Menoa ja menoja

Pitänee taas loppuviikon kuulumiset päivittää. Keskiviikkona me ei paljon joudettu kotona olemaan. Pojat aloittavat aamut nykyään niin aikaisin, että ehtii vaikka mitä. Menimme jo kello 9 Pappilaan seurakunnan kerhoon (poikkeuksellisesti kyllä autolla, muuten ei olisi ehtinyt). Se on oikeastaan "perhepäivähoitajien kerho", mutta saa siellä muutkin käydä. Ajattelin että se on Otsolle kiva jotta näkee hoitotätinsä ja kaverinsa. Keskiviikkoisin olisi meidän lähelläkin kerho, mutta se on vasta klo 12-14 niin ajattelin ettei Otso jaksa olla kahteen asti hereillä niin mentiin jo aamusta kerhoilemaan. Kerhon jälkeen jäimme ulos ja Otso testaili uutta vanhaa kolmipyöräänsä, jolla se ei kyllä vielä yhtään osaa ajaa, polkea tai ohjata, mutta kyydissä on kiva istua ja mie yritän sitä kiskoa. Muutenkin ulkona riittää tekemistä: lätäköitä, lunta, hiekkaa ja lumivuoria :)


Ulkona aika vierähti ja kerhoon alkoi valua porukkaa. Mietin sitten että käväistään sielläkin kun se on tosiaan ihan meidän talon vieressä ja otin Odelle sinne ruuan mukaan. Loppujen lopuksi oltiinkmin siellä loppuun asti eikä ollu tosiaankaan hankalaa saada poitsua nukahtamaan. Boris oli taas nukkunut kerhon ajan ja huomasi hetkensä koittaneen :) Niinpä me sitten toisiamme tapitettiin kun isoveikka nukkui.


Päiväunien jälkeistä "heräilyä"


Illalla olisi ollut vielä kello 17 alkaen opettajien kevätrieha lähistöllä olevalla laavulla. ensin mietin että ei taideta kyllä enää jaksaa sinne, mutta kuitenkin tuntia myöhemmin huomasin lykkiväni karavaania pitkin Kittilän raittia. Siellä samalla laavulla on ollu miun ja Miikan ensitreffitkin. Boris pääsi ensimmäiselle laavuretkelle ja Otso sai makkaraa. sitä se hoki koko matkan. Makka makka makka :) ja oli siellä keekkakin.





Torstai otettiin sitte vähän rennommin. Äiti kävi päiväkodin kirppiksellä ja Boris kävi neliviikkois-neuvolassa. Todettiin että painoa oli tullu yli kilo syntymästä, pituutta kertynyt puoli senttiä vaille 60. Ihokin oli hyvässä kunnossa eikä tullu äiteelle mistään moitteita. Otdessiivi oli mukana, mutta ihan hyvin reissu silti meni. Mie kävin sitten illalla kirkkoneuvostossa. Boris käyttäytyi kokouksessa mallikelpoisesti ja Otso oli isukin kanssa kotona.

Perjantaina lauleltiin tietysti taas muskarissa ja ulkoiltiin sen jälkeen. Täällä oli viikonlopun kansanmusiikkitapahtuma Leksan kevätsoitot. Perjantaina oli ohjelmassa mm. paikallisen hauskan teatteriryhmän näytelmä. Kävin katsomassa sen Boriksen kanssa. Sitten toin poikasen kotiin yöunille ja lähdin naapurin kanssa vielä kuuntelemaan pelimannisoittoa. Kännykkä taskussa ja pyötä parkissa jos maitoa olisi tarvittu mutta ei tarvittu :) Isi selvisi ekasta parin tunnin keikasta kolmistaan poikien kanssa.

Ämmi lähetti erään paketin mukana pienet aurinkolasit. Niitä on Otson vaatimuksesta koko perhe sovittanut, ei tiedetä kenelle ne parhaiten passaavat. Pitää laittaa vielä minusta ja Miikastakin kuva tänne laseissa. Tässä kuitenkin Otso sirkiä ja mustat lasit sekä toppaliivi, joka tippui kaapista lattialle ja Otsohan siitä innostui. "Auto auto auto!!! Pää pää pää" eli päälle päälle päälle.





Boris lähdössä kulttuuririentoon (nukkui vaunuissa koko näytelmän)



Lauantaina pikku Boris täytti kuukauden! Kävimme vielä katsomassa yhden konsertin Levillä. Boris ytykkäsi kansanmusiikista ja nautti siitä minun sylissä silmät kiinni, mutta taputusten ja taukojen kohdalla kurkkasi aina otsa kurtussa: mitä nyt?

Iltapäivällä Miikan veli Juho perheineen tuli meitä moikkaamaan. Saatiinpa hetkessä hyvä hulina aikaiseksi kun serkkukvartetti (tai oikeastaan kvintetti kun Boriskin on) pääsi irti. Andre 6v., Otso 1v., Tuomas 1v. ja Matias 1v. Aivan syötävän suloisia ovat nämä tummatukkaiset veljekset :) Ihania serkkuja Otsolla.



Ja käykääpä muuten täältä taas katselemassa kun Otso kävi pari viikkoa sitten mummukkolassa isin kanssa: Mummukkolan blogi

Otsollahan on serkkuja jo viisi, kuudes syntyy pian. Kaikki ovat aika samanikäisiäkin, kyllä mummulassa riittää hulinaa parin vuoden päästä jos kaikki ovat siellä samaan aikaan.

Tässä on vielä Boriksesta kuukautiskuvia eiliseltä kuukausipäivältä. Nyt teelle ja nukkumaan, tänäänki Boris heräsi jo ennen kuutta...







Ja on muuten Otsostakin pari kuvaa. Toisessa hänen omintakeinen nukkumisasentonsa joka on Miikan mukaan äidiltä peritty.

Tilanteita tilanteita...

Isukki on ollu tänään Pallaksella pitämässä valokuvausaiheista luontoiltaa. Lauantaina annettiin isille aikaa valmistella sitä ja mie häippäsin lasten kanssa päiväksi Leville. Menimme ensin kirppikselle, josta tein jotain löytöjä. En kovin paljon, Boris kulkee Otson vaatteissa ja Otson ikäiselee/kokoiselle ei enää niin hyvin kirppiksiltä löydä vaatteita. Sitten lähdettiin kylälle kulkemaan rattailla ja pistäydyttiin parissa kaupassa. Syötin Otsolle ruuan ja annoinmsen nukahtaa rattaisiin. Kun molemmat pojat nukkuivat, päätin mennä itse syömään Myllyn Äijään ja jätin lapset ulos nukkumaan itkuhälyttimen kanssa. Olin just saanu ruuan tilattua niin eiköhän Boris ala örähdellä. Ajoitus oli kuitenkin hyvä ja sain syätettyä sen ennenkuin sain ruokani ja syömiseni ajan Boris sulatteli tyytyväisenä maitoaan. Sain nautiskeltua annokseni ja juuri kun viimeinen suupala löysi tiensä oikeaan osoitteeseen, heräsi Otsokin. No, sehän piti hakea sisälle ja Otso oli heti kartalla mikä paikka on kyseessä. KAA KAA KAA! hän totesi, eli RUOKAA! Selitin että sinä olet jo syönyt, jolloin tuli tietenkin harmitus suuri ja poika makaa lattialla. Boriskin alkoi örsitä vaunuissa ja ihmisten myötätuntoiset katseet tuntuivat joka puolella kehoa. Viereisessä pöydässä istui nainen kuuden pojan kanssa (hännellä kuulemma on 7 poikaa ja 1 tyttö) joka ei tyytynyt vaan myötuntokatseilemaan vaan nappasi Otson syliinsä. Oli ollut varma että Otso puhkeaa itkuun muttaeihän nyt Otso. Otso oli tyytyväinen kun pääsi kertomaan keekoista, autoista ja ekoista. Sain sillä aikaa Boriksen puettua. Hikeä pukkasi mutta hyvinpähän taas selvittiin ja kaikilla vatsa täynnä.

Jatkettiin matkaa toimintakeitaalle joka on meidän Hopploppi eli jonkinlainen sisäleikkipuisto. Otso ei ollutkaan siellä ennen käynyt. Pallomeri ja pomppulinnat eivät vielä kiehtoneet, mutta rekat, kiipeilypaikka ja polkuautot kyllä.
Olimme takaisin kotona vasta kuuden aikoihin ja olimme lähteneet kuitenkin jo kymmeneltä. Vaan hauska päivä oli!





Sunnuntaina asennettiin pyörään Otsolle istuin. Se kovasti tykkäsi siinä iostua ja nytkin kun mennään ulos, se taputtelee aina Miikan pyörää ja hokee: ITTUU ITTUU!


Eilenkin oli taas tilanne. Olin saanu Otson melkein syötettyä kun tuli tärkeä puhelu. Siihen oli pakko vastata ja Otso jäi yksin viimeistelemään ruokailua. Yleensä se onnistuu hyvin, periaatteessa. Mutta käytännössä ain ruokailun alku menee niin että ruokaa menee suuhun, sen jälkeen tiedemies Sirkiä alkaa tehdä tieteellisiä kokeita laittamalla esim. ruokaa piimälasiin. No, mie sitten kuljetin Boriksen imetykseen että kuulisin jotain mitä puhelimeen puhutaan. Kohta keittiöstä kuuluu KITUU KITUU KIITTI! mikä tarkoittaa sitä että Otso haluaa pois ja on syönyt. Boris sängylle ja Otsoa vapauttamaan. Otos jäi leikkimään ja Borista tissillä hiljentämään. Otso leikki tyytyväisenä, jossain vaiheessa kyllä mietin mitä se tekee kun on niin hiljaa. Kun puhelu loppui, Otso löytyi matolle nukahtaneena. Ja juuri kun oli käyny pissavahinkokin, vaippa oli litimärkä ja housutkin ottaneet osumaa. No herätin poikaa sen verran että sain vaipan ja housut vaihdettua ja uniet jatkuivat.


Tuo on muuten hauska kun ollaan opetettu että pitää sanoa aina KIITOS kun nousee pöydästä. No Otso hokeekin sitä aina kiitettävästi "KITUU KIITTI" kun haluaa pois pöydästä, mutta ilmeisesti luulee että sen merkitys on "haluan pois". Nimittäin perjantaina muskarissa kun Otsoa alkoi meno kyllästyttää, se sanoi kovalla äänellä KITUU KITUU KIITTI ja alkoi painella kohti ovea. Ja sama kun eilen olin taas vaunujen kanssa kävelyllä, Otso näki leikkipusiton ja alkoi sen kohdalla hokea KITUU KITUU ja yritti kiivetä pois kyydistä.

Ja voi meidän tuttiritaria. Yksi tutti kiva juttu, kaksi tuttia parempi juttu. Mutta vauvan tuttia OTso ei vahingossakaan laita suuhun!


Tässäpä vielä kuva pikku-Boriksestakin joka on juuri tullut ulkoilemasta. Boris nukkuu yöt aamuyöhön asti hyvin, mutta sitten maito alkaa maistua liiankin tiuhaan. Tänään oli vähän itkuisempi päivä, toiset päivät ovat parempia. Mutta aika paljon Boris nukkuukin. Kiva olisi ehtiä sylitellä sitä enemmän mutta ei vaan pysty. Sitten kun Miika jää muutaman viikon päästä lomalle, varmaan ehtiikin.
Boris on ihana :)


Tässä loppuun vielä video Otson ehdottomasta suosikkihommasta:

Elämän makuista elämää...

Huh huijakkaa kun on antoisaa, menevää ja elävää tämä kahden pojan äitinä oleminen. Aivan tosi hyvin on kuitenkin mennyt. Otso suhtautuu veljeensä niin ihanalla tavalla. "AAAAIIII" se menee ja silittää veljensä päätä. Ja sitten hipaisee nenää todeten "nenä" ja korvaa: "koova". Ja kun Boris on nukkumassa parvekkeella ja itkuhälyttimestä kuuluu ääntä, Otso toteaa heti: Vauva. Vauva. Mie monesti vielä vähän aikaa kuuntelisin, tarvitseeko mennä katsomaan mikä Boriksella on hätänä vai öriseekö vain unissaan, mutta Otso vaatii toimintaa hokemalla vauva, vauva, vauva!

Eilen sitten irtisanoin Otson hoitopaikankin. Itku meinasi päästä varsinkin siinä vaiheessa kun tajusin että pitää käydä joku päivä hakemassa Otson maallinen omaisuus tutteineen sieltä pois eikä Otso mene enää maailman ihanimman hoitotädin luo. Mutta ehkä äiti on kuitenkin se kaikkein paras hoitaja. Ja saammehan vain olla iloisia, että sattui niin hyvä hoitaja ja Otso sai olla siellä ekana hoitopaikkanaan. Ei jäänyt kuin hyviä muistoja. Huhtikuussa Otso ei olekaan ollut siellä ollenkaan ja kun näin hyvin menee poikien kanssa, ei sitä varmasti tulisi sinne enää vietyäkään joten turhaan me pidetään paikkaa varattuna.

Tässäpä sitten herra Boriksesta uusia kuvia. Eka on otettu tänään ja olisikohan toinen pari päivää sitten. Kyllä se on jo muuttunut isomman näköiseksi ja ekat 68-kokoiset vaatteetkin on jo otettu käyttöön. Torstaina on neuvola jossa mitataan, mielenkiinnolla odotan...





Ja vaikka toistan itteäni niin katsokaapa taas Otsosta pikkusen vanhempana otettua kuvaa.. Minun pitää oikeesti alkaa kirjottaa kuviin että kumpi niissä on, en mie muuten itsekään tunnista. Onneksi ei ole kaksosia!



Tässä vielä yksi kuva veljeksistä :) Otsolle päiväunet maistuivat, Boris aina silloin tietää tilaisuutensa tulleen ja valvoskelee. Laitoin pojat kuvauksen ajaksi samaan sänkyyn. Otso on jättiläisvauva.


Joskus iltaisin huoman että oma paita on maidossa, pissassa ja kakassa. Silloin tuntuu että onapahan taas tullu elettyä päivä. Ei ole vaikeaa saada illalla unta. Me joka päivä aina aamupäivällä ulkoillaan, saatetaan käydä myös kerhossa tai jossain kylässä. Keskiviikkona olimme seuraamassa minun koulun hiihtokisoja. Menimme sinne koululaisten mukana bussilla ja sekös oli Otsosta jännää. Mie vielä jouduin yllärinä selostamaan kisat, mutta Otsolle oli onneksi kaitsijoita eikä välittänyt vaikka äiti häippäsikin koppiin.

Ulkonahan on nyt ihan mahtavaa. Koko piha täynnä lätäköitä, lunta ja kuraa. Ämmi osti Otsolle ihana uuden kevätpuvun, jonka kanssa voi kontata lätäköitä. Ja kumpparit saatiin lainaan.


Ulkoilujen ja kerhoilujen jälkeen Otsolla onkin aina nälkä. Se alka heti kotiovella hokea KAA. KAA. KAA. Eli ruokaa ja se pitääkin olla salamana valmista. Onneksi pakkasessa on Otsolle ruokaa reilusti ja niistä sitten lämmitetään jos ei jääkaapissa ole. Perunoita ei enää siinä vaiheessa ehdi käydä keittämään. Yksi päivä Otso haki kaapista lautasenkin ja kipusi syöttötuoliin hokien KAA. KAA. KAA.

Suurin osa ajasta menee tosi mainiosti. Mutta on niitäkin hetkiä että molemmat huutaa, onneksi aika vähän. Tai niitä että juuri kun olen saanu Otsolle ruuan lämmitettyä ja alan syöttää, Boriksellekin tulee nälkä. Ja Boris saisi parhaiten syötyä makuuasennossa rauhassa, eikä niin että mie istun ja yritän samalla syöttää Otsoa. Otso osaa periaatteessa syödä itse, mutta jos jätän sen yksin syömään ja lähden imettämään Borista, tuloksena on yleensä se että Otso on täyttänyt piimälasin ruualla tai tehnyt muita tieteellisiä kokeita eikä ruoka ole juurikaan huvennut. Mutta jos siinä vieressä istuu, syöminen sujuu hyvin.

Hauska tilanne oli myös kun käytiin yksi päivä kirjastossa. Boris heräsi nälkään ja menin vaatenaulakon kenkätelineelle istumaan ja imettämään. Olimme jo valinneet kirjat mutta emme ehtineet vielä lainata. Ne olivat minun vieressä ja kortti päällä. Otso totesi vain että TÄTI TÄTI ja lähti kiikuttamaan kirjoja ja korttia lainaustiskille. Yritin huutaa että odota, mennään kohta yhdessä, mutta sinne se hävisi enkä viitsinyt tissi paljaana vauva sylissä juosta perään. Ja niin se vain oli homman hoitanut, kun Boris oli syönyt, kirjat oli lainattu ja lainauskuitti kirjapinon päällä.

Kaikenlaista hauskaa sitä päivän aikana sattuu. Pitääpä tas joku päivä päivittää tänne kuulumisia. Loppuun vielä pari Boris-videota.

Boriksen liikehdintää


Tässä näyte Boriksen "miehekkäästä" itkusta

Kotielämää

Pääsiäisviikon maanantaina pääsimme siis kotiin. Se ol iilon päivä, huoli Boriksen sydämestä oli poissa ja ämmi & äijä tulivat viikoksi luoksemme! Otso sekosi onnesta kun porukkamme saapui. Vauva vauva äiti äiti äijä :) Ämmillä ja äijälle oli myös runsain mitoin tuliaisia meille kaikille, niistähän Otso myös innostui.

Tiistaina 30.3. Otso täytti 1v. 8kk. Minähän olen ottanut Otsosta joka kuukauden 30. päivä "kuukautiskuvan" ja tämän kuun kuvaan piti Boriksenkin päästä. Ämmi oli tuonut pojille samanlaiset vaatteet ja tässä he nyt ovat. Minun pikkuiset!


Ämmistä ja äijästä oli tosi paljon apua ja Otso nautti!!! Äijä kävi aina aamupäivisin Otson kanssa ulkona ihmettelemässä traktoreita ja rekkoja. Ämmi auttoi minua täällä sisällä. Laiteltiin yhdessä pääsiäistä. Rairuohot olin ehtinyt laittaa jo ennen sairaalakeikkaa ja kellarista haettiin muita koristeita. Tehtiin pashaa ja pullaa :)

Ulkoilemassa


Pashailemassa


Otso on kyllä nyt aivan hurmaavassa iässä. Helpottaa kummasti ja hauskuuttaa myös, kun sillä alkaa olla niin paljon sanoja. Ja ainakin omaa lastaan ymmärtää tosi hyvin. Elina-kummi kävi tässä tänään ja oli sekin ymmärtänyt :) Kuulemma kun oli hakenut Otson keskiviikkona hoidosta ja olivat päässet sisään, Otso oli alkanut heti vaatia "EIPÄÄ". Elina oli tehnyt leivän, mutta sitten Otso oli sanonut "AKKAA. PÄÄ" ja Elina oli ymmärtänyt aivan oikein, että makkaraa päälle. Sitten oli vielä komentanut "UUTOA". Eli juustoa :)

Otso pääsi myös käymään Lainion lumikylässä Ämmin & Äijän kanssa. Isi kävi pitkäperjantaina pilkillä melkein Boriksen kokoisia ahvenia narraamassa. Mie nautin pienestä suloisuudesta täällä. Se silkinpehmeistä hiuksista, nukkaisesta poskesta ja vastasyntyneen katseesta. Mie olen ihan rakastunut siihen pieneen poikaan, mutta ehkä se ei ole kovin vaarallista. Ja Otsoon! Mie en muuta ehdi kuin sylitellä ja silitellä niitä vuoronperään :)

Lainiolla Äijän sylissä


Otso on innostunut keinuhirvestään. Kyytiin pitää aina saada NANNE. Sitten keinutaan ja kovaa!


Otson onnenpäivät. Pääsiäismunia ja kakkua joka päivä, kun vieraita on käyny katsomassa vauvaa...


Annika ja Lassikin tässä piipahtelivat ja olivat yhden yönkin. Otso meni osingoille ku Annika söi välipalaa. Ja Annika otti meistä sitten kotoisan perhekuvan :)





Pojat on kyllä tosi samannäköisiä keskenään. Mutta eriäviä piirteitäkin huomaa, olen varma että kun ikää tulee lisää, muuttuvat vain enemmän erinäköisiksi. Tässä nyt joitain kuvia, saatte itse tulkita kumpi on kummassakin kuvassa.













Otson temppuja


Joitakin päiviä olen nyt ollut poikien kanssa kolmestaan niin että Miika on ollut töissä. Yllättävän hyvin on mennyt! Olen jopa käynyt kerhossa, muskarissa, kirjastossa ja Boris oli mukana myös kitaratunnilla. Aina aamupäivisin ollaan ulkoiltu. Otso niin tykkää ja seurauksena on myös se, että ruoka ja päiväunet maistuvat. Ja mukavasti rytmittyy päivä. Joskus on vaan vähän tylsää seisoskella yksin pihalla, olisi kivaa kun olisi äitiseuraa. Me ei vaan meinata päästä omalta pihalta mihinkään kun Otso löytää oman traktorin, vesilätäköt, vaatii minun tehdä lumikakkuja ja sitten kun koulun pihalle näkyvät vielä hyvin laskeutuvat lentokoneet, traktori käy tekemässä lumitöitä ja usein myös roska-auto vierailee. Mitäpä sitä muuta voi toivoa.

Arjen sujuvuuteen on kyllä ehdottomasti eniten vaikuttanut se, että paitsi vauva on melko tyytyväinen. Otso on ottanut vauvan niin hyvin. Antaa minun aivan rauhassa imettää ja hoitaa vauvaa. Monesti Otso haluaa tullla kattomaan kun vaippaa vaihdetaan. Suloinen isoveli. Ennen vauvan syntymää kun kävimme perhekerhoissa ja jos niissä pidin toisen lapsia sylissä, Otso lopetti heti leikit ja halusi sillä sekunnilla syliin. Ajattelin, että tällaista se sitten on kun on vauva, vaan eipä ollutkaan. Ja Otso on jopa nyt alkanut käydä isekseen päiväunille, ei tarvitse enää uneen asti silitellä ja myäs illalla. Illalla se monesti haluaa kyllä viimeisille hetkille jonkun viereen, mutta jää itsekseen rauhoittumaan ja höpöttelemään. Ja katsokaa miten hyvin Otso jo syö itse!



Boris on melko tyytyväinen. Yöt nukkuu tosi hyvin, illalla joskus itkeskelee. Tykkäisi olla sylissä aina kun mahdollista, mutta viihtyy omassa pahvilaatikossaankin. Olen ajatellut kokeilla kantoliinaa. Boris voisi tykätä, Otso ei sietänyt. Mutta Boris selvästi nauttii läheisyydestä.

Miika ja Otso lähtivät viikonlopuksi Kätkäsuvantoon. Mie vietän viikonloppua Boriksen kanssa. Myös Veli & Lenni ovat mummukkolassa. Aivan ihanaa kun Otsolla on täällä niin paljon serkkuja ja melko samanikäisiä. Nytkin niillä oli ollu Lennin kanssa mahdottomat iltavillikohtaukset mummulan pirtissä. Otso oli huutanut LENNIIII LENNIIII :)

Ristiäiset ovat 15.5. Ollaan teidettu saada nimi päätettyä ja sitä on kovasti arvailtu. Arvailuja otetaan vieläkin vastaan, mutta nimi pysyy vielä salassa. Kiva on vaan tietää, mitä muut ovat miettineet. Ristiäisiä seuraavana päivänä on sitten meidän 1v. hääpäivä. Juhlaa juhlan perään.

Nyt tämä äiskä menee nukkumaan. Olihan tässäkin nyt jotain yhdelle illalle. Nyt tämä taitaa olla sitten Otson ja Boriksen blogi.

Synnytysjuttuja :)

Jepjep, aika moni varmaan jo tietääkin, että meitä on nyt neljä! Pikku-Boris suvaitsi viimein syntyä 11 päivää lasketun ajan jälkeen 24.3. kello 4.20. Kerronpa tässä päivityksessä vähän synnytyksestä ja sairaala-ajasta. Teen sitten vaikka uuden postauksen pääsiäisestä ja siitä kun pääsimme kotiin.

Minulla olisi ollu tiistaille 23.3. yliaikakontrolli sairaalaan. Päätin, että lähden Rovaniemelle jo maanantaina iltapäivällä bussilla, kaverille yöksi ja odottelemaan tiistain kontrollia. Maanantaina supistukset alkoivat nipistellä kuitenkin siihen malliin, että houkuttelinkin Miikan kuskiksi ja seuraksi, en luottanu bussikuskien kätilöntaitoihin. Majoituttiin Sannalle & Petrukselle, illalla saunomalla yritettiin houkutella Borista pihalle. Jotain vaikutusta sillä ilmeisesti oli, sillä yöllä supistukset voimistuivat enkä neljään menneessä ollut saanut nukuttua. Siksi halusin lähteä sairaalaan. Kun pääsin pihalle, oksensin kaiken pihalle mitä vatsassa oli. Supistukset loppuivat siihen, mutta migreeni uhkasi tulla tilalle ja niin jatkettiin matkaa sairaalaan. Jäin sinne lääkittynä jatkamaan unia.

Tiistaina lääkäri tuli aamulla käymään ja sanoi, että supistuksille annetaan vauhtia käynnistyspillereillä. Niitä otin sitten klo 10, 14 ja 18. Supistuksia tuli, mutta ei kovin kummoisia. Nukuin, luin lehtiä ja nautin kun ruoka kannettiin eteen :) Miika shoppaili kaupungilla ja odotteli viestiä, koska pitää tulla tositoimiin. Iltapäivällä tuli suklaalähetyksen kanssa vaikka ei tositoimiin päästykään vielä.

Kahdeksalta Miika lähti Velin luo nukkumaan. Käytiin kävelemässä sairaalaan pihalla ja silloin alkoi viimein tuntua lupaavia supistuksia! Annoin Miikan kuitenkin mennä. Siitä se sitten lähti. Supistukset vaan kovenivat. Illalla hoitaja antoi rentouttavaa särkylääkettä ja unilääkkeen että saisin nukuttua. Unilääkettä en suostunut ottamaan kun olin varma että pääsen tositoimiin. En saanu nukuttua ja kävin kävelemässä,suihkussa yms.

Kello 00.20 sanoin hoitajalle että supistukset sattuvat. Täti tutki kohdunsuun tilanteen ja sanoi, että hädintuskin kahdelle sormelle auki ja kanavaa on. Käski ottamaan unilääkkeen ja nukkumaan, muuta kivunlievitystä ei kuulemma voisi vielä antaa. Mie sitten otin sen unilääkkeen ja neljä tuntia siitä Boris oli jo maailmassa, vaikka neljä tuntia aiemmin synnytys ei ollut kätilön mukaan edes käynnistynyt.

Kahden jälkeen pääsin synnystyssaliin ja soitin Miikan paikalle. Olin onnellinen kun sain ilokaasua, se auttoi Otson synnytyksessä tosi paljon. Nyt se ei auttanut ihan yhtä paljon kun nukahtelin supistusten välillä enkä ehtinyt ottamaan sitä ajoissa. Sekoilin lahjakkaasti, sillä kun nukahtelin ja heräsin, kerroin aina ääneen missä vaiheessa uni oli ollut. Niinpä kertoilin synnytyssalissa monitoreista ja lehmistä ym. ja aina lauseen sanottuani tajusin itsekin että "mie sekoilen".

Neljältä kätilä ilmoitti, että nyt kohdunsuu onkin yhtäkkiä auennut kahdeksaan senttiin, voi vaikka alkaa ponnistaa kun siltä tuntuu, puudutuksia ei ehdi laittamaan. Silloin alkoi vähän jännittää... Jännityksissäni olin sitte rimpuillut ja toinen kätilö huusi "ÄLÄ POTKI PIRJOA!" kun olin kai jotenkin potkinut toista kätilöraukkaa. He myös huusivat että "PYSY PAIKALLAAN" kun olin yrittänyt kääntyä kyljelleen. Sain kuitenkin puskettua Boriksen ulos eikä aikaa ponnistusvaiheessa mennyt kuin 7 minuuttia. Otsolla jotain yli 40 minuttia, joten ehkä puuduttamattomuus laittoi hommaan vähän vauhtia.

Kello 4.20 meille syntyi ihan Boris-poika.

Juuri maailmaan tulleena


Onnellinen äiti ja tehty työ!




Mitat




Pieni söpöläinen tunnin ikäisenä


Kun Rovaniemi alkoi heräillä keskiviikkoaamuun, meidät kärrättiin synnyttäneiden osastolle kuutoskerrokseen huoneeseen kuusi. Boris vietiin lastenhuoneeseen ruokittavaksi ja mie nukuin synnytysväsymystä pois, olihan takana jo oikeastaan kaksi unetonta yötä.

Miika tuli iltapäivällä meitä katsomaan ja kuvaamaan. Kolmen aikaan suuntasi takaisin Kittilään, Otso oli ollut kuitenkin maanantaiaamusta ilman meitä. Kittilä on täynnä ihania ihmisiä jotka Otsosta huolehtivat. Mie kännykän avulla organisoin että Otsolla oli aina hakija hoidosta, leikittäjä illaksi ja naapurin Ulla oli meillä yöt. Otso selvisi hienosti! Sai onneksi kuitenkin olla koko ajan kotona tai hoidossa eli tutuissa paikoissa, vaikka hakijat ja leikittäjät vaihtuivat. Ulla kirjoitti hienon runon, jonka nimi on "Pikkuveljeä odotellessa" Soitti minulle sairaalaan ja luki tämän, mie kuivailin kyyneleitä ja sanoin ettei tällaisia saa juuri synnyttäneille lukea :)

Pyykkäsi äiti ja siivosi isä. Mistä tää hirmuinen siivouslisä?
Autolla lähti, ei illaksi tultu. Elinan hoiviin jäi pikkuinen kultu.
Ulla on kyllä naapuri tuttu, mutta on tässä yks outokin juttu:
Ruokaa hän minulle monesti antaa, mutta nyt meille se täkkinsä kantaa.
Laitamme maate, ei hätää tässä. Mä hallitsen muutokset elämässä.
Aamulla parku on lohduton suuri, tästähän tulikin äiditön kuuri.
Kuulinko sanan "Postimies"? Surkea olo on tipoties.
Juorua koskaan mä tietenkään en, itseksein kyllä ihmettelen:
Suttuinen, hikinen Ulla tuo on, minulla olo moitteeton.
Edessä vielä on mukava ilta, ruudussa Pate, auto ja silta.
Aurinko paistaa, on mahtava keli. Otsolle syntynyt pieni on veli!

Minun suosikkikohta on tuo "mä hallitsen muutokset elämässä" :)
Ja postimies viittaa siis otson suosikkiohjelmaan Postimies Pateen. Ulla on nauhoittanut niitä digiboksille ja se on heidän oma juttunsa. Kun Ulla tulee, Otso alkaa heti laulaa "Poppia, poppia" ensin vaativalla äänellä, sitten pyytävällä ja sitten kuuluvalla :D

No mutta keskiviikkona Otso sai isukin kotiin, me jäimme Boriksen kanssa sairaalaan toiveissa kotiutua pe 26.3., minun 30-vuotispäivänä.

Tuore tuplaisä


Pienet varpaat tässä, matkalle on lähtemässä...


Puolen vuorokauden ikäinen pikkuinen


Sairaalassa meni ihan hyvin ja aloin toipua synnytyksestä meko nopeasti. Jälkisupistuksia tuli enemmän kuin Otsosta, mutta särkylääkkeillä ne menivät ohi. Lappeenrannan sairaalan osasto kerää kyllä enemmän kehuja, mutta kyllä täälläkin huolta pidettiin, vaadittiin vain aika paljon enemmän omatoimisuutta ja tietoa. Onneksi olin asialla jo toista kertaa. Ja huonekaverit auttoivat. Mie voisin kirjoittaa niille kyllä uusiksi sen ohjevihkosen jonka osastolle tullessa saa. Se oli ihan outo vihkonen, joka päättyi mm. lauseeseen "Lapsesi ei tarvitse hyppykeinuja eikä kävelytelineitä, ne vaurioittavat lapsesi fyysistä kehitystä" Mitähän tuollainenkin lause kuuluu "Tervetuloa vastasyntyneiden osastolle" -esitteeseen? Tärkeämpää olisi ollut tietää mm. ruokailuajat tai lastenhoitohuoneen käytännöt, joista ei kummastakaan ollut mainintaakaan.

Torstai vietettiin osastolla toisiimme tutustuen. Sanna-ystävä kävi meitä moikkaamassa ja sai minut taas liikuttumaan kun toi kaikenlaisia ihania lahjoja vauvalle, Otsolle ja äidille. Sannasta tuleekin Petruksensa kanssa Boriksen kummeja :)

Sitten koitti 30-vuotissynttärit! En saanu aamulla kakkua, vain rautalääkkeen ja c-vitamiinin. Mutta postia tuli! Äiti oli lähettänyt kortin ja kirjoittanut siihen, että antakaa tämä vasta perjantaiaamuna Kaisalle.

Äiti 30 v. ja Boris 2 päivää


Perjantain lääkärintarkastuksessa sitten selvisi, ettei kotiinlähtölupaa saadakaan. Boriksella kuului sydämestä pieni sivuääni ja bilirubiiniarvoja haluttiin vielä seurata. Harmitti kun Kittilässä Ulla ja Miika olivat suunnilleen jo järjestäneet miulle synttärikemut. Ja tietysti huoletti, mikä pikku-Boriksen sydämessä oli. Lääkärit kyllä vakuuttivat että sivuäänet ovat melko yleisiä ja ylleensä vaarattomia, mutta silti. Sanottiin, että sydän kuunnellaan lauantaina uudestaan ja sitten ehkä pääsee kotiin.

No, ääni kuului lauantainakin.Huonoa tuuria oli se, että oli juuri lauantai, eikä ultra olisi auki eikä sydäntutkimukseen erikoistunut lääkäri töissä vasta kuin maanantaina. Jos olisi ollut arkipäivä, olisimme päässeet tutkimuksiin samana päivänä ja kotiin. Nyt piti vain odottaa maanantaita. Soitinkin sitten Miikalle että tulkaapa Otson kanssa viikonlopuksi Rovaniemelle, äitillä on ikävä ja ikävää. Olimme alunperin ajatelleet ettei Otso tulisi sairaalaan, mutta nyt kun kotiinlähtö venyi niin poikaa alkoi jo olla ikävä.

Otso oli hieman epäluuloinen kun he tulivat sairaalaan. Näki miten sen mielessä pyöri että mitähän tässä nyt on oikein tapahtunut viime päivien aikana. Ei olisi halunnut ollenkaan tulla minun syliin, isi oli tärkeä. Ulla oli onneksi lähettänyt poikien mukana leivonnaisia ja ne saivat Otson ilmeen kirkastumaan. "KAKKUA!" Ja niin jää oli murrettu. Vieläkin kun Otso katsoo tuolta reissulta otettuja kuvia, hän toteaa "kakku".









Boris poseeraa, ikää 4 päivää






Otso suhtautui vauvaan jo ensitapaamisella hyvin esimerkillisesti. Eniten kiinnosti vauvan kärryssä olleet NANNET eli nallet sekä vauvan tutti. Otso myös näytti missä on vauvan nenä, koova ja silitti hiuksia. Otso oli niin ylpeän isoveljen näköinen kun halusi työntää vauvan kärryä pitkin sairaalan käytäviä.



Sunnuntaina lääkäri kuunteli jälleen Boriksen sydämen. Saatiin hyviä uutisia, sillä sivuääni oli vaimentunut, mutta kuului silti vielä. Vaimentuminen viittasi lääkärin mukaan kuitenkin siihen, että kyseessä on harmiton juttu, joka johtuu vain sydämen kehittymättömyydestä mutta korjaantuisi itsekseen. Jäätiin siis kuitenkin nauttimaan hotellimajoituksesta vielä maanantaihin. Sunnuntaiaamuna viereen kärrättiin uusi huonekaveri, jonka kanssa oli mukava rupatella. Pojatkin kävivät vielä moikkaamassa ennen kotimatkalle lähtemistä. Tuo kärryntyöntökuva onkin itse asiassa sunnuntailta.

Sunnuntai-iltana myös ämmi ja äijä saapuivat Rovaniemelle, kun olivat tulossa pääsiäisenviettoon Kittilään. He majoittuivat viihtyisämpään hotelliin ja tulivat maanantaina sitten tuoreinta sukulaistaan ihailemaan. Odottelimme kutsua ultraan ja viimein saatiin tietää, että kahdelta päästään. Se olikin nappiajoitus, Boris oli juuri syönyt itsensä täyteen ja nukahtanut. Niinpä hän nukkui koko tutkimuksen. Voi kuinka pieneltä vauva näyttikään tutkimuspöydällä. Lääkäri tutki monimutkaisen näköisellä laitteella ja kertoi monimutkaisella kielellä mitä siellä näkyy. Sen verran kuitenkin ymmärsin, että hyvältä näyttää. Ja loppudiagnoosi olikin, että kaikki on kunnossa! Ei tarvitse tulla edes uusintatarkatukseen. Ei muuta kuin heippa ja kohti Kittilää! Loppu hyvin, kaikki hyvin :) (Paitsi että Boriksen kotiuttamista varten varatut vaatteet olivat liian pieniä) :D