perjantai 19. maaliskuuta 2010

Rovaniemen terkut ja Boriksen odottelua

Otson kanssa lähdimme keskiviikkona 10.3. Rovaniemelle retkelle :) Menimme bussilla ja sepä olikin ihan kiva kokemus. Ainakin tuollainen parin tunnin matka meni mukavan kivuttomasti. Otso istui bussin penkillä niin ison poitsun näköisenä, äitillä oli leluja ja eväitä repussa.



Majoittautuduttiin minun enstisen työkaverin Piritan luokse ja Pirita kävi meidät hakemassakin asemalta. Piritalla on Otsoa vuoden vanhempi Pinja ja Otsoa nelisen kuukautta nuorempi Arttu. Siinäpä meillä olikin sitten kiva perhepäivähoitola kasassa. Päivät menivät vauhdilla ja joka päivälle oli jotain ohjelmaa. Torstaina olimme kyllä aika lailla kotosalla kun Piritan lapset kävivät tutustumassa tulevaan hoitopaikkaansa.

Kolmikko katselee pikkukakkosta


Perjantaina käytiin kaupungilla, Otson kanssa olimme yli viisi tuntia siellä. Ei enää päiväunille nukuttaminen ostoskeskuksessa sujunut entiseen malliin... Otsoa kyllä väsytti, mutta aina löytyi voimia kammeta itsensä ylös kun äänet kuulostivat niin mielenkiintoisilta.

Lauantaina käytiin moikkaamassa joulupukkia napapiirillä kun Pirita asuu siinä ihan vieressä ja laskemassa jäämäkeä. Otso ei yhtään pelännyt, kertoikin pukille että auto ja keekka. Pukki antoi tarran jota Otso monta kertaa katseli ja totesi "puppi. puppi".

Otso oli aivan hurmiossa Pinjan rattikelkasta


Sunnuntaina käytiin sitten moikkaamassa Sannan perhettä, jotka täältä Kittilästä muuttivat Rovaniemelle. Siellä vierähtikin koko päivä. Olipa heillä vain kaunis uusi koti ja mukavaa oli höpistä. Miikakin tuli sitten illalla Rovaniemelle, mutta majoittui veljelleen ja vei meidät Piritalle yöksi.

Otso ja Nuutti taiteilevat


Otso viihtyi reissussa tosi hyvin. Pinjalla ja Artulla oli hauskoja leluja ja tosi nopeasti Otso oppi muistamaan missä on Pinjan potta, missä me nukutaan, missä Otson paikka oli ruokapöydässä jne. Joskus illalla oli vähän vaikeaa saada Otso nukkumaan, yleensä se on niin helppoa. Voi olla että se johtui siitä kun Otso nukkui patjalla minun vieressä niin pääsi siinä ryömimään ja möyrimään. Sitten se selitti aina illalla kaikkia sanoja peräkkäin joita vain osasi. Mie sanoin että "Nyt hiljaa! Hys!" Seuraavana iltana kun Otso alkoi taas höpöttää juttujaan, se kuulosti tältä. "Auto. Keekka. HIIJAA! HSS! Äiti. Tuut. HIIJAA! HSS" Otso alkoi siis komentaa minun sanoilla itse itseään :)

Nuoripari Pinja-Otso keksi myös kaikenlaista yhdessä. Jos toinen keksi jotain hauskaa tai tyhmää, toinen teki tietysti heti perässä. Nähtiin mm. hieno muotinäytös kun he löysivät Pinjan hattulaatikon ja alkoivat sovitella pipoja päähänsä ja peilailivat. Pinja myös laittoi Otsolle papiljotit :)


Yksi aamu kun Piritan kanssa laitoimme itseämme lähtökuntoon, tajuttiin että Otso ja Pinja ovat olleet pelottavan hiljaa. No, Pinja (ehkä?) oli löytänyt minun repusta Mynthon askin (ei kovin vahvoja, jotain sitruuna-hunajatapauksia) ja siellähän nuoripari istui jalat vastakkain ja Pinja syötti Otsolle mynthoneita. Melkein koko aski oli mennyt, Otso varmaan kokonaisina niellyt. Siellä se onnellisenä toisteli "kaakki, kaakki" ja Pinja antoi. Pinjalla oli purkka, joten hän ei tainnut mynthonin ahmimistalkoisiin osallistua. Vajaa kymmenen pastillia jäi rasian pohjalle kun hommat keskeytettiin...

Tällaista meno suunnilleen oli, ainakin iltaisin.
video

Maanantaina suunnattiin sitten äitipolille, jossa haluttiin mittailla Borista. Ultran mukaan ehkä 4,2 kiloa, mutta kun synnytyksen merkkejä ei vielä ole eikä vauva tuon isompi, kotiin kasvamaan. Sannalle oli sanottu Nooasta synnytystä edeltävänä päivänä samassa tutkimuksessa 3,5 kiloa ja Nooa oli melkein 4,5 kiloa. Onkohan Boriskin oikeasti 5,2 kg? Hui. No, me olimme tulleet Rovaniemelle vähän sillä asenteella, että vauvan kanssa sitten takaisin. Mutta kun mitään merkkejä ei ollut, päätettiin sitten kuitenkin palata vielä Kittilään. Jäätiin kuitenkin vielä yhdeksi yöksi Piritalle, käytiin seuraavana aamuna koko perhe joulupukin luona ja ajettiin Otson unien aikaan kotiin. Hyvin minäki jaksoin vielä istua, Boris käy monesti potkimaan aika kovin jos pitkään istuu. Alakylässä pidettiin pieni tauko ja käväistiin koululla. Mammuttimarkkinoilta hankittiin Otsolle pyörään istuin ja samaan pakettiin kuului kypäräkin :)





video

Joulupukin postikonttorista Otso löysi AARTEEN! Pönttö TÄYNNÄ TUTTEJA :D Otso oli aivan hurmiossa... Siellä oli tutteja joita lapset ovat lähettäneet tonttuvauvoille kun ovat luopuneet omasta tutistaan. Mutta Otso ei luopunut.





Veturikuski joulumaassa




Käytiin koko perhe näyttäytymässä pukille ja siitä muistona kuva


Lähetettiin ämmilään, mummulaan ja kummilaan kuvaterkut joulupukin luota ja Odessiivi postitti kuoret.


Tiistaina palattiin sitten tosiaan vielä kotiin odottelemaan. Täällä ei tarvitse niin odotella vaan elellä normaalia elämää ja lähteä sitten kun siltä tuntuu. Vielä ei ole tuntunut yhtään. Huomenna lähetys on viikon myöhässä. Suvun perinteiden mukaan Boriksen pitäisi syntyä sunnuntaina 21.3., 8 päivää lasketun jälkeen kuten minä, minun pikkuveli ja Otso. Vaan tämä taitaa olla todellinen mattimyöhänen. Tänään ahersin keittiössä, tein Otsolle pakkaseen ruokia, leivoin pullaa ja tein meille ruokaa. Eilen kävin keilaamassa ja syömässä opekavereiden kanssa. Keskiviikkona kerhoiltiin. Miikakin on nyt tämän viikon lomalla, joten levätäkin voin. Olo on kyllä melko hyvä, potkut ovat aika jysäyksiä mutta muuten ei kummempaa. Jospa ne supistukset tässä viikonlopun aikana voimistuisivat. Tiistaina pitää muussa tapauksessa mennä taas Rovaniemelle yliaikakontrolliin ja sitten pitä ätaas miettiä millä porukalla lähdetään ja miten. Mutta, eletään ja odotellaan päivä kerrallaan.

Tässä vielä kuvia eilen kotoa.







Otso näyttää missä vauva on.


Odessiivi on innostunut tekemään palapelejä, ihan yhtäkkiä tajusin että sehän osaa :)
video

Jokohan seuraavassa päivityksessä on Boriksestakin kuvia, muutenki ku mahan sisällä?

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Kevät on tullut!

Kevät on tullut ja ihana aurinko! Tämän viikon meillä onkin ollut hiihtolomavieraita. Ensin Kouvolasta Laineiden mainio pesue ja sitten keskiviikkona Omppu-kummi Artonsa kanssa. Keskiviikosta torstaihin oli tuplabuukkaus, joten Gasthaus Sirkiän kaikki patjat ja täkit olivat käytössä. Eilen talo taas hiljeni. Haikeaa, mutta keskiviikkona aiomme lähteä Otson kanssa Rovaniemelle kyläilemään ja ehkäpä siltä reissulta palataan sitten jo pienen nyytin kanssa, joka takaa ettei pääse olemaan liian hiljaista ja rauhallista.

Helmikuun vipona viikonloppuna päästettiin vielä isiä vähän viikonloppuvapaalle. Sirkkaan kisastudioon Suomen kiekkoleijonia kannustamaan ja sieltä jatkoi Timo-kummin kanssa seuraavana päivänä Muonioon kuvailemaan. Mutta meilläkin oli kiva viikonloppu. Me kävimme perjantaina naapurissa pizza- ja peli-illassa ja lauantaina MLL:n kirppiksellä. Tavaraa ei juuri tarttunut mukaan, Otson kokoisia vaatteita ei ollut ja vauva käyttää sitten Otson vanhoja. Tietysti sitten jos Boris onkin Doris, äiti saattaa innostua jonkun mekon ostamaan :D Hauskinta kirppiksellä olikin nähdä tuttuja sekä lukion liikuntasaliin tehty lapsiparkki leluineen ja tunneleineen. Otso viihtyi siellä hyvin ja minäkin muiden äitien kanssa höpötelleen.

Helmikuu on ollu kyllä yhtä sairastelua :/ Tuonakin viikonloppuna Otsolle nousi taas joku ilta kuume, taisi olla just silloin lauantaina. Ja mie olen ollu jo yli 3 viikkoa kipeä! Nyt on sitten vuorossa kurkkukipu, joka säteilee myös korviin. Joskus reilu viikko sitten tuli yskä ja kylki on kipeytynyt yskimisestä. Nenäliinapakettikin on yhä ystäväni. Maanantaina aion käydä lääkärissä, vie voimat jatkuva sairastaminen, enhän mie jaksa synnyttää kun niistäminen, yskiminen ja kylkikurkkukorvakipuilu vie voimat :( Otson kuume meni onneksi taas parissa päivässä ohi eikä sitä juuri Otson elämisessä huomannut. Ruokahalu oli ehkä vähän huonompi ja viihtyi enemmän sylissä. Ja minähän pidin, nyt voi vielä antaa kaiken ajan Otsolle.

Maanataina saapuivat sitten Laineet. Odessiivi nautti kun tuli leikkikavereita ja nämä lapset ovat tottuneet hoitamaan ja leikittämään pienempiä. Maanantai oltiinkin ihan tässä kotosalla, pelattiin tietysti lautapelejä :) Tiistaina lapsosista keskimmäinen vietiin laskettelmenaa, mie kävin neuvolassa ja sain jättää Otson kotiin reippaille lapsenvahdeille. Otso jäi ihan innoissaan vilkuttelemaan: heippa, heippa! Odessiivin unien jälkeen lähimme koko porukka Leville. Ei olekaan siellä tullu tänä talvena paljon pyörittyä. Mieki jopa vähän shoppailin,Otsolle tietysti. En voinu olla ostamatta kun näin Levimarketissa sellasen muumilusikka ja -haarukkasetin. Ja se olikin mieleinen, aina kun niillä syödään niin melkein joka lusikallisen jälkeen pitää katsoa sitä kuvaa ja Otso sanoo: mmmm-mi. Sitten ostin Otsolle vielä 4 pientä muumihahmoa. Niistäkin se on aivan tohkeissaan, tunkee niitä traktorin ja muiden autojen kyytiin tai kulkee vain ne kädessään. Täytyyhän sitä joskus jotain ostaa :)

Keskiviikkona jäätiin Otson kanssa kotiin odottamaan vieraita kun toiset lähtivät taas Levin suunnalle. Otson riemulla ei ollu rajaa kun Omppu ja Arto tulivat. He ehtivät tulla enen päiväunia ja Otso sai valtavan villityskohtauksen. Nukuttaminen oli sellaisen riehumisen jälkeen hyvin nopea toimitus. Pelailtiin ja syötiin, illalla O + A lähtivät hiihtämään, mie kitaratunnille ja isi Otson kanssa kauppaan. Boris oli ihan villinä kitaratunnilla, se vaan pyöri ja melskasi, potki ja nyrkkeili :)

Torstaina oli ihana aurinkoilma. Saateltiin Kouvolan vieraat kotimatkalle ja käytiin aamupäivällä kävelyllä sekä hoitelemassa asioita. Tietysti piti käydä katsomassa kelkkojakin.





Otson unien aikaan reippailijat kävivät taas hiihtämässä ja mie tein ruokaa. Ruuan jälkeen oikaisin sohvalle, Omppu ja Otso leipoivat piirakkaa. Ihana levollinen iltapäivä eikä mitään erikoisia suunnitelmia. Sitten soi yllättäen ovikello... YLLÄTYS!!! Siellä oli viisi kaveria lapsineen ja he huusivat: SURPRISE! BABY SHOWER! Siis kaverit olivat Ompun johdolla järkänneet minulla vauvakutsut nyyttärihenkeen. Hetkessä pöytä notkui herkkuja ja olohuone vilisi lapsia :) Aikamoinen ylläri! Herkuttelun lomassa vieraat veikkailivat vauvan nimiä ja minulle tehtiin äitiyteen liittyviä kysymyksiä. Olipahan yllätyksellinen ilta!



Perjantaina oli muskariaamupäivä. Ommpu ja Arto suuntasivat Leville hiihtelemään. Me menimme Otson kanssa iltapäivällä perässä. Käytitin siellä pulkkailemassa, ravintolassa ja kaupassa. Otso osasi käyttäytyä mallikelpoisesti ravintolassa. Kun tarjoilija tuli hakemaan lautasia pois, OTso ojensi oman lautasensa hänelle ja sanoi: KITUU! joka siis tarkoittaa kiitosta ja jonka Otso on nyt oppinut hienosti sanomaan aina ruokailun päätteeksi. Sitten se vilkutteli kaikille jotka tulivat ravintolaan tai lähtivät pois: HEIPPAA! HEIPPAA!!





video

Lauantaina käytiin aamusta taas ulkoilemassa. Iltapäivällä piti saatella Omppu ja Artokin kotimatkalle :( Toivottavasti taas pian nähdään!



Elämä mahan kanssa ei tunnu vielä ahdistavalta, mutta laiskotus vaivaa... Illalla päätettiin kuitenkin käydä vielä pienellä hiihtolenkillä koko perheen voimin. Tässäpä myös tuore masukuva, hiihtolenkin oli takki päällä (huolestuneille tiedoksi), mutta otettin vain kuvauksen ajaksi pois, että masu näkyy paremmin.





Otsosta on tullu nyt minun äitiysloman aikaan niin iso poika... Se on oppinut kauheasti uusia sanoja ja kehittänyt vanhoja. Esim. pallo ei ole enää paa vaan paapo tai pappo. Sen bravuurisana on "tatletti", mikä tarkoittaa ruuan jälkeen annettavaa xylitol-tablettia :) Ruokasanoja Ode osaa monta, "eipää. piipää, kiiki (kiivi), että, uutoa, kukuti, kakku. Siitä vaan tulkitsemaan :) Ja jos se haluaa yleisesti ruokaa, se on sitten KAA KAA KAA!

Ollaan puhuttu paljon vauvasta. Olemme laittaneet vauvalle sängyn valmiiksi ja Otso tietää missä vauva nukkuu. Yksi päivä oli hauska kun olin laittanut tutin oman paitani alle. Otso tunsi sen siell ja se oli just mahan kohdalla. Otso alkoi huutaa: Vauva, vauvaa, tii tii tii (tii on siis tutti). Otso säikähti että vauva oli vienyt tutin :)

Pottailua ollaan treenattu paljon. Joka päivä tulee jotain saalista. Pari yötä oli kuiva vaippa ja aamulla tuli iso pissa pottaan. Nyt ei ole taas ollut, mutta Otso käy tosi kiltisti potalle ja jaksaa istua siinä ja yrittää.

Otso on oppinut syömään itse ja juomaankin. Tänäänkin söi koko ruoka-annoksensa yksin kun mie samalla korjasin ompelukoneella vaatteita ym. Muumihaarukka vaan huiski ja NAM NAM NAM kuului. Ruoka on muutenkin maistunut taas melekosen hyvin. Esim. eilen illalla kiskaisi lautasellisen puuroa, kokonaisen paahtoleivän, lasillisen jogurttia, puolikkaan omenan ja viinirypäleitä. Eipähän enää vellipulloja tarvita :)

Ja Otso tykkää auttaa. ainakin se haluaa KATTOO KATTOO kun mie teen ruokaa tms. ja kivahan on päästä myös ihan auttamaan. Muutenkin otso tykkää raahata tuolin ikkunan eteen ja kattoa mitä kaikkea ulkona näkyy. TITYY, AUTO, TATTOO (traktori), EKKA PYYPÄ (pyörä) ja joskus ISIIII!





Nyt Boris kiemurtelee siihen malliin että on pakko vaihtaa makuu- tai seisoma-asentoon.