lauantai 28. helmikuuta 2009

Leppoisa lauantai

Päivä pilkkilesken elämää on takana. Huomenna tuleekin sitten heti aamupäivällä hiihtolomaviereita, jes! Otso täytti EHKÄ tänään 7 kk. Tai sitten ei. Me otetaan Otsosta joka kuukausi "kuukautiskuva", eli aina joka kuun 30. päivä. Ne on sitten lahjaksi saadussa pienessä albumissa ja voi katsoa miten Otso on muuttunut kuukaudesta toiseen. Vaan kun helmikuussa ei ole 30. päivää! Täyttääkö Otso sitten 7kk tänään vai 2.3., kun on tavallaan 30. päivä. Sanopa se, melkeinpä yhtä vaikea kysymys kuin kumpi oli ensin, muna vai kana :D

Tänäänkin tuli postiluukun kautta yllätys vaikkei ollut edes postipäivä. Tuli kiitos "avainkuriirina" toimimisesta. En edes eiliseen blogiin kirjoittanut että ehdin leikkiä illalla vielä talkkariakin läheisessä retkeilymajassa. Siitä kiitokseksi postiluukusta tipahti Mignon-suklaakonvehteja! Aivan huippuja, Mignon onkin minun suosikkisuklaamuna ja myös konvehtina sitä samaa hurmaavaa makua. Otsokin sai tutkia vähän laatikkoa kunnes kaikki karkit laatikoineen tippuivat lattialle, kuten yleensä kaikki muukin jossain vaiheessa.


Otsosta on tullut aamuvirkku. Nykyään se herää aina seitsemältä. Ennen sen sai vielä vieressä nukutettua reiluksi tunniksi, mutta ei enää. Yritän kyllä, mutta poitsu on mitä pirtein. Joskus onnistun vielä vähän aikaa nukkumaan niin, että laitan Otson pinnasänkyyn ja heitän sinne läjän leluja joita se tutkii. Mutta Otso on fiksu mies. Se tietää miten äidin saa ylös. Ei muuta kuin aamukakat vaippaan niin johan tulee mammaan liikettä. Varma keino päästä pesulle ja samalla saa myös päivävaatteet päälle. Ja kun mammeli on saatu kerran ylös, sitten hän yleensä ryhtyykin puuhastelemaan jo aamupuuroa. Kakkatemppu sai äidin tänäänkin ylös.

Päivällä Otso keksi, miten sitteriä voi keinuttaa itsekin. Tuota samaa jalkaliikettä Otso tekee myös usein sylissä ollessaan, vähän kuin hyppyyttää itseään. Oli hauska näköistä kun Otso hyppi sitterissä ja söi nauhaa innoissaan.
video

Ilma oli mitä parhain, mutta mie halusin jatkaa vielä vähän ompeluprojekteja. Sainkin joitakin vaippoja tehtyä, vaikka Otson unet olivat tänään superlyhyitä. Käytiin me sitten iltapäivällä Otson kanssa vaunuilemassa. Perun siis lähes kaikki eiliset sanani, koska tänään Otso nukkuikin ennätysvähän. Kyllä se jälleen kolmet unet kiskaisi, mutta pisimmät taisivat olla tunnin luokkaa. Lisäksi kolmannet unet olivat ohi jo beljän aikaan eikä sen jälkeen nukuttukaan. JA SEN KYLLÄ HUOMASI. Illalla nimittäin känkkäränkkä pääsi jälleen livahtamaan meille tuuletusikkunasta tai jostakin. Raukka itki väsymystään, puuroa sain kuitenkin huijattua mahaan. Otso nukahti jo ennen kahdeksaa. Toisaalta käy sääliksi kun huomaa miten väsynyt se on ja huutaa, toisaalta taas ärsyttää se huutaminen, varsinkin kun on yksin. Mutta sellastakin vauva-arki välillä on, kuitenkin niin ihanaa. Ihanaa kun se väsynyt silmienhieroja rauhoittuu sylissä. Ja epäilemättä ihanaa kun se nukahtaa :D

Loppuun vielä hento kantelekonsertti Kalevalanpäivän kunniaksi. Tässä vaiheessa Känkkäränkkä oli jo saapunut, joten ohjelmistossa oli lähestulkoon vain itkuvirsiä.
video

perjantai 27. helmikuuta 2009

Perjantaipulinoita

Nyt on sitten Miikan isyysviikko takana. Tänään oli vielä yksi velvollisuus: muskarissa käynti Otson kanssa. Mie olin koko ajan ajatellut, että Miika menee sinne Otson kanssa kahdestaan ja Miika oli taas luullut että minä tulen myös. Tämä selvisi vasta n. 4 minuuttia ennen muskarin alkamista ja päättyi siihen, että Miika lähti yksin Otso kainalossa ja vaippakassi mukana "muiden äitien" kanssa vauvamuskariin :D Niillä oli kyllä ollu ihan kivaa, välillä Miika sanoi olleen vain vähän stressaavaa kun ope oli aina ennen lauluja todennut "tämä onkin jo teille tuttu laulu..." Mutta oli niistä osa ollutkin kun mie Otsolle aika usein kaikenlaista laulelen ja Miikakin joutuu niitä samalla kuuntelemaan.

En mie kyllä tiiä sainko mie tällä isyysviikolla paljon enempää vapaa-aikaa kuin yleensäkään. Aika samanlainen viikko kuin yleensäkin. Tänäänki totesin kolmelta etten ole ehtiny tehdä vielä muuta kuin hoitaa vauvaa ja tehdä kotitöitä (ja pestä hampaat). Me olimme vähän niinku sopineet, että Miika ottaisi vastuuta kodinhoidosta tällä isyysviikollaan, koska häippäsee ensi viikoksi pilkille tunturiin ja jään Otson kanssa kahdestaan (paitsi meille on onneksi tulossa hiihtolomavieraita, jee!) Miikalle kyllä pointsit siitä että se tekee kaikki kotityöt joita mie pyydän, mutta on kuin ohjelmoitava robotti. "Vie pyykit". Ja pyykit jäävät koneeseen jos en muutaman tunnin päästä muistuta että ne pitäisi myös levittää. Ja sitten eri käskyllä ne tulevat kuivaushuoneesta tänne asuntoon. Ja sanomattakin on varmaan selvää, että jälleen on annettava käsky, jolla Otson vaatteet siirtyisivät kaappiin. Ja oli Miikalla jonkun verran menojakin tällä viikolla, yritti se ne onneksi sovittaa niin että pystyi olemaan Otson kanssa silloin kun minulla oli koris tms.

Miika huiteli aamupäivän asioilla reissua valmistellen ja mie tein tosiaan kotitöitä: laitoin Otsoa unille, pesin 2 koneellista pyykkiä, siivosin koko asunnon, syötin Otsoa, leikin vauvan kanssa, laitoin sen taas nukkumaan ja lämmitin ruokaa meille. Sain postissa uusia vaippakankaita ja melkein ehdin yhden vaipan ommella valmiiksi ruuan jälkeen ennenkuin Miikan piti lähteä ja itse asiassa minullakin oli kuoroharjoitukset. Otso lähti mukaan kuorotreeneihin mutta käyttäytyi hyvin: nukkui 2 tuntia vaunuissa. Nukahti kun kävelin kirkolle, nukkui koko harjoitusten ajan ja heräsi kotimatkalla. Otso tykkää kuitenkin olla tosi paljon vaunuissa, se saattaa siellä herätä mutta jos vaunuyt ovat liikeellä, ei välttämättä sano mitään vaan makoilee tyytyväisenä hiljaa.

Kotiin päästyämme leikittiin autoilla ja pallolla. Otso on oppinut ottamaan lelulaatikosta leluja. Yritin kuvata sitä videolle mutta Otso taisi olla vielä/jo vähän uninen eikä oikein innostunut hommasta.

video



Otson uusista kehitysaskeleista... Sen olen ainakin nyt viimeisimmän viikon aikana huomannut, että jos Otsolta putoaa joku esine lattialle esim. syöttöuolista, aiemmin hän vain siirtyi tekemään muita hommia, mutta nyt Otso katsoo lattialle sinne minne lelu meni ja yrittää saada sen takaisin. Ja toki harmistuu jos ei saa (eli kukaan ei nosta sitä hänelle). Toinen on se, että jos Otsolle on antanut jonkun tavaran, vaikka lusikan ja ottaakin sen pois, kiukku meinaa tulla. Vaihtokaupat onneksi vielä onnistuvat eli antaa tilalle jonkun toisen tavaran. Ja myös niin alkaa tahto ilmentyä, että jos minulla on joku mielenkiintoinen tavara ja Otso kurottuu ottaakseen sen enkä annakaan, kuuluu äh äh äh äh yhyy.

Otso nukkuu minun mielestä vielä aika paljon päivällä. En tiedä nukkuuko kaikki tuon ikäiset, mutta Otsohan täyttää kohta jo 7 kuukautta ja tarvitsee vähintään kolmet päiväunet joka päivä. Tänäänkin hän nukkui klo 9.00-10.45, sitten 13.15-15.30 ja vielä 17.30-19.45. Ja sitten simahti puoli kymmenen yöunille kaikkensa antaneena. Eikä tämä ollut mitenkään erityisen runsasuninen päivä, toki nuo viimeiset päiväunet ovat yleensä vähän lyhyemmät. Ehkä päivät ovat niin toiminnallisia että untakin tarvitaan. Mutta silti Otso ei ole valvottanut yhtään yötä eikä oikeastaan edes yhtään yöllä koko elämänsä aikana. Ihan vastasyntyneenäkin se nukkui yöt läpi, ei siis vaatinut seurustelua yöllä. Söi tosin kellontarkasti kolmen tunnin välein. Unenlahjojensa lisäksi Odessiivi on äärimmäisen nopea syömään. Vähän ennen kuin Otso syntyi, ostin uuden mp3-soittimen. Ajattelin että voin kuunnella sitä sitten yöllisten syöttösessioiden aikana. Vaan aika pian huomasin sen tarpeettomaksi, sillä ehdin kuunnella vain 1-2 kappaletta kun herra oli jo hotkinut maitonsa ja oli valmiina jatkamaan uniaan pinnasängyssään. Nykyisin Otso herää 2-3 kertaa yössä tankattavaksi. En koe sitä kuitenkaan ongelmallisena, imaisuteho on niin nopea ja simahtaminen sen jälkeen.

Huomiseksi ei olekaan vielä mitään ohjelmaa. Saa nähdä mitä päivä tuo tullessaan. Sen voitte lukea sitten sunnuntaina :)

torstai 26. helmikuuta 2009

Isyysloman viettoa ulkoilun merkeissä

Torstai oli touhua täynnä. Miika-isukki lähti Leville jo aamuvarhain kuvailemaan videomateriaalia, me Otson kanssa puoli yhdentoista aikaan. Minulla oli varattuna hieronta kello 11.15 kun sain Miikalta jouluna lahjakortin. Miika työnteli sen aikaa Otsoa vaunuissa.


Kun vapauduin hierojalta, kävimme taas vuokraamassa lapsenkuljetusahkion ja lähdimme hiihtelemään. Tällä kertaa otimme suunnaksi Kätkäjärven laavun. Miikalla oli luistelusukset ja koska ahkiota on helpompi vetää perinteistä hiihtäen, voitte arvata kunpi ahkiota kiskoi suurimman osan matkasta perässään ;) Sää suosi meitä, aurinko paistoi ihanasti. Oli pakko heittää hanskat pois ja vaihtaa pelkkä had-huivi päähän, muuten olisi sulanut. Kätkäjärvellä pidimme tauon, paistoimme mm. makkaraa.

Otso ottaa aurinkoa lampaantaljan päällä ja isä paistaa makkaraa.


Isä ja poika


Kätkäjärveltä matka jatkui etelärinteille. Tosi vähän oli hiihtäjiä vaikka ilma oli mitä parhain ja maisemat lumoavia :)




Miika on kasvattanu taas itelleen partaa, mutta kuulemma vain ja ainoastaan pilkkiretkeä varten ettei naama jäädy. Hmm.


Sivakalle matka menikin joutuisasti. Lopussa oli iso alamäki, mutta ahkio tulee kyllä hyvin ja turvallisesti perässä niissäkin. Otso vain nukkui, mitähän unta nähnyt hurjan liu´un aikana :D Sivakassa juotiin sitten kaakaot ja Otso sai kana-vihannessosetta sekä kuivan vaipan.


Etelärinteiltä sivakoimme vielä Gondolille mutta sieltä menimme skibussilla eturinteille. Matkaa oli kuitenkin tullut jo yli 15 km ja alkoi olla jo viileämpi ilmakin. Kävimme palauttamassa ahkion ja vaihdoimme monot pois.
Tässä väsyneet hiihtäjät lenkin jälkeen.


Hiihtolenkin jälkeen suuntasimme syömään aasialaiseen ravintolaan. Miika ei ollutkaan siellä ennen käynyt, mie olin kahdesti. Aika ketkua muuten: nyt kun on alkamassa pääsesonki, he olivat vaihtaneet ruokalistaa ja korottaneet hintoja... Luulevat varmaan ettei kukaan huomaa vaan mie huomasin.

Ravintolasta matka jatkui tunturikappeliin (Marian kappeliin). Siellä alkoi kello 19 konsertti jossa esiintyivät Saila Seurujärvi ja Elina Koivuniemi. Molemmat laulavat niin ihanasti että yritän päästä kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laatu oli nytkin taattua, paikalla oli vain harmillisen vähän yleisöä. Otso otti sylissä pienet unet. Taisi ulkoilma ramaista, vaikka melkein koko ajan nukkuikin ahkiossa ainakin sen ollessa liikkeellä. Otso olikin ollu ihan koko päivän ulkona, koska laitoin hänet parvekkeelle päiväunille klo 9, sieltä nappasin 10.30 mukaan kun lähdimme Leville. Hieronnan ajan Otso vaunuili iskän kanssa ja sitten lähdimmekin hiihtolenkille josta palasimme klo 17.30 aikoihin...


Konsertin jälkeen suuntasimme viimein kotiin. Iltapuuro maistui! Ennen yöpuvun laittoa Odessiivi jaksoi kuitenkin esittää perinteiset iltajumpat. Maitotankkauksen jälkeen unta ei tarvinnut kauaa odotella. Taitaa äitikin mennä kohta suihkun kautta sänkyyn unta odottelemaan. Että sellainen ulkoilupäivä tällä kertaa :)

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Villasukkayllätys!

Aamulla lähettiin reippaasti kerhoilemaan. Herättiin vähän tavallista aikaisemmin (ennen kahdeksaa), joten Otso nukahti jo reilusti ennen kymmentä päiväunille. Samoilla unilla meni kerhomatkakin ja tämä olikin parempi ajoitus unille. Otso nimittäin heräsi melkein heti kun kerho alkoi. Yleensä käy niin, että äiti kerhoilee yksin 1,5 tuntia ja Otso herää puoli tuntia ennen kerhon loppumista.

Sannan kanssa käpöttelimme kerhosta kotiin ja täällä odotti postin mukana kiva yllätys! Otso sai postissa ihanat villasukat!!! Mie en siis todellakaan ole mikään käsityöihminen, vaikka ompelua nyt joskus vähän harrastan (aiheena verhot ja vaipat). Lapaset väittäisin osaavani neuloa, sukkia en todellakaan ja minun neuletyöni valmistuvat niin hitaasti, että Otso on ehtinyt jo kasvaa niistä ulos ennenkuin saan valmiiksi. Niinpä otan SUURELLA kiitollisuudella vastaan kaikki sukat ym. neuleluomukset joita Otsolle joku haluaa tehdä! Onneksi on vielä sukkia riittänyt, kiitos ihanille neulojille :)

Tässä kuva uusista sukista


Kirjekuorikin oli kovin kiinnostava ja Otsomaisesti koristeltu


Noiden sukkien mukana tuli lankaa, että "voit sitten suurentaa niitä kun jäävät pieneksi" Onneksi niissä oli vielä jopa vähän kasvuvaraa niin ehdin ottaa selvää miten se suurentaminen tapahtuu :D Meitsi on vähän niinku epälahjakkuus neulomisen suhteen.

Kun Otso heräsi, syötiin molemmat ruokamme ja sitten mentiin ruoka"levolle". Otso tukisteli minua ja mie silittelin Otsoa (tasajako). Lauleltiin muskarilauluja ja Otso jumppaili sängyllä sekä tutkiskeli ja heilutteli leluja. Iskä tuli viiden aikaan kotiin ja suoritettiin vahdinvaihto. Lähdin OAJ:n kevätkokoukseen jossa oli myös tietoisku liikunnan merkityksestä sekä opastettu kuminauhajumppa. Saimme jumppakuminauhat omaksi sekä vielä uintiliput Levin kylpylään. Illan päätteksi oli kodassa tarjolla lohi-juuresnyyttejä, salaattia, rieskaa ja vanilja-vadelma -jälkiruokaa. Otso oli syömässä puuroa isukin kanssa kun tulin takasin. Ihanaa on aina nähdä Otson ilahtunut ilme ja leveä hymy kun saavun reissuiltani takaisin kotiin.

Iltapuuropöydässä Ode vaikutti väsyneeltä, mutta kun pääsi suosikkipaikkaansa vanhempien sängylle, väsymys oli tipotiessään. Yksi suosikkileluista on tuttikotelo mutta tänä iltana kaikki muukin oli erittäin kiinnostavaa. Oli hauskaa katsella poikasen touhua. Viimein väsymys alkoi näkyä silmien hieromisena ja oli aika iltamaidon. Laitoin Otson sänkyyn ja tulin tietokoneelle. Yleensä se sitten tiputtaa tutin suusta vähintään viidesti tai keksii muita kepposia, vaan nyt sängystä ei kuulunut mitään. Olin varma että Otso on tunkenut esim. tyynylinan suuhunsa mutta ei: Se olikin nukahtanut :D Iteki ajattelin mennä tänään ajoissa nukkumaan kun huomiseksi on taas vaikka mitä kivaa tiedossa :)

tiistai 24. helmikuuta 2009

Laskiaistiistain touhuja

Laskiaistiistai alkoi meillä aurinkoisena. Niinpä anoin Miikalta hiihtolomaa Otson nukahdettua ensimmäisille päiväunille. Vaatevalinta oli kuitenkin hieman epäonnistunut ja ahdistava kuumuus vei vähän nautintoa hiihdosta. Kävin vain n. 7 km:n lenkin. Otso nukkui vielä palattuani hiihtoreissulta. Aloimme odotella että Otso herää, sillä aioimme mennä seurakunnan järjestämään ulkoilutapahtumaan. Se olisi alkanut yhdeltä vaan ei raaskittu herättää karhunpentua unilta keskenkaiken. Otson herättyä siirsimme poitsun rattaisiin ja lähdimme kävelemään kirkolle. Siellä olikin paljon perheitä. Otso pääsi elämänsä ensimmäiselle mäenlaskulle ensin äidin ja sitten iskän kanssa. Paistoimme vielä makkaraa ja syötiin laskiaispullia.

Äidin vauhdissa



Isän sylissä (Miikan jalat näyttää valtavan pitkiltä)



video

Pulkassa pötköllään



Kotona laitoin nakkikeiton kiehumaan ja annoin Otsolle sosetta. Hyvin maistuikin ulkoilun jälkeen kuin myös keitto vanhemmille :) Otsoa kiinnosti valtavasti MAITOPURKKI. Tuijotti sitä ja mietti miten pääsisi käsiksi. Yritti kurottaa ja kurottaa, mutta ei onnistunut. Sitten kun me annoimme koskea siihen, Otso intoili suu pyöreänä. Meitä nauratti kun otimme maitopurkeista kiinni ja kuljetimme niitä Miikan kansa pitkin pöydän pintaa, niin Otso oli ihan tohkeissaan kun ei tiennyt kumpaa purkkia seuraisi ja yrittäisi havitella.

Illalla kuudelta oli taas pirskeet. Tällä kertaa Oriflame-esittely äidin kaverilla. Sinne siis. Otso nukahti vaunuihin sinne kävellessämme ja nukkuikin ulkona reilun tunnin niin, että äiti sai rauhassa tehdä tilauksen ja herkutella. Vähän ehti Otsokin kuitenkin naistenkutsujen tunnelmaa haistella.

Illalla maistui puuro hyvin. Otsokin siitä innostui kun äiti vielä oikein taputti ja kehui suoritusta.


video

Otso testailee nykyään ahkerasti lelujensa iskunkestävyyttä ym. ominaisuuksia. Tässä on käsittelyssä lintu.
video

Puuron jälkeen iskä kylvetti ja äiti imetti (näin päin se menee jouhevammin). Sen jälkeen pikkukaveri olikin taas aikalailla valmis unille, mitä nyt vähän piti vielä kokeilla millainen ääni lähtee jos tutilla hakkaa pinnasängyn reunoja...

maanantai 23. helmikuuta 2009

Yllätyskekkerit!

Känkkäränkkä häippäsi yön aikana jonnekin muualle ja aamulla pinnasängystä heräsi hymyilevä vauva, tosin ehkä historian suurin kakka vaipassaan. Liekö sitten sitä eilen valmistellut kun kiukutti.

Aamupäivällä tein Otsolle ison kattilallisen ruokaa, varmaan 3 litraa, mutta ei se jaksanut sitä kaikkea syödä :) No ei ollut kyllä tarkoituskaan, mutta pakkaseen sitä sitten laitoin, alkaa nimittäin olla jo edelliset soseet loppu. Nyt ollaan reilu viikko syöty kanaa, tuohon uuteen mössöön laitoin naudanlihaa. Ihan nyvin kelpasi sekin. Otso on kyllä hyvä syömään vihannessoseita lihalla ja ilman sekä tietysti marja- ja hedelmäsoseita. Puuro ei aina maistu, joskus tosin yllättävänkin hyvin.

Tänään oli ilmassa kihelmöivää jännitystä, sillä olin järjestänyt yllätysjuhlat! Amerikasta on rantautunut Suomeen baby shower eli vauvakutsut. Ne järjestetään odottavalle äidille nyyttärimeiningillä, parhaimmillaan ne tulevat yllätyksenä. Kutsuilla on sitten vauva-aiheista ohjelmaa.

Jossain blogimerkinnässä olen kertonutkin Sannasta, jolla on 1,5 vuotias Nuutti ja masuvauva, jonka laskettu aika on huhtikuussa. Sanna on aika hiljattain muuttanut Kittilään eikä vielä tunne kamalasti porukkaa. Niinpä mie kasasin yhteen 4 äitiä ja päätimme järjestää Sannalle yllätyksenä vauvakutsut! Mie leivoin kakun. Olisin halunnut laittaa siihen päälle englanninlakupussissa olevia vaaleansinisiä nonparellikarkkeja, mutta koska Kittilässä ei myyty niitä erikseen, olisin joutunut ostamaan aika monta pussia englanninlakuja saadakseni niitä kasaan tarpeeksi. Niinpä ostin sitten tuttikarkkeja, teemaan sopivia nekin. Olin vanjastanut muut tuomaan pasteijoita, keksejä ja karkkia.

Yllätys onnistui täydellisesti. Teimme yllätyshyökkäyksen Sannalle iltapäivällä ja voi veljet oli hauskat pirskeet. Ohjelmassa oli mm. vauvansoseiden maistelua ja tunnistamista sokkona. Kilpailijoiden taso oli tasainen mutta alhainen :) Kaikki tiesivät 2/6 makua oikein. Ehkä se ei ole niin helppoa. Sitten jokainen oli tuonut mukanaan oman vauvakuvan ja Sanna yritti tunnistaa kuka on kukakin. Onnistui! Lopuksi vielä jokainen piirsi kuvan omasta lapsestaan ja arvuuttelimme kuka missäkin piirroksessa on. Aika hyvin meni nekin veikkaukset.

Lapset olivat innoissaan kaikista Nuutin leluista ja meidän herkuista. Ihan iloinen kälätys lähti myös viidestä opettajaäidistä :D

Severi ajeli Nuutin autolla ja aina kun äidin silmä vältti, meni napsauttamaan telkkarin päälle :)


Otso maisteli Nuutin vauvaleluja.


Illalla kävin sitten vielä korista pelaamassa. Vaikka Otso ei saanutkaan kutsuilla muuta kuin kaksi maissinaksua, tuntuu että sekin oli illalla ihan sokerihumalassa. Esitti ainakin pinnasängyssä lähes kaikki temput joita osasi. Tämänhetkinen suosikki on pinnasängyn laitasuojuksen kiinnitysnarujen avaaminen ja niiden lutkuttaminen. Muutenkin nauhat ja vtoketjut ovat tällä hetkellä hitti.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Känkkäränkkä kävi meillä!

Meille tuli tänään illalla kylään Känkkäränkkä. Toivottavasti se ei jää yöksi. Ja onneksi se tuli vasta illalla :)
Aamulla käytiin Otson kanssa laskiaissunnuntain perhekirkossa. Iskä ei päässyt mukaan kun hänen piti toimia autonkuljettajana Timo-kummille. Otso oli koko kirkon ajan täydessä tohinassa ja kommentoi asiaankuuluvasti ja kuulumattomasti saarnaa ym. Kirkossa lauloi ihana lapsikuoro. Se oli ehkä suurin syy jonka takia päätin sinne mennäkin.
Iskä on yrittänyt kovasti olla koti-isä: pesi tänään pyykkiä, teki ruokaa ja hoiteli muutenkin Otsoa ainakin välillä :D Timo-kummi tuli Ninansa kanssa meille makaronilaatikolle. Syötiin myös laskiaispullia vaniljajäätelöllä ja vadelmahillolla.
Vierailun jälkeen laitoin "Ossin" (yksi lukuisista lempinimistä) parvekkeelle unille. Hän heräsi aina välillä kauheaan itkuun, silmät oli kuitenkin kiinni ja tutin laittamalla unet jatkuivat. Kun Otso sitten heräsi ihan oikeasti, itkuisuus jatkui vieläkin. Välillä oli ihan kivaakin, mutta posket hehkuivat punaisina ja joku kovasti kiukutti. Olisikohan hampaita viimein tulossa? Iltapuurokaan ei meinannut maistua, kuten kuvista näkee (laitetaan välillä näitäkin kuvia, ei meillä mikään itkemätön ihmelapsi ole, vaikka aika tyytyväinen onkin)

Väsymyskin vaivasi ja Känkkäränkän iskun uhri simahti jo heti kahdeksan jälkeen.


Tässä on vielä kuva siitä kun Otso nälkäisenä hamuaa suuhunsa milloin minkäkin minun kasvojen osan, yleensä leuan tai nenän ja alkaa lutkuttaa :)

lauantai 21. helmikuuta 2009

Perhepäivä (ja jopa pullanleivontaa)

Koti on tyhjentynyt hiihtolomavieraista ja kauhea tuuli on vallannut Kittilän! Kun kävimme ulkona kävelyllä, mietin että pääsen oikeastaan tosi helpolla kun saan olla Otson kanssa kotona kun iskä lähtee viikon päästä pilkille. Ei minua saisi mikään jäälle kykkimään ja telttaan nukkumaan ainakaan tuollaisessa viimassa.

Tänään oli perhepäivä :) Aamulla Otson mentyä päiväunille siivottiin Miikan kanssa yhdessä koko kämppä. Siitä tulikin mieleeni, että voisi laittaa vaikka muutaman kuvan tänne kodistamme, mutta taidan ottaa ne vasta huomenna päivänvalossa. Moisesta rehkimisestä tuli tietenkin nälkä ja ajattelimme palkita itsemme menemällä romanttiselle lounaalle NESTEELLE :) Otso jäi ikkunan taakse nukkumaan ja itkuhälytin pöydällä nautiskelimme ateriamme. Samalla katsoimme kun suksiboksillisia autoja meni letkana molempiin suuntiin. Lomalaiset vaihtuvat Levillä. Nesteeltä vaunuilimme jo edellä mainitsemassani kamalassa tuulessa kauppaan. Kotiin oli ihana palata. Lämmintä ja puhdasta :) Lämmin ja kotoinen koti inspiroi minut jopa leipomaan ja lähestyvä laskiainen määräsi tuotteen: laskiaispullia!

Otson uusin villitys on päristys kieli ulkona. Vai olenkohan jo maininnut siitä, sillä on sitä jo muutaman päivän jatkunut. Kuolaa lentää ja kohta on meidänkin paidat märkinä eikä vain Otson.
video
Tuolla videolla on nyt vähän esimakua, parhaimmillaan päristykset ovat yleensä syöttötuolissa istuessa. Se on hauskaa kun Otso oikein kympillä paneutuu siihen päristykseen kuin se olisi maailman tärkein homma.

Laskiaispullatkin valmistuivat. Vein niitä myös naapureille (tässä talossa on niin tapana) :) Esittelimme Otsolle luomuksiamme

Ja Otso valitsi MINUN PULLAN!!! Wuhuu :) (Vaikka ei sitten sitä saanutkaan maistaa)

Aika rumia noista pullista tuli mutta onpahan itse tehtyjä... Ja ihan hyviä ne oli.


Syötin Otsolle iltapuurot ja isi kylvetti. Otso rakastaa hänen vaaleanpunaista lusikkaansa josta lähtee natiseva ääni. Sitä se saa aina narskutella joskus jälkkäriksi.
video

Illalla varasin kahdet lennot. Olemme Otson kanssa menossa Lappeenrantaan to 12.3.-ke 18.3. Kivaa! Toiset lennot varasin sitten toukokuulle, osa teistä lukijoista tietääkin miksi :)

perjantai 20. helmikuuta 2009

Iskä tuli lomailemaan



Nyt vaihtui vuoro. On iskän aika kertoa kuulumisia. Tänään se vihdoin alkoi, nimittäin isyysloma. Tosin Kaisa on moneen otteeseen muistuttanut, että mistään lomasta ei ole kysymys, vaan parempi nimitys olisi isyysviikko.
Töistä tullessani huomasin, että Otso nukkui parvekkeella vaunussaan. Menin kotiin, ja kuulin, että Kaisa oli saanut hankittua lipun Stella Polariksen teatterinäytökseen Leville. Komento takaisin ja auto roikkaan.
Otso ei pitkiä unia jaksanut ottaa, ja alkoi viestittää itkuhälyttimeen. Pikkumies heräsi tyytyväisenä ja siinä sitten tovi naureskeltiin koko porukalla, ennen äidin Levin reissua. Kaisa koitti lähtiessään vielä syöttää Otsolle tissiä, mutta ei kelvannut.
Äidin lähdettyä leikittiin hienoilla leluilla ja maisteltiin vähän hedelmäsoseita. Ruokailun jälkeen Otso otti ilmakylpyjä vatsallaan lattialla ja pinnisti pienen kakkakokkareen.
Iltasella lähdimme sitten käymään vielä ulkona vaunuilemassa. Lapsen pukeminen on oma lajinsa. Sain puettua jo melkein kaikki vaatteet, kun huomasin, että podi oli kuolasta niin märkä, että se olisi pakko vaihtaa ennen ulos siirtymistä. Vaatteet pois ja vaatteet taas päälle. Siinäpä Otsoakin alkoi jo kyllästyttää ja väsyttää, kun iskällä kesti ja kesti.
Ulos kuitenkin päästiin, ja Otso lauleskeli vaunuissa vielä hetken ennen nukahtamistaan. Kävimme noin kolmen vartin lenkin, ja jätin Otson vielä ulos nukkumaan.
Tällä välin muistin, että minulle oli annettu vastuullinen tehtävä. Lähdin pyykkihuoneeseen levittämään pyykkejä. Montaa riepua en ehtinyt narulle laittaa, kun naapurit kolistelivat sisään ja Otso heräsi. Kävin pukkaamassa vielä pienen lenkin, mutta ei maistunut enää uni. No, ehtiihän ne pyykit myöhemminkin...
Herätessään Otso oli varmaan puolituntia ihan tillin tallin, ja sitä piti pitää sylissä "heräämössä". Sen jälkeen syötiin taas sosetta ja iltapuuroa ja vanha tuttu vauhti alkoi taas löytyä.
Yöpukua laittaessani kerkesi sattua vielä vahinko. Juuri kun olin kurottamassa yövaippaa, niin Otso hiljentyi alasti selällään maaten ja pissakaari ropisi suoraan matolle... Äitille ei olla vielä tohittu kertoa.
Otson kanssa jaksettiin valvoa vielä sen aikaa, että äiti kurvasi volkkarilla pihaan. Stella Polaris oli ollut hauska, ja improvisaatioteatteri jatkui vielä kotinäytöksenä kun Otso oli saatu unille.
Viikonlopulle emme ole vielä suunnitelleet ohjelmaa. En ostanut edes kärpäsentoukkia, kun ajattelin viettää ensimmäisen isyyspäivän ihan kotona tunnustellen. Otson kanssa kuitenkin tänään jo vähän pilkkejä katseltiin...

torstai 19. helmikuuta 2009

Hauska hiihtopäivä!

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena. Lämpömittarikin oli näytti hieman alkuviikkoa kauniimpia lukemia joten saatoimme pitää suunnitelmamme hiihtoretkestä voimassa. Ennen puoltapäivää lähdimme kohti Leviä. Haimme Otsolle ahkion vuokraamosta ja ajelimme takaisin etelärinteille. Ensimmäinen määränpää oli Levin Lapinkylä. Nolottaa myöntää, mutta tämä oli minun ensimmäinen kerta suksilla tänä talvena! Hiihto maistui sitäkin nautinnollisemmalta. Ihanat lumiset puut reunustivat latuja. Otso köllötteli ahkiossa tyytyväisenä. Siinä oli pohjalla makuualusta & lampaantalja ja niiden päällä Otso oli lämpöpussissa ja makuupussissa. Tuulilasi suojasi hyvin kasvot ja välillä aina joku kävi kurkkaamassa että kaikki oli hyvin. Aivan ihanaa oli viilettää pitkin lumista metsää. Olin ihan fiiliksissä :)





Lapinkylässä Otso heräsi ja pääsi nuuskuttelemaan nuotion tuoksua. Me paistoimme makkarat ja kävimme sisällä syömässä munkit kaakaon kera. Otsolle tarjosin porkkanaperunasosetta, mutta pää pyöri kuin tuuliviiri kun oli niin paljon katseltavaa. Kätevää se, että tosi monessa paikassa on syöttötuoli. Siinä Otso rakastaa istua kun näkee ympärilleen.

Alla olevassa kuvassa Otso on laavulla Omppu-kummin kanssa. Sen verran vilpoinen oli, että hengistys höyrysi ja sai naaman näyttämään valkoiselta :)


Lapinkylästä suuntasimme Sammun tuvalle. Siellä pidimme vain lyhyen tauon ettei pimeä yllättäisi. Sammun tuvalta jatkoimme takaisin kohti etelärinteitä. Ehdimmekin sinne juuri ennen pimeää kuuden aikoihin. Matkaa retkellä kertyi reilut 16 km ja aikaa meni 6 tuntia. Juuri sopivasti. Väsynyt matkustaja nukkui tyytyväisenä.


Takaisin Levikeskukseen, pulkan palautus ja SYÖMÄÄN! Taas kävi hyvä tuuri. Menimme aasialaiseen ravintolaan, jossa oli melkein kaikkiin pöytiin tehty pöytävaraus. Meille löytyi kuitenkin pöytä, meidän jälkeemme tulleelle porukalle ei enää riittänyt. Otso oli elämänsä vauhdissa kun oli melkein koko päivän nukkunut ja pääsi nyt touhottamaan. Huomatkaa märkä paidanetumus. Muunlaisia kuin edestä märkiä paitoja ei Otson päällä nykyisin näe :)

Ravintolan jälkeen kotiin ja saunaan. Koris jäi tältä illalta väliin kuin myös suunnitelmat käydä katsomassa Levin yöelämää. Sänky kutsuu, mutta kiva päivä oli!

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Kainonpäivän kuulumiset

Aamulla nukuttiin puoli kymmeneen (yritetään olla lomalaisten rytmissä). Oli taas ihana aurinkoinen talvipäivä, pakkasta vaan vieläkin riittää. Otso meni silti parvekkeelle unille (ei niin kylmä kuitenkaan ollut) ja vieraat lähtivät hiihtämään. Sitten itselläkin teki mieli mennä ulos ja nappasin Otson kopassa mukaan vaunuihin. Käytiin kävelyllä ja mm. kirjastossa. Minun pitäisi varmaan lopettaa cd-levyjen lainaaminen, sillä niillä on vain viikko laina-aikaa ja viikko on vain yksinkertaisesti niin lyhyt aika, etten ikinä ymmärrä miten nopeasti se menee ja näin ollen kirjasto muistaa minua aina kauniilla kirjeellä jossa he kettovat lainaamieni levyjen olevan myöhässä. Tästä kirjeestä saan aina maksaa sitten euron (ei onneksi enempää) :) Hiihtäjien palattua Omppu-kummi leikki ja luki Odessiivin kanssa ja mie kävin jälleen taistelemassa turvaistuimen kanssa. Nyt sen pitäisi olla käyttövalmis koeajoa varten :)

Omppu ja Otso lukevat.


Ruuan ja asiaankuuluvan ruokalevon jälkeen lähdimme Leville shoppailemaan. Minähän olin ehtinyt harrastaa kyseistä aktiviteettia jo eilenkin joten tällä kertaa rahat säästyivät. Lomalaiset saivat kuitenkin ostettua kortteja ym. tuliaisia.
Otso ihmetteli kaikkea joita vaunuistaan näki ja yritti ihan kamalasti punnertaa niistä istumaan. Ebbassa ja Erkissä Ode pääsi kassakoneen taaksekin kauppoja tekemään. Erkki-sedälle on parin viikon päästä syntymässä lapsenlapsi, joten hän oli Otsostakin isoisämäisen innoissaan :)


Äiskällä särki päättä (=keskiviikkomigreeni, usein migreeni iskee juuri keskiviikkoisin) Niinpä kotiin päästyäni luovutin lapsen isän ja kummin hellään hoitoon ja viimeisillä voimillani annoin ohjeet: puuro, kylpy ja yöpuku. Painuin lepäämään pimeään huoneeseen burana mahassa ja jäägeelipussi otsalla. Tällä pettämättömällä yhdistelmällä särky alkoikin helpottaa ja sain kuunnella kuinka Otso maiskutteli tyytyväisenä puuroa ja läiskytteli ammeessa. Olo alkoi olla jo moitteeton kun poitsu tuotiin iltatissille. Maito maistui taas sen verran hyvin ettei unta tarvinnutkaan kauaa odotella. Aikuisten kesken juotiin vielä iltateet ja ratkottiin palapelikuutioita. Huomenna olisi tarkoitus lähteä hiihtoretkelle, Otsoa varten on varattu vuokraamosta tuulilasilla ja lämpöpussilla varustettu ahkio. Porotilalle kai retkemme suuntautuu. Toivottavasti lämpömittari on samaa mieltä aamulla.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Levipäivä

Tänään lähdettiin aamulla hiihtolomavieraiden kanssa Leville. Pakkasimme autoon myös lumikengät. Oli ollut haaveena että myös me Otson kanssa olisimme päässet lumikenkäilemään, Otso kantorinkassa ja äiti lumikengillä. Vaan lämpömittari kertoi jälleen karua tarinaa: Pakkasta oli 25 astetta, joten kantorinkkahaaveet sai suosiolla unohtaa. Lähdimme kuitenkin lumikenkäilijöiden mukana Leville, Otsolle oli mukana vaunut varustettuna lampaantaljalla, kantopussilla, makuupussilla ja fleecehuovalla.
Saatoimme lumikenkäilijät Otson kanssa reitin alkuun. Sitten menimme vierailemaan Immeljärven rannalla asuvan Tanjan luo, jonka masuvauvan on laskettu syntyvan kahden viikon päästä. Pirtissä näkyi jo merkkejä tulevasta vauveliinistä vaatteiden, vaunujen ym. muodossa. Juotiin kahvit takkatulen lämmittäessä tupaa.

Kylästelyn jälkeen vuorasin taas Otson vaunuihin ja lähdettiin kävelylle Levin keskustaan. Käytiin myös vähän shoppailemassa :) Ebbasta ha Erkistä ei tällä kertaa löytynyt mitään, mutta saatiinpa perinteinen kuva lumiukosta ja pupusta.



Aika sääli, että tuli etelän hiihtolomalaisille näin kovat pakkaset. Aika paljon oli kuitenkin porukkaa rinteessä ja laduilla vaan niin oli kyllä kahviloissa ja kaupoissakin. Mie ostin Otsolle kypärämyssyn, jossa on 70% villaa ja 30 % silkkiä. On varmaan hyvä ja lämmin. Ja sitten Otso sai myös aurinkolasit kevättalven aurinkoon. Saa nähdä miten se antaa niiden olla päässä :)
Alla olevassa kuvassa Otso ja ostokset.

Kun pääsimme kotiin, kylässä kävi vielä minun työkaveri Espoon ajalta. Otso väsyikin jo kahdeksalta niin totaalisesti ettei puuron syömisestäkään tullut mitään kun itketti vain rassukkaa. Tissi kuitenkin kelpasi ja pieni ihminen sammui sänkyynsä.
Arto oli tuonut meille herkkuja kaupasta ja pelasimme pariskunnittain Compatibility-peliä. Siinä jokaisella on pakka kuvakortteja (kaikilla samat kuvat). Arvotaan joku aihe, esim. viha. Kaikki pläräävät omia kuvapinojaan ja etsivät kuvat, jotka sopivat aiheeseen. Niistä valitaan viisi ja asetellaan ne oikea puoli alaspäin pöydälle tärkeysjärjestykseen. Kun kaikki ovat valmiita, avataan ne yksi kerrallaan. Pisteitä saa jos pelikaveri (tässä tapauksessa kumppani) on valinnut saman kuvan. Aluksi olimme Miikan kanssa ylivoimaisia, mutta sitten nuori pari kiri. Loppujen lopuksi voitimme kuitenkin kahdella pisteellä ;) Sitten pääsimme Miikan kanssa saunaan kun Omppu ja Arto olivat Otsovahteina. Kohta, kunhan toiset saunojat tulevat, otetaan ehkä vielä uusi erä Compatibilityä :) Ihan kiva päivä pakkasesta huolimatta. Levillä on aina piristävää käydä leikkimässä turistia.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Kummi tuli lomalle!

Tänäänkin oli meillä täällä pohjoisessa aika vilpoinen ilma. Aamulla kun katsoo ulos, ajattelee aina:"Ihana ilma, tänään täytyy mennä oikein pitkälle lenkille ulos." Vaan hymy hyytyy kun katsoo lämpömittaria :( Tänäänkin nukutin Otsoa ekat unet sisällä. Pakkasta uhmaten lähdimme kuitenkin neuvolaan, joka oli puolenpäivän aikaan.


Neuvolatäti totesi:
Juttelee omaa kieltään, jokeltaa tavuja. Kasvaa hyvin, rintamaito + sekasoseet ruokana. Touhuaa paljon."

Ihan ei vielä kymmenen kilon raja mennyt rikki. Uusimmat mitat ovat
72,5 cm / 9920 grammaa.
Otso tosin touhotti siinä vaakassakin niin että täytyi ottaa vain joku lukema kun ne koko ajan muuttuivat, mutta kyllä tuo varmasti aika lähelle oikeaa osuu.
Tein tällaisen taulukon Otson kasvusta. Aluksi tuli sentti/viikko ja kilo/kuukausi. Enää ei ihan niin paljon mutta onhan tuo pienten ihmisten kasvu silti aika hurjaa (vaikka painoa saa kyllä itellekin ihan helposti tuon verran viikossa jos haluaa mutta ei kyllä Otson ruuilla)


Melkein heti neuvolan jälkeen saimmekin supervieraita. Äitin ystävä ja Ompun kummi saapui meille kultansa kanssa hiihtoloman viettoon. Mahtavaa! Otso esitteli tietenkin uusia taitojaan kuten syömistä ja aika hyvin upposi porkkanat ym. Ompunkin ohjastamalla lusikalla.

Kävimme kaupassa ja illalla pelattiin Menolippua. Tottakai voitin ;) Otsoa vähän harmitti kun ei päässyt mukaan pelaamaan, kortteja olisi ainakin ollu kiva rypistellä.
Liikkumisharjoitukset ovat jatkuneet tänäänkin. Pylly nousee jo hyvin, mutta pää pysyy maassa punnerruksen aikana ja estää etenemistä. Täytys saada kuva tänne Odessiivin jumpasta, mutta yleensä se innostuu jumppaamaan silloin kun saa vaipan ja vaatteet pois ja blogikuva olisi kiva saada vähän säädyllisemmässä asussa. Tällä viikolla olisi kiva päästä harrastamaan talviurheilua Ompun ja Arton kanssa, mutta voi ketvele jos pakkaset ei meinaa laskea. Vaunujen kanssa nyt jotenkin voi mennä kun verhoilee ne joka puolelta mutta eipä oikein muuten. Lämpimiä tuulia odotellessa kohti tiistaita...

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Pyrähdys pääkaupungissa

Tämä päivä menikin pääkaupungissa. Ei sentään Helsingissä asti, mutta Lapin pääkaupungissa Rovaniemellä. Siellä oli partiokokous johon äiskän oli mentävä. Rehellisesti sanottuna ei olisi napannut yhtään. Ärsytystä pahensi se, että tänään olisi ollut toinen osa teatterikoulutusta jossa olin eilenkin. Sekin jäi väliin kun piti mennä 150 km:n päähän kokoukseen. Sen siitä saa kun ei osaa oikeassa kohdassa sanoa ei ja kun johonkin ryhtyy, velvollisuudet on hoidettava. Onneksi teatteria on vielä huhtikuussa lisää :)
No, puoli kymmenen aikaan lähdimme Otson kanssa linja-autoasemalle. Iskä oli jo aikaisemmin lähtenyt pilkille. Etelä-Suomen matkoilta tuttu karavaani: vaunut, Otso vaunuissa, turvakaukalo vaunujen jalkaosan päällä, reppu selässä ja käsilaukku roikkumassa vaunujen työntöaisassa. Matka meni ihan hyvin. Huomaa kyllä, että mitä enemmän Otso on alkanut liikkua, sitä vähemmän turvakaukalossa istuskelu kiinnostaa. Sitten Otso yrittää ilmaista että haluaa syliin, mutta miten hänelle ilmaisee, että "turvallisuuden vuoksi sinun on nyt istuttava kaukalossa" :)
Rovaniemipäivä alkoi kuitenkin mukavasti, kun Mari tuli meitä vastaan linja-autoasemalle ja menimme hänen luokseen. Äiti sai teetä ja torttua, Otso ihmetellä uutta paikkaa.

Otso ilmaisi kuitenkin myös halunsa päästä pöytään ja Mari poimi Otson lattialta. Otso halusi maistaa tablettia, jossa olikin varmasti vaikka mitä makuja ja näyttää jättimäiseltä keksiltä.

Kokouskin saatiin pidettyä ja kiiruhdimme paluubussille. Matkustimme hiihtolomalaisten kansoittamassa bussissa kotiin. Iskä oli paistanut äidille pilkkimiään ahvenia ja Otsollekin maistui puuro ja maito ennätyshyvin.
Kävimme myös kylvyssä, sillä huomenna on neuvola ja siellä pitää olla tietenkin edustuskunnossa. Veden läiskyttely kylvyssä on nykyään ihan mahdotonta. Huomenna tulee kylään (hiihtolomaviikoksi) myös Omppu-kummi!

Ja lopuksi: Otso on alkanut vähän liikkua! Wuhuu! Hän osaa nostaa itsensä jo käsien ja jalkojen varaan vähän kuin punnerrusasentoon ja siitä mittarimadon tavoin punkeaa eteenpäin. Aika hidasta se vielä on ja yleensä jo ensimmäisen liikkeen jälkeen löytyy lattialta jotain kiinnostavaa (kuten sukka) jota pitää jäädä tutkimaan.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Ystävänpäivävieraita :)

Kuten jo eilen kerroin, Timo-kummi tuli meille eilen yökylään. Tänään hän jatkoi reissuaan Helsinkiin, mutta ehti vielä aamulla olla kummipojan kanssa. Otso osoitti rakkauttaan puristelemalla ja rutistemalla Timon naamaa.

Kun Timo oli lähtenyt, Otso unille parveekkeelle ja uusia vieraita odottamaan: Mummu ja Ukko olivat tulossa! Otso heräsi hyväntuulisena parin tunnin unien jälkeen.
Itse lähdin harrastamaan! Olen mukana harrastajateatteri Staalossa ja meillä oli harjoitukset klo 12-16. Oli tosi mukavaa tehdä kaikkia harjoitteita. Yksi oli sellainen, jossa oli neljän hengen ryhmät. Ensimmäinen meni lavalle tekemään jotain (puhua ei saanut) ja seuraava yritti päästä juonesta kiinni ja mennä auttamaan. Mie aloitin meidän ryhmästä ja aloin lämmittää saunaa. Toinen oli vielä juonessa kiinni ja tuli auttamaan saunan sytytyksessä, itse lähdin hakemaan vettä. Kolmas näyttelijä oli kuitenkin ymmärtänyt että olemme metsässä retkellä ja alkoi onkia. Neljäs oli myös metsäretken kannalla ja tuli paikalle makkaratikkujen sekä makkaroiden kanssa. Koska puhua ei saanut, ei auttanut muu kuin alkaa paistaa makkaroita saunan kiukaalla (jota siis puolet ryhmästä luuli nuotioksi).
Mummu ja Ukko olivat vielä onneksi täällä kun tulin takaisin. Mummu teki hyvää porokeittoa ja Ukko sääti astianpesukonetta paremmalle korkeudelle. Otso ja mummu katsoivat alppihiihtoa telkkarista silmät suurina.

Ukon parta oli myös erittäin kiinnostava, Ukolla hieman kärsivät ilme Otson käsittelyssä :)

Otso on alkanu jokellella aika paljon. Eräänä päivänä hän puhui jopa venäjää toistellen monta kertaa "daadaadaadaadaa" Nytkin se tuossa Miikan sylissä höpöttää.

Näin unta häistä. Olin unohtanut ottaa morsiuskimpun mukaan kirkkoon. Hääjuhla alkoi ulkona jollain nurmirinteellä. Kaikkien häävieraiden oli pitänyt keksiä joku huuto ja hääjuhlan aluksi vieraat huusivat niitä omia huutojaan. En enää muista niitä kaikkia (sääli), mutta yhdessä huudettiin ainakin jotain että "Karjala on Suomen kruunu, KARJALA!" Miikan kaverit olivat keksineet jonkun kala-aiheisen huudon. Tunnelma oli kuin partiotapahtumassa kun kaikki huusivat yhtä aikaa ja eri aikaan niitä huutojaan...

perjantai 13. helmikuuta 2009

Kiva perjantai (vaikka olikin 13. päivä)

Aamu alkoi leppoisasti. Otso viihdytti itseään makaamalla pinnasängyssä mahallaan ja potkimalla patjaa kuin olisi tehnyt uimapotkuja. Siitä lähti kiva "tömps"-ääni. Jännä miten vauvat jaksavat tehdä yhtä ja samaa juttua vaikka kuinka kauan kun ovat jotain uuttaa kivaa keksineet. Tänä aamuna se oli siis patjan hakkaaminen jalalla. Kymmenen aikaan laitoin Otson unille ja menin katsomaan wanhojentansseja. Otso nukkui vaunuissa ulkopuolella ja itkuhälytin päivysti. Omista tansseista on jo 11 vuotta :) Hyvin olivat askeleet oppineet. Joka vuosi olen vain pannut merkille että tanssijat ovat kovin vakavia. Olisi mukavampi katsoa jos kasvoilta paistaisi tanssimisen riemu ja rentous. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Toinen asia joka vähän häiritsee on se, etteivät puvut ole enää nykyisin kovin vanhanaikaisia. Enemmänkin iltapukuja. Ehkä silloinkin oli kun itse olin tanssimassa, mutta jotenkin tuntuu että silloin yritettiin pitseillä ja koristenauhoilla saadaan pukuun jonkunlaista vanhanaikaisuutta.
Toisaalta, onhan puvulle sitten vielä myöhemmin enemmän käyttöä jos sen on omaksi ostanut, kun on moderni.

Tanssit loppuivat juuri sopivasti 5 minuuttia ennekuin muskari alkoi. Ja Otso heräsi juuri kun pääsimme päiväkodille, jossa muskari on. Siellä sitten laulelimme mm. pikku peikko Piipanderrasta, pakkasesta ja hiirestä. Otso pääsi näyttämään syöttötuolissa opettelemaansa taitoaan, läpsyttelyä, kun sai soittimeksi rummun. Sara halusi myös tulla soittamaan rumpua. Rumpua enemmän taisi kuitenkin kiinnostaa siinä ollut reikä.


Kotiin päästyä nukkumaan ja myös äiti sai näin levätä. Meinaa nimittäin flunssa puskea päälle :( Kun Otso heräsi ja oli syönyt soseensa, lähdimme kuitenkin käymään kaupassa. Illalla kummisetä tuli yökylään. Äiskä lähti pizzalle Ullan kanssa ja Otso jäi miesseuraan. Hyvin tietenkin pärjäsivät, mutta hymy oli mitä levein kun äiti palasi.

Illalla kylvyssä Otso keksi että myös jaloilla voi läiskyttää. Ammeen tyhjennys on nykyään helpompaa kun Otso on tyhjentänyt siitä kylvyn aikana jo puolet.

Saimnme mukavia uutisia: Mummu ja Ukko tulevat huomenna kylään Otsoa ja meitä moikkaamaan!!!

torstai 12. helmikuuta 2009

Koulussa ja kylässä

Taas on päivä Otsoelämää takana. Otso oli taas aamulla kamalan hyvätuulinen. Nuha ei ole onneksi haitannut yöunia. Aloitin jo eilen siivoamista mutta se jäi vähän kesken kun oli kaikkea muuta... (eli laiskuutta). No, aamusta sitten tehokkaana aloin imuroida ja Otso paini pinnasängyssään pehmosydämen kanssa. Kun Otso meni ensimmäisille päiväunille, syöksyin puhdistamaan autoa lumesta, laittamaan sen lämmitykseen sekä tutkimaan turvaistuinta. Kaikki alkoi hyvin, sillä Miika olikin yllätyksekseni puhdistanut aamulla autoni lumesta (pointsit Miikalle). Lämmitysjohtokin löytyi, mutta sitten meni hermo. Kaisalla meni hermo, kuvitelkaa.
Saatiin naapureilta koekäyttöön Otsolle turvaistuin, joka ostetaan jos se on hyvä. Me olemme liikkuneet aika vähän autolla, vaunut on paljon kätevämmät enkä muutenkaan tykkää ajaa. Tänään olimme kuitenkin lähdössä pienelle reissulle ja ajattelin että turvaistuinta voisi testata. Miika ja naapuri olivat laittaneet istuimen jo kiinni (siihenkin meni puolisen tuntia). Samalla viisipaikkaisesta autostani tuli kolmepaikkainen kun turvaistuimen takia etupenkki on pitänyt laittaa niin eteen ettei siihen mahdu enää istumaan eikä takapenkillekään taida enää kahta ihmistä sopia turvahärvelin viereen.
Aivan rauhallisesti lähestyin kuitenkin härveliä ohjevihko käsissäni tavoitteena laskea niskatukea alaspäin. Viimein löysin ohjevihkosesta jotain taitamaani kieltä. "Paina kohtaa B samalla kun vedät kohtaa G itseesi päin ja pidä kiinni kohdasta F."
Oujee. Etsitäänpä ohjekirjasta kuva jossa on selitetty missä nämä kirjaimet löytyvät. Samalla kuuntelen onko Otso herännyt parvekkeella ja yritän saada kädet mahtuman pyydettyihin koloihin. Viimein saan vyöt kiskottua irti. Niiden pujotus takaisin vei hermot lopullisesti. Siitäkin kuitenkin jotenkin selvisin kunnes huomasin, että pujotusoperaatiossa, joka kesti n. 15 minuuttia, vyöt olivat menneet kierteelle ja sama projekti olisi siis tehtävä uudelleen. Seuraavana ihmettelemään lukitussysteemiä. Tykkään ratkaista kaikkia sellasiai pulmapähkinöitä tyyliin "yritä irrottaa rengas narusta" tms, mutta tämä vei voiton kaikista pulmapähkinöitä. Viimein sain laitettua lukitussysteemin osat päällekkäin, jotta ne olisi voinut työntää siihen vastakappaleeseen (varmaan kohtaan Q) Ne eivät kuitenkaan menneet. Jos turvaistuin ei olisi ollut niin monella köydellä ja lenkillä kiinni takapenkillä, se olisi varmaan lentänyt hankeen. Siinä vaiheessa kuitenkin päätin, että Otso mahtuu itse asiassa vielä TOSI hyvin matkustamaan turvakaukalossa. Täytyy kerätä muutama päivä tsemppiä turvaistuimen uuteen kohtaamiseen ja jos taistelu on yhtä hermoillekäyvää, taidamme valita jonkun toisen mallin.

No, puolenpäivän aikaan Otson herättyä (tietämättömänä äidin hermoilusta) lähdimme kohti Alakylää eli koulua, jossa olen ollut opena. Lapset ilahtuivat tulostamme ja Otso läähätti jälleen innoissaan kuin vanha koira, kuola valuen. Alaluokkalaiset esittivät meille näytelmiä, yläluokkalaiset lauloivat ja opettajia oli mukava nähdä. Reilun tunnin vietimme siellä jonka jälkeen matka jatkui kohti Vuomaa. Alakylän kouluhan on sellainen vajaan 40 oppilaan koulu, johon lapset tulevat ympäri Kittilän eteläalueita, jopa 50 km:n päästä. Itseasiassa alueet, josta he tulevat, ovat minulle aika lailla tuntemattomia. Nyt olimme kuitenkin saaneet kutsun Vuomalle, jonne Eniron opastamana lähdin. Siellä asuu erään oppilaani perhe. Heidän kuopuksensa on n. 1,5 vuotta ja ollaan saatu heiltä vaatteita ym. Otsolle. Muutenkin oli aika yllättävää, että oppilaideni vanhemmat antoivat meille tosi paljon kaikkia vauvatarvikkeita turvakaukalosta sitteriin ja vasta kuukausi sitten tuli kassillinen leluja.
Etukäteen vähän pelotti, kuinka pieniä metsäteitä joutuu ajelemaan, mutta tiet olivat tosi hyviä ja perille löydettiin. Otso oli tietenkin aivan innoissaan uudesta paikasta, maisteli kaikkia leluja joita käteensä sai ja kokeili minkälainen ääni tämän paikan pöydästä tulee, jos sitä käsillä läpsyttää. Aino 1,5v. meni Otson touhotuksesta aika hiljaiseksi. Otso myös lainasi ruokailun ajaksi Ainon syöttötuolia ja Aino sitten tyhjensi Otson turvakaukalon ulkovaatteista ja meni sinne istuskelemaan. Kaverukset mahtuivat sovussa molemmat samaan syliin (Ainon äidin)

Illalla olikin koko perhe kotona ja vielä siistissä kodissa. Jee. Naapurin Ulla kävi meitä moikkaamassa. Syöttötuolin ensihuumakin on haihtunut ja puuro meni tänään alas uudessa tuolissa istuen. Syöttötuoli on kyllä tosi kova juttu, Otso tykkää aivan kamalasti istua siinä kun näkee maailmaa aikuisten prspektiivistä. Tässä vielä pari kuvaa iltapuurosessiosta.
Otson mentyä nukkumaan äiti kävi vielä pelaamassa korista.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Syöttötuoli saapui!

Aamulla nukuttiin koko perhe makeasti yli yhdeksään. Otsolle on tullut pieni nuha ja mietin miten yö menee kun se illalla tuntui niin tuskaiselta nuhanenänsä kanssa. Otin sen sitten poikkeuksellisesti viereen yöksi. Ihme kyllä, sain itsekin nukuttua. Meillähän on vain 120cm leveä sänky, Miika on 192 cm ja mie 182cm. Siihen vielä Otso kaupan päälle niin sänky alkaa olla aika täynnä. Ja yleensä se on niin että Miika nukkuu kyljellään seinän vieressä, mie nukun kyljellään toisessa reunassa ja Otso nukkuu selällään, kädet levällään keskellä. No, kaikesta tilanahtaudesta ja nuhasta huolimatta koko perhe nukkui siis hyvin :)

Aamutohinoiden jälkeen lähdimme kävelemään kerhoon. Otso nukahti menomatkalla ja taas meinasi käydä niin, että herra oli nukkua koko kjerhon ajan. Kerho on meille vähän huonoon aikaan siinä mielessä, että Otso nukkuu usein juuri silloin. Vaan ei se minua haittaa, on piristävää tavata muita äitejä ja lapsiakin siellä. Puoli tuntia ennen kerhon loppumista Otso heräsi. Osa oli jo silloin lähdössä kotiin. Otso löysi lattialta muovisen maissin ja se oli päivän hittilelu.


Aamulla posti toi meille uuden syöttötuolin! Se tilattiin Saksasta asti, sillä saksalaisessa nettikaupassa hinta oli kaikkein edullisin ("vain" 215 euroa postikuluineen) :D Vaan tuota syöttötuolia kaikki kehuvat, joilla se on (ja aika monella on). On sillä 7 vuoden takuukin eikä sen pitäisi kaatua. Ja kasvaa lapsen mukana teini-ikään asti.
Miika sitten illalla kokosi tuolin ja siirsi myös pinnasängyn pohjan alemmaksi.

Kun laitoimme Otson ekan kerran tuoliin istumaan, intoutui hän siitä niin että kakkasi. Kovasti tykkäsi tuolistaan.

Illalla sitten pääsimme tositoimiin kun aloimme puuron syöntiin. Otso oli aivan innoissaan kun pääsi pöydän ääreen. Läiskytti pöytää käsillään ja läähätti suu auki.
Tämä olikin ongelman ydin. Ennen ongelmana syömäpuuhissa oli se, ettei Otso tajunnut avata suuta. Nyt se oli niin innoissaan tuolista, ettei tajunnut laittaa suuta kiinni läähätykseltään. Puuro oli kyllä helppo laittaa suuhun sisään, mutta suu ei sulkeutunut sen jälkeen eikä tapahtunut mitään muutakaan, joten puuro valui samantien pois. Mietin että en luovuta, en laita sitä sitteriin, vaan pakko oli. Siinä sain vähän puuroa vatsaankin asti. No, nyt on kuitenkin syöttötuoli. Ei muuta kuin treenaamaan siinä syömistä.