Oma koti kullan kallis :)

Blogi on ollut tauolla. Nokkelimmat osasivat varmaan edellisestä tekstistä päätelläkin, että sairaalaan jouduttiin kun mitään ei kuulunut. Melkein heti kirjoittamisen jälkeen pinnasängystä alkoi kuulua kakomista ja oksennus tuli. Silloin päätimme lähteä. Pakattiin jo Rovaniemikassit valmiiksi kun menimme Kittilän terveyskeskukseen. Meillä oli näyttävä sisääntulo lääkärin huoneeseen, kun Otso oksensi heti astuttuamme sisään. Lääkäri tutki Otson ja sanoi, että näyttää vielä hyvävointiselta. Kirjoittaa kuitenkin lähetteen jos haluamme. Totesi että on yhtä oikein jäädä kotiin tai lähteä Rovaniemelle. Me päätimme lähteä. Täältä on kuitenkin yli kahden tunnin matka eikä ihan viimeiseen hetkeen asti viitsi kuivuvaa lasta kotona katsoa.

Otso nukkui ajomatkan melkein kokonaan. Heräsi kuitenkin n. 50 km ennen määränpäätä. Syötin hedelmäsosetta ja annoin vettä. Sairaalan pihalla ne tulivat toppapuvulle ja turvakaukaloon.

Ensiavussa pitää aina odotella ja odotella. Alotettiin odottaminen puolenyön aikaan kun pääsimme perille. Otettiin kuumetta ja verikokeita. Otso oksenteli yhä. Sitten odoteltiin kokeiden tuloksia ja lääkäriä. Meillä oli Miikan kanssa kauhea nälkä kun eväitä ei tajuttu ottaa mukaan. Miikalla oli Fishermans friend -pastilleja, niitä syötiin vaikka ne ovat ihan kamalan makuisia. Lääkäri kävi ja totesi että kyllä te voitte kotiinkin lähteä jos pidätte nesteytyksestä huolta (joskus puoli kahden aikaan) mutta me sanottiin että ei muuten lähdetä kun ollaan tänne Kittilästä asti tultu. Kun se sen tajusi, niin oli sekin sitte sitä mieltä että osasto on oikea paikka. Sitten taas odoteltiin, että paikka osastolta järjestyy. Siihen meni varmaan yli tunti. Mietittiin Miikan kanssa että herättääköhän ne siellä nyt sairaita lapsia että "teille tuli nyt kuulkaa muutto toiseen huoneeseen" tai "te voittekin siitä vaikka lähteä kotiin". No, toivottavasti ei kuitenkaan.

Päivystyspolilla oli kuitenkin kiva huone jossa saimme odotella, Otso nukkui välillä.


Kolmen aikaan pääsimme osastolle. Siellä oli tosi kiva vastaanotto. Lappeenrannassa tuli silloin vähän sellainen olo ettei vanhemmista niin välitetä. Meille järjestyi iltapalaa, olisi tuotu hammasharjoista ja pyjamista lähtien kaikki mutta ne oli mukana. Sänkykin oli vanhemmille valmiina. Otsolle annettiin tuttipullosta osmosalia, jota kutsuimme Otsosaaliksi. Kaikki tuli kuitenkin ulos. Raukkapieni. Valvoimme ja nukuimme Miikan kanssa vuorotellen, toinen nosti Otsoa oksentamaan.

Otso heilutti osmosalia niin ettei kamera pysyny mukana


Aamupäivällä alkoi vaikuttaa paremmalta. Seitsemän aikaan annetut jutut olivat sisällä vielä puolenpäivän aikaan. Juuri vähän ennen kuin lääkäri tuli kierrokselle, Otso oksensi taas. Niinpä lääkäri sanoi, että huomiseen seurataan.

Otso näytti sairaalavaatteissa ihan judon harrastajalta


Otsolle laitettiin nenä-maha -letku jolla sitten tiputetaan osmosali-liuosta hiljalleen mahaan. Sillä aikaa kun letku laitettiin niin meitä kehotettiin menmään pois. Lopputlos ei kuitenkaan pahalta näyttänyt ja Otso olikin nukahtanut.



Siinä sitä aikaa kulutettiin ja vähän vuorotellen nukuttiin. Otsokin oli tosi väsynyt, ei onneksi letkutuksen jälkeen enää oksennellut. Miikan piti illalla lähteä kotiin Kittilään kun maanantaina oli työhommia. Just kun ämmille laitoin viestiä, että hyvältä näyttää, hedelmäsoseet lensivät taas kaaressa ulos. Tavaraa meni sisällekin, mutta silti illalla tiputeltiin vielä osmosalia letkuilla.

Nukuimme yön aika hyvin. Aamulla vaikutti hyvältä.
Säälitti kun Otso ei päässyt oikein liikkumaan mihinkään, sängyssä vähän ryömi vaikka menohaluja oli. Kylvetin pojan. Just kun sain Otson unille, tuli laboratoriotäti neulansa kanssa ahdistelemaan. Onneksi melkein heti perään tuli lääkäri eikä Otso siinä välissä ehtinyt nukahtaa. Otso oli hyvällä tuulella ja saimme kotiutuspäätöksen! Siitäpä ei kauaa mennytkään kun jo köröttelimme Kittilään.





Olipahan taas reissu. Uskomattoman huonoa tuuria että jouduimme viikon sisällä jo toista kertaa sairaalaan. Onneksi molemmat taudit olivat "selkeitä". Pahinta olisi se, jos lapsi olisi kovin sairas eikä tiedetä mikä on. Me olemme kuitenkin päässet helpolla. Vaan kyllä oli mukava tulla kotiinkin. Kädet on ihan kuivat käsienpesusta ja käsidesistä. Olimme eristyshuoneessa ja aina kun sinne meni tai pois, piti kädet pestä ja desinfioida. Ja suojatakki piti laittaa päälle. Meille oli oma vessakin (tai kaikille eristystapauksille yhteinen). Oltiin tosi vaarallisia. Ja onhan se inhottavaa katsoa kun lasta joudutaan pistämään. Laskin että Otso oksensi varmaan melkein 20 kertaa. aika rankkaa. Pieni maha vain kouristeli kun sitä piti sylissä oksentamisen aikana. Onneksi kaikki on nyt hyvin.

Miika oksensi kahdesti su-ma yönä. Onneksi se taisi selvitä helpolla.

Kotiin päästyä iski tietenkin migreeni kaikesta valvomisesta, sisällä olosta ym. Illalla kuitenkin kykenimme koko perhe kävelylle. Olipa kivaa. Ja kivaa oli myös seurata terveen Otson intohimoista ryömimistä ja leikkimistä kotona.

Selvisin illalla jopa koripalloon ja sillä aikaa Otso oli aivan kiltisti mennyt isän kanssa nukkumaan ilman iltamaitoa. Tuntuu ettei Otso enää niin välitä tissistä. Ainakin vähentänyt lutkuttamista radikaalisti. Mikäpä se siinä, onhan se jo melkein iso poika :) Vähän se tuolla on nyt tämän jutun kirjoittamisen aikana heräillyt ja maitoakin annoin. Ehkä se näkee vähän pahoja unia piikeistä ja letkuista :( Toivottavasti yö menee hyvin ja voidaan aloittaa huomenna taas ihana tavallinen arki.