Vierailuja vierailuja...

Ei sitä blogia näköjään tuolla Lappeenrannassa ehtiny kuin kerran päivittää. Ja voi olla että muutenkin näin kesällä on vähän harvempi tahti, mutta yritetään! Nytkin jo nukkumatti kiskoo toisesta jalasta, mutta jotakin aion saada tänne naputeltua.

Maanantaina kylästeltiin. Lähdettiin heti aamupäivällä liikkeelle ja menimme tervehtämään Tanjaa & Roopea. Roope täyttää piakkoin 5 kk ja oli oikein ilmeikäs ja hymyilevä pikkumies. Menimme tosin juuri Roopen unien aikaan. mutta näimme herran hereilläkin. Tanja meni naimisiin noin-tasan vuosi ennen meitä. Fiilisteltiin vähän häitä, mutta enimmäkseen puhuttiin vauvoista :)



Roope kattoo suu auki kun Otso menee menojaan.


Tanjalta tultiin muutaman tunnin vierailun jälkeen takaisin ämmilään ja söimme. Ruuan jälkeen uudella energialla takaisin kaupungille ja shoppailemaan! Tällä kertaa ostin jopa itelle vaatteita enkä aina vain Otsolle :) Ämmi oli käyny sillä aikaa kampaajalla ja kävelimme yhtä matkaa kotiin. Löysin Otsolle vaatehuoneesta minun vanhan hupparin. Se oli just sopiva :) Tässäpä kuvat kun vajaa 1,5 v. Kaisa 29 vuotta sitten keinuu ja Otso.



Vietettiin vielä vipoa koti-iltaa ämmin seurassa, sillä hän oli lähdössä taas työreissuun. Otson jokailtaisille iltavillikohtauksille ei voi kuin nauraa, tuntuu että väsyy jo sitä energian määrää katsoessa. Huh.

Äijän kanssa pihalla


Tiistaina menimme heti aamupuuron jälkeen moikkaamaan kotikadulla asuvaa Elinaa, joka on jo 92 v.! Vaan aina niin pirteä, naurava ja positiivinen. Elinan kanssa olen ollut ystävä jo aivan pienestä lapsesta, vienyt joskus leivonnaisia ja ainakin käynyt tervehtimässä ja juttelemassa. Hääreissulla kävimme Miikan kanssa kahden, mutta nyt Otsokin oli mukana. Otso tutki Elinan kuistin joka sopukan ja kävi sylissäkin. Ekaa kertaa Otso kävi Elinan luona kuuden päivän ikäisenä, silloin joku kiukutti ja kovasti, tänään ei ollenkaan. Siinä on Elina 92v. ja Otso 10 kk.


Elinan luota kotiin, Otso unille samantien ja kärräsin nukkuvan lapsen mummin pihalle. Annoin mummille tietokoneopetusta ja juteltiin muustakin. Otso heräsi, tehtin ruokaa ja syötiin. Odessiivi oli ähän pahalla päällä, mutta se johtui varmaan siitä että sillä oli kauhean kuuma. Meillä on kotona aina tosi viileä ja Otso on varmaan tottunut siihen. On muutama paikka, joissa Otsolle tulee aina kauhean punaiset posket ja silloin alkaa yleensä myös kiukuttaa. Ja varmaan se johtuu vain kuumuudesta. Vaatteiden riisuminen onneksi vähän auttoi.

Mummilta lähdettiin melkeinpä suoraan seuraavaan kyläpaikkaan, jonne pitikin mennä bussilla. Otso nukahti sopivasti ja nukkui vielä kyläpaikan pihallakin. Menimme "vaippa-Hannalle". Minun äidillä on aina osuvia lisänimiä, joilla se tunnistaa eri Hannat toisistaan ja muutenki minun kaverit. Tämä Hanna on saanut lempinimensä siitä, että on opettanut miulle kestovaippailua. Ennen Hanna taisi olla kyllä gradu-Hanna, koska teimme myös gradun yhdessä. Hannalla on komea tyttötrio, jonka nuorin jäsen on vasta 3 kuukautta. Hannalla olikin oikea vieraspäivä, sillä myös työkaverit olivat tulleet päivällä kylään ja heitä oli siellä vieläkin. Ja kauheasti herkkuja!

Yhdellä työkavereista oli Otsoa reilun kuukauden nuorempi Milma. Niiden touhuja oli hauska katsella: Vaikka taaperot eivät leikkineet vielä millään lailla yhdessä, heillä oli kauhea tarve olla kuitenkin koko ajan samassa paikassa keskenään. Siellä ne vetivät pitkin lattioita kuin majakka ja perävaunu. Ja jos toinen jäi tutkimaan jotain, toinen pysähtyi myös ja tutki jotain muuta.



Otso autoilee


Aika mahtavaa, kun siellä oli oikea piano. Otso nousi vaikka väkisin ja varpailleen, että pääsi tyttöjen kanssa soittamaan.


Elsa-Inkeristä ei juuri näy kuin vaippa, Otso oli kovin kiinnostunut Elsan leluista.


Keskiviikoksikin oli sovittu vauvatreffit. Eikä kenen tahansa kanssa vaan Essin ja Lillin! Lilli on siis Otson the virallinen tyttöystävä, jo sairaalasta bongattu hurmuri. Hyviä puolia on paljon, pari mainitakseni:

1. Pariskunnan täytyy olla sopusuhtainen. Otso ja Lilli painoivat molemmat syntyessään 4255g joten tästä voi olettaa että he ovat aikuisenakin saman kokoisia.

2. Lillillä on oikein mukavat vanhemmat ja sehän on toki tärkeää, että tyttöystävän vanhemmat ovat mieluisat.

Näillä perusteilla olemme valintamme tehneet ja nyt oli sitten taas treffien aika :D

No, leikki leikkinä, mutta Rantalan perhettä oli kiva nähdä! Lilli oli jo melkein pä unille käymässä kun saavuimme paikalle, mutta väsymysksestä ei ollut jälkeäkään kun pääsimme sisälle.

Otso ja Lilli kiinnostuivat samasta kirjasta. Akkavalta näyttää olevan tässä(kin) suhteessa.


Hauska oli kyllä kattella taaperoiden menoa ja siinä sivussa jutella Essin kanssa. Ja melkein joka asiaan toinen saattoi kommentoida "joo meillä on ollu ihan sama juttu..." :D

Nuoripari laitettiin parvekkeelle jäähylle kun posket alkoivat punottaa siihen malliin :)


Essi ja Lilli saattoivat meidän keskustaan


Keskustassa tapasin sitten Hannan (ei vaippa-Hannan vaan Luomutiaisen äidin koodeilla). Hanna tuli meille ja oli todistamassa Otson iltavillikohtausta. Hanna katsoi jonkun aikaa Otson perään jolloin mie sain pakattua. Ehdittiin me siinä onneksi kuulumisiakin vaihtaa.

Samalla kun Hanna lähti, mummi tuli. Mummi pääsi mukaan Otson iltapuuronäytökseen. Puurot maistuvat tosin nykyään hyvin, kunhan on purkinkansia joita räveltää. Juteltiin vielä mummin kanssa keittiössä Otson jo mentyä unille.

Tänä aamuna olikin sitten jo lähtöpuuhat. Juna lähti 11.24, joten aamulla ei paljon mitään muuta ehtinyt kuin laittaa tavarat kasaan sekä ruokkia itsensä ja Otsonsa. Olimme kyllä hyvissä ajoin asemalla. Pyysin yhtä miestä ottaman meistä kuvan, kun aina päivitellään kuinka mie selviän kun on Otso, vaunut, turvakaukalo, rinkka ja kaksi kassia. Mutta hyvin, eikö muka siltä näytä?



Matka meni ihan hyvin, vaikka kyllä reissaaminen oli silloin helpompaa kun Otso oli 3 kuukautta. Nyt Otso ehti nukkua unet ennen junamatkaa. Ihan kiva, mutta junassa herra olikin sitten täynnä energiaa ja tutkittavaa oli niin paljon. Samoin hän nukkui unet juuri ennen lentomatkaa... Aha kuinka hyvin hän viihtyikään sylissä turvavöihin köytettynä... Kuvakirja kiinnosti...ehkä 4 minuttia :D Mutta hyvin me silti selvisimme eikä itkuja kyllä juurikaan tullut! Kaikki kunnia Otsolle, onhan se pitkä aika ja matka istua edes suhtkoht aloillaan, kun tietää mitä Otso tekisi jos ei olisi köytettynä.

Mutta nyt Miikan viereen! Öitä!
Jättäkäähän kommentteja niin tiiän ketkä täällä käy [en ala periä siltikään pääsymaksuja joten ihan rohkeasti vain :)]