keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Luistimilla

Helmikuuhun on mahtunut kaikenlaista: Minun Helsinginmatka (=pojille monta päivää ilman äitiä), korvatulehdus, kuumeilua, hiihtoa, luistelua, askartelua, leipomista, pulkkailua/stigailua, Aarnille uusia sanoja (!), perheleireilyä, vieraita ja lisää vieraita. Näin äkkiseltään lueteltuna.

Viime viikko oli kyllä kaikkea muuta kuin rutiinia, ja se tuntui häiritsevän varsinkin Aarnia. Tai reilu viikko. Ja taitaa Aarnilla olla kyllä orastava uhmaikäkin. Me ei tiedetä mitä odottaa, kun Otso jätti uhmailun aikalailla väliin.

Ystävänpäivänä pojat olivat yökylässä kaverini luona, jolla on myös kaksi lasta. Ehkä yökyläily oli vähän huonosti ajoitettu, sillä seuraavana päivänä minä lähdinkin Helsinkiin, jossa olin keskiviikosta sunnuntaihin eli neljä yötä. Oikeastaan melkein viisi, koska lennon piti lähteä kello 20.15, mutta se oli lähes kaksi tuntia myöhässä. Minulle reissu oli kyllä luksusta arjen keskelle hotelliöineen ja ravintolaruokineen. Tapasin myös monta tärkeää ihmistä ja koulutuksetkin olivat mielenkiintoisia. Kotona Miika hoiteli poikia, mutta kävi huono tuuri, kun Aarnille nousikin kuume. Myös Otso oli vähän yskäinen. Viikonloppu vietettiin siis sisällä.

Maanantai ja tiistaikin olivat vielä kotipäiviä. Keskiviikkona lapset menivät hoitoon, mutta joutuivat sijaishoitopaikkaan hoitajan sairastuttua. Minulla oli vielä viikollakin työhön liittyvät iltamenot sekä maanantaina että keskiviikkona ja perjantaina vielä Rovaniemen reissu. Torstaina lapset pääsivät takaisin omalle hoitajalle, mutta Aarni oli ollut koko päivän tosi kiukkuinen ja hoitaja meinasi, ettei Aarni ole vielä ihan terve. Torstain ja perjantain välisenä yönä Otso alkoi sitten itkeä, ja valitti että korva on tukossa. Miika jäi perjantaiksi kotiin ja käytti lapsia terveyskeskuksessa. Otsolla oli toisessa korvassa tulehdus, Aarni todettiin terveeksi. Onneksi tulehdus oli Otsolle vasta ensimmäinen! Tämä viikonloppu onkin mennyt jo reippaissa tunnelmissa ja olen nauttinut siitä, että olen saanut olla lasten kanssa <3

Lauantaina kävimme ulkona kahteenkin otteeseen. Aamupäivällä suksilla ja iltapäivällä luistimilla & pulkkamäessä. Pääsimme oikein halliin luistelemaan, siellä ei ollut ketään ja jää kiilteli tuoreuttaan. Otso on tosi reippaasti luistimilla ja jotenkin pääsee eteenkinpäin. Välillä kun kaatui, kuului: "Äiti mie kaaduin. Miksi mie kaaduin?" Vastasin vain, että se kuuluu luisteluun.
Aarni istua tökötti vaihtoaition reunalla. Pääsi hän vähän jäällekin, pojat saivat istua maalin sisällä ja työntelin heitä jäätä pitkin. Olipa hauskaa! Ja aivan luksusta kun saa luistella yksin hienossa hallissa.



video

Toissa viikonloppu oli myös mukavaa perhe-elämää, olimme seurakunnan järjestämällä perheleirillä perjantaista sunnuntaihin. Hauskaa ohjelmaa ja valmiita ruokia sekä paljon leikkikavereita. Kannatti lähteä!

Palomies Otso suojalaseissaan


Lauantaina nikkaroimme lintulaudat, johon sai kiinnittää talipalloja. Lintulaudan sai itse suunnitella.


Sahailut suoritettiin ulkona


Porailua, Aarni opissa


Vähän taisi Otsoakin jännittää.


Iltapäivällä olimme ulkona pulkkailemassa. Otsolle kävi pieni haaveri, kun Otson pulkan eteen tuli tyttö ja OTso törmäsi siihen. Törmäys ei näyttänyt pahalta, mutta seuraukset olivatkin veriset, sillä tytön liukuri osui Otson nenänvarteen. Haava näytti pahalta jansyvältä, mutta verenvuoto tyrehtyi kuitenkin pian eikä siihen tarvittu edes laastaria.




Lauantain karkkihetki


Lauantaina illalla sai askarrella. Otso teki taitavasti helmihommia, Aarnilta ei vielä onnistunut. Molemmat näpersivät itselleen helmistä rannekorut.


Illan päätteeksi oli uskontohetki, jossa kerrottiin Kallen ja hänen perheensä elämästä, mm. ristiäisistä.


Pienet ranteet, pienet kädet, pienet kädet kultakädet. Sormet soukat liverteli, toinen toiselle on veli. "Pienet suuret ihmiset, Taivaan Isä suojele. Siunaa meitä kaikkia, kerhossa ja kotona."


Tämä oli Otson lempiauto koko leirin ajan.


Aarnille on tosiaan iskenyt paha uhmaikä. Harmijuttuja ovat mm. se, että Aarni on välillä kovakourainen Otsoa kohtaan: puree, rutistaa naamasta ja tukistaa. Positiivista on se, että Otso ei ikinä anna takaisin vaan huutaa meitä apuun, joten tappelut jäävät yksipuolisiksi. Aarni saa pienen jäähyn ja tulee sitten pyytämään anteeksi. Joka kerta Otso auliisti sanoo: "saat anteeksi" ja leikit jatkuvat.
Aarni saa raivareita milloin mistäkin, uutuus on nyt nukkumaanmenot sekä päiväunille että illalla. Lisäksi voi tulla, jos olen laittanut väärät sukat, siitä että Aarni olisi halunnut jäädä ulos, siitä että Aarni olisi halunnut sisälle, leluista joita ei saa tai sitten jostain, mitä kumpikaan meistä ei ymmärrä. Onneksi minulla on hyvät hermot, minähän kannan Aarnin sänkyyn vaikka 27 kertaa, haluta saa sitä ja tätä, mutta päätäntävalta on aikuisilla :)

Mutta, Aarni on oppinut vähän sanoja! Tyttö, sukkia, kakka tulevat ainakin ihan ymmärrettävästi! Ja vaipattomuus sujuu hyvin! Aarni on ollut monesti jo yölläkin ilman vaippaa. Välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin. Päivisin saatan laittaa vaipan ulos, muuten ilman. Samahan se on, peseekö housuja vai vaippoja.

Otsolla riittää kommentteja. Erityisen innostunut hän on antibiootistaan. Sitä olisi kiva ottaa koko ajan (miltähän se maistuu?).
"Äiti miulla on vielä korva kipeä, miun pitää vissiin otta lääkettä."
"Sitä otetaan sitten illalla."
"Onko jo ilta?"
"Ilta on vasta sitten kun mennään nukkumaan."
"Miuta vissiin jo vähän väsyttää."
"Mennään nukkumaan vasta kun on pimeetä."
"On siellä vissiin jo vähän pimeetä."

Otso SUURI unelma toteutui kun hän sai postissa Salama Mcqueen laivan! Otso näki sen jouluna lelukaupassa Lappeenrannassa ja sanoin, että ei nyt osteta kun vasta oli joulu, voit toivoa sitä vaikka 4v. synttärilahjaksi. ajattelin, että koko laiva on unohtunut seuraavaan päivään mennessä. Van eipä ollutkaan, Otso on puhunut siitä joulun jälkeen valehtelematta JOKA päivä, kantanut minun nenän eteen lelukaupan lehteä, jossa oli siitä kuva, ja aina kun kuuli sanan "syntymäpäivä", muista mainita, että hän haluaa syntymäpäivälahjaksi Salamamäkviin-laivan.

Soitin sitten äidille, että ostaa sen valmiiksi, jos niitä ei enää kesällä ole kaupoissa. Äiti halusikin lähettää sen heti, joten suuria onnenhetkiä koettiin täällä viime viikolla! Sillä onkin nyt leikitty ahkerasti!

Eräänä päivänä Salama Mc Queen laiva oli kadonnut. Otso tuli suu mutrussa ilmoittamaan ja päätti:"Mie etin sitä joka paikasta. Onkohan se mennyt ilmapallon sisään? (ja tämä oli todella ensimmäinen paikka, josta Otso aloitti etsimisen..)
Ei sitä ilmapallon sisälät löytynyt, mutta jostain kuitenkin.

Otso tykkää myös jakaa rakkaudentunnustuksia: "Mie tykkään iskästä, äidistä ja Aarnista. Tää on meijän oma perhe." Miika on nykyisin iskä, ei enää Miika! Jes!

Nyt Miika on tehnyt houkuttelevantuoksuisia lämpimiä voileipiä ja keittänyt teetä, joten näkemiin-kuulemiin!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Vanha äiti kävi vanhempainillassa

Olin tänään lähdössä elämäni ensimmäiseen vanhempainiltaan, vanhempana. Toisessa roolissa olen jonkun kerran ollut, mutta en tässä. Tässä meidän keskustelu:
Ä: Mie lähen nyt sinne vanhempainiltaan.
O:Äiti, ootko sie vanha?
Ä:No en!
O:Et sie voi sinne sitte mennä!
Ä: Voin mie mennä, ei siellä tarvitse olla vanha.
O:Ei siun piä sinne mennä jos et oo vanha.
...
Kun tulin kotiin, kysyin herra O:lta, että muistatko missä olin. Otso vastasi: Vanhustenillassa. Sitä ennen tuumi, kun sanoin että Arjakin (=hoitotäti)f oli siellä, että "olitteko te hippokisoissa?" :D

Iskä oli sillä aikaa antanut lapsille iltapalaa. Ei tainnu olla puuroa ja porkkanaa Aarnin naamasta päätellen..



Illalla Aarni oli kömpinyt Otson viereen. Yhtäkkiä Otsolle tuli pissahätä ja juoksi vessaan. Kävimme taas keskustelua:
Ä:Olitko lukemassa Aarnille iltasatua?
O:Olin lukemassa mut nythä mie oon pissalla!
Oho, tuli kala miun pippelistä!
Ä:Ahaa?
O:(Aarnille) Oon tulossa, oon tulossa!
*juoksee huoneeseen*
O:Aarni, käy tohon miun viereen.

...ja sitten luettiin Tomppaa:
video

Tilasin pojille täältä palomieskypärät, koska se tuntuu olevan nyt molempien suosikkiammatti, varsinkin Otson. Hän hokee monta kertaa päivässä:"Kun minusta tulee iso, minä kasvan palomieheksi! Sitten mie menen sammuttamaan tulipaloja. Äiti, tuleeko sinustakin palomies?"





Täällä vaan mahottomat pakkaset jatkuu. Ja mitä Miika tekee? Mittarissa on -33, niin hän lähtee Pallakselle retkelle kaivamaan lumiluolaa ja yöpymään siinä. Huh huijaa. Mutta kattokaa nyt, miten onnelliselta se näyttää. Huvinsa kullakin. Minua vaan vähän sunnuntaiaamuna hermostutti, kun mitään elonmerkkejä ei ollut tullut kännykkään vielä 10.45... olin jo kuitenkin aamusta asti odottanut. Vihdoin puhelin soi ja vaimon huolesta hämmentynyt mies "...Mitä? vastahan me herättiin!"



Lasten kanssa harrastettiin lähinaapurustomatkailua. Kävimme ensin kuokkimassa uusimpien Hillapolkulaisten luona ja kun sieltä lähdimme kotiin, kännykkään tulikin kutsu synttäreille toiseen taloon Hillapolulle. Kävimme kotona syömässä ja Aarni päiväunilla, sitten suuntasimme uuteen kyläpaikkaan. Viikonloppu oli mukava, vaikka ulkoilla ei voitukaan- Leivoimme Runebergin torttuja, niistä tuli vain vähän pula-aikaversioita, en ollutkaan muistanut hankkia kaupasta paria tärkeää ainesosaa kuten mantelijauhetta ja ohje oli omasta yläasteen aikaisesta (lamavuosien) kotitalouskirjasta. siksi meijän tortuista tuli korppujauhomuffinseja. Kuorrutteen ansiosta ne muistuttivat kuitenkin ulkoisesti sitä mitä pitikin.







Loppuun vielä Aarnin 1v. 10kk huikeaa sanavarastoa. Aarnin suuri bravuuri on osoittaa ulkona kuuta ja sanoa: KUU!
Koira=hauhau
Iskä=kääkkä
kelkka=keekka
kukka=kukkii
kiitos=kak (kuten on ollut jo kohta vuoden :D)
hevosen, kissan ja joidenkin muidenkin eläinten ääniä osaa matkia :)
muumi=mammam
Kaikki muut ovat sitten TUO, KA tai KÖ :D

Mutta nyt ihan viime päivinä on tullut jonkun verran uusia ääntelyitä, siitä se lähtee. Ja varsinkin jos pyytää Aarnin toistamaan, se onnistuu aika hyvin.

Laitanpa vielä tämän päivityksen loppuun taidetta! Pojat ilahduttavan paljon hoitopaikassa piirtävät ja värittävät ja saamme työt aina kotiin. Otso on kehittynyt varsinkin värittämisessä tosi paljon. Täytyy taas kiitellä hoitajaa, että jaksaa järjestää taidehetkiä :) Värimaailma on vielä aika luova, mutta värit pysyvät rajojen sisällä.



Otso on myös kiinnostunut kirjaimista. Oman nimensä jo tunnistaa ja osaa kirjoittaakin, paitsi S on tosi vaikea.


Tässä sitten ihmisiä kolmevuotiaan Otson silmin ja käsin.


Ja maisemakuva, jossa on kyllä ihan tunnistettavia juttuja!


Aarnikin tykkää taiteilla, vesivärit ovat hyvä väline, mutta pysyy Aarnin kädessä värikynätkin.







Ja ihan lopunloppuun yksi iltakuva. Otsolta on pakko ottaa melkein joka ilta yölampun töpseli pois seinästä. Muuten tulos on tämä:

Hän vain lukisi ja lukisi, eikä malta käydä nukkumaan. Ehkä saatan tunnistaa tämänkin piirteen itsestäni... Kirja tai lehti laitetaan poiis vasta sitten, kun se on pari kertaa läsähtänyt naamalle (koska meinaa nukahtaa se kädessä).