Lillin luona ja lähtötunnelmissa

Otso oli vielä aamullakin yskäinen. Lääkäri kuitenkin sanoi, että ulkoilma tekee hyvää ja muutenkin voi elää normaalia elämää. Nukkuva Otso vaunuissa lähdin kävelemään Pikisaareen Essin, Jaakon ja Lillin luo. Essi oli synnytyssairaalassa minun sänkynaapuri ja Lilli syntyi päivää aiemmin kuin Otso. Otso ja Lilli olivat grammalleen samanpainoiset ja pituuseroa oli sentti. Ollaan yritetty nähdä aina kun käyn täällä, aina ei ole onnistunut mutta nyt onnistui. Facebookista olemme seuranneet Lillin touhuja ja tyttö on kyllä ihan ylikehittynyt. Nousee jo seisomaan ja ottaa haparoivia askelia taaperokärryn kanssa! Tätä piti lähteä todistamaan livenä. Hauskaa oli katsoa Otson ja Lillin puuhasteluja. Jotenkin niin samanoloisia nämä vauvelit. Varo vaan Kittilän Milja, ehkä Otso päättääkin ottaa morsiamen Karjalasta kuten isänsä :D

Majakka ja perävaunu


Siinä ne meidän mussukat istua kököttää




Mukava on kyllä tämä Rantalan perhe. Olisi kivaa jos heistä jäisi elinikäisiä ystäviä kun on niin saman ikäiset esikoisetkin meillä. Ja on aina kivaa kun joka elämänvaiheesta jää joku ystävä. Häiden vieraslistaakin kun suunnittelin niin mietin, että kutsuu aina 1-2 jokaisesta tärkeästä elämänvaiheesta: opiskelukaverin, koulukaverin, työkaverin eri kouluista, Suuri Seikkailu -kaverin jne. No okei, partiokamuja tuli vähän yli tuon kiintiön :D

Hurmaava neiti Rantala




Sieltä kävelin kaupungin halki ja yritin löytää itselleni hiihtopuvun. Otson kanssa on kyllä säästeliästä käydä kaupungilla kun se ei kauaa jaksa olla kaupassa, vaikka olisi ulkovaatteet riisuttu, leluja ja kaikkea. Täytyy unohtaa turha kiertely & hypistely ja ostaa vauhdilla tarpeelliset. Monessa kaupassa ei pysty käymään, vain pakolliset ja välttämättömät. Otso ei ole tottunut shoppailemaan kuin Kittilän K-Supermarketissa, muuta shoppailua en Kittilässä juurikaan harrasta.

Sieltä jatkoimme isomummille joka oli tehnyt hyvää nakkikeittoa. Sillä aikaa kun äiti söi, mummi viihdytti Otsoa. Olipa ostanut hienon kirjankin, mutta kirjaa enemmän Odea kiinnosti keittiön tuoli, jota pystyi heiluttamaan ja kuului kivaa kolinaa.


Mumin luona Otso taas vaihteeksi piristyi, hymyili ja jopa nauroi. Tuntuu että raukan olo on ollut viime päivät niin tukala ettei oikein hymyjäkään ole näkynyt. Olipa kyllä itsekin kiva nähdä poika taas sellaisena.
Parivaljakko soitteli myös urkuja.


Kun pääsimme kotiin, Otso nukkui vielä pienet unet. Pakkasin sillä aikaa. Ajattelin että unilta herää samanlainen poika kuin mummin luona oli, vaan ei. Taas keljutti joku, en vaan saanut selville mikä. Tosi huono tuuri kun Otso juuri nyt sairastui. Aina on harmi kun lapsi sairastuu, mutta nyt se harmitti erityisen paljon kun ämmi & äijä niin harvoin näkevät ainoata lapsenlastaan eikä Otso ollut täällä taudin takia ollenkaan Otso. Tietenkin täytyy ajatella, että hyvä ettei pahempi tauti tullut eikä sairastumisille ikinä voi mitään. Vaan silti olisi suonut ämmin ja äijän saada nauttia siitä kiljahtelevasta touhu-Otsosta, jollainen se yleensä on :( Onneksi pari ekaa päivää olivat parempia. Eikä mene kuin vajaa 2kk niin taas tullaan. Sellainen reissu oli tällä kertaa, paljon hyvääkin. Hääjärjestelyjä saatiin eteenpäin ja varmasti Otso tuollaisenakin isovanhempia ilahdutti. Pääasia että paranisi nyt kokonaan.

Huomenna meillä lähteekin juna jo 6.30. Olen pakannut onneksi valmiiksi. Kittilässä ollaan puolen päivän jälkeen. Huomiseen!