Otso nukahti autoon, mutta suostui jatkamaan uniaan koulun pihalla vaunuissaan vielä toista tuntia. Mie sillä aikaa katsastelin, millaisia suloisia lettipäitä ja harvahampaita luokkaan ensi vuonna tulee. Tutustuttiin ja leikittiin.
Otso oli kouluympäristöstä innoissaan, erityisenä kiinnostuksenkohteena viivottimet sekä liitusysteemi.
Mie pääsen tai joudun tai saan opettaa ensi vuonna mitä luultavammin myös englantia. Sitä en olekaan vielä koskaan opettanut. Hyväksyin diilin, koska vaihtelu virkistää ja uskon selviäväni kolmosen englannista. Kaikista suurin syy oli se, että he jotka ovat ensi vuonna kolmannella eli kyseisessä enkunryhmässä, ovat minun kullannupuista kultaisimpia, aivan ihana ryhmä. Kaikki mitä tehdään on jee tai jotkut hommat on kyllä surperjee! Mie just sanoin toiselle opettajalle että pitää varmaan seuraavien vuosien aikana pätevöityä aineenopettajaksi että pääsee niitten matkassa sitten yläasteelle...
Illalla kävin kirkkovaltuuston kokouksessa, Miika oli Otson kanssa. Otso on olu taas paremmalla päällä, mutta kyllä näitäkin ilmeitä välillä näkyy:
Tahtoa pitää olla!
Otsolla on tullut tavaksi jokailtaiset iltavillikohtaukset. Naama on jo aivan punainen ja pää hiestä märkä kun pinnasängyssä pitää jumpata ennen nukahtamista. Ylös ylös ja vielä kerran ylös. Pinnasänkyä ympäri, alas ja ylös. Mutta sinne se aina sitten jossain vaiheessa hyytyy :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti