keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Lauluesityksiä...

Tässäpä pikainen päivitys muuttopuuhien keskeltä.

Otso on oppinut laulamaan muutaman laulun jo melkein oikein, kuten jänis istui maassa ja tuiki tuiki tähtönen. En voinut vastustaa kiusausta ja tehdä otsolle vanhasta kypärälakista, Aarnin vabhoista sukista ja vanhan tyynyt täytteestä pupulakkia. Joulusuklaapallon voimalla laitoin hänet siinä asussa laulamaan. Pakko oli paljastaa tuo suklaapallo, sillä tarkkakorvaisimmat kuulevat sen laulun lopussa...

video

Laulaminen oli rankkaa.


Sitten vielä toinen esitys.

video


Aarni on alkanut toden teolla nousta ylös, milloin mitäkin vasten. En aina muista sitä, ja keksin etä yhden kukan voisi kivasti sijoittaa telkkarin viereen, Aarnistakin se oli kiva idea ja kun seuraavan kerran vilkaisin kukkaa, näky oli tämä...



No ainakin lapsi on tyytyväinen...

Tällä viikolla putkiremontti on ollu aikamoista. Ketään muita asukkaita koko talossa ei ole, kaikki ovat evakossa tai joululomalla. Mutta me sinnittelemmme...
Eilen nappasin yhden kuvan käytävältä, tällaista meillä on nyt. Kuvittele siihen vielä iskuporakone...jytyjytyjytyjyty trrrrRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Meijän ihana joulu

Tässäpä meijän ihana joulu kuvina. Anja-mummu ja Jaakko-ukko järjestivät meille mukavan joulun. Kätkäsuvantoon tulivat kaikki Miikan sisarukset puolisoineen ja jälkikasvuineen. Mummukkolan pirtissä peuhasivat siis serkukset Andre 7, Lumi 6, Lenni 3, Otso 2, Tuomas 2, Matias 2, Aarni 9kk ja Helmi 7kk. Olihan siinä menoa ja melskattä, mutta myös serkusrakkautta ja aitoa joulun tuntua.

Me saavuimme Kätkikseen ekoina, jo keskiviikkoiltana. Majoituttiin yläkerran makuuhuoneeseen. Aarnille oli matkasänky, meille parisänky ja Otsolle ihana sohvasänky. Katsokaa nyt miten tunnelmallista! On se vain onnellista, että meillä on tuollainen mummukkola, jonne kaikki hyvin mahtuvat ja tuntevat olonsa tervetulleiksi.


Aatonaattona lähdimme Miikan kanssa suorittamaan meille annettua kuusenhakutehtävää. Minun piti laittaa kelkkahaalarit päälle ja pikkusen isot huopakumpparit jalkaan, koska minun omat talvivaatteet ja kengät ovat kuulemma hienosteluvaatteita ja kelkkahommissa pitää olla kunnon vermeet, jotka saa alkaa haista bensalle. Kaiken kruunasi kuulosuojaimet ja niin etelän tyttöä vietiin pitikin Muonion mettiä.


Kuusi haettiin tietenki omilta mailta. Täälläpäin suomea ei ole onneksi vielä kauhean paksua lumikerrosta, joten selvittiin keskivaikealla kahlaamisella arvioidessamme sopivinta yksilöä. Minulle tulee aina kuusenhakureissuilla mieleen kaikki lastensadut, joissa kuusilla on suurimpana toiveena päästä koristamaan jonkun joulua, päästä pirttiin keskipisteeksi ja saada koristeet ylleen. Ihan hassua, mutta tuntui joka kerta kun mietittiin että olisiko tämä kuusi hyvä, mutta hylättiin se kuitenkin, että kuusi olisi huokaissut pettyneenä että voi ei, en päässyt tänäkään jouluna. Ja sillä hetkellä kun mietitään, että olisiko tämä hyvä, tuntuu kuinka kuusi pidättelee jönnittyneenä hengitystään. Mutta, tällainen kuusi sai sitten tänä jouluna unelmansa todeksi.


Sitten tuotiin poika kotiin!!!


Otsokin tuli kanssamme ulos. Miika kokeili, josko linnut tulisivat syömään kädestä. Otso katsoi, mutta sitten kelkka alkoi kiinnostaa enemmän.


Ja iskä vei pienelle ajelulle, jonka aikana kelkka jöi tosin "jummiin" Otson sanoin. Vaan siitäkin selvittiin.


Ulkoilun jälkeen ruoka maistui! Aarnkikin on jo parantunut ja ruokahalusta sen huomaa. Korvien jälkitarkastus on vielä viikon päästä. Joulun kunniaksi luumusosetta tonttupojalle.


Illalla Otso leipoi mummun kanssa pullaa.


Osasta taikinaa tehtiin hauskoja pullapoikia. Saispa maistaa, miettii leipuri.




Jaakon kanssa laitoimme kuuseen valot ILMEELLÄ tottakai ja koristeluun osallistuivat muutkin.


Aarni ihasteli kuusta mummun sylistä.


Tällainen siitä tuli


Sitten koitti AATTO. Aarni täytti 9 kuukautta!


Menohalut ovat kovat, kunpa vain joku jaksaisi koko ajan kävelyttää, niin minähän hymyilen ja kävelen!


Otso miettii, että onpa täällä monta puuronsyöjää. Miika sai mantelin!


Ennen pukin tuloa Mallan koira Kyösti katsoi viisaimmaksi paeta laatikkoon.


Ja sieltähän se pukki sitten korinsa ja keppinsä kanssa rymysi siään!


Otso katseli pukkia hieman epäluuloisesti. "Ei halva pukin sylliin, ei halva." Mutta muuten kyllä reippaasti haki lahjat ja kiitteli paketeistaan.


Aarni sen sijaan tyrkättiin pukin polvelle. Ei itkettänyt, mutta kengänkärjet kiinnostivat enemmän kuin pukki.


Jee, paketti!


Ensimmäisestä avatusta lahjasta paljastui suuri suosikki: Tuomas Veturi.


Aarni tykkäsi eniten lahjanaruista.




Otso ja Lumi esittivät yhteislauluna "Jänis istui maassa" Se on Otson lempilaulu ja hän osaa laulaa sen jo yksinkin alusta loppuun. Muutkin kävivät vuorollaan esitämässä lauluja kuusen alla. Miikankin kanssa kävimme fiilistelemässä häätunnelmissa. Sekin oli mummukkolassa ihanaa kun siellä on piano. Soitin joululauluja ja laulajiakin riitti.

video

Tapaninpäivänä tuhottiin mummun ja ukon hieno piparkakkutalo, joka oli siis näköiskopio mummukkolan talosta. tosi hienosti lapset antoivat sen koko joulun olla rauhassa, mutta nyt serkukset odottavat lupaa käydä taloon käsiksi.


NAM NAM NAM!


Tässäpä meijän joulua. Tänään illalla tulimme takaisin kotiin. Äsken kun olin laittanut pojat nukkumaan, alkoi kuulua Aarnin itkua. Aarni oli ensimmäistä kertaa noussut seisomaan pinnasängyn laitaa vasten. Ihan säikähdin kun näin hänet siinä asennossa, vaikka onkin jo vajaan kuukauden osannut nousta tukea vasten seisomaan. Laskeutuminen on vielä vaikeaa ja siksi hän siellä huusikin kun ei osannut tulla alas. aarni pääsee nykyisin myös itse istumaan. konttausasentoon ja karhukävelyasentoon, mutta ei osaa liikkua vasta kuin ryömimällä.

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulutervehdys

Tähden tietä matkaten, kulki seura paimenten.
Heidät Betlehemiin toi, missä riemulaulut soi.
Siihen yhtyä nyt saa kaikki taivas, kaikki maa.
Soikoon laulu paimenten, kunniaksi lapsosen.

Kuinka linnunlaulukin, yössä soi nyt kauniimmin.
Näimme lapsen nukkuvan, Josefin ja Marian.
Joukko taivaan enkelten, lauloi lasta suojellen.
Seimessänsä nukkuvan, näimme Pojan Jumalan.







Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2011 blogimme lukijoille!

T:Kaisa, Miika, Otso ja Aarni

maanantai 20. joulukuuta 2010

Joulukiireitä!

Ei ole todellista etten ole yli kuukauteen päivittänyt tätä blogia. Huh! Mutta olen kuitenkin lähettäny joulukortit ja askarrellu ne itte (ja niitä tuli aika monta...), käväissyt lasten kanssa Lappeenrannassa, miettiny joululahjoja, mietiskellyt muuttoa, pari kertaa pikkujouluillu, käyny Rovaniemellä titinalleilemassa, pitäny kirppispöytää... mitähän vielä. Tai mihin se aika muuten vain menee?

Viime päivityksen jälkeen suunnattiin siis Rovaniemelle, Titinallekonserttiin. Otso on suuri Titinallefani ja siellä kiertue oli meitä lähimpänä. Lähdettiinkin reissuun koko viikonlopuksi kun saatiin majapaikka Sannan & Petruksen luota, jotka ovat Aarnin kummejakin. Meillä oli siellä ihan kiva poikakatras: Nuutti -07, Otso -08, Nooa -09 ja Aarni -10. Päivänä eräänä olin Petruksen kanssa puistossa ja eräs nainen tuli kysymään meiltä "minkäs ikäisiä nämä teidän lapset ovat?" Piti vähän selitellä että ei, ei nämä ole meidän yhteisiä. Tai siis ei me olla edes yhdessä. Siis ei nämä ole veljeksiä. Aika vauhdikasta menoa oli niin konsertissa kuin kotonakin. Yhtenä päivänä kävin myös shoppailemassa ja näin siellä yhtä ihanaa kaveriakin, jolla on aikalailla Aarnin ikäinen poika.

Tässä meijän poikakvartetti ikäjärjestyksessä.


Karusellin kyydissä Rovaniemen ostosparatiisissa


Titinalleilua, taputuksia ja halauksia :)






Ekana adventtiviikonloppuna mietin, että nyt pitää siivota vähän paremmin, on sitten kiva laittaa kynttilöitä. On vaikea hyväksyä se, ettei täällä meinaa saada siisteyttä pysymään millään. Pojat leikkivät leluilla, syöminen on vielä sotkuista, itse ei ehdi tehdä mitään hommia loppuun asti ja ne jää odottamaan siinä toivossa, että josko lähitunteina...päivinä...viikkoina ehtisi. Ja siitä sitä sotkua tulee. Saatiin kuitenkin siivottua ja sitten pitikin ÄKKIÄ hakea joulukoristelaatikko ennekuin ehti tulla taas sotkuista. Otso oli innoissaan mukana koristeiden laittamisessa ja tietenkin KAIKKI koristeet piti saada esille :)


Adventtisunnuntaina jälkeen suunnattiinkin kohti Lappeenrantaa, Miika jäi tänne asetelmia ihastelemaan. Putkiremontissakin sattui just sopiva vaihe, ettei yhtään mietityttänyt että lähteäkö vai ei. Koko maanantaikin porattiin betoniseiniin kiviporalla reikiä, Aarni varsinkin pelkäsi kauheasti sitä poraa ja säikähti aina kun poraus alkoi. Siksi sitä piti kantaa sylissä mikä taas hiemäa hankaloitti pakkaamista. Karavaani pääsi kuitenkin ajoissa liikkeelle ja olimmehan varmaan taas näky kun bussiasemalle könysimme. Otso muisti heti miten junassa käyttäydytään. Hän näytti hätäjarruja ja hälytyskutsuja ja sanoi: Otso ei saa koskea, Otso ei saa koskea. Tähän Otso saa koskea ja näytti valokatkaisijaa. Niistä revittiin taas riemua alkumatkaksi ja sitten Otso muisti: Nyt syödään eväitä! Ja mehän syötiin.



Matkustus palkittiin ja aamupäivällä Lappeenranta siinti silmiemme edessä. Äijä tuli vastaan ja ämmilään päästyämme Otsolla oli heti mielessä: "Lelut. Missä lelut on? Äijä hakkee lelut." Löytyihän ne :)

Yksi suosikki"leluista" on ämmin papiljotit


Sitten me kylästeltiin, muun muassa Hannalla vauvantuoksua nuuskuttelemassa ja jossa Hannan esikoinen Iidasofia keksi pojille hauska matkustusleikin.


Ja myös Wilma-pikkuserkkua moikkaamassa. Myös siellä oli vauvantuoksua joten nyt on vauvoja käyty ihastelemassa vaarallisen paljon :D Wilman luona Otsolla oli hieman meno päällä, pariskunta juoksi ympäri asuntoa leikkien kilpa-autoja. Pissatkin tuli housuun siinä rytäkässä, mutta hauskaa oli.


Lappeenrannassa ollessa Aarnia alkoi ärsyttää kun ei ollut "Aanin autoa" eli kävelytelinettä ja Aarnin piti maan maata möllöttää tai istua. Niinpä hän punnersi ja punnersi ja viimein onnsituikin nousemaan tukea vasten seisomaan. Ja oli kyllä mahtava tunne ja ilme, kun pääsi ylös. Sen verran rankkaa se oli, ettei Aarni sitä koko ajan tehnyt, mutta ilme oli kyllä kovin ilahtunut jos joku hänet nosti sohvaa vasten seisomaan. Paljon kivempi asento, mutta hieman riskialtis. Äiti ei paljon pysty lehteen keskittymään kun täytyy olla valmiina ottamaan kumoon kellahtava lapsi vastaan. Aarnista oli hauskaa läpsytellä ja rummutella käsillä sohvaa. Pumpum.



Lappeenrannan reissulla juhlittiin myös äijän 60-vuotisjuhlia vähän etukäteen, oikeasti pyöreitä vuosia tulee vasta joulupäivänä, mutta meidän kannatlta kävi hyvin kun juhlat olivatkin nyt kun olimme Lappeenrannassa. Näki samalla montaa läheistä ihmistä.

Veljekset lähdössä juhliin


Otso oli juhlissa aivan kotonaan. Ne pidettiin juuri kunnostetulla Keisarin asemalla. Otso oli hupaisa kun heti sisään päästyään hän suuntasi salonkiin, isoimmalle ja pehmeimmälle tuolille ja alkoi lukea siinä kotoisasti lelukuvastoa. Kuunteli siitä lauluja ja puheita, antoi asianmukaiset aplodit sopiviin väleihin.


Ehdimme käydä myös Otson odottamassa Hoplopissa. Mie kävin sillä aikaa Kodin Anttilassa ja muissa shoppailupaikoissa :D Äijä oli poikien kanssa hoploppialemassa ja taisi olla hauskaa. Pari kertaa kävin katsomassa ja Otso juoksi aivan innoissaan. Aarnikin alkoi jo päästä Hoplopin maailmaan sisälle.

Pompittiin pomppulinnassa...


Ammuttiin tykillä palloja


Uitiin pallomeressä (tätä Odessiivi eniten odotti)


Ja ajeltiin autoilla


Hauskaa oli, mutta kotiinki piti palata. "Äitin kotiin", niinkuin Otso sanoo kun haluaa omaan kotiin. Matkat menivät taas ihan mukavasti, rutiinilla jo, mutta kuitenkin sopiva ripaus seikkailua mukana. Ehkä tällä kertaa oli astetta hankalampaa kuin viimeeksi, sillä Aarnillakin oli jo enemmän menohaluja. Rattaat ja kaukalo helpotiivat kuitenkin vähän elämää. Sekä avuliaat kanssamatkustajat.

Se juna, jolla tulemme aina Tikkurilasta Lappeenrantaan tullessa, on joku bisnes-pendolino. Siellä on aina kauheasti kaikenlaisia bisnestyyppejä kannettaviensa kanssa. Siinä vaunussa johon meille myydään aina liput( jossa on tilaa vaunuille) on myös sellaiset paikat, joissa voi istua neljä hlöä kasvot vastakkain. Niihin tulee yleensä aina joku työseurue pitämään jotain aamupalaverejä. Tuntuu, että ollaan niin eri maailmasta. He tulevat hajuvedentuoksuisina, hiukset laitettuina, CoffeeHousen espressokuppi mukana, istuvat salkkunsa viereen ja avaavat kannettavan.

Minä raahaudun sinne yöjunassa jotenkuten nukutun yön jälkeen kahden alle kolmevuotiaan lapsen, rinkan, repun, turvakaukalon, kassin ja kaksostenrattaiden kanssa sisään. Ensimmäisenä alan vaihtaa Aarnilta vaippaa ja yöpukua pois, koska en viitsi herättää lapsia yöjunassa vasta kun on ihan pakko ja juna on asemalla (eli 6.35) Sitten Otsolta puuhapeteyöpuku pois. Avataan bonapurkit ja pillimehut, sitten lelusalkku ja aletaan tehdä muovailuvahasta matoja ja lentokoneita. Ja sitä ei varmaan tarttee sanoa, että omia hiuksia ei ole laitettu eikä hajuvesi tuoksu. Onneksi lapset ovat tyytyväisiä matkustajia, moni onkin tullut sanomaan että ovatpa nämä kilttejä. Itsetunto kohottuu silloin sen verran, että voi unohtaa miltä itte näyttää :D

Meidän bisnesseurue. Tämä on tosin Lpr-Tikkurila -junasta jossa on jopa leikkivaunu


Otso tykkää nykyään leikkiä tosi paljon junaradalla ja duploilla. Se osaa rakentaa duploista jo jotain järellistäkin, kuten lentokoneita. kaikista mieluiten se leikkii ukkeleilla & autoilla, lastaa ihmisiä kyytiin ja tekee autoista letkoja. Otso kauhean hyvin leikkii aivan yksinkin. Välillä alkaa kuullua "Vaikea! Vaikea, ei onnistu, jäi jummiin, äiti auttaa!" aika nopeasti saattaa hermotkin mennä. Mutta tässä kuva odessiivin leikeistä.


Aarni taas innostui kun ostin kirppikseltä kaksi marakassia. Heiluttelee niitä aivan innoissaan. Ja mie olen innoissaan kun pojat alkavat kiinnostua musiikista. Miika sanoikin tänään että "Otso muistaa paremmin laulujen sanoja kuin mie" Siis itseään tarkoittaen :D Otso kyllä osaakin ja on nyt alkanut laulella itsekseenkin. Sellaisiakin lauluja joita on vain muutaman kerran kuullut esim. muskarissa. Ja sillein varsinkin onnistuu laulelot että laulan lauseesta alun ja Otso täydentää.



video

Kylpeminen on yhä suosiossa, mutta vain niin kauan kunnes on pesemisen aika. Joskus Otso ei edes halua kylpyyn, se johtuu vain siitä että tietää lopussa olevan edessä hiusten ym. pesun. Välillä kylvetän pojat samaan aikaan, eilenkin toinen oli lelulootassa ja toinen ammeessa. Aarni vain aina kovasti yrittää kavuta Otson leluja nappaamaan, Otson vettä läiskyttämään ja mieluisten kokonaan Otson luo. Tässä hän pääsikin (äidin avustamana).


Aarnin läiskytystyylinäyte
video

Meillä on ollu ihan hyrskynmyrskynkaaos varmaan koko joulukuun. Miun joulukorttiaskartelu & paketointiprojekti osasyynä siihen. Ja sitten vielä tämä ah-niin-ihana putkiremontti, josta ei kovin hyvin tiedoteta. Tänne vaan aina paukkaa joku ukkeli ja ilmoittaa että nyt pitäs kuulkaa vaatehuoneesta ylähyllyt tyhjentää kun sinne tullaan laittamaan ilmastointiputkia. Ja "joo, nyt on se putki laitettu ja joskus tuo Jore tulee sitte laittamaan sinne pakkelia ja maalia." Sitte ootan muutaman päivän, ne kaikki ylähyllyltä otetut tavarat lattialla...pian myös olohuoneen lattialla kun kuljetuspalvelu Otso Sirkiä & Plaston taaperokärry työskentelee... Ja sitte päätän laittaa ne takasin sinne odottamaan Joren saapumista niin eiköhän Jore just sitten saavukin kun ne on sinne laitettu ja hämmästele että "jaa sinäkö ehdit laittaa ne jo sinne takasin?" Ja nyt kuulkaa pitäs tuo maustehylly saada tyhjäksi ja tullaan laittamaan liesituuletinta. Nyt tultas vähän ilmailemaan pattereita. Se ois nyt semmonen juttu että tähän teijän kohdan seinään tulee tällainen paloletku, voipi vähän täristää kun porataan, me laitetaan nyt kuulosuojaimet ja aletaan porata, morjens.

Mutta ollaan me yritetty vähän joulua laitella. Niitä koristeita adventtina ja pipareita leipoa. Ensin leivottiin kerhossa ja päästiin oikein Kittilälehteenkin. Otson piparinleivonta kuulostaa tältä: "SAA MAISTAA, SAA MAISTAA, SAA MAISTAA (taikinaklöntti kädessä ja anova katse naamalla) SAA MAISTAA (hokemista niin kauan ennekuin lupa irtoaa) MUSSUTIMUSSUTIMUSSUTI. SAA MAISTAA SAA MAISTAA SAA MAISTAA ja sama tarina alusta. Kyllä piparien leivonta on hauskaa :D


Sitten ollaan katseltu enkelikellon kilinää, laitoin sen lämpöpatterin päälle ikkunalaudalla jossa on rakoja, niin kello pörii usein itsekseen ilman kynttilöitän lämpimän ilman voimalla :) Kätsyä!


Otso on ollu tosi paljon naapurissa Ullan luona. Ullalla alkoi jo joululoma viikko sitten ja mie olen kyllä antanu ihan mielellään Otsoa sinne lainaan. Otsolla tykkää leikkiä Ullan pienillä esineillä, lukevat kirjoja ja vaikka mitä hauskaa. Yhden kuvan sain näpättyä tästä Otson suosikkipaikasta. Aina kun Ulla tulee meille, Otso alkaa heti hokea "Ulla tykö, Ullan tykö" tai "minun tykö!" Koska Ulla sanoo aina, että menemmekö miun tykö, niin Otso kuvittelee että Ullan koti on nimeltään "minun tykö"


Sitten projekti piparkakkutalo. Miikan äiti on kuulemma aina lapsuudessa tehny piparkakkutalon ja sitten se alkoi puhumaan minulle että teeppä meillekin. Meillä ei ole ainakaan monena jouluna tehty ja minusta tuntuu että piparkakkutalon tekemiseen liittyy vain tällaisia kommentteja "sula sokeri pilasi kattilaan - siinä palaa aina sormet - katosta tulee aina vino - osat ei sovi yhteen - joo ja sitten kun tehtiin niin yksi pala hajosi ja sitten piti lähteä ostamaan uutta taikinaa ja paistaa uusia osia ja siihen meni koko päivä.-

Mutta, päätin yrittää!!! Ensin leivottiin poitsujen ja Ullan kanssa osat ja muitakin pipareita.





Sitten Miika koristeli osaset somasti


Ja sitten koottiin se. Ja se onnistui? Kyllä sieltä vähän viima pääsee raoista pujahtamaan ettei ole mikkään matalenergiatalo eikä täytä määräyksiä mutta se kesti pystyssä. Eikä palanu kädet, ei menny hermot eikä mitään! Tollanen siitä tuli. eikäö Otso ole vielä syönyt siitä yhtään karkkia, katselee vaan että piparkakkutalo!


Vaikka ei kyllä kauheesti kelpaa esitellä kun Miikan äiti ja isukki tekivät tänä vuonna tällaisen. Että miulla on vielä vähän opeteltavaa :)

Mutta, piparitaloprojektin yhteydessä kävi jotain hyvin mystistä. Sulatettiin pannulla sokeria ja sitä jäi vähän yli. Laitojn pannun tiskialtaaseen ja siihen vettä päälle. sitten tajusin ettei se ollutkaan ehkä fiksua kun se sokeri jumittui siihen. en jaksanu vaivata sillä päätäni vaan jätin sen siihen. Miika oli käyny myöhemmin kokeilemassa että kiinni on. Sitten menin pari tuntia myöhemmin keittiöön ja pannu oli puhdas ja märkä. Sanoin Miikalle että huippua, sinäkö sait sen puhtaaksi, johon Miika totesi ettei ole tehnyt mitään.
Mitä on tapahtunut?
a) sokeri on liuennut ja sulnut jotenkin kummasti ja mennyt viemäriin?
b) Otso on löytänyt pannun, irrottanu sokerilevyn ja syönyt sen kaikessa hiljasuudessa?
c)jompikumpi meistä on menettänyt musitinsa ja hinkannut pannun?
d)jotain muuta?

Aarni on oppinut uuden tempun. Hän osaapi nousta karhukävelyasentoon ja olla siinä jonkun aikaa. En ole vielä saanut siitä kuvaa, sillä Aarni treenaa sitä salaa! Usein kun juttelen jonkun muun kanssa tai teen hommia, Aarni alkaa punnertaa ja tehdä temppuaan. Sitten kun haen kameran niin se vaan virnistelee. En ole vielä ehtinyt. Eikä ehtinyt Miikakaan. Aarni oli jo laskeutunut.


Aarni raukka on ollut sairas. Keskiviikkonakohan alkoi kuumeilu eikä se meinannut millän laskea. Aarni oli loppuviikon ihan lötköpötkö sylivauva. Pe-iltana käytiin lääkärissä ja tuomio oli: molemmat korvat ihan tulehtuneet. Aani joutu antipiooteille ja kyllähän olo siitä alkoki sitten kohentua kun iskettiin pyllyyn panadoolit ja ruiskulla suuhun toista särkylääkettä ja antipioottia. Vähän on vaan nuo antibiootit vastustaneet, on oksennellu niitä pois ja eilen huomattiin vatsassa ja selässä ihottumaa. Se on onneksi vähentynyt ja yökkäily myös.

Aarni on myös oppinut näyttämään missä on lamppu. Ja osaa myös sanoa appu :) Ja ätä ätä kun näkee minut.

Otso on oppinut ainakin tekemään vähän isompia palapelejä (puhutaan siis 9-12 palasta...) mutta kuitenkin ihan oikeita palapelejä eikä nuppipalapelejä. Ja yrittää kovasti olla kiltti kun olen pelotellu kurkkivilla tontuilla. Kun tulen vihaisen näköisenä torumaan, Otso huutaa heti "ON KILTTI, SAA LAHJOJA! KILTTI ON.

Kohtahan se nähhään, kuka on ollu kiltti :) Heipsan taas seuraavaan kertaan!