Ihan ekaksi meidän kymmenkuisen tyylinäyte siitä, kuinka biisikärpänen pärisee.
Aamulla ajeltiin Alakylään koulun kevätkirkkoon. Ihan ilman kyyneliä en selvinnyt. Otso selvisi. Kuutosten jäähyväiset sekä suvivirsi ovat aina pahoja paikkoja. Nyt ne kuutoset jotka hyvästeltiin, olivat minun omia kakkosia silloin kun aloitin työt Kittilässä. Jäin vielä vähäksi aikaa juhlan jälkeenkin sinne opekavereiden kanssa juttelemaan. Ajatus, että syksyllä jatkan taas töitä luokassani ja Otso menee hoitoon, ei ainakaan nyt tunnu pahalta. Luulen että se menee ihan hyvin. Miika pitää isäkuukauden kun koulut alkavat, joten Otso menee hoitoon vasta syyskuun puolella. Jos joskus saamme toisen lapsen, sitten voisin olla vähän pidempään kotona.
Otso tutustui äitin luokkaan
Iltapäivällä lähdin käymään vielä uudestaan Alakylässä, tällä kertaa Otso jäi iskän kanssa kotiin. Pääsin Maijaleenan kyydillä partiokaverin ylioppilasjuhliin. Ullakin oli mukana. Herkkuja oli vaikka minkämoisia ja tuttujakin paljon! Kivaa oli!
Kotiin palattua Biisikärpäseen oli pari tuntia aikaa. Alkoi jännittää kauheasti. Ajattelin että olen varmaan tosi nolon ja lihavan näköinen telkkarissa ja näytän muutenkin hölmöltä. Nolaan koko suvun. Mahaa koski ja oksetti, niin jännitti.
Otso sähelsi minkä ehti... yritti nousta koko ajan seisomaan, mutta muksahteli yhtä usein. Aina kun sain surun lohdutettua pois, kuului uusi muks.
Äiti lohduttaa
Ja taas mennään
No sitten se Biisikärpänen alkoi. Eikä se näyttänytkään niin pahalta. Alkoi vaan uudestaan harmittamaan se, etten päässyt loppuun asti. Olisin kyllä tienny niitä alkusoittojakin, mutta olin liian hidas. Aina mie tipun juuri ennen finaalia, niin kövi Suuressa Seikkailussakin. Mutta ihan tyytyväinen mie olen itteeni ja kiva päivä se oli!
Otso kannustaa äitiä
Mutta Veksi saa kulmat kurttuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti