Sellasta ja tällästä.

Lauantai oli kyllä tosi tylsä päivä. Viimeeksi kirjoitinkin jo siitä kuinka harmitti menetetty teatteriretki. Lisäksi oli tosi ahdistavaa olla koko päivä vain kotona sisällä. En uskaltanu viedä Otsoa vielä ulos eikä oikein ketään voinu kutsua kyläänkään. No Ullan kanssa sitten sovittiin että tehhään yhessä ruokaa neljän aikaan. Kello tuntui käyvän tosi hitaasti. Alkoi ärsyttää kaikki. Teatterin ja Leksan kevätsoittojen lisäksi mm. se, että eteisen matolla oli kenkälankkia enkä mie sitä ollu ainaka sitä siihen suhrannu. Miulle ei tulisi mieleen lankata kenkiä eteisen maton päällä. Se harmitti, että ulkona oli hieno ilma. Se, että Miika ei ollu kotona. Ja aika moni muukin asia. Oma olokaan ei ollut vielä ihan terve ja tuntuu että vaan haahuilin kotona, Otso nukkui lyhyitä unia kun en uskaltanu laittaa ulos nukkumaan. Aina ku sai sen nukkumaan ja alkoi jotain tehdä, niin pian se jo heräsikin. Onneksi kello vihdoin ja viimein tuli neljä ja päästiin Ullalle :)



Otsokin sai herkkuja kuten vesimelonia.


Mutta sitten Otson kuume alkoi taas nousta. Posket alkoi hehkua ja mittari kertoi: 39.06. Eiku panadolia pyllyyn ja unille. Onneksi lääkkeet auttavat :) Ulla tuli minun seuraksi vielä illallakin. Otso oli taas piristynyt ja oli vielä hereillä kun katseltiin biisikärpästä. Sitten vein poitsun sänkyynsä nukkumaan ja menin Ullan kanssa teelle keittiöön. Jes, olipa kivaa. Ulla on kyllä niin ihana ystävä. Sitten vielä pelattiin :) Tosin kesken pelin Otso heräsi eikä enää suostunu jäämään pinnasänkyynsä nukkumaan. Mie otin sen sitten syliin ja pelattiin sanapeliä suullisesti. Siinä suloisuus ihanasti nukkui rintakehääni vasten. Pian mentiin kuitenki kaikki nukkumaan :)

Sunnuntaina Miika tulikin onneksi jo puolenpäivän jälkeen kotiin. Otsokin oli aamulla kuumeeton. Kyl se siitä :) Sovittiin että mennään Ullan kanssa elokuviin illalla katsomaan Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä. Täällä on muutaman kerran kuussa joku elokuvanäytös, yksi kerta esitetään aina yhtä elokuvaa. Tuo kuulosti sellaiselta kuvalta josta pidän. Sunnuntai oli sitte vähän kivempi päivä ku lauantai. Elokuva toi mieleen Forrst Gumpin ja olikin oikein mukava eikä sisältänyt väkivaltaa (kuin ihan minimimäärän) ja se oli hyvä. Ja sai vähän tunteitakin pintaan. Sekin hyvä.

Tänään onkin ollu jo ihan tavallinen arkipäivä. Käytiin aamusta asioilla mm. kirjastossa ja illalla oli partiolauluilta. Nyt on partioviikko :) Matkalla sinne lauleloihin totesin, että vielä saa vähän aikaa odotella että pääsee Otson kanssa leikkipuistoon testaamaan vauvakeinua. Aika lumista on, mutta kuitenkin keväistä.


Otso käyttäytyi hyvin lauluillassa. Suurin hittiherku on tällä hetkellä rusinat. Jos Ode näkee lattialle pudonneen rusinan niin se ryömii vaikka huoneen poikki. Ja aika pitkäksi aikaa riittääkin rusinassa jauhettavaa kun hampaita ei vieläkään ole. Ei edes sitä yhtä joka jo melkein näkyi. Ehkä se on vetäytynyt takaisin. Tai ehkä se sieltä pian ponnahtaa. Iltapuurovaiheessa paita oli jo niin likainen, että kun puuro ei mainannut enää maistua niin kokeiltiin maistuisko paremmin jos poika saisi syödä itte. Vähän se oli ensin hämmentyneen näköinen, mutta alkoi sitten puristella puuroa sormilla pinsettiotteella. Ja kyllä sitä vähän meni suuhunkin. Tärkeän näköisenä se sen kanssa kuitenkin suhrasi. Maistu varmaan paljon paremmalta ite syötynä ku syötettynä.

Huomenna mennään ainaski Sannan vauvaa kattomaan ja Severin 2 v. synttäreille. Eiköhän tää elämä tästä jälleen riemuksi muutu :)