Rovaniemen retki ja Tavallinen Päivä

Tämä päivä (=lauantai, jolloin aloitin kirjoittamisen) vierähti kokonaan Rovaniemellä. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli Titinallekonsertti. Olimme siellä viime vuonnakin (Aarni ei). Halusin taas, mutta autoilu ei kiinnostanut marraskuun pimeillä liukkailla poroteillä. Niinpä aloin hommailla sinne itselleni bussikyytiä. Kätevimminhän se kävi niin, että Kittilän MLL:n puheenjohtajana ehdotin, että MLL voisi järjestää sellaisen retken. Saimme mukaan myös kulttuuritoimen, joka avusti lippujen hinnassa ja MLL maksoi bussit. Olihan siinä hommaa järjestää, mutta mukavaa oli, että saatiin kasaan kaksi bussillista Titinallefaneja.

Päivään mahtui muutakin kuin konsertti. Kaupungilla oli joulunavaus. Otso bongaili joulukuusia ja hullaantui tontuista. Näimme myös joulupukin! Sain vahvistusta "tontut kurkkii" ja "jos vielä kiukuttelet, Salama McQueen -rekka meneät jollekin kiltimmälle pojalle" -uhkauksillani. Osotostelut jäivät vähiin, mutta ilmapallot pojat saivat kun edelliset jäivät ämmilään.

Aarni oli konsertista ihan haltioissaan ja lähellä istuvat ihmiset Aarnista. Aarni kiljahteli riemusta, taputti joka väliin, heilutteli käsiään, osoitteli ympärilleen ja heilui. Otso istui asiallisemmin paikallaan, mutta seurasi tarkkaan ja taputti oikeissa kohdissa. Minä unohdin kameran kotiin, joten kuvamateriaalia ei nyt ole.

Kaupungilla Otso näki jossain kaupassa tonttulakkeja ja olisi halunnut sellaisen. Sanoin, että teille on kotona tonttulakit, mutta Otso ei meinannut uskoa. Lupasin illalla näyttää. Otso oli siitä ihan hurmiossa kun illalla sai lakin päähänsä. Halusi mennä nukkumaankin se päässä. Ostin konsertista muistoksi pehmeän Titinallen, se oli Otson valinta. Sen Otso halusi viereensä. Kumpikaan pojista ei ole ollut kauheasti pehmolelujen perään, mutta tuo Titinalle sai kyllä heti varauksettoman suosion. Otso halaili sitä koko bussimatkan, puki ja riisui.


Nyt tulee sitten kokoelma Otson kommentteja joita nykyisin tulee ihanan paljon arkeamme piristämään. Ja ne on pakko laittaa musitiin, niitä ei enää kohta muista.

Isäinpäivänä olimme kirkossa, minun kuoro ja Kittilän lapsikuoro esiintyivät siellä. Miika oli lasten kanssa katsomossa. Kun lapsikuoro oli esittänyt ekan laulunsa ja tuli hiljaista, kuului Otson kirkas ääni: IHAN HYVIN LAULETTU!
Sitten kun me lauloimme, Otso oli kysnyt: Milloin ne pienet tytöt tulevat taas laulamaan?

Kerran ruokapöydässä Otso alkoi purskuttaa maitoa suunsa sisällä ja Aarni tietenki perässä. Kielsin, niin siihen Otso totesi: "Arjan (hoitotäti) luona me aina purskutamme!" Eikä varmasti ole totta! Kaikkea se yrittääkin, mitähän kaikkea se Arjalle väittää, mitä kotona saa tehdä?

Toisena päivänä ruokapöydässä kyselimme taas, miten hoitopäivä on mennyt. He olivat olleet satutunnilla kirjastossa ja kysyimme, kävelittekö sinne ja menittekö parijonossa. Otso sanoi: "Kävelimme. Mutta minä olen vähän sellainen erilainen poika. Minä en kävele jonossa." Yhtenä päivänä sanoin tämän Arjalle, niin hän sanoi ettei ole koskaan Otsolle sanonut, että tämä olisi erilainen, mutta sanoi että se on totta jotta Otso haluaa monesti kävellä vähän muista erillään. Meijän erilainen poika :)

Otso ei meinaa suostua sanomaan Miikaa iskäksi vaan Miikaksi. Kuulostamme vähän jolatin uusioperheeltä, johon kuuluu äiti, Miika, Otso ja Aarni. Eräänä päivänä olimme ruokapöydässä ja Miika ei ollut vielä tullut, mutta lautanen oli katettu.
O: Kenen lautanen tuo on?
K: Se on iskän.
O: Ei, se on MIIKAN! Äiti, muistatko sinä Miikaa?
K: Miikahan on sama kuin iskä.
O: Ei, se on Miika.

Olemme miettineet mistä se johtuu, varmaan siitä, että minä kutsun Miikaa Miikaksi enkä iskäksi, mutta sitten taas itsestäni että "äiti sitä, äiti tätä". Ehkä miun pitää alkaa sanoa Miikaa sitten iskäksi :D

Otson suusta kuuluu myös usein: "Meille pitäs ostaa sellane" jos vaikka jollakin on ollut joku sellainen lelu tai tavara, jonka Otso haluaisi, mutta hänellä ei ole ihan samanlaista. Sitten aina samat keskustelut siitä, ettei kaikilla tarvitse olla kaikkia samoja tavaroita. Vaikka esimerkiksi kun Aarni sai oman kuun muotoisen yölampun ja Otsolla on tähti, niin eikös hänkin olisi halunnut heti kuun. "Miulle pitäs ostaa kans sellanen kuu, mie en enää tykkää siitä tähdestä. Aarnille voisi vaikka antaa sen tähden, miulle pitäs vissiin saada sellainen kuu."

Mennäänpä sitten tähän päivään, ihanaan rauhalliseen Tavalliseen Kotipäivään. Otso aloitti jo aamusta rennosti, miun piti käydä pari kertaa katsomassa että oikeastiko se vielä nukkuu ja nukkuihan se, yli KYMMENEEN! tonttulakki päässä, titinalle kainalossa. Aarni pomppasi jo ennen puoli kahdeksaa ylös ja terävällä päättelykyvyllä voi päätellä, että minä myös. Miikahan oli pilkillä, heti kun jää on sen veran paksua. sitä onkin jo monta viikkoa poltellut ajatus. Pakkasta oli ulkona samanverran kuin sisällä lämpöä, mutta pojat halusivat silti ulos. Aarni otti minua kädestä kiinni, talutti ulko-ovelle ja puki pipon päähänsä ja Otso ilmaisi saman sanoin. Niinpä lähdimme ja menimme jokapojan unelmapaikkaan, kadun päässä olevalle tallille, jonka piha on täynnä kaivureita, roska-autoja ja kauhoja.





Kotona teimme sitten ruokaa ja Aarni meni nukkumaan. otson kanssa rakentelimme dubloista eläimiä :) Otso käsitys hymystä kuvassa.


Sitten teimme jouluaskarteluja. Leikkasin ruskeasta pahvista pipareita, pojat piirsivät niihin sellaisella liimakynällä ja siihen laitettiin hilettä. Ne sulatettiin taikapuhaltimella... Otson kanssa teimme myös tontun ja joulukuusen. Otso piirsi tontulle hienon naaman. Odessiivi on alkanut piirtää ihmisiä, osaa piirtää jo esim. meidän perheen. täytyy joku kerta laittaa kuva niistä hellyyttvistä alkuihmisistä, joilla on pää, VALTAVAN kokoiset silmöt ja piiiiiiiitkät jalat. Kädet lähtevät siitä, missä normi-ihmisillä on korvat. Mutta kyllä ne iohan ihmisiltä näyttävät ja esim. Otso ja Aarni ovat kuvissa aina paljon pienempiä kuin mie ja Miika.


Sitten leivottiin vielä pullaakin!


Aarnikin halusi pullien lähelle :)


Tähän vielä loppuun isukkipäiväkuvat.



Nyt iltapuuhiin!

Loppusyksyn muisteloita

Taasen on kuukausi vierähtänyt edelisestä päivityksestä, kun ei muka ehdi. Viime viikko on olikin ihan ylikiireinen, mutta ohjelmaa on riittänyt muutenkin. Blogin päivitys pitkän tauon jälkeen vaatii aina vähän paneutumista ja aikaa, sitä kuluu kun kuvat pitää valita, pienentää ja alkaa muistella tapahtuneita. Mutta, silti on kivaa, että tänne edes joskus ehtii jotain laittamaan, toivottavasti teistäkin :)

Edellisen päivityksen jälkeen ensimmäinen mainittava asia on Aarnin 1,5 v. neuvola jossa kävimme. Aarnihan oli vallan reipas, eikä siitäkään tullut huolestunutta huokailua, ettei Aarni vielä puhu. Oppi hän syyskuun puolella sanan TUTTU eli tutti ja se taitaa olla hänelle tärkeämpi kuin äitit ja isät (ainakin sanana :D) Vieläkään sanainen arkku ei ole auennut, jotakin sanantapaisia on esim.
KUU = kuuluu aina kun joku ääni kuuluu)
KUKA on myös joskus oltu kuulevinamme kun ovikello soi
KAK on edelleen kiitos
ÖH on yleensä joo ja päänpyörittäminen ei.

Että näin mahtavaa rupattelua meidän Aarnilla 1v. 7 kk :D Mutta kyllähän se höpöttelee paljon omiaan, että hiljaista täällä ei ole. Ja Aarni osaa tosi hienosti näyttää kirjoista kottikärryjä myöten sanoja sekä ymmärtää ohjeita. Ei se mikään tyhmä ole.

Neuvolatäti oli tätä mieltä: Oppinut kävelemään 1v. 5kk iässä, kävelee nyt tasapainoisesti. Suloinen, rauhallinen lapsi. Puhuu omaa kieltä, tavoitelee sanoja "tuo, tuttuu=tutti, kak=kiitos". Opettelee potalle, syö itse, tavallinen kotiruoka. Käden taito hyvä. Touhuaa paljon, "leikkii" veljen kanssa. Mitat 88,3 cm / 12,1 kg. Otso oli yli kolme senttiä lyhyempi aikanaan.

Pituus huiteli taas jollain omilla yläkäyrillä, paino taas vähän alakantissa, vaikka ruokahalua tällä herralla riittää. Hoitotäti kyseli palaverissa, että kuinka paljon Aarnille pitäisi antaa ruokaa. Hän sanoi, että on antanut nyt yleensä kolme perunaa. Olin ihan ihmeissäni, että kyllä se varmaan riittää, ja hoitaja jatkoi, että eniten Aarni näistä pojista syö, vaikka muut ovat 3-vuotiaita. Kotona ei aina ole ihan noin hyvä ruokahalu, kyläpaikoissa kyllä.

Elämäämme on mahtunut myös surua. Mummi kuoli lokakuun alkupuolella, 7.10. Olin jo ehtinyt varata syyslomaksi lentoliput ja kirjoittanutkin mummille, miten sitten tapaisimme taas. Suruviesti tuli kuitenkin aiemmin. Reissu oli siis tiedossa, mutta hautajaisten muodossa. Meillä on kaikilla mummia ikävä, mutta uskon, että hän on omalla persoonallaan jättänyt meihin kaikkiin osan itsestään. Piirteitä, joita mummissa olen aina arvostanut on huolehtivaisuus, hyväntahtoisuus ja vaatimattomuus. Mummi oli ja on minulle todella tärkeä ihminen. Nyt minulla ei ole enää ollenkaan isovanhempia.

Otsolle on siis pitänyt puhua kuolemasta. Ei hän siitä kauheasti mitään kysele, mutta miettii kuitenkin kun välillä ottaa asian puheeksi. Mummi on kuolenu. Mummi laitetaan kuoppaan, meillä on kaikilla on ikävä mummia. Sellaisia Otso miettii.

Lauantaina 8.10. käväisin ostosreissulla Ikeassa Haaparannan puolella. Hui, kun siellä meinasi käydä hullusti muutenkin kuin visalaskua ajatellen. Olin ostanut kärryn täyteen tavaraa ja vähän muillekin. Oikeastaan kaksi kärryllistä, jos tarkkoja ollaan. siinä päällimmäisenä oli iso, mutta melko kevyt taulunkehys. Ilma sattui olemaan sen verran tuulin, että kehyksen alle pääsi ilmaa ja se lensi suoraan minun päähän. Onneksi ei tullut terävä kulma edellä, nyt sain vain kipeän pään ja niskan, kun pää retkahti taaksepäin, mutta mitään vakavia vaurioita ei tullut. ei sitä arvaa, kuinka vaarallista Ikeassa käyminen voi olla. Tein hienoja ja suurimmaksi osaksi harkittujakin ostoksia ja sunnuntaina sitten vimmassa järjestelin paikkoja. Kohta on kaikki omaisuus laatikoissa :D Rakastan Ikean säilytystavaraosastoa. Miika taisi lähteä käväisemään jollain retkellä ja mie jäin Ikeahuumassa kotiin lasten kanssa.

Seuraavaan viikkoon mahtui vanhempainiltaa, Otson nimpparijuhlia (jotka vietimme aika pienimuotoisesti mustikkapiirakan ympärillä, Nina, Ulla ja Kaisa ainakin kävivät).

Milja kävi Otson juhlissa


Sitten oli perinteisiä sählyjä, koriksia,MLL:n syyskokousta ja suunnittelua, sillä seuraavana viikonloppuna oli tulossa odotettuja vieraita! Lauantaiaamuna 15.10. tänne pölähtivät Lappeenrannan tuliaiset Maria, Maiju ja Omppu-kummi. Kertasin heidän matkaohjelmansa ja ryhdyimme pakkauspuuhiin. Aikaa ei ollut haaskattavaksi, sillä vaikka lkomalaiset saivat olla täällä keskiviikkoon, itselläni oli työviikko tulossa. Lauantaina lähdimme nauttimaan ruuan jälkeen paikallisesta kyläkulttuurista Sirkan päivän juhlaan. Otimme mukaan myös retkeilyvarusteet, sillä yömme päätimme viellä Pallasjärvellä. Samalla paikalla, jossa perheen kanssa kävimme syksyllä. Suunnitelma onnistui hyvin. Juhla oli hauskan hellyttävä. Kämppä oli tyhjä ja pääsimme sinne onnellisesti, vaikka olikin pimeää ja pelotti. Nuotio loi kuitenkin tunnelmaa ja nuotioherkkuja nautiskellessa päivitimme kuulumisia. Lapset jäivät siis kotiin.

Iltavärejä Pallasjärveltä


Aaumulla herättyämme lähdimme Keimiötunturiin. Reittisuunnitelma oli siis sama kuin perheemme retkellä syyskuussa, nyt vain toisinpäin. Ilma oli mitä ihanin, aivan kuin olisi ollut kevät. Tunturissa oli vähän luntakin.

Keimiön ruokatauko


Sauna oli ihana reissun jälken. Sekä tietenkin lasten halaukset. Kuinka ihana tuo kaksikko voikaan olla <3 <3 <3 Ei sanat riitä kuvaamaan. Nämä kuvat kuuluisivat olla vähän myöhemmin, mutta sopivat tähän rakkaudenpuuskaan.

Veljesrakkautta





Sunnuntaita olikin kiva viettää kotona. Viikonloput ovat saaneet aivan uudenlaisen merkityksen, kun olen palannut töihin.

Maanantaina lomalaiset jäivät nukkumaan, työläiset töihinsä. Olin pakannut taas vaellustavarat valmiiksi. Suunnitelmamme oli, että tytöt tulevat klo 13 koululle kun työt loppuvat ja suuntaamme kohti Leviä & Kätkää. Tällä kertaa pojat pääsivät mukaan. Maiju oli vähän toipilas eikä lähtenyt yläilmoihin. Aarni jäi pitämään Maijulle seuraa. Otso, mie, Omppu ja Maria suuntasimme sumuiseen säähän kohti korkeuksia. Kätkän reissu on aina perinne Ompun lomareissuilla, olkoon talvi tai kesä, syksy tai kevät. Minullakin meinasi migreeni alkaa hiipiä, mutta lääkkeet pelastivat ja pääsin matkaan apinanpoikanen selkärepussa. Otso odotti innoissaan makkaranpaistoa.

Kätkää valloittamaan! Kalsarit rules! Se on kuulkaa hengittävä vaellusasu!



Makkaranpaistossa


Otso piti meille hyvin seuraa kommentoimalla kaikkea näkemäänsä. Välillä käveli itsekin, kun alkumatkasta oli tasaisempaa. Silti reppukyyti oli suositumpi liikkumistyyli.

Sumussa kätkän huipulla


Alas illan pimetessä, Omppu-kummikin pääsi kantamisen makuun.


Kätkänretkeltä siirryimme suoraan KYLPYLÄÄN! Siitähän lapset riemastuivat. Laskimme liukumäkeä, kävimme ulkoaltailla, katsoimme lumisadetta, testasimme saunoja. Kaiken kruunasi illan lopuksi syödyt herkkumuffinsit. Olipahan taas päivä, Aarni simahti heti autoon, Otsolla riitti vielä jostain ihmeen säiliöstä energiaa pysytellä hereillä.

Kun vieraat keskiviikkona lähtivät, meillä alkoi omaan reissuun valmistautuminen. Perjantaina oli se odotettu hetki, kun pääsimme lentokoneen kyytiin. Jo kentällä' riitti ihmeteltävää ja elämyksiä: hihna, jota pitkin matkalaukut hävisivät ruumaan, turvatarkastus, lentokenttä erilaisine autoineen, mm. porrasauto.




Sisään koneeseen!






Lomareissu alkoikin sitten niillä hautajaisilla :( Koska siunastilaisuus oli kello 14, Aarni jäi naapurin pihalle nukkumaan. On kyllä helppo kun on sellaiset lapset, jotka eivät vierasta! Aivan turvallisin mielin Aarninkin voi jättää naapurin pihalle nukkumaan, ei se herätessään kuin ehkä hetken ihmettelee että jaa, eipäs olekaan ennestään tuttu naama, mutta mitäpä tuosta. Otso jaksoi olla siunasutilaisuudessa hyvin, esitti välillä turhankin kovaan ääneen vain uteliaita kysymyksiä. Mutta ei esim. sanonut että lähdetään pois tai minullan on pissahätä, kuten lapset monesti tekevät epämiellyttävissä tilanteissa.

Seuraavalla viikolla nautiskelimme kaupunkielämästä. Maanantaina saimme vielä nauttia ämmin seurasta ja kävimme mm. retkellä palolaitoksella. Kesälläkin kävimme, mutta silloin palomiehet olivat ruokatunnilla ja sinnehän lähdetään paloautoilla, jos hälytys tulee kesken ruokailun. Silloin näimme vain ambulanssin. Nyt oli koko kalusto paikalla ja kyllä meinasi vähän palomiestäkin naurattaa, kun pikkukäkkärä ja isokäkkärä seistä toljottivat ihan hiljaa, silmät ja suu suurina.

Ämmi ja Aarni palolaitosreissulle lähdössä


Vanha paloauto


Huippuhetki oli se, kun sai kokeilla oikeaa palomieskypärää (ehkä toinen huippujuttu se, kun ambulanssi vilkutti hätävilkkuja)


Paluumatkalla pysähdyimme puistossa, laivasta meinasi tulla vähän riitaa ja ilmeistä voitte tulkita, kuka oln kokenut väääryyttä.


Kun ämmi lähti reissuun, me kävimme vähän kyläilemässä. Kävimme katsomassa Rantalaisten uutta keittiötä ja kasvanutta lapsikatrasta. Lapsikatras ei määrällisesti ollut kasvanut, mutta koot kyllä. Urho-vauvakaan ei mikään vauva enää ollut.

Aarni pääsi markkinarinkelin makuun


Hannan & Pinjan luona, Maijukin paikalla :)


Lappeenrannassa sattui olemaan myös syysmarkkinat. Ostettiin perinteisiä markkinajuttuja kuten markkinarinkelit ja pojille pallot. Otso otti tietenkin "Salama mäk viinelin" ja Aarnille valittiin Puuha-Pete. Ja kylläpä niistä palloista riitti riemua. Heti kun pääsimme kotiin, Otso alkoi leikkiä ilmapallokauppiasta. Hän kääri pallojen narut kätensä ympärille ja tuli kysymään, minkä pallon haluan. Hintakin oli ihan sama kuin markkinoilla, kymmenen euloa. Tuli ostettua aika monta ilmapalloa sen illan aikana. Ja se leikki jatkui kyllä monta päivää...

Markkinatunnelmissa kahvipöydässä


Kaupungillakin pyörähdettiin, kirjastossa lukemassa ja katsomassa akvaariokaloja sekä taidenäyttelyä, Annin, Leevin & Tuukan luona, kirpputorilla, Hoplopissa...

Saimaannorpan kyydissä


Myös paluumatka meni hyvin, vaikka meinasi tulla vähän kiire portille, sillä se oli tosi kaukana. Aarni kärryissä ja Otso rattaissa työnsin heitä molemmin käsin pitkin terminaalia. Jäi lentokoneet näkemättä kun muuta emme ehtineet kuin portille juosta.
Iskä oli meitä vastassa. Se oli jännä, kun meillä oli kolme kassia mukana, niin Otso ihan tohkeissaan odotti matkalaukkuhihnan vieressä ja tunnisti kaikki meidän tavarat. Ja kaikille osasi kertoa, että mentiin VINNAILILLA.
Yhdessä vaiheessa Otso kävi jututtamassa lentoemäntää, otson mielestä lentäjää ja lentoemänätäkin tuli kertomaan, miten reippaasti Otso oli kertonut mihin on menossa, kuka on ja ketä on matkassa mukana. Se on vaan huvittavaa, kun Otso yhä ja aina kutsuu kotia "UUVEKSI TALOKSI". Aina lähetäään uuvelle talolle. Kaikki ovat aina sitten ihan ihastuksissaan että oi onnea, olette juuri muuttaneet. Juu, vuosi sitten.

Lomalta palaajaa ei odottanut tosiaankaan pehmeä lasku. Oli ensiapukurssia iltaisin pakollisena työjuttuna, korista, palavereja vanhempien kanssa, uintireissuja Leville, hoidon kanssa muistettavaa kuten eri hoitopaikkaa, luistelua, OAJ kokousta, koulutusta Rovaniemellä, kirjallisuuspiiriä. Yhdellä välitunnilla piti käydä hiotuttamassa hammasta, kun siitä lohksei syyslomalla pieni pala. Ja se todentotta onnistui välitunnin aikana. Näiden kaikkien menojen, töiden ja lastenhoidon lisäksi saimme myös kahtena iltana vieraita! Se oli kyllä mukavaa, rakkaita ihmisiä joita emme olleet vähään aikaan nähneet.

Ensin tuli minun Hanna-kämppis Joensuun ajoilta, olemme kyllä senkin jälkeen monta monta kertaa nähneet. Hannalla oli suloinen EMMA-koira, josta tietenkin koirafanimme Aarni innostui. Yhteistä säveltä ei vain meinannut löytyä, vaikka tämä kaksikko oli henkisesti samalla tasolla. Emma oli vähän liian liukas liikkeissään, ja Aarnia harmitti kun ei saanut Emmaa kiinni. Otso taas katsoi järkyttyneenä, miten Emma innostui saadessaan napattua poikien leluja... Otso huusi lastenhuoneen ovelta: Tämä on lastenhuone, tänne ei saa tulla aikuisia. EIKÄ KOIRIA!



Seuraavana iltana tuli Aarnin Petrus-kummi. Petrus pääsi keskelle tuttua lapsiperhehärdelliä ja teki tottuneesti temppuja sekä tarttui Aku Ankkoihin.





Keskiviikkona vannotin Miikalle, että viikonloppuna ei muuten tehdä mitään, eikä mennä minnekään. Sitten eksyin levin sivuille ja huomasin, että teinivuosieni ehdoton huippusuosikki AIKAKONE olisi perjantaina Levillä. Eihän siinä auttanut muuta kuin pyörtää puheet ja suunnata sinne (ja kaatu viideltä väsyneenä sänkyyn...) Ennen keikkaa olin saanut onneksi siivottua ja oli kiva aloittaa rentoutusviikonloppua. Aloitin sen sitten murtamalla pikkuvarpaani potkaisemalla imuriin. AUTS. Lenkkareita ja sandaaleita sekä onneksi myös koriskenkiä pystyy pitämään, muut tuottavat vähän tuskaa. Eikö ole hieno! Vitsit että mie olen hasardi päästä varpaisiin, muistellen parin viikon takaista Ikeareissua ja juuri parantunutta kuhmua. Nyt on sitten toisessa päässä vaurio.


Lauantaina kävimme pihalla sen verran, että saatiin kaikki vaatteet kuraiksiksi. Ilmat eivät ole nyt viime viikkoinan suosineet, tänään oli ilmassa pieni pakkasmainen aavistus. Jos vaikka välillä sataisi veden sijaan lunta. Illalla kävimme pyöräilyllä hautausmaalla kynttilämerta katselemassa ja mummille kynttilän sytyttämässä muualle haudattujen muistokivelle.






Sunnuntaina vietimme ihanaa kotipäivää!
Teimme ruokaa, leivoimme, katselimme telkkaria, leikimme... parhautta!

Otso odottelee hiiva kädessään sämpylänleipomisvuoroaan


Aarni pinaattilettutaikinaa tekemässä


Pyhäinpäivän jälkitunnelmia


Aarni


Aarni pakaa hoitoreppuaan


Nenäpäät



Nyt alkaa jutut loppua, Otsolta ei koskaan ja teen taas jalon lupauksen, että yritän laittaa tänne ahkerammin kuvia ja juttuja. Tässä muutama tänään Otson suusta napattu juttu.

O: Mitä ruokaa meillä on?
Ä:Lihapataa, onko sinulla nälkä?
O:Onneks ei oo.

O: Iskä missä sie olet ollu?
M:Juoksemassa
O:Senkin!
M:Miksi, etkö sie tykkää juoksemista?
O:Tykkään, ainaki hippokisoissa! Satoiko siellä vettä Miika?
M:Ei satanut
O:Mutta miksi siulla on mälkä?
M:Iskälle tuli hiki
O:Miullekin tuli hiki. Miulle tuli kauhea hiki

Nykyisin uhkaillaan tietenki tontuilla. Otso haluaisi kauheasti Salama McQueen rekan (dublo) ja se taitaa jäädä saamatta jos Aarnia kiusaa, kiukkuaa ja heittelee leluja. Sitten monesti kun Otso tekee jotakin näistä, saatan sanoa että "Oho, taisi juuri tonttu kurkata ikkunasta". Otsokin on oppinut, nimittäin maina kun se tekee jotain kilttiä, on mm. siivoamassa leluja lastenhuoneessa, se saattaa sanoa "Yks tonttu kulkkas just tuolta ikkunasta, Otso saa lahjoja."

Kohtahan sitä saa aloittaa jo jouluhössötyksen :)