maanantai 30. maaliskuuta 2009

Otso 8 kuukautta!

Odessiivi ablatiivi täytti tänään jo kahdeksan kuukautta! Kävimme päivällä kylästelemässä Severin luona kun ei olla heitä piiiiitkään aikaan nähty. Aina ollaan menty ristiin. Severi täyttää kohta jo kaksi vuotta, mutta pientä yhteistoimintaa silti syntyy. Severi otti Otson ihanasti huomioon ja näytti leluja.



Annelta eli Severin äidiltä sain hyvän ruokavinkin. Voi raastaa porkkaanaa ja kurkkua lautaselle ja Otso voi kahmia niitä käsillä suuhunsa. Tuntuu nimittiäin että Otso haluisi mieluiten syödä itse. Olenkin laittanut jotain maisseja pöydälle ja Otso nyppii niitä pinsettiotteella suuhunsa. Otso saikin annelta kurkkuraastetta ja hyvältä maistui :)

Asiasta viidenteen. Yksi hyvä puoli on vanhassa talossa ja ikivanhoissa keittiön laatikoissa. Ne ovat niin tiukat ettei Otso saa niitä ainakaan vielä auki vaikka yrittää. Nykyaikaiset liukukiskoiset olisivat hetkessä auki, mutta meidän 70-luvun laatikoihin Otso saa vielä vähän kasvattaa hauista.

Illalla otettiin vielä 8kk -kuvia. Otsoa ei vaan paljon hymyilyttänyt. Mutta puuro on alkanut taas maistua. Illalla äiti kävi taas pelaamassa korista.

Huomenna me lähdemme Otson kanssa Rovaniemelle ainakin yhdeksi yöksi minun entisen työkaverin luo. Jos blogiin ei tule päivityksiä, älkää huolestuko :)

Otso 8 kuukautta!


sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Hiihtoretki Keimiölle

Tänään oli kiva päivä. Yö oli kyllä taas vähän risainen, mutta ei siitä puhuta ;) Aamupäivällä lähdimme koko perhe hiihtoretkelle Keimiöjärvelle. Matkaa ei kertnyt kehuttavasti, mutta me olimmekin retkellä :) Jätimme auton levikkeelle Kittilän ja Muonion kunnanrajalle ja lähdimme hiihtämään kohti Keimiöjärveä. Otso tykkäsi olla ahkiossa. Vain jos tuli liian pitkä kuvaus- tm. tauko, Otso alkoi protestoida. Mutta kun ahkio liikkui, Otso nautiskeli.



Jossakin vaiheessa vauhti oli tuudittanut uneen, Otso nukkui vielä pitkän pätkän Keimiöjärven autiotuvan pihallakin. Me laitoimme tulet uuniin ja paistoimme makkarat. Tauko venähti aika pitkäksi, siinä ehti käydä hiihtäjä jos toinenkin taukoa pitämässä. Mihinkäs meillä kiire, valmiissa maailmassa :D

Otso söi herättyään sosetta


Ja jälkkäriksi maissinaksun


Meijän perhe Keimiöjärven autiotuvalla, jonne myös minun ja Miikan eka yön yli kestänyt vaellusretkemme suuntautui syksyllä 2006


Keimiöjärvellä suunniteltiin jatkoreittiä. Alkuperäinen suunnitelma kumoutui kun sitä latua ei enää ollutkaan, jota olimme aikoneet mennä. Kävimme kuitenkin sen vielä omin silmin toteamassa järven toisessa päässä. Aurinkokin alkoi paistaa, ihanaa! Miika nappasi minun aurinkolasit ja niinpä mie kokeilin ottaa Otson lasit (kun Otso nukkui tuulilasi aurinkosuojana) Vähän olivat pienet :D


Päädyimme palaamaan samaa reittiä takaisin kuin olimme tulleetkin. Matka oli aivan ihanan mahtavaa loivahkoa alamäkeä lähes koko matkan. Varmaan ihanin latu jota ikinä olen hiihtänyt. Ei olisi halunnut sen ollenkaan loppuvan. Ja aurinko oli loistava!


Parkkipaikalla kun Otso nukkui ahkiossa, kävimme kuvauttamassa itsemme Kittiläkyltillä. Ihan lennokkaita kuvia, oli hauskaa niitä ottaessa! Tässä parhaat palat.





Sitten ajelimme Jerishotellille syömään. Otso jokelteli tyytyväisenä syöttötuolissa ja kiskaisi purkin hedelmäsosetta. Me herkuttelimme kolmella ruokalajilla :)
Kun pääsimme kotiin, sauna oli kuin tilauksesta lämmin. Otso meni siksi aikaa Ullalle. Ullaa Otso ei ikinä vierasta, aina tulee hymy naamalle kun Ullan näkee! Kävimme siis kahdestaan saunassa hiihtoretken päätteeksi. Illalla myös Otso pääsi kylpyyn. Nyt se nukkuu ja Miika katsoo Forrest Gumpia. Mie olen nähny sen yli 5 kertaa, mutta silti se on minun suosikkielokuva yhä. Siispä sinne sohvalle Miikan kainaloon just nyt. Ei paljon mukavampi päivä olisi voinut olla!

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Elämää vaiheesta toiseen

Kun Otso oli kolme kuukautta, olimme Helsingissä häissä. Siellä eräs Otto-pojan äiti sanoi minulle "vauvan kanssa eläminen on elämää vaiheesta toiseen". Ja nyt viimeistään olen sen huomannut. Kuinka usein vauvaperheen puheissa esiintyykään "Se kai kuuluu tähän vaiheeseen" "Ehkä tämä nyt on vain tämä vaihe" "Meillä tuo vaihe kesti kuukauden" On vaihe kun kaikki menee suuhun. Ja sitten se vaihe kun harjoitellaan syömistä. Ja seuraavassa vaiheessa opetellaan syömään itse. Ja näiden lomassa on muita vaiheita :) Kuten hampaidentulovaiheita...

Tämä blogi on siitä ihmeellinen, että aina kun kirjoitan jotakin, seuraavana päivänä se kumoutuu. Jos olen kirjottanut että "yöt ovat alkaneet mennä hyvin", voi olla varma että seuraavana yönä valvotaan. Ja kun eilen kirjoitin että soseet eivät meinaa kelvata, tänään ne kelpasivat. Mietiittiin Miikan kanssa että pitäisi varmaan kirjoittaa "Me ei ikinä saada lottovoittoa" niin varmaan sekin tulee heti kun on noin kirjoittanut :D

Aamulla iskä lähti kuvaamaan taiteilijoita ja me lähdimme Otson kanssa Leville tapaamaan Leviltä tuttua kaveria, joka tosin Porissa asuu. Oli tullut tänne hiihtelemään. Otso ryömi mökissä niin innoissaan, että sai rikottua paitansa. Osui ilmeisesti johonkin takan kipinäsuojan reunaan ja tuli reikä. Tästä se alkaa pojan vaatteiden paikkaus :)

Sieltä palattuamme iskä olikin tullut kotiin ja otimme koko perhe pienet päivälevot. Niiden jälkeen menimme kyläilemään Sannan ja Nuutin luo. Manailin siinä että toivottavasti tänä lauantaina ei jouduta päivystyspoliklinikan kautta lastenosastolle kuten kahtena viimeisenä lauantai-iltana olemme joutuneet. Vaan ei kaukana ollut! Kävi kauhea vahinko, josta onneksi selvisimme säikähdyksellä ja sirpaleilla. Sannalla oli hyllyn päällä maljakossa koivun oksia. Kuljin siitä ohi ja jotenkin onnistuin hipaisemaan yhtä oksista niin että koko maljakko kaatui. Aivan hetkessä se pyörähti laminaattilattilalle ja räsähti rikki. Eipä siinä mitään, mutta Otso oli aivan siinä alapuolella. Oli NIIN niin onni, ettei maljakko tippunut Otson päälle eikä sirpaleet onneksi osuneet Otsoon. Aivan kauhea tilanne ja tapahtui hetkessä. Onneksi selvisimme pienillä siivoustoimenpiteillä.

Otso ja Nuutin autotalo. Takana näkyy myös "epäonnenoksat", jotka ovat nyt jo uudessa maljakossa.


Siellä Otso leikki Nuutin kanssa autotalolla mm. syömällä bensapistoolia. Luettiin myös kirjoja.

Sannan syli meinaa käydä ahtaaksi kun siinä on Otso, Nuutti ja Siiri-koirakin pyrkimässä mukaan. Kaiken lisäksi masussa on vauva, jonka laskettuun aikaan on enää n. viikko!


Illalla kävimme vielä Ullan luona kun Ullan sisko tuli miehensä kanssa kyläilemään Kemistä. He ovat nähneet Otson viimeeksi n. kuukauden ikäisenä. Otsolla olikin kova iltashow johon kuului mm. valtaisia päristyksiä. Luulin jo että päristysVAIHE on mennyt ohi, mutta ilmeisesti se VAIHE on tullut taas takaisin :D

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Tupakkaongelma ja muuta höpinää

Aamulla Otso ei nukkunut kuin puolisen tuntia, sillä heräsi tupakansavuun kuten niin niin niin monta kertaa aiemminkin. Meidän alakerrassa asuu runsaahkosti tupaikoiva setä (joka ei toivottavasti lue tätä mutta jos lukee, selviääpähän tämäkin ongelma jos se tajuaisi vinkin). Ennen me asuimme sen kanssa samassa kerroksessa ja syksyllä sovimme, että jos vauva nukkuu parvekkeella niin se menee pihalle tupakalle. No, nyt me asumme kerrosta ylempänä ja setä sitten menee aina parveekkeelle tupakalle jolloin savut arvatenkin kohoavat ylöspäin, Otso saa ne henkeensä ja herää. Tietenkään se setä ei voi tietää, miloin Otso nukkuu siinä sen yläpuolella. Mie olen nyt miettinyt että onkohan ihan ok jos kävisin sanomassa sille, että voisin vaikka viedä niiden parvekkeen oveen jonkun lapun että "vauva nukkuu" niin sitten se voisi mennä vähän muualle sauhuttelemaan. On kai se ok?

Nytkin kun Otso sai normaalin reilun kahden tunnin sijaan nukuttua vain puoli tuntia savumyrkytyksen vuoksi, se oli muskarissa ihan tillintallin. Ei paljon laulut hymyilyttänyt, ei se itkenytkään mutta näki että unet olivat jääneet kesken. Kotiin päästyä raukka oli ihan väsynyt. Ruoka ei maistunut mutta eipä ole maistunut viimeiseen viikkoon. Puuroa ei ainakaan olla saatu teelusikallista enempää alas, yleensä Otso alkaa karjua jo siinä vaiheessa kun näkee lusikan. Hedelmäsoseet joskus kelpaavat, tissi on onneksi alkanut taas maistua että edes jotain. Vein Otson nukkumaan sivupihalle ettei unet lopu tällä kertaa nikotiinihöyryihin kesken kaiken ja poika nukkuikin 2,5 tuntia. Onneksi! Sitten olikin energiaa ryömiä tutkimaan joka nurkka. Kaikki muovipussit sisältöinen Otso tutkii joita lattialta löytyy, isän Reinot ja äidin crocksit ovat myös kiinnostavia. Minua laiskotti ihan kamalasti mutta tsempattiin silti itsemme ladulle. ja hiihdettiin hienosti sanottuna yli toistakymmentä kilometriä. Asian voi tosin ilmaista niinkin, että vähän yli 10 km :)

Kävin netistä kattomassa niin tosi monella muullakin on ollu ongelmia syömättömyyden kanssa juuri tässä 8 kk tienoilla. Ehkä Otso viimein tekee hampaita ja se on syynä. Sitä arveli myös Lillin äiti Essi, kun Lillillekään ei meinaa muonat maistua. Me olemme päättäneet ettei edes yritetä puuroja vähään aikaan. Siinä menee vaan hermot itse kullakin :/ Hedelmäsoseet nyt onneksi ainakin menevät ja vihannessoseita ainakin välillä yritetään.

Niin, kun tulimme hiihtämästä niin katsoin että ou jee, Miika on vieny matot parvekkeelle. Oli nimittäin tarkoitus ja syytä vähän perjantaisiivota ja hiihtolenkillä mietin, että se on vielä tänään edessä. Ajattelin tosiaan että hyvä kun on edes jo matot ulkona. Vaan kun menin sisään, Miika oli luuttuamassa lattioita! Se oli pyyhkinyt pölyjä, imuroinut kaikki huoneet ja nyt jo luuttuamassa loputkin noro-oksennuksien jäänteet. Ihana raikas tuoksu tuli nenään, aivan mahtavaa! Se oli pyykitki käyny levittämässä ja aikoi lähteä kauppaan. Mikä mies! :)

Illalla se teki vielä täytettyjä patonkeja. No, siivosin miekin vessan ja tein Otsolle soseita :)Vaan tuo siivous oli ihana ylläri!

Tältäkään päivältä ei taida olla kuvia. Muskariin olisi kyllä pitäny ottaa kamera kun siellä oltiin pääsiäistunnelmissa. Ope oli tehnyt kahdesta kypärälakista kanahatut ja kun ne olivat meidän muskarissa olevien kaksospoikien päässä, oli aika söpön näköistä. Ehkä pitää tehdä Otsollekin sellainen :)

torstai 26. maaliskuuta 2009

Otson äiskä VANHENI!

Näin kävi tänään, että ikä siirtyi uusiin lukemiin. Miulla ei kuitenkaan ole pienintäkään ikäkriisiä vaikka 30 häämöttää. Olenhan mie kuitenkin jo ajat sitten valmistunut, ollu viisi vuotta oman alan töissä, löytänyt miehen, tehnyt lapsen ja kohta olen naimisissakin. Jos vielä haahuilisi vailla opiskelupaikkaa ja tietoa tulevasta, jonkunlainen kriisi voisi kehittyäkin. Mutta minä vanhenin hyvillä mielin!

Vanhanemistani muistettiin eri tavoin, mikä tietenkin suuresti ilahdutti. Kännykkä piippaili, facebookiin tulvi onnitteluja ja perinteinen postikin toi aika läjän kortteja ja jopa lahjoja! Hellyttävin kortti tuli Alakylästä. Eivät lapset ole opettajaansa unohtaneet. Ihana jättikortti, johon jokainen oppilas oli tehnyt oman sydämen. Liikuttavaa!



Kukkiakin tuli, yritettiin ottaa minusta hieno kuva kukkien kanssa mutta kaikista tuli ihan kauheita.


Juhlia en pitänyt. Jotenkin tuo sairaalareissu vähän sotki elämää. Ehkä viikonloppuna innostun. Tai sitten en. Maanantaina Otso täyttää 8kk, ehkä me pidetään silloin yhteiskemut. Mie täytän muuten 348 kuukautta :D Joka tapauksessa ens vuonna on isot pirskeet kun tulee pyöreitä täyteen :)

Otso juhlisti synttäriäni heräämällä kuudelta. Iskä onneksi otti pojan ja mie sain jäädä makoilemaan. Pian tuli aamiaistakin vuoteeseen. Lahjaksi sain pipon. Miika oli ihana kun totesi "Mie aattelin että se olis kivan näköinen siulla." Ja oli se hyvä päässäkin, meni korville asti.

Lähdettiin neuvolaan. Otso painoi saman verran kuin 1,5 kk sitten, 9920 grammaa. Oksennustauti oli vaatinut osansa. Vaan nyt paino oli ihannekäyrällä kun aikaisemmin se on ollut yhtä pykälää liian korkealla käyrällä. Vahinkoa ei täten ole tapahtunut :) Pituutta oli tullut 1,5 cm lisää, nyt vartta kertynyt siis 74 cm.

Neuvolatäti vähän testaili Otsoa. Antoi esimerkiksi pienen helmen ja Otso poimi sen taitavasti käteensä pinsettiotteella. Näytimme myös miten hienosti jo istua tönötetään sekä kuuloa testattiin. Kaikki oli kunnossa. Kävimme neuvolan jälkeen Erämiehessä syömässä synttärin kunniaksi. Otson mielestä oli älyttömän huvittavaa kun isä ajoi pyörällä ja katsoi tosi tarkkaan.



Ilma oli aivan ihana. Niinpä nappasin taas Otson ahkioon ja lähdin hiihtämään. Sattui olemaan päiväuniaikakin, vaikka tuntuu että Otso nukkuu ahkiossa vaikkei olisikaan. Hiihdettiin melkein 13 km:n lenkki, lopussa Otso heräsi. En edes tajunnut että se oli herännyt kun tykkää niin paljon matkustaa ahkiossa ettei päästä ääntäkään vaikka herää. Nostin sen sitten kuitenkin istuma-asentoon niin näki vähän maisemia.




Hiihretken jälkeen Ulla houkutteli meidät mukaansa kylästelemään yhdelle opekaverille. Herkuteltiin ja haasteltiin. Kivaa! Sieltä palattuamme alkoikin jo Otson iltatoimet. Iltaimetyksen jälkeen riensin pelaamaan vielä korista ja sain siellä ukkokullilta hikisiä halauksia :D Ihan kiva synttäripäivä, vaikka heitot eivät uponneet millään :/

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Itkua ja naurua

Tänään teimme vaikka mitä, mutta kamera unohtui koko päiväksi kotiin. Kuvallista todistusaineistoa ei siis ole.

Otso on alkanut vähän vierastaa. Sitä on ollut ilmassa jo pitkään, että kun vieras ihminen puhuttelee Otsoa niin se laittaa kädet kasvojensa eteen. Nyt on tullut uutena pelko, että se jätetään joidenkin vieraiden kanssa. Kyllä Otso toisen syliin istuu jos äiti istuu vieressä. Mutta sitäkin se pelkää että mie jätän sen esim. yksin kotiin. Hankala tilanne oli tänään kun olimme lähdössä hiihtämään. Laitoin Otson eteisen lattialle valmiina odottamaan ja menin laittamaan monoja. Eteisestä alkoi kuulua kauhea parku (=karju). Heti kun pääsee syliin, huuto loppuu kuin seinään. No, sitten vein pojan alas vaunuihin odottamaan kun haen ahkion varastosta. Kun siltä reissulta tulin, koko rappukäytävä kaikui huudosta. Mietin että miten ihmeessä haen vielä sukset kellarissa, Otso sylissä ei saa kellarin lukkoa auki eikä saa suksia kannettua. Vein Otson jo ahkioon jos se ulkona paremmin odottaisi mutta huutohan siitäkin tuli. Ehkä se oli vähän väsynytkin. Mietin jo että tuleekohan hiihtoretkestä mitään, mutta kun lähdimme liikkeelle, ahkiosta ei kuulunut inahdustakaan. Ja kyllä se sinne jossain vaiheessa nukahtikin. Kauhea hylkäämisen pelko, voi raukkaa. Ihanku me se jonnekin voitaisiin hylätä, ei ikinä!

Aamu alkoi pannarin leipomisella, sillä minulla oli tänään perhekahvilassa vastuuvuoro. Ei sinne pakko ole mitään leipoa, mutta pannarihan on helppoa ja hyvää. Vein myös hilloa ja jäätelöä. Matkalla perhekahvilaan kävin hoitelemassa monistus- ja tulostusasioita. Otsolle on nyt laitettu päivähoitohakemuskin sisälle, ne pitää kuulemma ajoissa laittaa ja ehkä meidän pitää tuo mussukka syyskuussa laittaa hoitoon :(

Perhekahvilassa esiteltiin tänään kestovaippoja vaan nepä ovatkin meille jo ihan tuttuja. Sannasta ja Nuutista saatiin taas kävelyseuraa poispäin :)
Miika tuli käymään syömässä ja Otsolla vauhti päällä & hymy herkässä, juttuakin tulee nykyisin jatkuvalla syötöllä kun tarinavaihe sattuu kytkeytymään päälle.
Sitten lähdimme käymään tuolla hiihtoretkellä, oli nimittäin tosi aurinkoinen ja ihana päivä! Kätevää kun on nyt ahkio omassa varastossa eikä tarttee Leville mennä. Ja ladutkin lähtee melkein kotiovelta.

Hiihtoretkeltä kun tulimme, kauaa ei ehitty kotona olla kun taas Otso vaunuihin ja meandi-vaatekutsuille. Sellaisillahan aika vasta olinkin, sieltä ostin Otsolle ne pupupöksyt. Näiden kutsujen piti itseasiassa olla minun luona, mutta sairaalasta laitoin kaverille Mirellalle viestin että oisko mahdollista jos ne siirretään sen luo kun en tiennyt kauan meillä sairaalassa menee ja kauanko virus meillä kotona jyllää. Parannuttiin kuitenkin niin vaarattomiksi että päästiin sitten Mirellalle kutsuilemaan.

Illalla meillä oli erimielisyyksiä puuronsyönnistä. Otso ei söisi nykyään enää muuta kuin hedelmäsoseita. Kauhea raivari kun yritin syöttää puuroa. Kylpykään ei maistunut, mikä lie känkkäränkkä iskenyt. Aika kiltisti se kuitenkin meni nukkumaan.

Isukki on kattelemassa revontulia Timo-kummin kanssa. Siltähän voisi pyytää tähän jonkun hienon kuvan kun se tullee :D

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Kummilla hoidossa

Jee, kotiarki alkoi. Otso nukkui hyvät unet ulkona. Kävi vain vähän huonosti kun olin juuri käymässä kellarissa kun Otso heräsi ja oli hädissään ehtinyt vähän aikaa itkeä. Raukka oli ihan hysteerinen kun hain sen sieltä vaikka ei ollut edes kauaa voinut olla hereillä. Piti jonkun aikaa sylissä rauhoitella.

Sitten lähdimme käymään kirppiksellä kun kaveri ja sen kaveri olivat työväentalolla myymässä. Meidänkin piti oikeastaan mennä sinne myymään, mutta en sitten viikonlopun aikana voinutkana katsoa tavaroita ja Otso oli päiväunilta herättyään niin itkuinen eikä oikein mitään syönytkään niin lähdimme sinne vain ostajiksi. Ihanat keväänvihreät housut 50 sentillä, paita ja leivonnaisia saaliiksi. Siinä Otso piristyikin ja päivä muuttui paremmaksi. Ruoka ei ole tänään oikein maistunut, tottui sairaalassa liian hyvään kun sai vain hedelmäsoseita. Hedelmäsoseilla ollaan tänäänkin menty aika pitkälti. Pääasia että jotain uppoaa ja itelläki oli pari päivää sen taudin jälkeen vähän huono ruokahalu, teki mieli vain kaikkea kevyttä.

Iskälle ja itelle tein kuitenkin perunamuusia ja uunimakkaraa. Otso säesti ruuanlaittoa uruilla. Niiden soittaminen on ihan suosikkihommaa. ei olla turhaan alotettu muskaria Otson ollessa vain 6 viikkoa vanha :)

video

Illalla minun piti lähteä kuoroon joka oli seitsemältä. Aiemmin päivällä näin Elina-kummia ja sovimme että Otso menee siksi aikaa Elinalle hoitoon. Elina vieläpä asuu siinä matkan varrella. Ehdin iteki vähän aikaa jutskailla Elinan kanssa ennen lauleluita. Hyvin oli mennyt, vaikka vähän ikävä iskenyt. Otso oli viihtynyt vain sylissä, hätääntynyt heti jos oli jätetty lattialle. Sitten jo hymyilytti kun äiti tuli hakemaan.



Illalla Otsolla oli kauhea (mutta siis aivan ihana) iltavillikohtaus. Poikaa nauratti ja kikatutti kaikki. Otso rullaili kävelytelineellään ympäri olohuonetta. Ennen yöpuvun laittoa oli ihana katsella kun vauveli ryömi ja säntäili meidän sängyllä joka suuntaan ja naureskeli. Ihana ilta, vaikka nukkuminen menikin vähän myöhään, nyt taisi juuri simahtaa väsyneenä ja onnellisena. Mistä lie tuo kohtaus tullut, ehkä se oli niin onnellinen että hänet haettiinkin hoitopaikasta pois eikä hylätty sinne :) Vaikka Elinan hoidossa on kyllä varmasti tosi kivaa olla!

Päivällä otettu kuva Otsosta kävelytelineessä muovielukoiden kanssa

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Oma koti kullan kallis :)

Blogi on ollut tauolla. Nokkelimmat osasivat varmaan edellisestä tekstistä päätelläkin, että sairaalaan jouduttiin kun mitään ei kuulunut. Melkein heti kirjoittamisen jälkeen pinnasängystä alkoi kuulua kakomista ja oksennus tuli. Silloin päätimme lähteä. Pakattiin jo Rovaniemikassit valmiiksi kun menimme Kittilän terveyskeskukseen. Meillä oli näyttävä sisääntulo lääkärin huoneeseen, kun Otso oksensi heti astuttuamme sisään. Lääkäri tutki Otson ja sanoi, että näyttää vielä hyvävointiselta. Kirjoittaa kuitenkin lähetteen jos haluamme. Totesi että on yhtä oikein jäädä kotiin tai lähteä Rovaniemelle. Me päätimme lähteä. Täältä on kuitenkin yli kahden tunnin matka eikä ihan viimeiseen hetkeen asti viitsi kuivuvaa lasta kotona katsoa.

Otso nukkui ajomatkan melkein kokonaan. Heräsi kuitenkin n. 50 km ennen määränpäätä. Syötin hedelmäsosetta ja annoin vettä. Sairaalan pihalla ne tulivat toppapuvulle ja turvakaukaloon.

Ensiavussa pitää aina odotella ja odotella. Alotettiin odottaminen puolenyön aikaan kun pääsimme perille. Otettiin kuumetta ja verikokeita. Otso oksenteli yhä. Sitten odoteltiin kokeiden tuloksia ja lääkäriä. Meillä oli Miikan kanssa kauhea nälkä kun eväitä ei tajuttu ottaa mukaan. Miikalla oli Fishermans friend -pastilleja, niitä syötiin vaikka ne ovat ihan kamalan makuisia. Lääkäri kävi ja totesi että kyllä te voitte kotiinkin lähteä jos pidätte nesteytyksestä huolta (joskus puoli kahden aikaan) mutta me sanottiin että ei muuten lähdetä kun ollaan tänne Kittilästä asti tultu. Kun se sen tajusi, niin oli sekin sitte sitä mieltä että osasto on oikea paikka. Sitten taas odoteltiin, että paikka osastolta järjestyy. Siihen meni varmaan yli tunti. Mietittiin Miikan kanssa että herättääköhän ne siellä nyt sairaita lapsia että "teille tuli nyt kuulkaa muutto toiseen huoneeseen" tai "te voittekin siitä vaikka lähteä kotiin". No, toivottavasti ei kuitenkaan.

Päivystyspolilla oli kuitenkin kiva huone jossa saimme odotella, Otso nukkui välillä.


Kolmen aikaan pääsimme osastolle. Siellä oli tosi kiva vastaanotto. Lappeenrannassa tuli silloin vähän sellainen olo ettei vanhemmista niin välitetä. Meille järjestyi iltapalaa, olisi tuotu hammasharjoista ja pyjamista lähtien kaikki mutta ne oli mukana. Sänkykin oli vanhemmille valmiina. Otsolle annettiin tuttipullosta osmosalia, jota kutsuimme Otsosaaliksi. Kaikki tuli kuitenkin ulos. Raukkapieni. Valvoimme ja nukuimme Miikan kanssa vuorotellen, toinen nosti Otsoa oksentamaan.

Otso heilutti osmosalia niin ettei kamera pysyny mukana


Aamupäivällä alkoi vaikuttaa paremmalta. Seitsemän aikaan annetut jutut olivat sisällä vielä puolenpäivän aikaan. Juuri vähän ennen kuin lääkäri tuli kierrokselle, Otso oksensi taas. Niinpä lääkäri sanoi, että huomiseen seurataan.

Otso näytti sairaalavaatteissa ihan judon harrastajalta


Otsolle laitettiin nenä-maha -letku jolla sitten tiputetaan osmosali-liuosta hiljalleen mahaan. Sillä aikaa kun letku laitettiin niin meitä kehotettiin menmään pois. Lopputlos ei kuitenkaan pahalta näyttänyt ja Otso olikin nukahtanut.



Siinä sitä aikaa kulutettiin ja vähän vuorotellen nukuttiin. Otsokin oli tosi väsynyt, ei onneksi letkutuksen jälkeen enää oksennellut. Miikan piti illalla lähteä kotiin Kittilään kun maanantaina oli työhommia. Just kun ämmille laitoin viestiä, että hyvältä näyttää, hedelmäsoseet lensivät taas kaaressa ulos. Tavaraa meni sisällekin, mutta silti illalla tiputeltiin vielä osmosalia letkuilla.

Nukuimme yön aika hyvin. Aamulla vaikutti hyvältä.
Säälitti kun Otso ei päässyt oikein liikkumaan mihinkään, sängyssä vähän ryömi vaikka menohaluja oli. Kylvetin pojan. Just kun sain Otson unille, tuli laboratoriotäti neulansa kanssa ahdistelemaan. Onneksi melkein heti perään tuli lääkäri eikä Otso siinä välissä ehtinyt nukahtaa. Otso oli hyvällä tuulella ja saimme kotiutuspäätöksen! Siitäpä ei kauaa mennytkään kun jo köröttelimme Kittilään.





Olipahan taas reissu. Uskomattoman huonoa tuuria että jouduimme viikon sisällä jo toista kertaa sairaalaan. Onneksi molemmat taudit olivat "selkeitä". Pahinta olisi se, jos lapsi olisi kovin sairas eikä tiedetä mikä on. Me olemme kuitenkin päässet helpolla. Vaan kyllä oli mukava tulla kotiinkin. Kädet on ihan kuivat käsienpesusta ja käsidesistä. Olimme eristyshuoneessa ja aina kun sinne meni tai pois, piti kädet pestä ja desinfioida. Ja suojatakki piti laittaa päälle. Meille oli oma vessakin (tai kaikille eristystapauksille yhteinen). Oltiin tosi vaarallisia. Ja onhan se inhottavaa katsoa kun lasta joudutaan pistämään. Laskin että Otso oksensi varmaan melkein 20 kertaa. aika rankkaa. Pieni maha vain kouristeli kun sitä piti sylissä oksentamisen aikana. Onneksi kaikki on nyt hyvin.

Miika oksensi kahdesti su-ma yönä. Onneksi se taisi selvitä helpolla.

Kotiin päästyä iski tietenkin migreeni kaikesta valvomisesta, sisällä olosta ym. Illalla kuitenkin kykenimme koko perhe kävelylle. Olipa kivaa. Ja kivaa oli myös seurata terveen Otson intohimoista ryömimistä ja leikkimistä kotona.

Selvisin illalla jopa koripalloon ja sillä aikaa Otso oli aivan kiltisti mennyt isän kanssa nukkumaan ilman iltamaitoa. Tuntuu ettei Otso enää niin välitä tissistä. Ainakin vähentänyt lutkuttamista radikaalisti. Mikäpä se siinä, onhan se jo melkein iso poika :) Vähän se tuolla on nyt tämän jutun kirjoittamisen aikana heräillyt ja maitoakin annoin. Ehkä se näkee vähän pahoja unia piikeistä ja letkuista :( Toivottavasti yö menee hyvin ja voidaan aloittaa huomenna taas ihana tavallinen arki.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Kyllä meitä nyt koetellaan :(

Minuun iski tosiaan torstai-iltana aivan kamala kuumeinen oksennustauti ja ihan yllättäen (=ilmeisesti norovirus). Illalla sanoin Miikalle että vatsa on vähän kipeä. Iltapala kuitenkin maistui ja kävin nukkumaan. Heti kun pääsin sänkyyn, tuntui siltä että oksennusämpäri on syytä ottaa viereen, eikä kauaa mennytkään kun ensimmäinen satsi tuli ulos. Sen jälkeen oksentelinkin kello neljään tasaisin väliajoin. Joka oksennuksen jälkeen join vähän vettä ja ne olivat sitten aina seuraavassa ämpärissä saaliina.

Miika jotain eilisestä päivästä kirjoittikin. Olin ihan vuoteen omana. Tänäänkin olin vielä aika puolikuntoinen, en paljon sohvalta ylös päässyt. Paitsi illalla alkoi olo viimein helpottua. Ja sitten tapahtui se, mitä eniten pelkäsimme. Olin soittamassa urkuja Otson kanssa ja Otso yskäisi. Samalla lensi kaaressa päivällä syöty vihannesose. Otso oli saanut saman taudin. Kävin vähän imettämässä ettei raukka aivan kuivu. Kun otin Otson syliin syötön jälkeen, maidot lensivät välittömästi ulos. Illalla kokeilimme antaa vielä puuroa. Puurot tulivat heti oksennuksena pöydälle. Nyt laitoimme Otson nukkumaan, imetin ennen nukkumaanmenoa: jälleen tuli oksennus. Mitään emme ole siis saaneet kestämään sisällä. Tässä nyt arvotaan lähdetäänkö päivystykseen, joka onneksi on tänä viikonloppuna Kittilässä. Ainut vaan että Kittilässä ei osata tehdä oikein mitään tällaisille vauvatapauksille ja päivystyksessä käynti tietää erittäin varmasti lähtöä Rovaniemelle. Otso on kyllä ollut ihan virkeä, mutta eihän tästä mitään tule jos mikään ei kestä sisällä. Seurataan nyt vielä pari tuntia, mutta saattaa olla sairaalakeikka jälleen tiedossa :/ Voi kurjuuksien kurjuus!

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Päivä omaishoitajana


Kaisalla tuli eilen illalla yllättäen vatsa kipeäksi. Yöllä ainoa, joka sai joten kuten nukuttua oli Otso - nukkui aamuun asti ilman varikkokäyntejä. Kaisa taas kävi laskujensa mukaan kahdeksan kertaa oksentamassa. Itse olin tunnelmassa mukana, eikä uni oikein tullut.
Aamulla Kaisalla oli yhä heikko olo ja minun piti lähteä töihin, kun olin jo sopinut joitain keikkoja. Naapurin Ulla lupasi katsoa Otsoa jonkin aikaa, että Kaisa sai levättyä. Mennessäni laitoin Otson parvekkeelle nukkumaan. Klo 12 aikaan päätin lähteä katsomaan, mikä kotona oli tilanne. Otso oli nukkunut pari tuntia ulkona ja Kaisalla oli kuume kohonnut. Päivä meni sitten jaffaa tarjoillessa ja Otson kanssa temmeltäessä. Otso oli tosi hyvällä päällä koko päivän ja naurua ja hymyä riitti. Kaisa oli edellisenä päivänä hakenut kävelyharjoituskoneen kellarista ja se oli päivän hitti. Otso oppi liikkumaan laitteella pieniä matkoja ja hauskaa tuntui olevan.
Illalla Kaisa pääsi jo sohvalle asti toipumaan, joten eiköhän tämä tästä...

Terveisin Miika

torstai 19. maaliskuuta 2009

Papin puheilla

Aamu meni aika lailla vielä hieman puolikuntoista Otsoa sylitellessä. Otso heräsi jo kello 6.30 mikä ei ollut niin minun ja Miikan mieleen... Puuro ei oikein maistunut eikä unetkaan, ekat päikkärit olivat alle puoli tuntia. Söin itse aamupalaa ja Otso alkoi maiskutella huuliaan syöttötuolissa. Keitin uudet puurot jos nyt olisi kelvannut. Vaan ei.

Päivällä Otso kuitenkin pääsi vauhtiin. Otso tykkää istua sitterissä, vaikka sitteri ei ole ehkä meillä enää ihan tarkoituksensa mukaisessa käytössä. Otso osaa jo istua tosi hyvin, mutta kyllähän nuo sitterin vyöt vielä vähän tukevat ettei niin helposti muksahda. Hauskan näköistä vain kun Ode istuu sitterin päällä ja kurottelee joka suuntaan.

video

Saatiin viimein tilaamamme Tupperware-astiat ja Otso pääsi tekemään tuttavuutta nokkamukin kanssa. Vaikutti ainakin tosi toimivalta, tuttipullot saa kohta pakata auvoisempia aikoja odottelemaan kun nokkamuki on otettu käyttöön.

video

Illalla kun Miika viimein vapautui töistä, ajelimme Rauduskylään papin puheille. Meidän lappeenrantalainen vihkipappimme oli siellä lomailemassa naisporukan kanssa ja käytiin juttelemassa. Kävimme läpi vihkikaavaa ja kerroimme itsestämme, arvoistamme ja tapaamisestamme :) Oli kyllä tosi mukava pappi!

Huomenna meidän hampaattomalla on sitten se hammashoitaja.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Kotimatka ja ihanat päiväunet (myös äidillä!)

Kotimatka Kittilään alkoi varhain. Herätyskello soi 5.25 :/ Otson ei onneksi vielä silloin tarvinnut herätä. Olin jo illalla tietenkin pakannut. Aamupala suuhun, vaatteet päälle, aamupesut ja menoksi. Juuri ennen lähtöä vasta nappasin Otson pinnasängystä ja puin. Iskä vei meidät asemalle ja osti lipunkin sillä aikaa kun kokosin rattaita ja järjestin kuormani kuljetuskuntoon.

Aamujuna on aina täynnä bisnes-ihmisiä. Kaikille naisilla on korkokengät jalassa jotka kopisee. Ne tekeekin kyllä ihmisestä heti bisneshenkisen ja tärkeän oloisen. Kaikki olivat jotenkin niin laitetun oloisia, erilaisten hajuvesien tuoksu jäi leijumaan kun korot kopisivat ohitsemme. Olin minäki hampaat pessy, mutta muuten on viime aikoina laittautuminen jäänyt vähän retuperälle. Otso ei osaa arvostaa meikattua naamaa ja Miika osaa arvostaa minua muutenkin :)

Matka meni jouhevasti ja pian olimmekin jo lentokentällä. Käytiin vessassa suorittamassa huoltotoimenpiteet ja painelimme portille, jonne ei tällä kertaa ollutkaan kamalan pitkä matka. Koneeseen tuli aika paljon muitakin sylivauvoja.

Huoltotauolla vessassa


Miika oli meitä vastassa ja Otso ilahtui silminnähden. Kotona odotti iskän tekemä ruoka. Otso innostui ryömimään oikein pitkiä matkoja kun oli ollut koko päivän vaunuissa ja kaukalossa. Vai olisiko vähän esittänyt isälle?

Minua väsytti aivan silmittömästi. Päätäkin melkein särki. Olinhan heränny jo tosi aikaisin ja kyllähän matkat vähän tavallista kotiarkea enemmän rasittavat. Olisin voinut antaa Otson mielellään kenelle tahansa ja mennä pariksi tunniksi nukkumaan. Miikankin piti kuitenkin lähteä töihin. Otso oli yhteistyökykyinen: joi mahansa täyteen maitoa ja nukahti minun viereeni sängylle. Siinä nukuimme molemmat tunnin tirsat kunnes puhelinmyyjä herätti :/ Onneksi olimme saaneet jo melkein tunnin nukuttua, olo oli parantunut huomattavasti! Otin kuitenkin vielä buranan ja lähdimme ulkoilemaan.

Iskä haki Otson unilta


Näin jatkuu taas arki (ihana arki) Kittilässä. Otso tykääsi kun löysi tutut lelunsa ja pääsin keinuunkin. Otso on niin omatoiminen, ottaa itse vauhtiakin :)

video

Illalla iskä kylvetti ja äiti nukutti. Vielä vähän yskää on ilmassa, nukkuessaankin välillä yskähtelee mutta tänään on muuten ollu taas pirteämpi, hymyilevä ja nauravainen. Se on hyvä se. Ja hyvää on myös se kun kuulin, että kurkunpääntulehdusta pystytään lääkitsemään Kittilän terveyskeskuksessakin vaikka keskellä yötä vuodeosastolla (siis antamaan sitä adrenaliinikaasua) Lääkäri nimittäin sanoi että näitä kohtauksia saattaa tulla nyt useamminkin jos kerran tulee. Silloin mietin, että toivottavasti ei aina tule Rovaniemen keikkaa. Eikä siis tule. Täällähän ei ole joka ilta/yö päivystystäkään vaan se kiertää Kolarin-Muonion-Kittilän väliä. Olisi se ikävää lähteä keskellä yötä Muonioonkin ajelemaan, mutta sitäkään ei siis tarvitse tehdä :)

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Lillin luona ja lähtötunnelmissa

Otso oli vielä aamullakin yskäinen. Lääkäri kuitenkin sanoi, että ulkoilma tekee hyvää ja muutenkin voi elää normaalia elämää. Nukkuva Otso vaunuissa lähdin kävelemään Pikisaareen Essin, Jaakon ja Lillin luo. Essi oli synnytyssairaalassa minun sänkynaapuri ja Lilli syntyi päivää aiemmin kuin Otso. Otso ja Lilli olivat grammalleen samanpainoiset ja pituuseroa oli sentti. Ollaan yritetty nähdä aina kun käyn täällä, aina ei ole onnistunut mutta nyt onnistui. Facebookista olemme seuranneet Lillin touhuja ja tyttö on kyllä ihan ylikehittynyt. Nousee jo seisomaan ja ottaa haparoivia askelia taaperokärryn kanssa! Tätä piti lähteä todistamaan livenä. Hauskaa oli katsoa Otson ja Lillin puuhasteluja. Jotenkin niin samanoloisia nämä vauvelit. Varo vaan Kittilän Milja, ehkä Otso päättääkin ottaa morsiamen Karjalasta kuten isänsä :D

Majakka ja perävaunu


Siinä ne meidän mussukat istua kököttää




Mukava on kyllä tämä Rantalan perhe. Olisi kivaa jos heistä jäisi elinikäisiä ystäviä kun on niin saman ikäiset esikoisetkin meillä. Ja on aina kivaa kun joka elämänvaiheesta jää joku ystävä. Häiden vieraslistaakin kun suunnittelin niin mietin, että kutsuu aina 1-2 jokaisesta tärkeästä elämänvaiheesta: opiskelukaverin, koulukaverin, työkaverin eri kouluista, Suuri Seikkailu -kaverin jne. No okei, partiokamuja tuli vähän yli tuon kiintiön :D

Hurmaava neiti Rantala




Sieltä kävelin kaupungin halki ja yritin löytää itselleni hiihtopuvun. Otson kanssa on kyllä säästeliästä käydä kaupungilla kun se ei kauaa jaksa olla kaupassa, vaikka olisi ulkovaatteet riisuttu, leluja ja kaikkea. Täytyy unohtaa turha kiertely & hypistely ja ostaa vauhdilla tarpeelliset. Monessa kaupassa ei pysty käymään, vain pakolliset ja välttämättömät. Otso ei ole tottunut shoppailemaan kuin Kittilän K-Supermarketissa, muuta shoppailua en Kittilässä juurikaan harrasta.

Sieltä jatkoimme isomummille joka oli tehnyt hyvää nakkikeittoa. Sillä aikaa kun äiti söi, mummi viihdytti Otsoa. Olipa ostanut hienon kirjankin, mutta kirjaa enemmän Odea kiinnosti keittiön tuoli, jota pystyi heiluttamaan ja kuului kivaa kolinaa.


Mumin luona Otso taas vaihteeksi piristyi, hymyili ja jopa nauroi. Tuntuu että raukan olo on ollut viime päivät niin tukala ettei oikein hymyjäkään ole näkynyt. Olipa kyllä itsekin kiva nähdä poika taas sellaisena.
Parivaljakko soitteli myös urkuja.


Kun pääsimme kotiin, Otso nukkui vielä pienet unet. Pakkasin sillä aikaa. Ajattelin että unilta herää samanlainen poika kuin mummin luona oli, vaan ei. Taas keljutti joku, en vaan saanut selville mikä. Tosi huono tuuri kun Otso juuri nyt sairastui. Aina on harmi kun lapsi sairastuu, mutta nyt se harmitti erityisen paljon kun ämmi & äijä niin harvoin näkevät ainoata lapsenlastaan eikä Otso ollut täällä taudin takia ollenkaan Otso. Tietenkin täytyy ajatella, että hyvä ettei pahempi tauti tullut eikä sairastumisille ikinä voi mitään. Vaan silti olisi suonut ämmin ja äijän saada nauttia siitä kiljahtelevasta touhu-Otsosta, jollainen se yleensä on :( Onneksi pari ekaa päivää olivat parempia. Eikä mene kuin vajaa 2kk niin taas tullaan. Sellainen reissu oli tällä kertaa, paljon hyvääkin. Hääjärjestelyjä saatiin eteenpäin ja varmasti Otso tuollaisenakin isovanhempia ilahdutti. Pääasia että paranisi nyt kokonaan.

Huomenna meillä lähteekin juna jo 6.30. Olen pakannut onneksi valmiiksi. Kittilässä ollaan puolen päivän jälkeen. Huomiseen!

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Toipilaspäivä

Yö meni tosi hyvin, mutta Otso ei vielä aamullakaan jaksanut innostua oikein mistään. Ja nukahti melkein heti uudestaan kun oli herännyt. Kävin kaupungilla hoitelemassa viimeisiä asioita, Otso nukkui. Ostin hetken mielijohteesta uuden kännykän. Vanhan akku alkaa vedellä viimeisiään ja joskus puhelin menee yhtäkkiä pois päältä. Ja jos se hajoaa kaikki numerot mukanaan, olisi ihan kamalata. Sain ihan älyttömän halvalla kalliin puhelimen kun sattui hyvä tarjous. Sain 149 euron puhelimen 45 eurolla ja 600 min puheaikaa päälle. Piti ottaa kakkosliittymä 24 kuukaudeksi, mutta siitäkin on kuukausimaksut maksettu.

Ämmi oli tehnyt ruokaa kun tulimme kotiin. Otso jaksoi taas vähän innostua purkinkansista. Sitten lähdimme katsomaan opiskelukaveriani Tanjaa ja Tanjan parikuukautista Roope-vauvaa. Voi veljenveitikat että se oli suloinen pikkuinen hymynaama ja todella rauhallinen & tyytyväinen. Tuuhea tukkakin.

Yritin ottaa Otsosta ja Roopesta yhteiskuvan. Poikia ei kuitenkaan voinut laittaa kasvot vierekkäin kun Otso olisi työntänyt kätensä Roopen silmiin. Sitten laitettiin vauvat noin, mutta Otso keksi ottaa Roopen jalan suuhunsa, yritti irrottaa siltä sukan ja työntää Roopen jalan suuhunsa.


Roope katsoo telkkaria terhakkaana


Sieltä palattuamme yritin käydä ostamassa junaliput keskiviikon junaan, koska lastenvaunupaikkoja ei saa netistä. Mutta lipunmyyjät olivatkin lähteneet jo neljältä kotiin. Reissu ei kuitenkaan siinä mielessä ollut turha, että törmäsimme matkalla kaveriini Minnaan ja saimme vaihdettua yhteiskävelyn lomassa kuulumisia :)

Kotona odotti yllätysvieras, toukokuussa (kenties) mummoutuva Maiju. Maiju toi Otsolle pehmopallon!


Jotenkin Otso on ollut vaan vielä koko päivän väsyneen ja voimattoman oloinen, vähän itkuinenkin. Tai ei se varsinaisesti itke mutta kitisee. Yleensä se on aika kova touhottamaan ja hyvällä tuulella. Onneksi poika syö hyvin ja nukkuu, niillä eväillä varmaan paranee pian. Laitoin illalla yhden panadolinkin pyllyyn ja tuntui rauhoittavan. Illalla jaksoi jo innostua vaikka mistä ja nukkuu yöunta rauhallisesti.

Huomenna mennään tapaamaan Otson sairaalakaveria Lilliä!!!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Karhunpoika sairastaa :(

Joku ehkä huomasikin, että lauantain päivitystä ei blogiin tullut. Meillä oli vähän huono päivä. Tai päivä oli vielä ihan kiva, käytiin (jälleen) kaupungilla hääasioilla. Tehtiin koekampaus. Äiti kävi postissa toteamassa ettei siellä ole kuin Suomenlippu-postimerkkejä. Postilla on nykyään niin paljon muutakin myymistä etteivät näemmä myy enää postimerkkejä vaan karkkipusseja ja kalentereita. Lisäksi yritin saada tissiliivikauppiaan ymmärtämään etten todellakaan halua mitään sukkanauhanpitimiä ja korsetteja enkä satiinista yöpukua, jollaista en ikinä laittaisi päälleni (ehkä juuri ja juuri hääyönä mutta mihinkäs ne sadan euron krumeluurit sitten.. Konttiin?) Se myyjä vain tinkasi ja tinkasi "Nää on ihanat, mä oon vuoden oottanu että nää tulee meille myyntiin" "Yllättäisit kato miehes!" "Siis näillähän voi leikkiä joskus ihan arkenakin" (=sukkanauhoilla)"Etsä ymmärrä, nää on siis ihanat!!!" Hmm. Sori kun en nyt kuitenkaan. Viihdyn virttyneissä imetysliiveissä :D No, kyllä sieltä jotain tarttui matkaan morsiuspuvun allekin. Kengät saatiin myös ostettua. "Kyllä sä niillä opit kävelemään kun harjoittelt, tässähän on vielä kaksi kuukautta aikaa". Meidän alakerran naapurit ovat varmaan innoissaan kun aloitan harjoittelun :) Kopkopkopkop. Olisi varmaan pitänyt leikkiä lapsena enemmän rinsessaa niin olisi nyt helpompaa. Mie leikin vain nukella...no osaan ainakin nyt vauvalle sitten vaatteet vaihtaa.

Tulimme kotiin ja minun kaaso tuli meille yökylään. Me lähdimme Otson kanssa käymään isomummilla. Siellä Otso yskäisi ekan kerran pahankuuloisesti. Nuhaa on ollut ilmassa jo vajaan viikon. Muutenkin Otso oli vähän tuskaisen oloinen eikä oikein innostunut leluista. Tulimme kotiin ja käytin Otsoa kylvyssä. Höyryhengitystäkin oli jo kokeiltu. Puuro maistui onneksi hyvin, mutta yskä ja vinkuva hengitys tuntui pahenevan :/ Otso onneksi nukahti hyvin. Pian alkoi kuitenkin kuulua ikävän kuuloisia ääniä. Tilannetta pahensi se, että nenä oli aikalailla tukossa ja suun kautta hengitys rohisi ja vinkui. Otso heräili ja aina herätessä tilanne oli paha. Kun otti syliin ja piti pystyasennossa, vähän helpotti. Yhdentoista jälkeen päätettiin lähteä sairaalaan päivystykseen. Onneksi lähdettiin. Siellä alkoi kuumekin nousta. Otso oli tosi pirteä ja urhea, ei itkenyt onneksi ollenkaan kipuitkua ja oli ihan innoissaan uudesta paikasta. Minäkään en ihan järkyttävän huolestunut ollut kun Otso oli kuitenkin niin pirteä ja melko iloinen. Hengitys kuulosti kuitenkin kauhealta ja varsinkin yskä + itku.



Jonoa oli jonkun verran ja ainakin pitkälle toista tuntia odottelimme. Odotussalissa oli tosi valoisaa ja pyysin hoitajilta lakanan jonka alla sain imetettyä ja Otson nukahtamaan pienille unille. Aika hauskan näköisiä ollaan :D



Vihdoin pääsimme lääkärille. Diagnoosi: äkillinen kurkunpääntulehdus eli akuutti laryngiitti. Kuunneltiin keuhkoja ja sydäntä. Sitten Otsolle annettiin happinaamarin kautta jotain adrenaliinijohdannaista kaasua joka auttaa vähentämään turvotusta kurkussa. Aluksi se oli Oden mielestä ihan jees mutta ei enää lopussa ja parku oli melkoinen. Hoito ei kuitenkaan tehonnut toivotusti ja lääkäri alkoi miettiä siirtoa lastenosastolle. Kaasua annettiin vielä toiseen kertaan. Lisäksi Panadolia pyllyyn kuumetta alentamaan ja lopuksi vielä kortisoonia oloa helpottamaan. Sitä tröötättiin ruiskulla suuhun, ei ollu herkkua sekään. Verikoekin otettiin. Sormeen laitettiin laastari, mutta se piti ottaa pois kun Otso tietysti alkoi lutkuttaa sitä niin että olisi pian ollut suussa ja nielussa. Jouduimme jonkun aikaa odottelemaan siirtoa ja lääkärin lausunnon valmistumista. Otso jaksoi touhottaa ja jokeltaa käheällä äänellään, tutkia kaikki julisteet sairaalan käytäviltä. Siitä riemu vasta repesikin kun poitsu pääsi sairaalan pinnasänkyyn, jossa oli rämisevät kalterit. Kello oli varmaan jo 2.30 eikä unesta tietoakaan. Mahtava soundi kaltereissa!

video

Otso sai jälleen naamarista kaasua. sitten imetin ja johan uni maistui. Itse en meinannut saada unta kun Otson hengitys rohisi niin paljon (vähän kuin olisi kuorsaajan vieressä nukkunut) Hyvin nukutti ja lääke vaikutti, mutta taas kun pikkuinen heräsi, tarvittiin sitä kaasua auttamaan hengittämistä. Aika sitkeä tauti. Aamulla meni jo paremmin. Kovin oli Otso uninen, olihan edellisenä yönä valvottu. Lääkäri halusi seurata vielä päivään asti, mutta kun silloin ei jouduttu enää antamaan adrenaliinikaasua, pääsimme kotiin.



Vähän Otso on tänäänkin ollut puolikuntoinen, mutta hengitys kuulostaa kauniimmalta. Hyvin on saanu nukuttuakin. Nyt pitää kyllä itsekin mennä nukkumaan kun viime yö oli aivan liian lyhyt. Illalla kävin muuten katsomassa hyvän ystäväni neljän päivän ikäistä vauvaa. Voi hellanlettas sentään. On ne vielä aika avuttomia tuhisijoita kun vertaa meidän supertouhoon. Suloinen tyttö, kolmas siinä perheessä! Otso oli sen aikaa ämmin & äijän hoivassa. Toivokaamme kaikki että Otso on aamulla oma terve itsensä! Peukut pystyyn.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Otso asioilla

Tänään lähdettiin jo kymmenen jälkeen asioille kaupungille. Käytiin katsastamassa tulevaa hääpaikkaa, suunnittelemassa pöytäjärjestystä ja koristeluja. Otso viihtyi hyvin vaikkei oikein tajuakaan mitä ihmettä äiti ja ämmi touhottavat. Otso käyttäytyi hienosti vaikka lopussa kyllä vähän ärsytti kun äiti ja ämmi söivät herkullisen lounaan ja Otsolla ei ollut muuta lutkutettavaa kuin oma kypärälakki. Vihdoin sai onneksi maitoa ja sitten nukuttikin. Kun Otso nukkui, isomummi sai tietokone- ja internetopastusta.

Ämmilässä on hittilelu: purkin kannet. Ämmille on kertynyt niitä paljon ja kansia on älyttömän mielenkiintoista tutkia ja varsinkin siitä kun purkinkansilaatikon kaataa, tulee mahtavaa kolinaa ja räminää.


Purkkileikit olivat mukavia mutta sitten äiti sanoi että taas lähdetään asioille. Mikäpä siinä, vaunuista oli hauska katsella autoja ja valoja. Ensimmäinen etappi oli morsiuspukukaupassa. Jotain huntuhörhötyksiä ym., ei Otso niistäkään paljon välittänyt.


Matka jatkui kukkakauppaan ja sieltä sormuskauppaan. Sormuskaupassa oli ihan hauskaa kun ämmi tajusi ottaa Otsolta ulkovaatteita pois ja oli siellä aika kirkkaita hienoja valojakin. Äiti sovitteli ja mallaili säihkyviä sormuksia.


Sormuskaupan jälkeen Otson silmät lurpsahtivat kiinni, mutta äiti ja ämmi jatkoivat matkaansa vielä vaatekauppaan. Pikku tirsat tekivät terää ja Otsokin innostui tutkimaan vaatteita äidin sylissä rintarepussa. Ämmi osti pojalle mm. söpön kalastajahatun.


Kaikenmaailman juttuja sitä häitä varten pitää hommailla.


Vihdoinkin kotona! Äijä oli kaupassa mutta tuli pian. Otso pääsi tutkimaan purkinkansia ja ottamaan ilmakylypyjä. Saatiin paljon asioita hoidettua. Nyt Otso on syömässä iltapuuroa ämmin ja äijän kanssa ja sitten untenmaille. Olipa päivä, vähän erilaista tämä kaupunkielämä kuin kotona Kittilässä.

torstai 12. maaliskuuta 2009

Matka halki Suomen

Me tehtiin tänään Otson kanssa varmaan nopeusennätys (ainakin oma ennätys) matkustusajassa välillä Kittilä-Lappeeranta. Vielä kello 11.20 istuimme lentokoneessa Kittilän maankamaralla ja neljä (!) tuntia myöhemmin 15.20 saavuimme Lappeenrantaan. Olimme kuitenkin matkustaneet jo lentokoneella, taksilla ja junalla. En tiedä itsekään miten onnistuin, mutta kello 12.55 sain matkatavarat hihnalta ja mietin että kannattaako edes lähteä yrittämään Tikkurilaan, kun juna lähtee 13.16 vai odottaa rauhassa seuraavaan. Taisteluhenkeä löytyi ja revin Otson vaunut esiin muovista raadellen kuin koiranpentu ja nappasin ne mukaani. Sen lisäksi selässä oli rinkka, toisessa kädessä Otso turvakaukalossa ja toisessa kädessä reppu ja sillä kädellä yritin myös työntää vaunuja. Taksi oli sitä mieltä että ehditään, pikapakkaus mersuun, kaasua ja EHDIMME! Muuten meidän olisi pitänyt odottaa seuraavaa junaa kolmatta tuntia. Nyt odotimme laiturilla minuutin (eräs saksalaisherra auttoi hieman vaunujen kanssa kun juna lähti kakkosraiteelta ja sinne piti mennä portaat alas ja ylös. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Täällä ämmi ja äijä ovat olleet innoissaan. Nyt on aivan pakko mennä katsomaan Satuhäitä, huomenna lisää!

Otso lentää