Hammashoitokutsu hampaattomalle

Posti toi tänään virallisen näköisen kirjeen Otso Jaakko Juhani Sirkiälle. Kuoresta paljastui kutsu hammashoitajalle 2,5 viikon päästä. Aika huvittavaa, sillä Otso-raukalla (?) ei ole edes vielä yhtään hammasta :D Ehkä se onkin sitä varten että äitille ja isille annetaan hampaidenhoito-ohjeita Otsoa varten. Tuskin ne olettaakaan että 7 kk ikäisestä voi vielä tehdä täydellistä hammaskarttaa arkistoihin.

Otso jatkoi ryömimistreenejä. Vähän on kyllä laiskanpuoleinen ryömijä. Ensin aina katselee kiinnostavaa kohdetta ja selvästi mietiskelee, kannattaako edes yrittää. Jos kannattaa eikä homma meinaa edetä, kannattaa vähän itkeä tirauttaa, niinkin esine siirtyy joskus lähemmäs. Mutta tekniikkaa alkaa jo olla ja jos esine on tarpeeksi kiinnostava (kuten tietokone tai sanomalehti) eikä liian kaukana, sitä kohti lähdetään määrätietoisesti. Yritin sitäkin, että samalla kun Otso ryömii esinettä kohti, vedän sitä salaa vähän kauemmaksi. Ei onnistunut. Poitsu huomasi ja protestoi äänekkäästi.



Iltapäivällä päästiin jopa vähän kylillä käymään. Käytiin kirjastossa lainaamassa mm. häävalssi-cd, kaupassa ja Sannalta suksia hakemassa.

Illalla Otso esitti taidokkaimmat ryömimisensä, ryömi yhteensä pitkälle toista metriä. Sanomalehti oli sen verran kiinnostava. Treeniä treeniä ;)

Sen jälkeen puuro maistukin. Niin on maistunut kyllä lähiaikoina joka aamu ja ilta. Otson iltapuuroannos on n. 3 dl. Aika paljon, jos miettii että mies painaa n. 10 kiloa. Jos annoksen koon suhteuttaa omaan painoon, niin matikkapääni mukaan minun pitäisi syödä puuroa yli 2,5 litraa että annos olisi suhteessa sama :D Vihannesoseet uppoaa myös hyvin, ei ainakaan mikään pieni bonapurkillinen riitä mihinkään. Mie olen tehnyt ne soseet itse joten vaikea arvioida sitä määrää jota lautaselle aina laitan, arvelisin että Otson annoksessa on yleensä n. 2,5 dl.

Vauvan nauruhohotus on hauskaa. Se syntyy yleensä ihan ihmejutuista. Tänään naurut kirvoitti se kun Otso ojenteli sormiaan kohti minun suuta ja minä nappasin niistä huulilla kiinni ja annoin sormille pusun. Kyllä jaksoi naurattaa!

Älytön touhottaja tuosta "äitin pikkuvauvelista" on tullut. Kaikki on niin kiinnostavaa ja kaikkeen pitää tarttua, kaikkea pitää maistaa. Ja se, että jos jotain ei saa mitä haluaa, se ärsyttää. Ja sekin jos joku kiva tavara otetaan pois. Onneksi jotkut tavarat jaksavat viihdyttää pitkäänkin esim. iltapuuroa syödessä kuten tänään teesihvilä.

Vieraat ovat saunassa, kohta alkaa taas pelisessio. Jesjes!