lauantai 29. elokuuta 2009

Puuhastelua ja piristyspaketti

Josko sitä vähän runoilisi tänne. Iskä lähti taas viettämään viikonloppua kalavesille, tällä kertaa Sevettijärvelle. Lähti jo perjantaina ja tulee sunnuntaina illalla takas. Me ollaan Otson kanssa oltu siis kahden. Yritin tarjota Otsoa pariin paikkaan vähäksi aikaa lainaksi, mutta heillä oli jo muita suunnitelmia. Ja itse asiassa on ollutkin ihan kiva päivä Oden kanssa kahestaan.

Iskä on hienosti pärjänny Otson kanssa, mutta kotihengettären roolia se ei valitettavasti ole oikein omaksunut. Niinpä mie aloitin lauantain järjestämällä kotia asuttavaan kuntoon, pyyhkimällä pölyt, puistelemalla matot, imuroimalla, luuttuamalla lattiat, pesemällä & levittämällä 2 koneellista pyykkiä ja selvittämällä ja viikkaamalla toiset 2 koneellista pyykkejä. Ihan tehokas aloitus päivälle. Sadetta uhmaten lähdettiin tämän jälkeen Otson kanssa ulos ja käytiin samalla kaupassa ja postissa. Otson suurta huvia on työntää vaunuja niin, että ottaa kiinni jalkatelineestä. Olen huomannut että tämä systeemi on parempi kuin taaperokärry, koska yleensä innostus jossain vaiheessa loppuu ja silloin Otso on helppo nostaa rattaisiin. Kerran lähdettiin nimittäin taaperokärryn kanssa puistoon ja kun työntöinnostus loppui, oli kaksi vaihtoehtoa: joka kantaa sekä Otsoa että taaperokärryä tai laittaa Otso taaperokärryyn istumaan ja työntää sitä. Ottaen huomioon että taaperokärryn työntökorkeus on mitoitettu 1-vuotiaalle, se ei tälläiselle 181-senttiselle ole kovin ergonominen asento :)

Postista saatiin jättikokoinen paketti, jonka sisältö toi kyllä iloa ja riemua tähän sateiseen yksinhuoltajapäivään :) Otso sai vaikka minkälaisia uusia vaatteita ja äitiäkin oli muistettu lakupussilla, suklaarasialla sekä nomination -korun palalla! Ne Otson vaatteet olivat mahtavia, muumipyjama, bodyja, paitoja, housuja ja Otso-takki!

Tässä Odessiivi poseeraa uusissa vaatteissaan. Otsosta on nykyään yhä vaikeampi saada kuvia, koska se ei pysy enää paikallaan ja yleensä se myös syöksyy kohti kameraa yrittäen napata sen itselleen.





video

Otso on alkanut seisoa lyhyitä aikoja ilman tukea. Mutta sillä pitää olla joku tavara kädessä jota se tutkii, muuten laskeutuu heti alas. Ja eilen Otso otti vahingossa ekat askeleet ilman tukea. Tänään se ei enää toistunut, mutta valmiudet siis on :D Sillä oli avaimet kädessä joita se tutki ja mie olin vähän kauempana ja sit se tallusteli minun luo. Ja joku päivä kun se oli ollu Miikan kanssa, niin Odessiivi oli noussut itse seisomaan ilman tukea. Mutta tätä mie en ole vielä päässy todistamaan.

Ruoka maistuu...varsinkin raejuusto ja hedelmät. Raejuustolla saa yleensä ruuan kuin ruuan maistumaan. Otso haluaa syödä sitä mitä muutkin ja silloin kuin muutkin (vaikka olisi juuri syönyt, niin haluaa syödä uudestaan kun me syömme)

Suosikkileikki on piiloleikki. Kaikista hauskinta jos toinenkin osapuoli liikkuu konttaamalla, mutta leikittiin tänään niinkin että mie juoksin johonkin toiseen huoneeseen ja Otso konttasi etsimään. Sillä on vaan aika lyhyt pinna, joten jos näkee että Otso menee väärään huoneeseen niin viimeistään siin vaiheessa kannattaa alkaa antaa äänimerkkejä tai tulee hätä.

Tänään käytiin muuten Ullalla syömässä. Olipa kivaa. Ja mie tein sitten tuorejuustotätteisiä herkkusieniä illalla ja vein niitä Ullalle. Kerrostaloasumisen hyviä puolia, varsinki kun on ihania naapureita.

torstai 20. elokuuta 2009

Muutama video :)

Tässäpä ekaksi video kun Otso leikkii iskän kanssa pallolla. Siitä tuli vähän turhan pitkä enkä osannu sit leikata sitä. Ja tuttikin isolla pojalla suussa ja suurin aarre, äidin korurasiasta löytyny rintakoru. Otso ei oikein tiiäkään leikkiäkö pallolla vai suojellako sitä korua :)

video

Tässä sitten söpö näky joka aina aamulla jää tänne ku mie lähden töihin. Vaikka useammin Otso nukkuu vielä omassa sängyssään. Söpöä se on silloki :)


Pojat oli kuvannu ittensä joku päivä, laitetaan nyt sit näytille.


K-kaupassa on ollu tällä viikolla hedelmät euron kilo ja vaihtoehtoja on paljon. Miika oli sit innostunu ostamaan, kuulemma "seonnu" ja ostanu myös LIMEJÄ melkein kilon. No, ollaan sit puristetttu niitä teehen ja keksitty muuta käyttötarkoitusta. Otson mielestä ne näyttävät erityisen houkuttelevilta ja kun se niitä aina mankuu, annettiin sit tänään maistaa. Tässä tulos :D

video

Ja mitäs tapahtu kun annettiin Otson vähän kaapia mustikkapiirakan taikinan kulhoa?


Nyt nukkumaan :)

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Heissuliveissuli

Vaikka isä on hoitanu isäviikkonsa mallikkaasti niin blogin päivitykseen siitä ei ole vielä ollu. Jos mie sitten jotain yritän vielä iltapuhteina naputella.

Miun työt on alkanu hyvin. Olen nauttinu siitä että saa tehhä välillä muutakin kuin olla Otson kanssa kotona. Eskarit ja ykköset on niin suloisia <3 :) On muutkin, mutta oma luokka on aina oma luokka. Vielä tutustellaan, mutta kauhean kilttejä ihania nappisilmiä!

Ja tietenkin yhtä suloinen nappisilmä on joka päivä täällä kotonakin vastassa, joka konttaa ovelle läpsläpsläpsläps vastaan. Kauheaa vauhtia se nykyään konttaakin ja tehostaa läpsläps-ääntä välillä ääntelemällä samalla ä-ä-ä-ä-ä-ä

Otso osaa jo monta sanaa jos tahtoo. Ainakin äiti. Tottakai osaa :)

Tänään Miika pääsi taas seurapiireilemään kun mie järjestin Tupperwarekutsut epähuomiossa samalle päivälle kuin hurmaava Milja-neiti täytti vuoden! Mutta monta ongelmaa tuli ratkaistua kun Miika lähti Otson kanssa synttäreille ja mie jäin kestitsemään kippovieraita. Kovin hyväntuulisina molemmat juhlista palasivat.

Miika on saanut (joutunut) olemaan Otson kanssa aika paljon myös iltaisin. Viikonloppuna se onneksi pääsi molempina päivinä kalaan. Tänään se lähti yhdeksän jälkeen revontuliretkelle, vaikka arveli että voi olla vielä liian valoisaa.

Otson elämään ei kuulu mitään uutta ja mullistavaa. Otso on oppinut kerjäämään ja tietää mitä kannattaa kerjätä. Anna anna anna anna anna kaikuu vaativasti...
Ruokaakin poika syö ja sen on näköistäkin. Tässäpä pari kuvaa ruokailuista ja konttailuista. Ja täytyypä vinkkailla Miikalle tästä blogista jos saatas vähän isän mietteitä ;)





Meidän imuri, joka kyllä sotkee enemmän kuin siivoaa.

torstai 13. elokuuta 2009

Opeäiti ja koti-isä

Tämä viikko on nyt eletty uutta aikaa. Iskä on aloittanut neljän viikon Otsoloman ja äiti palannut opettajan hommiin Alakylään. Molemmat ovat nauttineet olostaan suuresti. Otso on kohteliaasti ymmärtänyt, että yösyötöt on nyt loppu. Saattaa vielä kerran tai kaksi yössä herätä, mutta nukahtaa kun laittaa tutin suuhun ja peiton päälle. Jes!

Olen ollu töiden jälkeen vähän väsynyt, mutta parempaan päinä menee. Onhan tämä taas uusi rytmi, vaikka Otso on tosin pitänyt kesälläkin huolen siitä, ettei saa nukkua kymmeneen tai yhteentoista kuten vanhaan hyvään aikaan :D

Kotona on ollut aina vastassa iloinen poika, mitään eroahdistusta ei siis ole havaittavissa. Saapi nähdä miten sitten kun menee hoitoon, mutta ainaki Ullalla Otso tykkää olla hoidossa...

Paljon mittään erikoista ei olla illalla sitte enää tehtykään, oltu vaan kotosalla ja katottu että syksy se taitaa tulla, kun vettä niin kovasti jo satelee. Viikonloppuna lähetään Otson kanssa ulkomaille ja iskä ilmeisesti kalastelemaan.

Tässäpä tällainen pikapäivitys uudelta hienolta työkoneeltani (!) jollaisen olin saanut luokkaani!!! Täytyypä pyytää että iskä kirjottelisi tänne jotain, kun sehän Otson kanssa suurimman osa päivästä puuhailee.

Miika oli eilen Otson kanssa jopa perhekerhossa :) Ja sitten se on opettanut Otson kävelemään niin, että Otso ottaa kiinni housulahkeista takaa ja sitten mennään peräkanaa.

Viime yönä meillä on majatalopalveluyritys. Ensin tuli yökylään minun opiskelukaveri Mari perheensä kanssa (=mies + 1,5 v. Roope). Juuri kun he olivat saapuneet, Miikan isä kertoi myös tulevansa meille yöksi. Joka huone olikin sitten miehitetty, mutta hyvin mahduttiin.

torstai 6. elokuuta 2009

Vihdoinkin!!!

Kyllä on päivitys kestänyt! Mutta en ole ottanu stressiä, tiedän että jaksatte odottaa. Nyt kun on yli kaksi viikkoa vierähtänyt niin ei ehkä ihan joka hetkestä ehdi kertomaan, mutta edes päällimmäiset kuulumiset ja kuvia tietenkin!

Kuusankoskelta palattiin siis torstaina (23.7.) ja oli kyllä oikein kiva reissu. Torstaina minun pikkuserkku Helsingistä kysyi viikonloppusuunnitelmia ja ehdotti, jos tulisi kylään Rasmuksensa kanssa. Se vain sopi, sillä mieki olin suunnitellu vähän Helsingin reissua just että Piiankin näkisi, mutta olin huomannu ettei aikaa sille reissulle tainnut enää olla. Joten Piia tuli kuin tilauksesta! Rasmus on Otson pikkupikkuserkku, vaikka niin pitkälle ei taideta laskea kuin Lapissa ("se on minun neljäs serkku = pikkupikkupikkupikkuserkku tms", näin sanovat oppilaat ja kaikki ovat yllättäen sukua toisilleen...) Piia on kuitenkin oikeasti minun virallinen pikkuserkku. Rasmus on Otsoa reilut puoli vuotta vanhempi. Kiva viikonloppu vietettiin leikkipuistoillen ja tietenkin Lappeenrannan perinneherkkuja maistellen. Vieraat lähtivät tosin jo lauantai-iltana pois. Perjantai-iltana/yönä Otsolle nousi taas kuume. Taas sellainen ihmeellinen yhden yön kestänyt kuume. Valvoin kolmeen tai neljään kitisevän kuumepotilaan kanssa, mutta vihdoin panadol rauhoitti. Ja aamulla kaikki oli taas hyvin.



Sunnuntaina saatiin ämmi ja äijä takaisin kotiin mökiltä. Otsolla on ollu kova vauhti päällä, mukavaa katsoa että kuumeet lienee taas voitettu...

Maanantaina lähdettiin vielä kerran mökkeilemään. Saatiin vieraita Kouvolasta ja saatiin viettää pari hellepäivää saaressa. Kaupunkilaislapsitrio nautti onkimisesta, uimisesta ja saunomisesta. Paistettiin muurinpohjalettuja, pelattiin....kaikenlaista mökkikivaa. Otso meni sujuvasti siinä sivussa ja lapsenhoitajiakin riitti! Tiistaina taas palattiin takaisin kaupunkiin.



Keskiviikosta alkoi juhlaviikko. Ensin käytiin juhlimassa 1-vuotiasta Lilliä.
Juhlakalu ja äiti olivat kuin kaksi marjaa.


Niiltä synttäreiltä pikapikaa kotiin Otson vieraita vastaanottamaan. Oli Otson 1-v. synttärit osa 1, ja ne järjestettiin äitin partiokavereille, jotka lähtivät seuraavana aamuna leireilemään. Haikeaa kun ei itse päässy tänä kesänä leirille :(


Otso jaksoi iltavastaanoton melko hyvin. Äiti oli ihan puhki, mutta vieraat hoitivat Otson iltapalat ja kylvetykset. Mainiota palvelua. Kylvystä Otso saikin niin paljon virtaa, että meno oli illasta ihan mahdotonta. Suosikkitemppu oli läsähtää konttausasennosta mahalleen ja huutaa: OHO!

Otso ja hieno lahjapaita


Nyt tuntuu ettei päivitys ikinä valmistu muuten, joten laitetaan vaan pikapikaa kuvat ja pikku kuvatekstit :D


Otso 1 vee ja isomummi, joka tuli viihdyttämään Otsoa kun valmistelin juhlia ja kävin hoitelemassa autokatsastuksen kunnialla loppuun... kun ei voitu ekalla kerralla päästää läpi kun oli muka liikaa päästöjä vaikka ei edes ollu jos olisi vähän aikaa jaksanu katsastusmies kaasutella. Murmur. No, tulipahan hoidettua!


Otson viralliseksi 1v. kakuksi halusin englanninlakukakun, koska itelläni on ollut sellanen kun täytin 1 vuotta. Otsoakin kovasti kiinnosti karkit, joita se sai pari napsaistua suuhun...

Pikkuvieraita kävi viisi ja pikkuisen enemmän vanhempia. Melkein kaikki juhlavieraat olivat naispuoleisia :) Synttäreiden jatkot vietettiin hiekkalaatikolla.


Lahjasaalista Lappeenrannasta...


Keskiyöllä saatiin iskä pitkästä aikaa meidän luo! Otso havaitsi sen vasta aamulla, mutta oli iloinen. Pakattiin auto ja jo klo 11 olimme matkalla pohjoiseen. Aamu oli tehokas, sillä ennen lähtöämme olimme ehtineet vielä kerran nauttia juhlaherkuista, kun Malla-täti tuli kyläilemään.

Päivän etappina oli Suomussalmi, jossa oli lauantaina häät. Päätimme pitää paussin Kolilla. Kävimme kansallismaisemaa ihastelemassa sekä syömässä.

Otso sai pitää konttaustauon ja olikin siitä hyvin innoissaan. Tanssilattialla oli kova meno.

Suomussalmella yövyttiin leirintäalueella. Koska olimme siellä jo perjantai-iltana. lauantaiaamuna oli hyvää aikaa ennen häitä harjoitella taapertamista ja ihmetellä hiekanmuruja.




Häihin ehdittiin kaikinpuolin mallikkaasti ja tyylikkäinä. Vaan mitä tekee Otso kolme minuuttia ennen vihkimistä? Töräyttää kakat. Aha sitä ihanaa tuoksua, joka vei väistämättä osan nautinnosta, vaikka hääpari oli kaikinpuolin hehekeä ja ihana. Hieman tuotti myös vaikeuksia saada kakkapylly pysymään paikallaan, olisi ilmeisesti halunnut alttarille kilpakosijaksi...


Sunnuntaina vielä viimeinen erikoiskoe kohti Kittilää. Aikamoista sinnittelyä kuumassa ja ahtaassa autossa. Kilmometrit kuluivat hitaasti... Ranualla pysähdyttiin syömässä. Ahsitä autuutta kun Kittilän kirkonkylä aukeni viimein silmiemme edessä. Kotona, jes!!!

Alkuviikko menikin kotiutuessa ja tavaroita purkaessa (tosin ne ärsyttävimmät on vieläkin purkamatta...)

Keskiviikkona juhlittiin vierlä kerran Otsoa, nyt siis täällä Kittilässä!




Oli ihanaa nähdä kittiläkavereita pitkästä aikaa. Meidän taloon on myös uuttanut pari mukavaa uutta asukasta!

Lauantaina käytiin retkellä naapurikunnassa ja kierrettiin Ylläksellä luontopolku. Se oli neljän kilomaetrin pituinen velhopolku, johon mahtui niin lehtoa, tunturimaisemaa kuin solisevia purojakin. Paistettiin laavulla makkaraa ja syotiin eväitä. Ilma oli lämmin.


Otso ihmettelee kesyjä kuukkeleita.


Kukas se siinä :)

Tänään sunnuntaina iskä lähti käymään kalassa ja tuli sieltä jättiläisahvenien kera naama (ja muutkin paikat) täynnä punaisia paiseita hyönteisenpuremista. Otson kanssa vietimme aikaa napureiden seurassa ja kävimme myös moikkaamassa eilen nimensä saanutta Eemil-vauvaa. Huomenna vaihtuukin sitten ohjakset kun ÄITI LÄHTEE TÖIHIN!!! Miika jaa neljäksi viikoksi koti-isäksi ja syyskuussa Otso menee sitten perhepäivähoitajalle. Mie olen ainakin ihan super-innoissani töiden aloittamisesta, katsotaanpa mitä mieltä Otso asiasta on :D

Tähän loppuun vielä yelsitä höpinää...

Otso on nyt luopunut miun utareiden antimista! Se kävikin yllättävän helposti, oikeastaan vailla itkua. Yhtäkkiä alkoikin kummasti tuttipullo kelvata ja maitoa menee siitä nyt vajaa litra päivässä. Otson nukuttamisesta on tullut maailman helpoin tehtävä. Laitetaan se vain pinnasänkyyn ja juotetaan 2,5 dl lämmintä maitoa. Kun maito loppuu, tuttipullo vaihdetaan tuttiin ja TSÄDÄM! Poika nukkuu. Yöllä se vielä heräilee, mutta ollaan yritetty ettei yöllä annettaisi maitoa. Jos se sit oppisi ettei kannata herätä.

Otso on alkanut syödä!!! Niin mahtavaa kesällisen taistelun jälkeen! Neuvolasa ei onneksi tullut valituksia, vaikka Otson paino oli yli kahdessa kuukaudessa noussut vain 75 grammaa! Säälittävää! Mutta nyt Otso syö ja paljon! Mieluiten omin sormin, mutta sekin sujuu aika hyvin. Välillä myös lusikalla. Meidän iso poika!

Otsosta on muutenki tullut niin ison pojan oloinen... Kauheasti jo hoksaa ja osaa kaikkea. Jos vaikka mopo menee pihalla, Otso näyttää kädellä sinne ja pärisee. sitten se on ihan hulluna musiikkiin ja usin alkaakin hytkyä ja näyttää radion suuntaan. Odessiivi on alkanut kiipeillä tuolille. Taaperokärryn kanssa menään jo pitempiäkin matkoja. Sisällä ei pääse kun seinät tulee vastaan, mutta ulkona pääsee. Otoso nousee jo itse kärryä vasten seisomaan ja lähtee astelemaan, päristelleen tietenkin. Muutenkin se tietää jo tosi hyvin kaikista leluistaan, mitä niillä tehdään. Mistä narusta pitää vetää että tulee ääntä, kännykkä laitetaan korvalle ja sanotaan "äijä", autot ajavat pitkin lattiaa ja pärisee. Pallokin lentää komeasti.
Kaikista hauskin leikki on se, kun iskä yrittää ottaa Otsoa konttaamalla kiinni.

Mutta nyt pitää mennä nukkumaan. Ehkäpä päivityksiä jatkossa tulee vähän useammin, kun arki taas alkaa :)