Sellaista se elämä on...

...ei aina paistetta auringon. Näin laulaa Sari Kaasinen. Aurinkoa on kyllä tänä keväänä riittänyt, mutta niin on myös TAUTEJA!!! Voi räkärähmäke ja kähmäke sentään. Norovirukset ja kurkunpäänpöpöt on taltutettu, mutta eiku uutta tautia putkeen. Mie taisinki jo kirjoittaa että tunsin itteni vähän puolikuntoiseksi keskiviikkona. No, kurkkuun sattuu vähän vieläkin, mutta muuten mie olen voinut aika hyvin.

Vaan...eikös Otsolle noussut torstai-iltana kuume! Sitä oli melkein 40 astetta. Ei muuta kuin suppo pyllyyn ja sohvalle viereen nukkumaan.


Poika toipuikin parempaan kuntoon, söi iltapuuronkin ja jaksoi hymyillä & leikkiä. Sain miehistäni ihanan kuvankin napattua.


To-pe yö meni onneksi hyvin. Perjantaiaamuna kuume oli kuitenkin taas tullut takaisin. Vietettiin päivää kotosalla. Aika reipas Otso oli, mutta kyllä huomasi ettei ihan kaikki ollut kunnossa kun ei oikein mistään jaksanut kiinnostua ja kitisi. Panadol aina auttoi, mutta iltapäivällä mittari näytti jälleen 39,7 kuumetta. Raukka!!!

Tietysti se harmitti, että Otso oli sairas. Harmitusta lisäsi vielä älyttömästi se, että olen nähny ison vaivan ja järjestänyt tälle päivälle teatteriretken Rovaniemelle, kasasin 50 partiolaista vanhempineen ja tarkoituksena oli mennä katsomaan Veljeni Leijonamieli. Otsollekin oli hoitopaikka Rovaniemeltä jotta miekin olisin päässyt teatteriin ja samalla reissulla piti hakea myös vihkisormus. Vaan, eipä me mihinkään päästä! :( :( :( Bussi kyllä lähti tänä aamuna mutta ilman meitä. No, toivottavasti muut nauttivat ettei iso työ mennyt hukkaan. Katselin netistä niin minulla ei ole enää mahdollisuuksia päästä katsomaan mitään muutakaan näytöstä siitä. Ja nyt pitää jotenkin keksiä miten sormuksen kanssa tehdään. Milloin menen Rovaniemelle sitä sovittamaan. Kurjuus :(

Ja vielä. Kittilässä on tänä viikonloppuna kansanmusiikkitapahtuma Leksan Kevätsoitot. Kauheasti ihania konsertteja ja jameja. Niillekin voi sanoa byebye. Suurin osa tapahtumista on vieläpä Levillä. Perjantaina oli kuitenkin yhteislauluilta ja pelimannitanssit Kittilähotellissa jonne on vain 4 minuutin pyörämatka. Miika oli sitten eilisillalla Otson kanssa ja mie kävin vähän kuuntelemassa kansanmusiikkia. Välillä kävin imettämässä :)

Väsynyt hiihtäjä ja pieni potilas


Miika lähti tänä aamuna pilkille. Sen piti oikeastaan lähteä jo perjantaina pe-la reissulle. Se oli pakannut kaikki valmiiksi evässämpylöitä myöten ja kuivattanut katkarapusyötit ym. suloista (miun mielestä sen kalaretkille valmistautuminen on aina suloista, jotenkin niin täydellä sydämellä siinä hommassa mukana ja tuntuu että se on jo osa reissua) Vaan sitten reissu siirtyikin la-su reissuksi. Miika oli niin surkeana kun oli jo henkisesti valmistautunut lähtemään. Se kävi sitten perjantaina päivällä Aakenuksella hiihtelemässä ja se hyvä puoli oli, että mie pääsin sitten tuonne pelimannitansseihin.

Tänään aamulla neljältä heräsin TAAS siihen että Otso oli tulikuuma. Mittari näytti tutut lukemat, 39.6. Eiku panadolia pyllyyn. Kuudelta se heräsi ihan hikisenä ja melko pirteänä, lääke oli siis vaikuttanut. Soitin kuitenkin terveyskeskukseen kun kuumetta oli jo kolmatta päivää. Kävimme siellä ja otettiin verikoe, tulehdusarvo oli kuitenkin ihan normaali ja muutenkin hoitajan mielestä Otso vaikutti pirteältä, niin se kyllä olikin. Erityisesti Otsoa kiinnosti siivoojan työskentely ja sen kärry.

Nyt on toivoa ilmassa! Kello on jo kohta 12, lääkkeen ottamisesta on melkein 8 tuntia eikä kuumetta ole! Sen sijaan alaleuassa pilkottaa jotain valkoista! Otso on ehkä viimeinkin saamassa ensimmäisen hampaan. Sitä en osaa sanoa johtuiko kuumeilu minkä verran hampaasta. En ole päässyt hammasta kovin hyvin tutkimaan kun huuto on valtava jos suuhun yrittää katsoa enkä viitsi pientä potilasta enää enempää rääkätä. Ehkä sen sitten tuntee tississä kun se puhkeaa :D Siis hammas, ei toivottavasti tissi.

Ullakin kävi meitä tervehtämässä kun ollaan tämä päivä ihan rauhassa kotona.


Otso keksi hauskan äänen. Kamerasta loppui vain akku vähän kesken leikin.


Poika alkaa tervehtyä :)