Itkua ja naurua

Tänään teimme vaikka mitä, mutta kamera unohtui koko päiväksi kotiin. Kuvallista todistusaineistoa ei siis ole.

Otso on alkanut vähän vierastaa. Sitä on ollut ilmassa jo pitkään, että kun vieras ihminen puhuttelee Otsoa niin se laittaa kädet kasvojensa eteen. Nyt on tullut uutena pelko, että se jätetään joidenkin vieraiden kanssa. Kyllä Otso toisen syliin istuu jos äiti istuu vieressä. Mutta sitäkin se pelkää että mie jätän sen esim. yksin kotiin. Hankala tilanne oli tänään kun olimme lähdössä hiihtämään. Laitoin Otson eteisen lattialle valmiina odottamaan ja menin laittamaan monoja. Eteisestä alkoi kuulua kauhea parku (=karju). Heti kun pääsee syliin, huuto loppuu kuin seinään. No, sitten vein pojan alas vaunuihin odottamaan kun haen ahkion varastosta. Kun siltä reissulta tulin, koko rappukäytävä kaikui huudosta. Mietin että miten ihmeessä haen vielä sukset kellarissa, Otso sylissä ei saa kellarin lukkoa auki eikä saa suksia kannettua. Vein Otson jo ahkioon jos se ulkona paremmin odottaisi mutta huutohan siitäkin tuli. Ehkä se oli vähän väsynytkin. Mietin jo että tuleekohan hiihtoretkestä mitään, mutta kun lähdimme liikkeelle, ahkiosta ei kuulunut inahdustakaan. Ja kyllä se sinne jossain vaiheessa nukahtikin. Kauhea hylkäämisen pelko, voi raukkaa. Ihanku me se jonnekin voitaisiin hylätä, ei ikinä!

Aamu alkoi pannarin leipomisella, sillä minulla oli tänään perhekahvilassa vastuuvuoro. Ei sinne pakko ole mitään leipoa, mutta pannarihan on helppoa ja hyvää. Vein myös hilloa ja jäätelöä. Matkalla perhekahvilaan kävin hoitelemassa monistus- ja tulostusasioita. Otsolle on nyt laitettu päivähoitohakemuskin sisälle, ne pitää kuulemma ajoissa laittaa ja ehkä meidän pitää tuo mussukka syyskuussa laittaa hoitoon :(

Perhekahvilassa esiteltiin tänään kestovaippoja vaan nepä ovatkin meille jo ihan tuttuja. Sannasta ja Nuutista saatiin taas kävelyseuraa poispäin :)
Miika tuli käymään syömässä ja Otsolla vauhti päällä & hymy herkässä, juttuakin tulee nykyisin jatkuvalla syötöllä kun tarinavaihe sattuu kytkeytymään päälle.
Sitten lähdimme käymään tuolla hiihtoretkellä, oli nimittäin tosi aurinkoinen ja ihana päivä! Kätevää kun on nyt ahkio omassa varastossa eikä tarttee Leville mennä. Ja ladutkin lähtee melkein kotiovelta.

Hiihtoretkeltä kun tulimme, kauaa ei ehitty kotona olla kun taas Otso vaunuihin ja meandi-vaatekutsuille. Sellaisillahan aika vasta olinkin, sieltä ostin Otsolle ne pupupöksyt. Näiden kutsujen piti itseasiassa olla minun luona, mutta sairaalasta laitoin kaverille Mirellalle viestin että oisko mahdollista jos ne siirretään sen luo kun en tiennyt kauan meillä sairaalassa menee ja kauanko virus meillä kotona jyllää. Parannuttiin kuitenkin niin vaarattomiksi että päästiin sitten Mirellalle kutsuilemaan.

Illalla meillä oli erimielisyyksiä puuronsyönnistä. Otso ei söisi nykyään enää muuta kuin hedelmäsoseita. Kauhea raivari kun yritin syöttää puuroa. Kylpykään ei maistunut, mikä lie känkkäränkkä iskenyt. Aika kiltisti se kuitenkin meni nukkumaan.

Isukki on kattelemassa revontulia Timo-kummin kanssa. Siltähän voisi pyytää tähän jonkun hienon kuvan kun se tullee :D