lauantai 30. tammikuuta 2010

Juhlapäivän tunnelmia

Tänään juhlittiin 1,5 v. Otsoa!

Alkuun video eiliesltä kun Otso lukee kirjaa.

video

Otso sai lahjaksi keinuhirven! Iskä kokosi sen eilen illalla ja aamulla se odotti olohuoneessa Otsoa. Ensin Otso päätti että se on ihahaa, mutta sitten päätyi toiseen eläimeen: POPO. Eli se on nyt sitten poro. Otso pääsee hyvin sen kyytiin ja ratsastaa. Kovin hauskaa on myös heiluttaa turvassa olevaa rengasta.


Kakussa oli 1,5 kynttilää :)




JUhlapäivä päättyi vähän surkeasti, kun mittasin sankarilta nukkumaankäydessä lämpöä 40,1 astetta :( Viime yönäkin Otso heräili ja joskus alkuyöstä se tuntui minusta vähän lämpimältä ja mittari näytti 38,8. Aamulla oli taas pirteä, päivällä ei mitattu lämpöä mutta ei ole ollu yhtään kiukkuinen eikä väsynyt. Illalla tuntui vain taas kuumalta ja siksi mittasin. Rauhallisesti tuntuu tuolla nukkuvan, panadoli tosin pyllyssä. Toivotaan että aamulla olo on parempi eikä kuume enää nousisi.

torstai 28. tammikuuta 2010

Rutiineista poikkeusta

En muista kuka psykologi on kirjoittanut, mutta olen kerran lukenut sellaista kirjaa kuin "lapsi elää rutiineista". Tulipahan tällä viikolla todistettua, että näin on. Meillähän on koko syksy ja talvi mennyt Otson hoidon kanssa tosi hyvin. Miika vie Odessiivin aamulla, Otso juoksee leikkihuoneeseen ja vilkuttaa isille. Mie haen ja ongelmia ei ole ollut.

No, nyt olin sitten sairaslomalla ma-ke ja sanoin Miikalle että minähän voin viedä Otson maanantaina hoitoon. Otso ei olisi jäänyt sinne millään. Ja oli kuulemma 15 minuuttia karjunut minun lähdön jälkeen, samoin ennen päiväunia oli tullu itku ja päivälläkin muistunut monta kertaa mieleen äitiäitiäiti. Tiistaina ja keskiviikkona meni paremmin kun Miika vei, mutta jotenkin se taisi aavistaa että kaikki ei ole kuten ennen, kun mie jäin silti kotiin. Tänään kun olin töissä ja lähtenyt töihin normaalisti ennenkuin Otso meni hoitoon, Otso oli taas juossut tuttuun tapaansa leikkihuoneeseen.

Mutta jos miettii, niin järkeväähän se on että lapset tarvitsevat rutiineja. aika kaaosmainen paikkahan tämä maailma on 1,5 vuotiaalle ja rutiinien kautta sitä oppii edes vähän hahmottamaan. Voi olla aika pelottava kokemus jos äiti, joka yleensä ottaa hänet mukaansa hoidosta, jättääkin sinne.

Me muutettiin myös yhtä toista rutiinia, josta olen kokenut huonoa omaatuntoa, mutta sen Otso otti rennosti. Kun meillä on ollu iltarutiinina että iltapesujen jälkeen Otso laitetaan pinnasänkyyn ja meidän vauvalle annetaan tuttipullollinen velliä. Hampaatkinon siis jo pesty ja sitten velliä. Minua on vähän huolestuttanut että mätäneekö sen hampaat suuhun kun vellin antaa vasta sen jälkeen. No nyt me sitten annetaan velli sylissä sängyllä ja sitten käydään pesemässä hampaat puolinukuksissa olevalta vauvalta. Jääpähän ainakin fluorit suuhun vaikuttamaan. Ehkä pullosta pitää luopua kohta kokonaan, mutta vielä Otso on meidän VAUVA.

Vauva on oppinut taas uusia sanoja. Kaikista uusin on huudahdus: OUJEE (tai ehkä ou ee!) Hauska.

Mie olin taas tänään töissä ja olen oikein kunnossa! Boris on rauhoittunut mutta potkii kivasti. Lauantaina meillä on JUHLAT! Otso täyttää 1,5 vuotta ja blogikin viettää 1v. synttäreitä!

Tänään menin Otson kanssa hoitopäivän jälkeen käymään pitkästä aikaa Severin luona leikkimässä. Perheessä oli myös synttärisankari ja saatiin myös mehua ja kääretorttua. Severi ja Otso pillimehuilemassa.


Severin isukki vei Severin kelkka-ajelulle ja Otsollekin olisi tarjoutunut tilaisuus. Siinä vaiheessa oli vielä hauskaa kun sai kypärän päähänsä. Otso ihaili itteään peilistä ja hoki keekka keekka ja oli ihan polleena.


Ja nousi jopa kelkan kyytiinkin, mutta sitten tulikin mieleen että äitiäitiäiti. Vaikka kelkan houkutus oli suuri, riski äidin mahdollisesta katoamisesta sillä aikaa oli liian suuri. Niinpä ajelu jäi nyt väliin. Otso tykkää enemmän seurata kelkkojen menoa rattaiden kyydistä.


Tänään illalla koettiin vielä lieviä kauhunhetkiä. Otso oli saanut irrotettua kuulakärkikynästä sellaisen kynän päässä olevan (sen pään josta pidetään kiinni) osan, joka on kuin "putki" kynän rungon päällä ja tarkoitus estää sormia liukumasta. Tietää kuka tietää, mitä tarkoitan. Sellainen kuminen osa kuitenkin, muutaman sentin pitkä ja lyijykynän paksuinen. Sen se sitten tunki suuhunsa ja kun hyökkäsin ottamaan sitä pois, Otso vain nieleskeli eikä sitä enää löytynyt. Etsittiin lelukori ym. josko se löytyisi, mutta ei ja niin päättelimme että pakko sen on ollut se syödä. Otso ei nykyisin enää juuri syö tuollaisia, ei ainakaan nielase, mutta ajttelin että ehkä se nyt teki paniikkiratkaisun kun sitä oltiin ottamassa pois. Mietittiin että mitä ihmettä tehdään. Ei sillä kuitenkaan tuntunut olevan mitään hätää. Otso meni normaalisti nukkumaan ja sen jälkeen raivattiin olohuonetta vielä vähän lisää. Ja sitten: Se löytyi sittenkin!!! Mikä helpotus! Otso ei siis ollutkaan syönyt sitä.
Hyvillä mielin kohti viikonloppua (ja lastenjuhlia :D)

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Höpinää

Tervehdys taas rakkaat lukijani! Viikko se on taasen vierähtänyt mukavasti. Otso on ollut hyvällä ja huonolla päällä :) Äiti on voinut hyvin ja huonosti. Iskä on käyttäytynyt hyvin.

Tässäpä alkuun yksi video meidän päivänsäteestä. Torstaina tuli meidän perheeseen Känkkäränkkä kylään. Se taisi alkaa siitä, kun Ulla palautti minun kitaran, Otso olisi halunnut soittaa mutta ei saanut ja kitara laitettiin sellaiseen paikkaan ettei Otso sitä saanut. Sitä ennen ei ollut saanut ruokaa äidin lautaselta kun se ei ollut omaltakaan maistunut eikä päässyt äitin syliin kun äiti söi. Ja siihen kiukkuun ei sitten annettu tuttia. Eikä saanut myöskään kiivetä pöydälle äidin näkkileipää varastamaan. Kyllä kiukutti!

No mie sitten keksin, että lähdetäänpä kirjastoon ja kauppaan käymään. Pakattiin palautettavat kirjat reppuun. Mutta koska Känkkäränkkä oli kylässä ja täysillä, se se vasta ärsyttikin!!! Että kaikki parhaat kirjat pakattiin reppuun ja viedään pois. Siis voihan raivarin raivari. Sen kunniaksi piti oikein paiskautua eteisen matolle mahalleen ja alkaa hakata päätä mattoon. Tässä teillekin osuus Känkkäränkän vierailusta. kuka haluaa Otson seuraavaksi hoitoon :D

video

Kirjastossa mieli onneksi parani (vaikka poislähteminen ja pukeminen ei tietenkään ollut kivaa, kaikki sen kuuli) ja kaupassakin oli kiva käydä. Mietin taas, että asuapa hissillisessä talossa tai ainaki vähän alempana kuin kuudennessa kerroksessa kun raahasin kauppareppua, kauppakassia ja Otsoa tänne korkeuksiin.

Liekö tuo vai mikä seuraavana yönä kostautunut, sillä minulla alkoi seuraavana yönä kauheat vatsakrampit/supistelut. Nukuin pieniä pätkiä ja loput yöstä kävelin ympäri taloa ja hengittelin, että sain jotenkin oltua. Boris saisi vielä ainakin kuukauden kasvaa, mieluiten lähemmäs kaksi. Aamulla en pystynyt lähtemään töihin. Yö oli ollut niin katkonainen ja vatsa oli vieläkin kipeä. Kävin neuvolassa ja sain ohjeeksi, että jos seuraavana yönä tai päivänä tulee samanlaisia tuntemuksia, suoraa päätä Rovaniemelle.

Olimme jo aiemmin päättäneet, että Miika lähtee Otson kanssa Kätkäsuvantoon mummukkolaan viikonlopuksi ja niin lähtivätkin. Mie jäin kotiin lepäämään. Ja olen muuten levännytkin. Vähän valokuvia liimaillut, lukenut, levännyt ja rentoutunut. Boris on tästä tykännyt eikä ole enää yrittänyt tunkea ulos. Mutta aika rauhallisesti on pitänyt ottaa, jos liikaa on jalkeilla, mahassa alkaa tuntua. Olen nyt vielä alkuviikon sairaslomalla, koulussa ohjelmassa mm. uinti-ostos-radiovierailuretki Rovaniemelle tiistaina ja keskiviikkona mm. 5 tuntia luistelua opetettavana. Parempi levätä ja lähteä rauhallisesti liikkeelle nämä kolme päivää, josko sitä sitten vielä loppuviikoksi pääsisi töihin kullannuppuja moikkaamaan ja valmistelemaan luokkaa sijaista varten. Kun ei nyt ihan vuodelepoon joutuisi ja pysyisi ainakin Boris vielä yksiössään.

Tässä kuvia poikien viikonlopusta

Ukko antaa kakkua. Sen sanan Otso jo osaa. Kakku kakku kakku.


Iskän kanssa keinumassa


Mummun sylissä työrukkaset kädessä


Otso oli ollut hauska kun olivat päässet Kätkäsuvantoon, Otso oli kävellyt ympäri taloa ja todennut: Äiti ei, ei äiti, e-ei, äiti ei.
Seuraavaksi oli alkanut sanoa: Keekka ei, ei keekka, e-ei.
Otson pieni rakas moottorikelkka oli tosiaan jäänyt kotiin. Se on sitäpaitsi jo siinä kunnossa ettei menisi enää katsastuksesta läpi. Molemmat sivupeilit ovat poissa, ohjaustangon vasen puoli kuin myös vasemman puolen jalas. Mutta silti se on rakas. Jalaksen tippuminen vähän harmitti, yritti tuoda sitä meille molemmille hokien KIKKI KIKKI, mutta eipä sitä voitu enää pelastaa.

Tähän vielä loppuun toinen video, Känkkäränkkä on jo lähtenyt seuraavaan perheeseen. Onnea heille, me kiitämme...

Otso rakentaa tornia iskän kanssa
video

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Loppuviikon kuulumiset

Tässäpä loppuviikon kuulumiset päiväkirjamaisesti :)

Nuutinpäivän kekkerit (ke)
Töissä oli taas viikon liikuntapläjäyspäivä, minullahan on keskiviikkoisin 5 tuntia liikuntaa. Vähän alkaa jo jaloilla seisominen tuntua, mutta muuten vointi loistava. Sen myös huomaa, että keskiviikkoisin töiden jälkeen meinaapi väsyttää. Soittelin rakennusvalvojille, mutta eipä siitä sen enempää, kun tämä on Otso-blogi eikä taloblogi. Hain Otson hoidosta ja mentiin Nuutin nimipäiville! Mahtavat tarjoilut ja hyvä meno, lapsia tupa täynnä. Olipa vain hauska ilta. Mie kävin vielä kutsujen päälle Miikan pyörällä kaupassa ja Miika lähti Otson kanssa kotiin.

Äiskän oma ilta (to)
Torstai olikin yhtä kiitoa. Suoraan töistä neuvolaan (Boriksen), sieltä Otsoa hakemaan, sieltä jo myöhässä OAJ:n hallituksen kokoukseen, sieltä kotiin ja u-käännöksen + Otson jättämisen jälkeen nokka kohti Leviä. Meillä oli vajaan 10 opettajakaverin kanssa sovittu keilailu- ja ravintolailta Levillä. Käytiin testaamassa Levin uusi keilahalli. En voittanut :( mikä tietysti suuresti harmittaa näin kilpailuviettisenä ihmisenä. Väitän kuitenkin, että maha haittasi jo vähän menoa. Oli vaikea kyykistyä. Sitten aasialaiseen ravintolaan syömään. Namii :)

Tämä kuva on jo maanantailta, mutta laitetaan nyt. Otso halusi välttämättä ottaa rakkaan lentokoneensa mukaan nukkumaanmennessä. Jossain vaiheessa sitten menin ottamaan sitä siltä pois jos vaikka nukkuu koneen päällä, mutta eihän sitä voinutkaan ottaa. Katsokaa nyt miten suloista :)


Torstai oli siis kiva päivä, mutta jotain surumieltä aiheuttavaakin. Miun hyvä äitikaveri muuttaa täältä pois. Ei onneksi sen kauemmaksi kuin Rovaniemelle, mutta eipä siellä ihan noin vain piipahdeta, samalla tavalla kuin täällä on tullut piipahdettua. Surkujen surku, vaikka heille tietenkin hyvä asia, kun on siellä isovanhempiakin ja paremmat työmahdollisuudet.

Yöllä Otso oksensi. Hassu juttu, sillä mitää oireita ei ollut. Yhtäkkiä heräsin vaan yöllä siihen, kun kuului nieleskelyä ja kakomista. Sanoin Miikalle että Otso oksentaa, nosta se äkkiä pystyyn. Toinen yllätys tuli siinä, nimittäin Otso oli n. 11 h aikaisemmin syönyt nakkikeittoa ja ne nakkikeiton palaset tulivat sellaisina, että ne olisi voinut laittaa takaisin kattilaan. Vähän huonosti oli pureskeltu. Mutta mikä myös ihmetytti, oli se ettei vellistä, jonka oli illalla saanut, näkynyt jälkeäkään. Se oli imeytynyt, mutta nakkikeitto ei, vaikka se oli syöty jo niin kauan aikaa sitten. Missä lie varapötsissä ollut jemmassa.

Iskä lähtee kalaan (pe)
Perjantaina Miika jäi Otson kanssa kotiin. Ei uskallettu laittaa hoitoon kun ei tiedetty millainen oksennustauti oli tullut. Ei kuitenkaan ollut tullut minkäänlaista ja Otso oli täydessä vedossa. Mitä lie hommailleet päivän, kun herra nukkui päiväunia 3,5 h. Minulle se sopi hyvin, miun vahtivuoro vaihtui just kun Otso oli nukahtanut. Miika lähti töihin iltapäiväksi ja miekin taisin siinä nukahtaa. Miika lähti sitten töistä tultuaan viikonlopuksi kalareissuun. Otson kanssa kyläiltiin Ullalla ja Odessiivi kävi kylvyssä pulikoimassa. Sain ihanan videonki siitä, mutta sitä ette valitettavasti näe. Olen muuten keksinyt hyvän keinon Otson pukemiseen, syöttämiseen ym. epämieluisaan hommaan. Laitan digikamerasta jonkun Otsovideon pätkän pyörimään, Otson selälleen sohvalle (puettaessa) ja kameran sille käteen. Toimii!

Siivousta ja vieraita (la)
Lauantaina karhunpentu nukkui tuttuun tapaansa puoli kymmeneen. ah. Ja vasta tuntia myöhemmin oltiin suunnilleen kuosissa, aamupestyinä ja päivävaatteissa. Sitten laittelin vähän kotoa kuntoon. Otso "auttoi" tosi tehokkaasti levittämällä kun mie siivosin. Se ei onneksi ollut yhtä nopea sotkija kuin mie siivooja ja tulosta alkoi syntyä. Sitten se teki jotain järkyttävää mutta hassua. Olin järjestelemässä tietokonehuonetta. Keittiöstä kuului ähinää ja puhinaa, mutta ei vaarallisia ääniä. Kun menin sinne, herra istui syöttötuolissa! En tajua, enkä herranjestas edes tahdo tietää, miten se taphtui. otson syöttötuoli on vieläpä aika tiukka, meidänkin on välillä vaikea saada se siihen mahtumaan. Epäilen että se on ensin kiivennyt tuolille, sitten poydälle ja jotekin peruuttanut tuoliin. Huh. siinä se sitten istua tökötti sen näköisenä, että "heh heh, tulipahan tehtyä :)"

Kun olin saanut kodin kuntoon, tuli olo että nyt voisi vaikka pyytää vieraita. Kuin taikaiskusta puhelin soi ja Emmin äiti Suvi soitti ja kysyi, voisivatko tulla kylään. Olipa vain kiva!!! Käytiin sitä ennen kaupassa ja siellä näin kaksi äitikaveria, jotka molemmat olivat että "teidän pitää tulla kylään, ette ole pitkään aikaan käyneet!" Näin tuntui taas että sanonta "asioilla on tapana järjestyä", pitää paikkansa. Kun olo oli murheellinen kaverin pois muuttamisesta, niin hetkessä huomasi että onhan täällä silti vaikka ketä vielä :)

Emmi tuli ja nuorella parilla tunteet menivät laidasta laitaan. Aluksi Otso ilahtui leikkikaverin saapumisesta, mutta sitten alkoikin vähän ärsyttää kun se leikki HÄNEN leluillaan ja istui HÄNEN tuolillaan. Tuoli piti itseasiassa viedä toiseen huoneeseen kun Otso vaan meinasi työntää Emmiä tuolilta pois jos siihen istui. Ja kun Emmi ei istunut, ei Otsoakaan kiinnostanut istua. Leluistaankin oli hieman mustasukkainen. Mutta sitten löytyi yhteinen sävel ja tutkittiin koruja ja leikittiin kukkuu-leikkejä :) Me äiskät saatiin jutella rauhassa :)





Illalla naapurin Anna tuli tähän fetasalaatin kera ja suunniteltiin sunnuntain hiihtoretkeä Levillä. Vähän hirvitti lähteä Otso ahkiossa ja Boris mahassa, vieläpä kun tämän kauden hiihtokilometrit ovat tähän mennessä huikeat nolla. Mutta Anna lupasi auttaa ahkion kanssa, Boriksen lupasin kantaa itse :D

Hiihtoretkellä (su)
Meidän unikekojen piti laittaa oikein herätyskello päälle kun sovittiin että lähdetään 9.30. Kyllä me siihen psytyttiin eikä kahdeksan jälkeen nouseminen tehnyt yhtään tiukkaa. Olin jo illalla vähän valmistellut lähtöä ja olimmekin ihan aikataulussa. Ajettiin etelärinteille ja hiihdettiin sieltä Lapinkylään, Sammuntuvalla ja Draivin kautta Levikeskukseen. Aikaa tähän meni kuutisen tuntia, joten ihan kunnon retkipäivä. Otso jaksoi melko hyvin. Välillä sai raivareita ahkiossa, mutta vain pari. Oli kova tuuli ja välillä se ehkä vähän inhotti, vaikka olikin pussin sisällä ja tuulilasin takana. Otson huippuhetki oli kun pääsi moottorikelkan kyytiin Sammun tuvalla! Anna kiskoi ahkiota onneksi n. 2/3 osaa matkasta. Muuten reissu olisi ollut ylivoimainen minulle. Ehkäpä sitä olisi sinnillä menty, mutta nyt pystyi nauttimaankin.

Otso tervehtää poroja, jotka se tosin tulkitsi hevosiksi aluksi. Ihahaa.


Hiihtoreissuun jälkeen käytin taas ihanaisen Ullan lapsenhoitopalvelua hyväkseni ja menin elokuviin! Leffa oli nimeltään PIHALLA ja siinä näytteli eräs kittiläläissyntyinen poitsu. Toisessa miespääosassa oli Mikko Leppilampi ja juonikin oli hauska, joten nautinnollinen puolitoistatuntinen :) Elokuvan jälkeen saatiin iskä kotiin, ilman kalasaalista, mutta hyvin nukkuneena. Käytiin saunassa, teki hyvää hiihtäjän lihaksille (joita päivän aikana löytyi).

Mietittiin vähän että Miika lähtee ehkä ensi viikonlopuksi Otson kanssa mummukkolaan. Olisi kivaa saada itselle Otsovapaa viikonloppu, niin ihana kuin se onkin. Mutta sen tietää, että sellaista tilaisuutta ei ehkä kohta taas vuoteen tule, kun Boris syntyy ja roikkuu tississä :) Ja olisi Otsollekin kiva nähdä mummua ja ukkoa rauhassa eikä aina niin, että siellä ovat kaikki serkukset koolla. Saisin tehtyä kaikkia valokuvahommia ym. projekteja, joita ei voi pitää täällä levällään Otson ollessa paikalla. Olisipa vain kivaa jos onnistuisi :)

Raskaudesta vielä pari sanaa. On uskomatonta miten tämä raskaus voikin olla niin samanlainen kuin Otsoa odottaessa. Nyt on tullut vielä vanha tuttu jäähimokin. Niinpä!!! Otsoa odottaessa juuri näillä viikoilla minun oli ihan pakko saada syödä jääpaloja. Se oli hankalaa kun ne jääpalat piti jotenkin saada murskattua ennekuin ne pystyi syömään. Söin monta monta pussillista pelkkiä jääplaoja, laitoin lautaselle ja rouskuttelin. Se hävisi vähän ennen synnytystä, juuri kun löysin Prsimasta jäähilepusseja, joilla pystyi tekemään pienempiä jääpaloja, juuri sopivia suupaloja. Onneksi ostin ja ne pussit olivat tallessa. Nyt jäähimo on vielä kiusallisempi kun on talvi, ja tekisi mieli syödä lunta. Voihan himotukset. Täytyy kuitenkin tyytyä jäähileisiin, sillä jo päiväkodista asti aikuiset ovat jankuttaneet että lunta ei saa syödä. Päiväkodin tädit jopa sulattivat lasillisen lunta ja näytivät minulle mitä se sisältää. Olen kyllä ihan varma että ne ottivat sen likasimmasta kohdasta jollaisesta en ikinä laittaisi lunta suuhuni. Ja nyt minun avustaja teki saman tempun lapsille. Yhtä likaista sekin. Lupaan olla syömättä lunta ainakin lapsen nähden, koska aikuisten pitää sanoa lapsille että lunta ei saa syödä. Syön jääpaloja pakkasesta. Vaikka aika hassua sekin on.

Mutta on jotain erojakin. Nyt ei ole esimerkiksi ilmestynyt tummaa juovaa navan alle. Ei minkäänlaista, ja Otsosta tuli tosi selvä. Hmm. Jännityksellä odotetaan mitä ja milloin pulpahtaa maailmaan. Kolme viikoa töitä. Ja nyt nukkumaan että ne jaksaa painaa!

maanantai 11. tammikuuta 2010

Retkellä!

Sunnuntaina käytiin retkellä. Lauantai kärvisteltiin vielä kovassa pakkasessa ja laiskoilla oli hyvä tekosyy viettää päivä sisällä. Miika kävi kyllä metsäsuksien kanssa pakkasta uhmaamassa, mutta me vietimme Otson kanssa kotipäivän. Siivottiin ja luettiin ja leikittiin.

Sunnuntaina pakkanen lauhtoi lauantaina lukemista jotain 30 astetta! Huh! Istutettiin Otso ahkioon, mie rämmin lumikengillä ja Miika metsäsuksilla läheiseen metsikköön.



Löydettiin kiva puiden reunustama pieni nuoltiopaikaksi sopiva kolo ja leiriydyttiin siihen. Paikka olikin mitä mahtavain valinta varsinkin Otson mielestä. Sattui olemaan yksi vilkkaimmista lentoliikenteen päivistä kun venäläisturistit lennätettiin takaisin kotiin ja olimme suoraan lentokoneiden laskeutumislinjalla. Otso oli pää kenossa ja matki lentokoneiden ääntä. Oli se itsestäkin aika hurjaa kun koneet lensivät suoraan yläpuolella.


Isukki sai hienon nuotion tehtyä metsiköstä löytyneistä tervaspuista ja risuista ja makkaratkin paistuivat. Nam nam.


Sitten idyllinen paikka näytti myäs varjopuolensa. Puut olivat ihanassa lumipeitteessä, mutta yhtäkkiä alkoi tulla pieniä tuulenpuuskia, joka lennättivät puissa olevat lumet suoraan meidän päälle ja nuotioon. Onneksi olimme saaneet jo makkarat paistettua!


Perhepotretti


Ja kotimatkalle.




Meillä on ollu taas pari yötä ulkomaalaisia vieraita, tällä kertaa Lontoosta. Ovat tosi lapsirakkaita, varsinkin pariskunnan mies. Otso hihkuu aivan innoissaan. Se on hauskaa kun Otso ei tajua etteivät he osaa suomea ja sitten punkee niiden syliin lukemaan kirjaa ja selittää "APII APII" (=apina) IHAAHAA. KEEKKA. KHIII (=kello)
PAA (pallo) ja PÖÖ (pöllö) Hyvä kielikurssi ulkomaalaisillekin :) Otso on vallannut vieraiden sydämet,siltä näyttää. Ja me saadaan lapsenhoitoapua samalla.
Huomenna he jatkavat matkaansa Ylläkselle. Nyt iltateelle! BYE BYE!

lauantai 9. tammikuuta 2010

Joulunjälkeistunnelmia

Joulun jälkeen tiistaina 29.12. lähdimme Otson kanssa reissuun Lappeenrantaan. Edellisen yön ehdimme jo majoittaa yhtä ulkomaalaista, tällä kertaa vieras oli vancouverilainen, mutta asui toista vuotta Skotlannista. Käytiin Otson kanssa hakemassa se matkahuollosta ja oli oikein mukava poitsu. Otsokin hyväksyi alkujähmeyden jälkeen hänet leikkikaverikseen. Jatkoi matkaansa Kautokeinoon ja me suuntasimme etelään. Vähän mietitytti miten pärjään puuuhapeten ja ison mahan kanssa, mutta kaikki meni melko mallikkaasti. Otin Otsolle mukaan kunnon vanhanaikaiset valjaat, koska se kuitenkin kävelee mielellään itsekin. Niistä olikin paljon apua eikä vieneet paljon tilaa. Ostin ne Kontista varmaan jo vuosi sitten, mietin että joskus näille on varmaan käyttöä ja niin olikin :)

Lennon aikataulu osui aivan nappiin, sillä Otso nukkui päiväunia koko matkan sylissäni. Joku ihme lentomatkailussa vain on, paineenvaihtelu vai mikä lie, että joka matkalla Ode töräyttää tortut vaippaan. Niin nytkin. Töräytti ja nukahti samantien. En sitten ehtinyt siinä välissä vessaan ja lentomatka sujui hyvissä aromeissa...

Onnistuneen lentomatkan jälkeen koitti pieni takapakki, kun yleensä en ikinä ota meiän ulkovaatteita mukaan vaan laitan ne vaunuihin ja ruumaan (kaiken mahdollisen ylimääräisen käsimatkatavaran minimoimiseksi). Nyt Kittilästä kuitenkin sanottiin että ota ihmeessä ainakin joku takki mukaan koneseen, jos matkatavarat eivät tulekaan. Otin sitten oman takkini. Matkatavarat kyllä tulivat, ja samassa muistin että takki jäi lentokoneeseen. Minulla ei ollut sitten takkia ollenkaan, eikä rinkassakaan muita kuin trikoopaitoja. Koneeseen ei saisi enää palata, siivoojat eivät saa tulla lentokentän terminaalialueelle, vain jonnekin teknisiin tiloihin. Kone ei ollut ehkä enää sillä portilla johon oli laskeutunut. Kaikki löytötavarat toimitetaan Helsingin löytötavaratoimistoon, josta ne saa parin päivän päästä. Ei olut muita vaihtoehtoja kuin syöksyä ilman takkia hyytävään talvisäähän. Otsolle oli onneksi kaikki varusteet. Onneakin oli, sillä bussi Tikkurilaan tuli heti. Asemalaiturilla jouduimme jonkin aikaa odottelemaan ja yritin selitellä pyytämättäkin kaikille kanssamatkustajille ja kauhistelijoille kovalla äänellä, että UNHODIN TAKKINI LENTOKONEESEEN. Helsingin mittapuun mukaan oli nimittäin aika vilpoinen ilma ja ihmiset palelivat talvivaatteissakin. Näytin varmaan jostain hoitolaitoksesta karanneelta. Viereiseltä raiteelta lähti hieman aiemmin juna Ouluun ja eräs nainen ojensi kaulahuivin minulle siihen noustessaan ja toivotti hyvää uutta vuotta. Siitä sain sitten vähän lämmikettä :)

Päästiin onnelliesti Lappeenrantaan. Otso viihtyi junassa. Leikkivaunuussa, omalla paikalla eväitä syöden ja kävimme ravintolavaunussakin. Oli hauskaa! Äijä oli meitä asemalla vastassa. Otso innostui kovin päästessään ämmilään eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Isomummikin kävi vielä meitä moikkaamassa.

Uudenvuoden aatonaattona Otso täytti 1v. 5kk. Meillä oli kyläilypäivä. Nukuttiin tietenkin pitkään kuten lomalla pitääkin. Sitten menimme bussilla Skinnarilaan moikkaamaan meidän vaunujen entistä omistajaa Pihlaa 4v. sekä hänen kaksossisaruksiaan, Sannia ja Perttua, jotka syntyivät päivä Otson jälkeen. Heilläkin on meneillään rakennusprojekti ja kaksoset Otson kanssa samassa iässä, niin jutunaiheita riitti :) Vasta iltapäivällä saimme siirrettyä itsemme seuraavaan paikkaan, "vaippa-Hannalle". Vaippahanna on nsaanut lisänimensä siitä, että opetti minua kestovaippailun alkuun ja Hanna-nimisiä kavereita on niin paljon. Hannalla on kolme tyttöä, mutta Otso oli innoissaan kun autojakin silti löytyi. Tässä 1v.5kk-sankari tyttöjen syleilyssä.



Illalla koitti odotettu hetki kun saatiin ämmikin kotiin. On kyllä aina niin mahtavaa käydä Lappeenrannassa. Kavereitakin siellä on tosi paljon, niin ettei yhdellä reissulla ehdi nähdä kuin murto-osan :( Mutta mahtavaa on myös se, miten täysillä ämmi ja äijä nauttivat ainokaisesta lapsenlapsestaan. Kun sinne menee, on kaivettu esiin minun 29 vuotta vanha potta, palikat, autot, kirjat, palikkalaatikko, rekka, dublot ja kaikki mitä tallella on. Äijä on ottanut esiin pikkupotkurin, rattikelkan, pulkat... ja pulkkamäkikin oli pihalle tehty :) Äitin ja iskän koti muuttuu hetkessä ämmiläksi ja olohuone leikkihuoneeksi. Illalla viimeisenä ämmin täytyy käydä kurkkaamassa nukkuvaa Otsoa ja aamulla riemu on suuri kun vastaherännyt pörröpää tulee alakertaan. Olin muutamana iltana kavereiden kanssa pelailemassa ja uuttavuotta viettämässä, innokkaita lapsenhoitajia oli ja hyvin oli mennytkin iltapuuhat. Lappeenrannassa käydessä tulee aina haikea olo kun asuu niin kaukana sieltä. Olisi ihana että Otso saisi olla enemmän ämmin ja äijän kanssa. Onneksi on tämä blogi että saavat seurata pojan elämää. Ja pitkät kesälomat :) Kyllä sitten taas toisaalta tänne Kittilään palatessakin aika nopeasti taas sopeutuu elämään täällä. Itsellä on ollut niin ihannetilanne, kun kaikki isovanhempani ovat asuneet kilometrin säteellä kotoa.

Mitään niin ihmeellistä en Lappeenrannan lomalla tehnyt. Annoin ämmin ja äijän nauttia Otsosta, kävin kaupungilla, vietin uuttavuotta kavereiden kanssa, kuulin vauvauutisia, ostin meille uudet hienot rattaat (tai käytetyt) joissa on myös Borikselle paikka, mietittiin talojuttuja, vierailtiin mummeleilla ym.

Omppukummikin kävi kylässä :)Tonttulakkileikit olivat hauskoja.


Seuraavana tiistaina tulimme takaisin ja iskä meitä jo kovasti odottelikin. Oli koko koti siivottu ja puunattu, ruoka valmiina ja kaupassa käyty. Jes! On meillä hieno isukki! Tässä pari kuvaa paluumatkalta, junasta ja lentsikasta. Meidän iso poitsu reissaa. Kohta lappu kaulassa yksin ämmilään :)





Loppiaisena pidettiin perinteinen joulukorttien arvostelusessio. Tämän perinteen vein Kätkäsuvantoonkin. Levitetään kaikki joulukortit esille ja aletaan poimia vuorotellen perustelujen kanssa kortteja pois. Parhaimmat jäävät jäljelle. Joskus tosin oma suosikki saattaa tippua jo aikaisemmin, kun toinen päättää poistaa sen. Meillä meni kyllä ajatukset aika lailla yhteen. Koska kortteja oli aika paljon, valittiin kärkikolmikko kolmessa sarjassa: Lapsikortit, itse askarrellut ja valmiskortit.

Tästä lähdettiin:


Tässä lapsisarjan voittajat:


Askartelusarja:


ja valmiskorttisarja:


Saatiin joululahjaksi Bandu-niminen peli. Siinä on tarkoituksena rakentaa torneja. Aluksi mietin että onkohan tämä hauska, mutta jo eka peli osoitti että on! Yksi versio pelistä on sellainen, että rakennetaan yhteistä tornia. Palikoita on mitä kummallisempia. Ajatelin että pelihän loppuu heti, kun laitan päällimmäiseksi vaikka munan muotoisen palasen. Mutta yllättäviin pelastusratkaisuihin siinä aina pääsikin ja torni kohosi lopulta aika korkeaksi. Otso heräsi juuri oikealla hetkellä kun pelimme oli tilanteessa ettei kumpikaan pystynyt lisäämään siihen enää paloja. Otso teki tornista sekunnissa selvää, mutta olimme onneksi ehtineet ottaa taideteoksesta kuvan.


Loppuviikosta päästiin taas arkeen kiinni ja se meni hyvin. Otso jäi mielellään hoitoon. Nyt onkin enää neljä viikkoa töitä ja äitiysloma alkaa!!! Jee! Aloin jo järjestellä vauvamuskaria kun sitä ei keväälle ilmeisesti kansalaisopiston toimesta tule opettajan puuttumisen vuoksi. Niin keräsin kasaan kourallisen äitejä ja aletaan vetää sitä yhteisvastuullisesti niin että kaikki pitävät 2-3 kertaa ja saadaan muskari kevääksikin!

Otson uusin villitys on leikkiä vanhusta. Se laittaa kätensä taakse ja alkaa päästää ihmeellistä ääntä. Mistä lienee senkin keksinyt. Sain pienen pätkän esitystä videolle.

Toisen videon aiheena on iltavillikohtaus. Tältä näyttää yleensä sen jälkeen kun alkaa valmistella Otsoa yöpuvun pukemiseen ja nukkumaanmenoon. Yksi versio siitä.

video

video

Kerronpa vielä jotain Otsosta. Miika osti kaupasta pitkästä aikaa maissinaksuja, jotka olivat Otson herkkua vauvana. Hyvin tunnisti pussin ja innostui kuolaamaan ja läähättämään kuin koira. Mie sanoin Miikalle että Otso on ihankuin koira, toimiikohan koirankoulutustemput. Komensin "ISTU" ja Otso istui kiltisti lattialle. Vähän nauratti :D Sai sitten naksunsa. Täytyy seuraavaksi yrittää vielä monimutkaisempaa temppua.

Perjantaina käytiin taas kirjastossa. Löytyi pöölökirja (ne ovat nyt suosiossa) ja Puppe-kellokirja (kellot toinen suosikki) Kauheasti Otso höpöttää, nyt alkaa tulla tosi monien sanojen alkutavuja, pöllö on PÖÖ, pallo PAA, kirja KII ja kirjasto KII-TOO. Pään pudistelulla myös osoittaa mitää haluaa ja mitä ei (tai haluaisi...)

Eipä tässä kummempia. Loppuun vielä kuva Otosta uuninluukussa roikkumassa. Siinä se on usein, mitäpä muutakaan kuin tuttia kerjäämässä kun tietää, että niitä säilytetään maustehyllyllä.