) Kuten hampaidentulovaiheita...

Tämä blogi on siitä ihmeellinen, että aina kun kirjoitan jotakin, seuraavana päivänä se kumoutuu. Jos olen kirjottanut että "yöt ovat alkaneet mennä hyvin", voi olla varma että seuraavana yönä valvotaan. Ja kun eilen kirjoitin että soseet eivät meinaa kelvata, tänään ne kelpasivat. Mietiittiin Miikan kanssa että pitäisi varmaan kirjoittaa "Me ei ikinä saada lottovoittoa" niin varmaan sekin tulee heti kun on noin kirjoittanut :D

Aamulla iskä lähti kuvaamaan taiteilijoita ja me lähdimme Otson kanssa Leville tapaamaan Leviltä tuttua kaveria, joka tosin Porissa asuu. Oli tullut tänne hiihtelemään. Otso ryömi mökissä niin innoissaan, että sai rikottua paitansa. Osui ilmeisesti johonkin takan kipinäsuojan reunaan ja tuli reikä. Tästä se alkaa pojan vaatteiden paikkaus :)

Sieltä palattuamme iskä olikin tullut kotiin ja otimme koko perhe pienet päivälevot. Niiden jälkeen menimme kyläilemään Sannan ja Nuutin luo. Manailin siinä että toivottavasti tänä lauantaina ei jouduta päivystyspoliklinikan kautta lastenosastolle kuten kahtena viimeisenä lauantai-iltana olemme joutuneet. Vaan ei kaukana ollut! Kävi kauhea vahinko, josta onneksi selvisimme säikähdyksellä ja sirpaleilla. Sannalla oli hyllyn päällä maljakossa koivun oksia. Kuljin siitä ohi ja jotenkin onnistuin hipaisemaan yhtä oksista niin että koko maljakko kaatui. Aivan hetkessä se pyörähti laminaattilattilalle ja räsähti rikki. Eipä siinä mitään, mutta Otso oli aivan siinä alapuolella. Oli NIIN niin onni, ettei maljakko tippunut Otson päälle eikä sirpaleet onneksi osuneet Otsoon. Aivan kauhea tilanne ja tapahtui hetkessä. Onneksi selvisimme pienillä siivoustoimenpiteillä.

Otso ja Nuutin autotalo. Takana näkyy myös "epäonnenoksat", jotka ovat nyt jo uudessa maljakossa.


Siellä Otso leikki Nuutin kanssa autotalolla mm. syömällä bensapistoolia. Luettiin myös kirjoja.

Sannan syli meinaa käydä ahtaaksi kun siinä on Otso, Nuutti ja Siiri-koirakin pyrkimässä mukaan. Kaiken lisäksi masussa on vauva, jonka laskettuun aikaan on enää n. viikko!


Illalla kävimme vielä Ullan luona kun Ullan sisko tuli miehensä kanssa kyläilemään Kemistä. He ovat nähneet Otson viimeeksi n. kuukauden ikäisenä. Otsolla olikin kova iltashow johon kuului mm. valtaisia päristyksiä. Luulin jo että päristysVAIHE on mennyt ohi, mutta ilmeisesti se VAIHE on tullut taas takaisin :D