sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Helmikuun kuulumiset

No niin, vielä kuukauden viime metreillä ehdin vähän valottaa, mitä helmikuun aikana on puuhailtu.

Alkuun laitan muutaman kuvan tammikuun lopulta, kun Miika oli Otson kanssa viikonlopun Kätkäsuvannossa.

mummukkolan edessä


Ukko linkoaa


Mummu hoitaa


Pottailua pirtissä, Otso halusi tarpeilleen kuulemma aina keskelle pirttiä. Samalla voi vähän kaunistautua.




Vieteriukko hyppää laatikosta


Maisemia Kätkäsuvannosta




Ja sitä ennen kävimme Miikan kanssa viettämässä yhteistä iltaa Levillä, syömässä ja kylpylässä. Aarnin kummi Kaisa tuli illaksi poikien kanssa. Olipa mahtava juttu! Aarni täytti silloin 10 kk


Edellisen päivityksen jälkeen matkasimme Lappeenrantaan. Sitä ennen ehdin kuitenkin järjestää Tupperwarekutsut, jotka olivatkin yleisömenestys. Onneksi oli uusi iso pirtti (kuten Miika asian ilmaisee, lappeenrantalaisittain olohuone)
jonne kaikki kipot, kupit ja niiden hypistelijät mahtuivat. Miika pakeni Otson kanssa Leville "Hoploppiin".

Vaatteet on aivan sävysävyyn mätsätty eli ei ollenkaan. Tässä tilanteessa ei voi selitykseksi sanoa, että "huomaa isän pukeneen lapsen" sillä Miika on kyllä mieheksi ihan mestari valitsemaan vaatteet sukkia myöten sävy sävyyn. Tapa, joka on minulle lähes pakkomielle ja huomaan pohtivani välillä jos paita menee likaiseksi eikä niihin housuihin ole toista sopivaa paitaa, että pitäisiköhän nyt vaihtaa housutkin, vaikka ne ovat vielä puhtaat. Nooh, huvinsa kullakin :) Niin, mutta tässä tapauksessa selitys lienee pissavahinko, onneksi oli kuitenkin edes jotkut pöksyt mukana. tosi hyvin Otso itsensä pitää kuivana, mutta hopöopit ja kyläilyt ovat aina riskejä, silloin meinaa unohtua vessojen olemassaolo.

Aarni oppi tupperikutsujen päätteeksi konttaamaan. Ehkä se kuuli ja tajusi kun kutsuilla sanoin monelle, että Aarni ei vielä konttaa. Siinä samassa se alkoi lyllertää vaivalloisen näköisesti kaikin voimin eteenpäin ja samantien tuli mittarimadosta nelivetoinen.

Sepä olikin sitten vallan somaa, kun reissuun lähti mukaan konttaustaitoinen toukka. Yöjuna lähti kuudelta illalla ja seitsemän jälkeen hytti alkoi tuntua ahtaalta.
Otso on jo ihan konkarimatkustaja, sillä kun konduktööri tuli, Otso tiesi heti vaatia "Otso haluaa kissalipun!" Kun liput oli tarkastettu: "No niin, nyt Otso haluaa syödä eväitä!"
Niinpä kaivettiin eväät esiin ja Aarni oli menossa täysillä mukana. Kun reppu oli sängyllä auki, aarni kävi kaivamassa sieltä itselleen samanlaisen leivät kuin Otsollakin oli.


Houkuttelin Otsoa lähtemään ravintolavaunuun ja onnistuin...kunnes tuli ensimmäinen vaunurajan ylitys. Tai sen ensimmäisen yli vielä päästiin, mutta sitten tuli stoppi. Otso lähti juoksemaan takaisinpäin ja piiloutui yhden hytin alasängyn perimmäiseen nurkkaan. "Otso ei halua lavintolavaunuun. EI! EI! Ei lavintolavaunuun! Otso haluaa kotiin!" No, muita vaihtoehtoja ei ollut kuin mennä takaisin hyttiin jälleen vaunuylityksen läpi tai jatkaa matkaa sinnikkäästi eteenpäin. Otsosta ei ollut päätöksentekijäksi, koska hän halusi vain kotiin. Nappasin sitten molemmat kainaloihin ja mentiin sinnikkäästi sinne minne olimme menossakin. Otso sai muumikarkkiaskin ja pillimehun. Näin ravintolavaunu muuttuikin paratiisiksi jota on muiteltu monta kertaa jälkikäteenkin. Paluumatka sujui vähän paremmin, vaikka "otso pelkää".

Matka meni kuitenkin taas kaikkinensa hyvin, Lappeenrannassa meinasi tulla vähän kiire, kun en halua pukea lapsia liian aikaisin toppavaatteisiin ja oletin junan olevan myöhässä kun se oli ollut lähtiessäkin. Vaan eipä ollutkaan ja pikapoistumiseen tarvittiin vähän kanssamatkustajien apua.

Lappeenrannan reissu oli minulle oikea piristysruiske. Sain nähdä kavereita, käydä kaupungilla shoppailemassa kun ämmi ja äijä olivat poikien kanssa sekä juhlia rakkaan ystävän häitä (niitäkin ilman lapsia). Oli ihanaa olla mummin kanssa. Ja sieltä palattuani täälläkin on ollut kovin aurinkoista, touhukasta ja mukavaa. On tullut olo, etten halua sittenkään syksyllä töihin. En millään. Mutta ehkä syksyllä on toinen mieli. Tai sitten otan tänne kotiin hoitolapsia Otson ja Aarnin seuraksi niin saan olla täällä pidempään ja saa vähän enemmän rahaa. Saapa nähdä, se nyt on ainakin varmaa että näistä päivistä NAUTITAAN ja TÄYSILLÄ!

Lappeenrannan reissun kuittaan nyt lähinnä kuvapläjäyksellä.

Olli-enokin sattui samaan aikaan Lappeenrantaan. Yhdessä helikopterikirjaa tutkimassa.


Hiihtoa äidin tai enon vanhoilla suksilla, vielä on kasvunvaraa!


Lunta riitti etelässäkin.


Käytiin moikkaamassa myös Pinjaa, jonka kanssa Aarnilla on noin kuukausi ikäeroa.


Samana päivänä kävimme myös kaverillani, jolla on tytöt 6 v., pian 5 v. ja pian 2v. sekä pikkuinen Urhopoika. Otso leikki tyttöjen kanssa yläkerrassa ja me saimme höpötellä. Yhtäkkiä portaista alkoi kuulua ryminää ja esikoinen ilmoitti: Täältä me tullaan, minä olen Ariel, Aino on kummitus, Elsa on intiaani ja Otso on lohikäärme. Mietittiin että mitähän sieltä on tulossa ja selvisi, että Iitu oli askarrellut kaikille roolivaatteet päälle ja he tulivat esittäytymään. Aika hauska näky ja olisi kiva ollut olla kärpäsenä katossa seuraamassa pukeutumisoperaatiota.

Isomummi ja lapsenlapsenlapset. Otso mökötti kun ei saanut olla yksin kuvassa vaan Aarnikin tuli. Muutenkin Otso haluaisi aina että hänestäkin otetaan kuva jos haluan Aarnista ottaa. Ja jos vaikka Aarnia halailen ja sanon että "Äiti tykkää Aarnista" niin Otso tunkee siihen viereen ja sanoo "Äiti tykkää Otsosta!"


30.1. täytti Otso 2,5 vuotta, sen kunniaksi pannukakkukahvit. Suuremmat synttärit jäi nyt pitämättä.


Päiväunien jälkeinen pystytukka, rokkari-Aarni


Lappeenrannassa käytiin tietenkin Hoplopissa :)






Paluumatkalle lähdettiin hieman runsaamman tavaramäärän kanssa. Kun pakkasin niitä iskän farmariautoon, jonne ne juuri ja juuri lasten kanssa mahtuivat (vaunut piti laittaa katolle), mietin että miten ikinä selviän kaikista junan ja bussinvaihdoista. Mutta kun ne hienosti laittaa tiettyyn järjestykseen vaunuihin, selkään ja lasten syleihin niin kyllä ne mahtuivat. Ja hyvin selvittiin.

Paluumatkalla


Bussissa Otso järjesti autonsa hienosti ikkunalaudalle, mutta kun tuli ensimmäinen pysähdys, autot lähtivät fiiiiIIIIIUUUUUUUUUHHhhhh vaan ja joutuivat ketjukolariin ensimmäisen penkin kohdalla.


Iskä täällä meitä kovasti odotti jo kotiin. Olihan se kivaa meistäkin tulla.
Otettiin tulevan ystävänpäivän kunniaksi iloisia kuvia ja lähetimme ystäville sähköpostille. Täälläkin on se valmis kuva, mutta tässä näette muutaman kuvan ottoprojektista.

kulissien takaa...








Seuraavana viikonloppuna oli taas häät, jonne sinnekin lähdimme ilman lapsia. Otso ja Aarni olivat kotona Ullan ja Elina-kummin kanssa. Ihan hyvin olivat pärjänneet, vaikka Otso oli vähän kipeäkin. En ymmärrä voiko Aarnilla olla niin hyvä muisti, mutta kun Ulla hoitokeikan jälkeen tuli käymään meillä, Aarni yleensä aina iloisesti hymyilee hänelle, mutta nyt kävi itkemään. Samoin kun Elina tuli, Aarnilla alahuuli väpätti, eikä kuitenkaan yleensä ketään vierasta. Ja silloin kun olimme lähdössä häihin ja aloin 9imettää Aarnia, Aarni puraisi rinnasta oikein mojovasti. Yritin vielä toista rintaa tarjota, mutta hampaat iskivät siihenkin. Siitäs saat kun jätät minut taas*!

Otso ja Aarni leikkivät jo mielellään ja paljon yhdesä. Toissa-aamunakin sydämeni meinasi pakahtua onnesta kun Otso heräsi, nousit istumaan sängyllä ja ensmmäisena huusi "AAANIIII!!!" Ja Aani tietenkin läpsynläpsynläpsyn konttasi heti sinne. Muutenkin niillä on kaikkia omia juttuja, illalla varsinkin jos kumpikaan ei ole aivan unessa, alkaa aikamoinen show lasten huoneessa. Siitä oli täällä aiemmin jo joku video. Yksi ilta Aarni oli minun mielestäni jo nukahtanut, mutta kun Otso kömpi sänkynn, Aarni viimeisillä voimilla kömpi psytyyn Otson sänkyyn päin ja avasi keskustelun: HÖÖÖ! Otso melkein säikähti kun luli jo Aarnin nukkuneen, säpsähti ja heti mukana "AI MOI!" Ja siitä se taas lähti.

Palloleikit ovat yhteisleikeistä suosituimpia, Molemmat vuorollaan heittävät palloa ja toinen hakee. Ja uskomattoman hyvin Otso antaa Aarninkin hakea ja malttaa odottaa että se pallon maistelun jälkeen viimein heittää sen.

Kun Aarni nukkuu, Otso monesti lukee kirjoja tai rakentaa dubloja. Sen rakennelmissa on jo monesti ideaakin, usein ne ovat jotain kulkuneuvoja.



Otso on alkanut vähän hakea R-kirjainta. Ei se vielä tule, mutta välillä melkein. Ensin Aani muuttui Aalniksi ja nyt se on jo välillä Aadni tai jotain ärrään viittaavaa.

Otsolta on nyt yritetty jättää päivunet pois, illat sijuvat siten superhelposti. Iltapäivällä on kuitenkin suuri nukahtamisen vaara ja eräänäkin päivänä kävi näin: Mietimme, että onpa Otso ollut pitkään hiljaa, se on varmaan nukahtanut omaan huoneeseen. Menimme sinne eikä Otsoa näkynyt missään. Pienimuotisten etsintöjen jälkeen poika löytyi vessasta kakalta:
videoarni

Helmikuun puolivälistä alkoi hiihtolomasesonki. Ensin tuli Anna, alkuvuoden naapurimme vanhasta talosta eli "äitinkotista" kuten Otso sanoo. Anna on melkein hullu hiihtäjä, minulla oli verukkeena lapset etten päässy tai joutunut mukaan hurjille hiihtoretkille. Lauantaina kävimme kuitenkin yhdessä lumikengillä Aakenuksella. Tuuli oli kova, mutta maisemat hienot ja retkenjälkeinen sauna ihana.



Annasta oli meille iloa ja apua. Yhdessä me teimme kaikenlaista, kuten

...kävimme kirkossa (mie olin siellä laulamassa
Otso ja Anna kirkossa


Aarni kirkossa


Otso penkin alla


...ja Levillä. Anna hiihteli, me kävimme lasten toimintapaikassa ja kylästelemässä Emmin & Suvin luona.






...Välillä oltiin kotonakin

Anna lukee Otsolle iltasatua


Aarni 11 kk Annan kanssa


"Otsostakin kuva!"


Aarnin sormiruokailua


Poikien yhteishassutteluja, nyt maitomukilla...
video

Nyt ovat uudet hiihtolomavieraat saapuneet, blogi vähän töksähtää kesken, mutta riennetäänpä nauttimaan harvinaisesta seurasta. Lisää juttua ensi kuun puolella, jospa tällä kertaa aiemmin kuin kuun viimeisenä päivänä.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ystävänpäivänä



Tässä nyt vain tällainen ystävänpäiväkuva. Tesktiäkin on tulossa, mutta nyt on pitänyt keskittyä mm. häiden juhlimiseen pari viimeistä viikonloppua ja rauhalliset omat hetket päivisin ovat vähissä, kun Otso ei nuku enää päiväunia. Kevätaurinko kutsuu ulos!

Mutta kaikki hyvin täällä, blogi on elossa ja Sirkiät ilossa.