lauantai 29. toukokuuta 2010

Veljeksiä ja videoita

Laitetaanpa tällä kertaa videopainotteinen päivitys. Isukki lähti tänään kalaan ja kotiutuu vasta viikon päästä. Ja se lähti siis pilkille. Ittestä siinä ei ole enää mitään outoa että lähdetään toukokuun lopussa tai kesäkuussa pikille, mutta on moni vähän ihmetellyt, kun olen kertonut :)

Viime lauantaina Aarni pääsi ekaa kertaa ulkomaille kun käytiin Haaparannan Ikeassa ja Torniossa ostoksilla. Ihan hyvin meni, vaikka enemmän "Aani" taitaa kodin rauhaa Kittilässä rakastaa.

Rakennustyömaallakin on tapahtunut, lautakasoja on tullut paikalle pystyttämistä odottamaan ja perustukset ovat valmiit. Huihui, välillä niin kovin ahdistaa tuo rakennusprojekti kun se tuntuu niin ihmeelliseltä salatieteeltä ja mietityttää että onko talo nyt kuitenkaan juuri sellainen kuin haluamme ja oikealla paikalla ja miten veloista ikinä selviää ja saako sitä myytyä jos johonkin muualle haluaa joskus muuttaa. Mutta, onneksi asioilla on tapana järjestyä ja toivottavasti on niin, että jouluna tuntuu mukavalta kun pääsee muuttamaan omaan kotiin. Olen mie yrittänyt suggestoida itteäni etää "näitä vanhoja kämäsiä keittiön kaappeja ei tule ainakaan ikävä ja onhan se kiva kun on sitten oma sauna ja omalle pihalle voi laittaa sitten sitä ja tätä". Kai tämä nyt on vain joku murrosvaihe joka on pakko käydä läpi. Ja välillä on ollu jopa sellaisia päiviä etten ole itkenyt yhtään.
Onneksi täällä on tosi mahtavia tyyppejä ja ystäviä ja oma perhe on kaikkein tärkein.

Eräänä päivänä otettiin veljeksistä kuvia ja tässäpä teille niitä:











Otsosta on tullu kova nauramaan. Leikimme esim. sellaista leikkiä, että sanoin "Otso, tee näin" ja sitten tein jotain hassua. Otsoa nauratti ja yritti tehdä perässä. Ja muutenkin kaikenlaiset hulluttelut ovat hauskoja, sitten niitä pitää vain toistaa loputtomiin ja aina on yhtä hauskaa.

Olen vähän miettinyt että pitäskö alkaa kouluttaa Otsoa kuivaksi. Tosi monen lapsi on oppinut niin etä on vain jättänyt vaipan pois ja sitten kun on tullut pissa housuun niin on vaihtanu housut. Ei siinä ole yleensä kuulemma mennykuin viikon verran. Olisihan se helpompaa että on yksi vaippapylly vähemmän ja nyt kesällä ei edes kerralla niin paljon vaatteita kastuisi kun vahinko sattuu.

Mutta nyt ei ehdi enempää kun Otso on sylissä ja vaatii koko ajan EKKA, MUUMI tai PATE -ohjelmaa nähtäväksi. Mutta onpahan jotain :)

Otsolla on hauskaa
video

Kala on hyvää. Kahvinkeitin putputtaa ikävästi taustalla, mutta muuten tämä oli hauska video :)
video

Aarnin kuulumisia
video

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kevät on ihanaa :)

Vaikka tänäänki vähän kyyneleitä jouduin kuivailemaan, mieli parani iltaa kohden niin, että nyt tuntuu taas tosi kivalta. Päivästä jäi mukavat muistot. Aivan ihanaa on ollu olla ulkona! Ihmiset ovat nousseet talvipesistään ja pihoilla näkyy haravoijia ja puistoissakin on porukkaa. Hauskaa!

Aarni, meidän hymypoika <3


Otso sai tänään postissa yllätyksiä. Ämmi lähetti sandaalit ja mie olin tilannut Odelle aurinkolasit. Samalla piti shoppailla muutakin, kun "samoilla postikuluilla tulee niin tulee halvemmaksi kun tilaa muutakin" Vaikka ei se ihan niin taida olla. Mutta yksi ostos oli pottatarra :D Se on potan pohjaan kiinnitettävä tarra joka näyttää mustalta, mutta sitten kun pottaan tulee pissa, siitä paljastuu kuvio. Ja sitä voi sitten ihastella ja ihmetellä :)


Tässä päivän ihanin valokuva. Otso heräsi päiväunilta ja nostin Aarnin siihen viereen. Siinä ne ihanuudet köllöttvät vierekkäin. Ne on niin suloisia ettei mitään rajaa, vaikka niin varmaan jokaise äidin mielestä omat lapset. Niinhän sen pitää ollakin.


Ja vaikka välillä onkin tällaista, silti nautin NIIIIIN paljon lasten kanssa olemisesta. Ja tässähän Otso vain selvästi näyttää mitä mieltä on :D
video

Illalla käytiin kävelyllä ja katsomassa tulvaa. Tänä vuonna vältyttäneen onneksi vahingoilta. jonkun verran vesi on kuitenkin noussut, tästäkin pitäisi olla kulku sadan metrin päässä olevalle kodalle. Meidän ensitreffipaikalle :) Ja näkyypä hjyvin meidän rataskaravaanitkin, joiden kanssa täällä liikuskellaan. On kyllä kätevät!



Kotimatkalla nähtiin tuttavaperhe pihalla ja juututtiin siihen. Otso ihasteli ötököitä maassa mahallaan "ÖTÖ ÖTÖ ÖTÖ!" ja työnteli Linnean nukenrattaita niin että sai juosta perään kun meinasi karata. Ja hyppi. Linnea on Otsoa muutaman viikon nuorempi. aika söpö pariskunta :)



Otso antaa tyylinäytteen miten mopo sanoo ja peruuttaa samalla omaansa. Voi noita poikia :)
video

Tällaista tänään. Ja tällaista tontilla. Sedät siellä tekevät talolle sokkelia. Miikakin pääsi Otson kanssa rautakauppaan kun niille piti viedä sinne vesiletkua ja jotain liittimiä. Sinne se meidän torppa valmistuu :)

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Boris on nyt Aarni!

Pari viikkoa viime päivityksestä on taas hupsahtanut :/ Juhliakin on ollut sen jälkeen sekä äidillä että Boriksella. Äiti vietti äitienpäivää ja Boriksesta tuli Aarni Lauri Mikael. Muutakin on tapahtunut. Meidän tontilta on puut kaadettu, pohjatyöt tehty ja sokkelin valmistus aloitettu. Kaikenlaista sitä ehtii parissa viikossa. Ja kesäkin tänne tuli!

Sitä en muista mitä kaikkea me ollaan puuhattu. Pääasiassa ihan tavallista menoa, kotielämää, kerhoilua, kyläilyä jne. Aarni (silloin vielä Boris) oli mukana taas kulttuuritapahtumassakin kun täällä oli tarinankerronnan SM-kilpailujen Lapin osakilpailu. Olisi tehny mieli iteki osallistua... Olisi pitänyt, tarinoissa kyllä löytyy. Mutta meen sitte ens vuonna :D

Keskiviikkona 5.5. seurakunnan lapsityö järjesti retken kultakaivokselle tutustumaan sekä Pokkaan lampaita ja karitsoja katsomaan. Ilmoitin meidät mukaan ja keksin myös kuningasajatuksen, että Miika voisi lähteä tekemään retkestä juttua ja saisin samalla vähän apua lasten kanssa. Niinpä olimme sitten koko perhe päivän kotiseuturetkellä. Kaivoksella lapsia tuntui kiinnostavan rikastuskemikaaleja ja kullan maailmanmarkkinahintaa enemmän kaikki koneet, joita bussin ikkunasta näkyi. Myös bussimatka sinänsä oli elämys.

Kiviauto


Musta lammas


Jaksan vain päivästä toiseen ihmetellä ja ihailla sitä, kuinka hellästi Otso veljeensä suhtautuu. Aivan hyvin heidät voi jättää hetkeksi niin etten näe molempia. Otso ei varmasti tee vauvalle mitään, vaikka yritän kyllä että saisin aina pidettyä vauvaa silmällä. Eihän sitä ikinä tiedä, mitä alle kaksivuotias keksii. Tähän mennessä ei ole kyllä keksinyt mitään ilkeää. Silittää vaan päätä ja sanoo "aaaiii", vie tuttia vauvalle ja kiertää jos vauva on lattialla tai sitterissä. Yhdessä leikkivät yksi päivä "puuhamaalla", Otsoakin kiinnosti kun otin vauvaleluja esille, vaikka nyt tosin tunnistaa ne jo vauvan leluiksi ja vie ne vauvalle.



Ja Aarni jaksaa hymyillä




Tässä kuvassa Aarni näyttää juuri omalta itseltään. Tuollainen pieni pöllönpoikanen se on. Söpö kuin mikä! Sylissä nautiskelija ja kyllä minäki nautin. Illalla ja Otson unien aikaan varsinkin sylitellään. Välillä minulla on kauhea nälkä, mutta ei vaan raaski viedä pientä pois sylistä, mieluummin kärsin vähän aikaa kurnivasta vatsasta :) Ja Aarnin itku on niin hupaisaa. Se on niin heleää ja kirkasta, että melkein naurattaa kun sitä kuulee. Mutta tarvittaessa lähtee kovempikin ääni. Aarni on myös alkanut jokeltaa!



video

Perjantaina 7.5. oli meidän "4 vuotta ensitreffeistä" -päivä. Ounasjoen rannalla keväisenä sunnuntaina 2006 me toisemme ensi kertaa kohdattiin. Vauhdilla on menty kun tässä nyt ollaan. Onnenpäivä oli se. Illalla kylvetettiin poikaset ja niin suloisilta näyttivät, että muutamat veljeskuvat otettiin.



Otso on alkanut mennä itsekseen nukkuman sekä päiväunille että yöunille. Monesti se on niin väsynytkin että oikein pyytää "nukkuu nukkuu" Sitten sen vaan peittelee sänkyyn ja sinne se jää puuhaileeman, antaa vauvalle tuttipullolla maitoa ja leikki muumipapalla. Jossain vaiheessa sinne nukahtaa ja TOSI monesti on niin, että se on riisunut toisen villasukkansa ja laittanut sen käteen. Niin tuonakin iltana.

Tänään Otso halusi kirjan mukaan päiväunille. Sitä se luki kuin koulupoika ja kun menin katsomaan, oli nukahtanut kirja naaman päälle :D :D



Aarni rauhoittuu kun sen naaman päälle laittaa ihanan pehmeän hiiri-unirievun jonka sai lahjaksi ihanalta naapurin Annalta kun syntyi.




Äitienpäiväviikonloppu oli toisaalta mukava, toisaalta ikävä. Minulla on ollu mielialan kanssa vaikeuksia oikeastaan äitiysloman alusta asti. Samoihin aikoihin tehtiin päätös talonrakennuksen aloittamisesta. Lasten myötä on iskenyt valtava kaipuu takaisin kotiseudulle Lappeenrantaan. Olisi kivaa olla lähempänä omia vanhempia ja kaikkia kavereita siellä sekä muualla Etelä-Suomessa asuvia. Kun näen miten vanhemmat nauttivat Otsosta ja Aarnista, tottakai harmittaa että se on heille niin harvinaista herkkua, vaikka onneksi melko usein ollaan nähtykin. Nyt kun talokin alkaa rakentua, tänne jääminen tuntuu niin lopulliselta. Varmaan siihen vaikuttaa sekin, että tunteet on ollu tosi pinnassa loppuraskauden ajan ja nyt synnytyksen jälkeen. Välillä on mennyt vähän paremmin, mutta juuri esimerkiksi äitienpäiväviikonloppu oli tosi itkuinen. Juuri kun sain itseni koottua, alkoi taas uusi itku. Haluaisin niin nauttia tästä ihanasta ajasta kun lapset ovat pieniä, rakenteilla olevasta uudesta kodista ja perheestä, mutta se on välillä liian vaikeaa. Tähän asti olen salannut tunteeni lähes kaikilta, mutta viimeeksi päätin että on pakko tunnustaa neuvolassa. Meille tuleekin nyt huomenna perhetyöntekijä jonka kanssa saan jutella ja päätetään sitten miten jatketaan. Olen myös alkanut kertoa olostani kavereille täällä. Se on helpottanut ja tuntuu hyvältä kun hekin välittävät. Joten sama se on kai täälläkin kertoa. Elämäähän ne itkutkin on ja siitähän tämä blogi kertoo. Ehkäpä tästä lähdetään taas uuteen nousuun :) Onneksi on maailman ihanin aviomies ja kaksi suloista lasta, joiden ihanuus sekin saa tämän itkupillin kyyneliin. Elämässä täällä on niin paljon hyvääkin, että toivoisin kaipuun Karjalaan sen verran helpottavan, että miulle riittää kun saan viettää kesät siellä. Mutta katsotaan... Eihän sitä ikinä tiedä minne elämä vie. Kunhan vie meitä aina koko perhettä yhdessä.

Äitin mussukat




Käytiin äitienpäivänä hotellilla syömässä. Otso oli hauska kun se söi kalaa niin se kauhean kovaan ääneen sanoi NAM NAM NAM NAM! HYÄÄÄ! NAM! Muita nauratti ja meitä myös. Sitten se hyvin ennakkoluulottomasti maistoi kaikkea mitä lautasella oli, mutta sitten jos joku ei maistunut, totesi vain että EI. EN. Ja se jäi syömättä. Niinhän sitä pitää mielipiteensä ilmaista :)

Helatorstai olikin sitte onnenpäivä kun ämmi ja äijä tulivat meille ristiäisreissulle. Otsolle tuli joulu kun heidän kasseistaan löytyi muutama lelu, joita olin Otsolle pyytänyt ja arvelin mieluisia olevan. Yksi niistä oli pieni MOPO, joka onkin ollut ihan suosikki. Sitten pyysin traktorin ja peräkärryn, koska peräkärryihin Otsolla on suuri kiintymys. Niitä se tykkää irrottaa ja laittaa paikalleen kerhoissa, meillä ei ole sellaista lelua ollut. Paketista paljastui myös Plaston rekka ulkoleikkeihin. Ja vaatteita molemmille pojille kesäksi vaikka kuinka paljon :) Äitikin sai kaikkea kivaa, kun äitisyndoomahan on se, ettei lasten syntymän jälkeen osaa ostaa enää oikein mitään itselleen.

Tänne tuli myös KESÄ! Tuli niin lämpimät ilmat, ettei edes hanskoja enää tarvita. Onpa kivaa ulkoleikkien kannalta. Otsokin osaa jo keinua isojen keinussa. Torstai ja perjantai oltiinki tässä kylällä, käytiin katsomassa tonttia ja naapureita, puuhailtiin kotona ja käytiin kylällä. Tässäpä muutamia kuvia :)











video

Odessiivi viihtyy tosi hyvin ulkona. Tänäänki heti herättyään päiväunilta alkoi kiskoa takkia naulakosta ja hoki OSU OSU ja se tarkoittaa ulos. Aluksi luulin että se tarkoittaa housut ja sitä kautta ulos, mutta nyt ulkohousujakaan ei enää tarvita.

Otsolla tulee koko ajan sanoja ja puhetta. Sitä on vaan hankala saada videolle kun se samalla juoksee ympäriinsä. Tänään se luki kirjaa ja siitä ois tullu kiva video, mutt en ehtiny löytää kameraa. Sitten sillä on joitaki ihmeellisiä sanoja kuten se, että keksi on SSS SSS SSS vaikka ihan varmasti se osaisi sanoa paremminkin. Ja mehu on ihmellinen korahdus johon ei suomen kielessä ole kirjaimia esittää.

Lauantaina 15.5. oli sitten Boriksen SUURI PÄIVÄ. Aamupäivällä lähdimme ajamaan mummukkolaan Kätkäsuvantoon, jossa ristiäiset pidettiin. Vielä viime metreille asti nimeä yritettiin arvuutella, mutta tällä kertaa olimme keksineet niin hyvän nimen, ettei sitä osattu arvata. Tilaisuuden jälkeen monet tosian totesivat että "miten me ei tuota arvattu!"

Boris on nyt Aarni <3


Tässäpä ristiäiskuvia. Minun on nyt pakko mennä nukkumaan, pitääpä laittaa sitten ristiäisistä myöhemmin lisää ja kuviakin on tulossa vielä Timo-kummilta.

Ukko ja tuorein lapsenlapsi


Aarni Lauri Mikael otetaan seurakunnan jäseneksi




Kummit


Äijän sylissä


Mummun uusin mussukka


Malla ja Janne näyttävät ihan aidoilta vanhemmilta :)




Seuraavana päivänä


Kävimme tulomatkalla Muoniossa moikkaamassa Aarnia kuukautta vanhempaa Peppiä. Pepin äiti on myös Lappeenrannasta, myös Kaisa ja myös muoniolaisen miehe löytänyt :) Kaisalla on myös Otsoa vuotta vanhempi Severi ja Severin huone olikin Otsolle aarreaitta!


Otson suosikkileikkejä on vieläkin "KAATUU". Aina kaatuu milloin mikäkin, ei onneksi vesilasit. Mutt aOtson oma tuoli, autot ja Otso itse. Otso on myös oppinut hyppimään. Yksi ilta se ihan hulluna pomppi niin, että otti pöydän reunasta kiinni. Sitten se taputti pöytää ja sanoi ÄITI! ÄITI! HYPPII! Ja äitinki piti tulla siihen hyppimään. Ja hyppimisen jälkeen kaatua lattialle, tottakai.

En muista olenko jo aiemmin kirjoittanu että Miika keksi mahtavan tavan jolla Otson hampaat saa pestyä ilman kiukkua. Täytyy vain leikkiä että hammasharja on kelkka. Nykyisin Otso tosin ehtii ehdottaa yhden pesukerra aikana aika monta juttua joka harja on, milloin mönkijä, bussi, traktori, kauhakuormaaja, rekka ja tänään kunkuuntelin poikien hampaiden pesua niin sen piti olla myös kone, puu ja imuri :)

tiistai 4. toukokuuta 2010

Hymypoika Boris

Boris on alkanut hymyillä! Se on muutenkin niin suloinen suurine silmineen ja ihanine hiuksineen. Ja nyt se vielä välillä väläyttelee hymyjäkin. Ja välillä karjuu kuin leijona, ehkä nimeksi pitäisi kuitenki laittaa Leo kuten mummu on arvuutellut. Tai oikeastaan Boriksen itku on pientä avutonta vikinää, vaikka kyllä se sitten kiihtyy ja kasvaa aikamoiseksi metelöinniksi, jos kutsuun ei vastata.



Eilen illalla lähdettiin joskus kuuden jälkeen ulos ja Boris laitettiin vaunuihin nukkumaan. Se jo pihalla pari kertaa heräili ja pidin välillä sylissäkin, mutta sitten se innostuikin nukkumaan. Se vaan nukkui ja nukkui. Aluksi ajattelin että onpa hyvä, saan laitettua Otson unille rauhassa jne. Mutta sitten kello oli jo reippaasti yli kymmenen ja Boris vaan nukkuu, vaikka oli käyny jo kuuden aikaan "päiväunille". Oli pakko alkaa vähän herätellä ja sieltä heräsikin sitten arvattavan pirteä kaveri kun oli käynyt ensin maitotankilla. Me sitten kahdestaan valvoskeltiin vähän aikaa ja näin hurmaavia ilmeitä sain:

video



Vappukin oli ja meni. AAttona meillä oli täällä yksi Otson suosikkinaapureista Ullan lisäksi, nimittäin Anna käymässä. Paistoimme munkkeja ja kun lapset olivat menneet nukkumaan, pelattiin lautapelejä. Ihme kyllä molemmat nukkuivat kiltisti ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Loppuillasta kun Miika oli jo hyytynyt, innostuttiin katsomaan vielä pari jaksoa Suurta Seikkailua seitsemän vuoden takaa. Kylläpä tuli ikävä keväistä Kolia ja Otsoja! Onneksi on nyt oma Otso ja tuli tuollainenkin seikkailu koettua :) Nyt ei enää niin vain lähdettäisi kuukaudeksi seikkailemaan.

Otso täytti vappuaattona 1.v 9kk. Tässä kuvia meidän hurmaavasta vappupojasta:





Ja tässä pikkuveikka







Vappupäivänä isukki kävi pilkillä ja meillä kävi kaveri Riikka kylässä kaksospoikiensa kanssa. Otsolla oli hieman liiallista omistushalua leluihinsa eikä ollu montaa hetkeä ettei joku kolmesta pojasta olisi huutanut :) Mutta jossakin välissä me siinä saatiin teetäkin nautittua. Illalla lähdin Annan ja Boriksen kanssa käymään kirkossa kevätlaulajaisissa. Boris töräytti tilaisuuden aluksi sinapit ja sitten olikin hyvä olo kun sai vieläpä nautiskella musiikista äidin sylissä.

Kotona laulajaisten jälkeen:





Eilen olimme tosiaan koko perhe illalla pihalla. Isi vaihtoi autoon kesärenkaat ja Otso tietysti auttoi.



Tööt tööt :D

video

Polkupyörä on kova juttu, vaikka ajaminen on vielä vähän hankalaa. Vesilätäköt tietnekin myös. Joka päivä olen kyllä kiitellyt että Otsolla on noin hyvä kevätpuku, ei tarttee kieltää lätäköitä eikä laittaa tönkköjä kurahousuja, silti pysyy kuivana. Tänään Otso jäi kiinni johonkin mutalätäkköön, saapaskin meinasi jäädä sinne :D



video

Viime viikon tiistaina oli koulun pihalla turvallisuuspäivä koululaisille ja kaikenmaailman autoja paloautosta lanauskoneeseen. Otso tyytyy yleensä vaan katselemaan niitä, ei ikinä halua kyytiin vaikka kysyn. Mutta tällä kertaa halusi! Kysyin, haluatko paloauton kyytiin, ja vastaus oli Otsomainen "TOOOOO!" Oli vähän vaikeuksia saada se ratin takaa pois että päästiin kerhoon :)



Tämä oli kuvapainotteinen päivitys. Laitetaan loppuun vielä muutamia hauskoja juttuja.

Otso on orava. Se aina haluaa tutin ja pian unohtaa sen jonnekin. Ja kun seuraavan kerran tulee tutin tarve, ei ikinä löydä vanhaa. Pari tuttia oli oikein kunnolla monta päivää kadoksissa, etsin niitä lelulaatikkoa myöten. Viimein Otso löysi ne vahingossa itse, oli työntänyt liukuoven taakse...

Meillä on ollu keittiön seinällä tekemämme vesiväripiirustus. Otin sen nyt pois ja laitoin lehtikoriin. Otso löysi sen aamulla ja oli ihan kauhuissaan: "Ohhoh, ohhoh!" ja lähti raahaamaan sitä kohti keittiötä. Sitten osoitt seinää jossa se on ollut ja totesi: "TÄÄÄ!" Siellähän se oli ollut.

Otso muistaa jo tosi paljon asioita, kuten missä kerho on, ihmisten nimiä, missä tavarat ovat kotona ja mikä on kenenkin vaate tai tavara. Sitten se aina tulee minunkin tavaroiden kanssa, ojentaa ne ja sanoo "KIITTI KIITTI". Sen suosikki on tuoda kännykkää, saattaa olla että se on ollut latauksessa niin Otso on kiskonut sen irti ja tuo.

Oden suosikkisanoja ovat KIITTI ja HEIPPA! Niitä se aina hokee kaikille jotka meillä käy ja noloa on se, kun saattaa alkaa heipatella vaikka vieraat ei olisikaan vielä lähdössä.

Mutta nyt Otso heräsi, pitääpä mennä. Olipahan tässäki jotain :)