Rovaniemen retki ja Tavallinen Päivä

Tämä päivä (=lauantai, jolloin aloitin kirjoittamisen) vierähti kokonaan Rovaniemellä. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli Titinallekonsertti. Olimme siellä viime vuonnakin (Aarni ei). Halusin taas, mutta autoilu ei kiinnostanut marraskuun pimeillä liukkailla poroteillä. Niinpä aloin hommailla sinne itselleni bussikyytiä. Kätevimminhän se kävi niin, että Kittilän MLL:n puheenjohtajana ehdotin, että MLL voisi järjestää sellaisen retken. Saimme mukaan myös kulttuuritoimen, joka avusti lippujen hinnassa ja MLL maksoi bussit. Olihan siinä hommaa järjestää, mutta mukavaa oli, että saatiin kasaan kaksi bussillista Titinallefaneja.

Päivään mahtui muutakin kuin konsertti. Kaupungilla oli joulunavaus. Otso bongaili joulukuusia ja hullaantui tontuista. Näimme myös joulupukin! Sain vahvistusta "tontut kurkkii" ja "jos vielä kiukuttelet, Salama McQueen -rekka meneät jollekin kiltimmälle pojalle" -uhkauksillani. Osotostelut jäivät vähiin, mutta ilmapallot pojat saivat kun edelliset jäivät ämmilään.

Aarni oli konsertista ihan haltioissaan ja lähellä istuvat ihmiset Aarnista. Aarni kiljahteli riemusta, taputti joka väliin, heilutteli käsiään, osoitteli ympärilleen ja heilui. Otso istui asiallisemmin paikallaan, mutta seurasi tarkkaan ja taputti oikeissa kohdissa. Minä unohdin kameran kotiin, joten kuvamateriaalia ei nyt ole.

Kaupungilla Otso näki jossain kaupassa tonttulakkeja ja olisi halunnut sellaisen. Sanoin, että teille on kotona tonttulakit, mutta Otso ei meinannut uskoa. Lupasin illalla näyttää. Otso oli siitä ihan hurmiossa kun illalla sai lakin päähänsä. Halusi mennä nukkumaankin se päässä. Ostin konsertista muistoksi pehmeän Titinallen, se oli Otson valinta. Sen Otso halusi viereensä. Kumpikaan pojista ei ole ollut kauheasti pehmolelujen perään, mutta tuo Titinalle sai kyllä heti varauksettoman suosion. Otso halaili sitä koko bussimatkan, puki ja riisui.


Nyt tulee sitten kokoelma Otson kommentteja joita nykyisin tulee ihanan paljon arkeamme piristämään. Ja ne on pakko laittaa musitiin, niitä ei enää kohta muista.

Isäinpäivänä olimme kirkossa, minun kuoro ja Kittilän lapsikuoro esiintyivät siellä. Miika oli lasten kanssa katsomossa. Kun lapsikuoro oli esittänyt ekan laulunsa ja tuli hiljaista, kuului Otson kirkas ääni: IHAN HYVIN LAULETTU!
Sitten kun me lauloimme, Otso oli kysnyt: Milloin ne pienet tytöt tulevat taas laulamaan?

Kerran ruokapöydässä Otso alkoi purskuttaa maitoa suunsa sisällä ja Aarni tietenki perässä. Kielsin, niin siihen Otso totesi: "Arjan (hoitotäti) luona me aina purskutamme!" Eikä varmasti ole totta! Kaikkea se yrittääkin, mitähän kaikkea se Arjalle väittää, mitä kotona saa tehdä?

Toisena päivänä ruokapöydässä kyselimme taas, miten hoitopäivä on mennyt. He olivat olleet satutunnilla kirjastossa ja kysyimme, kävelittekö sinne ja menittekö parijonossa. Otso sanoi: "Kävelimme. Mutta minä olen vähän sellainen erilainen poika. Minä en kävele jonossa." Yhtenä päivänä sanoin tämän Arjalle, niin hän sanoi ettei ole koskaan Otsolle sanonut, että tämä olisi erilainen, mutta sanoi että se on totta jotta Otso haluaa monesti kävellä vähän muista erillään. Meijän erilainen poika :)

Otso ei meinaa suostua sanomaan Miikaa iskäksi vaan Miikaksi. Kuulostamme vähän jolatin uusioperheeltä, johon kuuluu äiti, Miika, Otso ja Aarni. Eräänä päivänä olimme ruokapöydässä ja Miika ei ollut vielä tullut, mutta lautanen oli katettu.
O: Kenen lautanen tuo on?
K: Se on iskän.
O: Ei, se on MIIKAN! Äiti, muistatko sinä Miikaa?
K: Miikahan on sama kuin iskä.
O: Ei, se on Miika.

Olemme miettineet mistä se johtuu, varmaan siitä, että minä kutsun Miikaa Miikaksi enkä iskäksi, mutta sitten taas itsestäni että "äiti sitä, äiti tätä". Ehkä miun pitää alkaa sanoa Miikaa sitten iskäksi :D

Otson suusta kuuluu myös usein: "Meille pitäs ostaa sellane" jos vaikka jollakin on ollut joku sellainen lelu tai tavara, jonka Otso haluaisi, mutta hänellä ei ole ihan samanlaista. Sitten aina samat keskustelut siitä, ettei kaikilla tarvitse olla kaikkia samoja tavaroita. Vaikka esimerkiksi kun Aarni sai oman kuun muotoisen yölampun ja Otsolla on tähti, niin eikös hänkin olisi halunnut heti kuun. "Miulle pitäs ostaa kans sellanen kuu, mie en enää tykkää siitä tähdestä. Aarnille voisi vaikka antaa sen tähden, miulle pitäs vissiin saada sellainen kuu."

Mennäänpä sitten tähän päivään, ihanaan rauhalliseen Tavalliseen Kotipäivään. Otso aloitti jo aamusta rennosti, miun piti käydä pari kertaa katsomassa että oikeastiko se vielä nukkuu ja nukkuihan se, yli KYMMENEEN! tonttulakki päässä, titinalle kainalossa. Aarni pomppasi jo ennen puoli kahdeksaa ylös ja terävällä päättelykyvyllä voi päätellä, että minä myös. Miikahan oli pilkillä, heti kun jää on sen veran paksua. sitä onkin jo monta viikkoa poltellut ajatus. Pakkasta oli ulkona samanverran kuin sisällä lämpöä, mutta pojat halusivat silti ulos. Aarni otti minua kädestä kiinni, talutti ulko-ovelle ja puki pipon päähänsä ja Otso ilmaisi saman sanoin. Niinpä lähdimme ja menimme jokapojan unelmapaikkaan, kadun päässä olevalle tallille, jonka piha on täynnä kaivureita, roska-autoja ja kauhoja.





Kotona teimme sitten ruokaa ja Aarni meni nukkumaan. otson kanssa rakentelimme dubloista eläimiä :) Otso käsitys hymystä kuvassa.


Sitten teimme jouluaskarteluja. Leikkasin ruskeasta pahvista pipareita, pojat piirsivät niihin sellaisella liimakynällä ja siihen laitettiin hilettä. Ne sulatettiin taikapuhaltimella... Otson kanssa teimme myös tontun ja joulukuusen. Otso piirsi tontulle hienon naaman. Odessiivi on alkanut piirtää ihmisiä, osaa piirtää jo esim. meidän perheen. täytyy joku kerta laittaa kuva niistä hellyyttvistä alkuihmisistä, joilla on pää, VALTAVAN kokoiset silmöt ja piiiiiiiitkät jalat. Kädet lähtevät siitä, missä normi-ihmisillä on korvat. Mutta kyllä ne iohan ihmisiltä näyttävät ja esim. Otso ja Aarni ovat kuvissa aina paljon pienempiä kuin mie ja Miika.


Sitten leivottiin vielä pullaakin!


Aarnikin halusi pullien lähelle :)


Tähän vielä loppuun isukkipäiväkuvat.



Nyt iltapuuhiin!