Olipahan taas päivä :)

Heti alkuun eiliseen viestiin pieni korjaus. Mie olen asunu kohta liian kauan Lapissa niin alkaa tulla juttuihin Lapinlisiä. Kun eilen kerroin niistä Otson ruokamääristä, niin tänään sitten huvikseni aamulla oikein mittasin puuroa. Niin ei sitä ollut kuin ihan vähän yli 2 dl, vaikka eilen väitin että kolme. Aika sama, mutta jäi vaivaamaan. Totta pitää puhua. On se kuitenki siinä lautasella ihan reilu annos. Ja varmaan sitä vihannessosetta menee sitten saman verran. No, pääasia että poika kasvaa ja on kylläinen.

Tänään otettiinkin takaisin parin viime päivän "laiskottelu" :) Otson aamu-unien aikaan pakkasimme kamat hiihtoretkeä varten ja laitoimme itsemme valmiiksi. Levipäivä alkoi vierailulla husky-paikassa, jota minun partiokaveri pitää :) Timo ja Anna-Kaisa kävivät valjakkoajelulla, me Otson kanssa tyydyimme vain katselemaan. Kantorinkka oli taas kätevä, vaunut eivät olisi millään mahtuneet autoon kun oli 4 hlöä ja sukset. Kantorinkassa on vain se ongelma ettei näe lasta. Vaan, nyt sain vinkin, kuinka sekin ongelma poistuu. Kantorinkan sivutaskuun voi laittaa PEILIN, ja aina kun haluaa tarkastaa mitä rinkassa tapahtuu, voi ottaa pelin käteen kurkata siitä. Kätevää!




Siellä oli myäs Otsoa nuorempia pieniä koiranpentuja jotka olivat kovin uteliaita.


Kun koira-ajelut oli suoritettu, jatkoimmwe Levikeskukseen. Haettiin taas vuokraamosta ahkio ja suunnattiin ladulle. Määränpäänä oli taas tuttu Sammun tupa, mutta nyt lähdimme vähän eri retittiä kuin viimeeksi (tai olen mie tuotakin latua hiihtänyt, mutta en vielä tänä talvena) Hyvinhän hiihtomatka meni, vaikka minun mono on hajonnut niin ettei vetoketjua saa kiinni eikä suksissa ollu mitään voidetta (Pito olisi ollut ehkä ihan jees) mutta minäpä en olekaan mikään välineurheilija. Enemmän käy lihaksiin kun täytyy tehdä töitä senkin eteen että mono pysyy jalassa eikä sukset lipsu :)

Otsolla oli tällä kertaa tyttöjewn värinen ahkio kun muitakin vauvoja taisi olla ladulla eikä meidän suosikkiahkio ollut enää vapaana.


Sammun Tuvalla paistoimme ensitöiksemme makkarat. Kyllä maistui! Otso sai tisua ja ihme kyllä sillekin maistui. Odella on ollu vähän huono ruokahalu näillä hiihtoretkillä ja muutenkin vieraissa paikoissa joissa on NIIIIIN paljon kaikkea katseltavaa ettei syömään ehdi.


Ja sitten taas ajeltiin. Koska koirat oli jo testattu, nyt oli vuorossa porot. Me Otson kanssa jäimme taas katsomaan ja kuvaamaan. Otsoa alkoi sitäpaitsi tympiä paikallaan olevassa pulkassa istuskelu. Vauhtia äiti vauhtia tai sitten haluan maahan ryömimään, näin sanoi Otso omalla kielellään.


Poroajelun jälkeen lähdettiinkin liikkeelle. Voi huh huh mitä ylämäkiä. Alkoi siinä pitovoiteettomilla suksilla 20 kilon lasti (ahkio + Otso + tavarat) jo vähän reisissä tuntua. Vaan sinnillä ylös! Eikä yksi mäki olisi ollut mitään, mutta aina kun edellisestä mäestä oli henkisesti ja fyysisesti selvitty ja vähän aikaa hiihdetty suoraa, edessä avautui uusi mäki. Lopussa kiitos seisoo, niinhän sitä sanotaan ja näin kävi myös hiihtoretkellä. Loppumatka meni iloisesti alamäkiä laskien. Ahkio tulee onneksi tosi hyvin ja stabiilisti (oih mitä sivistyssanoja) ja ihan rohkeasti voi senkin kanssa nauttia laskuista.

Sitten minulla oli treffit. Olin Porvoossa partiokurssilla kesällä 2007 yli viikon kestäneellä leirillä ja siellä oli myös Mikko, joka oli nyt Levillä lomalla. Ja kaikille romantikoille: eikö ole söpöä, Mikko löysi sieltä leiriltä kihlattunsa! :) Juotiin kaakaot ja vaihdettiin pikakuulumiset. Mikolla ja Otsolla on vähän samantapaiset ilmeet :)


Vihdoinkin päästiin kotiin. Alkoikin jo tuntua vajaan 15 km:n hiihtoreissu kropassa. Anna-Kaisa ja Timo alkoivat heti valmistautua biletysiltaan Areenalle ja ravintolaillalliselle. Mie olin onnellinen, että minulla oli Otso alibina ettei tarvinnut lähteä. Minusta on tullut vanha, en jaksa. Paitsi jos ei olisi ollut Otsoa niin hiihtoreissu olisi ollu kevyempi ja ehkä oisin sitte jaksanu :D
Otso oli saanu postissa kaksikin pakettia. Yhdessä niitä availtiin ja molemmista paljastui ihania vaatteita. Täytyypä joku päivä kuvata heraa uudet kuteet päällä!


Otsolla oli täysi vauhti päällä ja posket punaisina vaikka alkoi olla jo nukkumaanmenoaika. Juuri kun olimme aloittaneet iltapuuron, iskä soitti. Tänään oli
ollut aurinkoinen ilma ja sielläkin oli hiihdetty. Kalaakin tullut. Huomenna saadaan isukki kotiin. Anna-Kaisa hoiti iltapuuron syöttämisen loppuun. Kyllä siitä kai osa suuhunkin meni :D


Käytiin vielä Otson kanssa viemässä juhlijat Leville. Nukuttaminen oli tänä iltana arvatenkin helppoa. Meinasin mennä samantien iteki nukkumaan, mutta piti vielä syödä iltapalaa ja täytyyhän sitä nyt päivittäiset kuulumiset vielä naputella, olen niin iloinen että blogilla on lukijoita :) Vaan nyt Höyhensaaret kutsuvat, toivottavasti ylämäet eivät tulee uniin vaan ne vauhdikkaat laskut mieluummin.