Torstai-iltana meille tuli tänne Lassi & Annika pääsiäisvieraiksi mutta me puolestamme suuntasimme perjantaiaamuna Kätkäsuvantoon pääsiäisen viettoon. Olin kuitenkin maininnut siitä vieraillemme joten ei se heille yllätyksenä tullut ja Annika pystyy olemaan täällä kuin kotonaan :)Torstaina ehdimme kuitenkin nauttia vieraiden seurasta.
Kätkäsuvannossa olivat paikalla myös Miikan sisko hellunsa kera sekä veljessarjan vanhin vaimonsa & poikatrionsa kanssa. Alle vuoden ikäisiä jokelsi pirtissä kolme, sitten oli vielä 5 v. Andre sekä pari koiraa aikuisten lisäksi.
Kyöstin suosikkipaikka oli halkokorissa.
Perjantaina ei ihmeitä tapahtunut. Illalla kävimme Miikan kanssa rantasaunassa. Otso jäi nukkumaan, mummu itkuhälytintä päivystämään. Otso oli kuitenkin herännyt meidän saunoessa, oli aivan pirteä ja niinpä Odessiivi odotti meitä pirtissä kun tulimme saunasta. Onneksi vauva kuitenkin hyytyi uudelleen aika nopeasti.
Lauantaiaamuna iskä lähti pilkille Norjaan, mutta kovin kauaksi kuitenkaan. Vähän lappilaiseen tapaan ei oikein tienny milloin tulee eikä oikein muutakaan. No mie mietin että puhelin on onneksi mukana. Olin nimittäin suunnitellut että oltas voitu vaikka illalla lähteä Kittilään että olisin ehtinyt olla Annikan ja Lassin kanssa, sitten olisin voinut laittaa Otson nukkumaan ja lähteä Annikan kanssa Asrenalle katsomaan suosikkibändiä YÖ:tä! Vaan... laitoin välillä kalamiehelle tekstiviestejä ja kysin miten menee...monelta ehkä tulette, vaan vastausta ei kuulunut. Ei pihahdustakaan koko miehestä. Siinä sitten yritän Annikan kanssa viesteilin että enpä tiiä tullaanko tänään, enpä tiiä pääsenkä Areenalle, enpä tiiä juurikaan mitään. Laitoin siinä vähän tavaroita kasaan, mutta kun ukkelista ei vielä kahdeksaltakaan ollut kuulunut mitään, tajusin että taitaapi jäädä Kittilä ja Yö haaveeksi.
Kahdeksan jälkeen se sitten saapui. Kännykkkä oli jääny jonnekin haalarin taskuun. No, pääasia että sen sai kotiin. Ja kalaa oli tullut, isoja, suorastaan VALTAVIA ahvenia. Miikankin vonkale oli painanut yli kilon. Ei tollasia Saimaasta saa...
Me Otson kanssa ulkoilimme myös päivällä. Mie tein talven ensimmäisen ja ehkä myös viimeisen lumiukon. Kevät tulee sellaista vauhtia tännekin. Mutta siitä ei tullutkaan kuvaa, unohdin ottaa. Voitte vain kuvitella kuinka hieno se oli. Otso istui taljan päällä ja katseli uudessa vanhassa lainakeväthaalarissa, joka kestää kosteuttakin :)
Otso ahkioajelulla serkkunsa Tuomaksen kanssa (saattaa olla kyllä Matiaskin)
Illalla katsoin Biisikärpäsen. Se oli kivaa katseltavaa. Pitää odottaa vielä aika kauan ennenku oma jakso tulee.
Iltapuurolla mummulan syöttötuolissa ja sivusilmällä seurataan Andren-serkun puuhailuja.
Yön keikka houkutti yhä. Sitten Miikan veli keksi, että he voisivat myös lähteä vaimonsa kanssa keikalle ja saisin siis kyydin. Niinpä sitä lähdettiin Areenalle, pitkästä aikaa! Ja tottakai Yö oli ihana. Minua luultiin siellä kahdestikin vantaalaiseksi. Ensin yksi mies tuli väittämään, että "hei, meidän lapset on samassa päiväkodissa Hakunilassa" ja sitten vielä eräs nuori neito tuli kysymään, olenko Vantaalta.
Miika oli saanu Otson hyvin nukkumaan. Jes! Ja aamulla Miika antoi minun nukkua yöväsymystä pois :)
Sunnuntaina puolenpäivän aikaan lähdimme kohti Kittilää. Kävimme kotona purkamassa kassit ja suuntasimme Leville. Kävimme Annikan ja Lassin kanssa syömässä Myllyn Äijässä. Namnam. Otso oli jälleen innoissaan, kuten ravintolassa yleensäkin.
Otso ja Annika
Ruuan jälkeen hajaannuimme. Annika lähti Pete Parkkosen keikalle, mie lähdin Marian kappeliin valmistautumaan radioitavaan tunturimessuun ja kaikki kolme poikaa lähtivät Kittilään. Tunturimessu meni tosi hyvin, sitä mieltä olen vielä tänäänkin kuultuani sen aamulla radiosta. Ja oli ihanaa laulaa. Aina.
Otso oli syötetty ja kylvetetty, nukutus oli helppo operaatio. Annika oli vielä jääny Leville, mutta me pelasimme erän menolippua. Kukakohan voitti ;)
Tänään ollaan rentoiltu omalla porukalla. Kyllä me kävimme aika pitkällä kävelyllä jonka aikana hoidimme asioitakin. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että takin sai heittää pois päältä. Kevät on totisesti tullut! Laitoin Otson rattaisiin turvakaaren, mutta herra meinasi kyllä nukahtaa melkein heti, vaunuajelu ei ollut kunnolla ehtinyt vielä edes alkaa. No hyvä vaan että unta riittää.
Sellaista meille. Ensi viikon tai siis tämän alkaneen viikon Miika onkin isyys/hiihtolomalla. Huomenna lähemme käymään Rovaniemellä asioilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti