Häämatkailua

No niin. Tervetuloa kanssamme Lofooteille kuvien kautta :)

Me starttasimme Kittilästä viikko sitten sunnuntaina täyteen pakatun Nissanin kanssa kohti naapurimaata. Ensimmäinen etappi oli Abisko, sillä Lofooteille oli ollu turhan pitkä matka kertarykäisyllä. Abisko Ruotsin ja norjan rajalla (kuiteski Ruotsissa) osoittautui kivaksi yöpaikaksi ja tällä kertaa myös edulliseksi, sillä meiltä otettiin vahingossa 1000 kruunua liian vähän maksua :D
Matkalla pysähdyttiin Kiirunassa jossa syötiin ja käytiin kaupassa. Haasteellisinta oli se, kun minulla oli kauhea vessahätä. Löysin nopeasti vessan, mutta se maksoi 5 kruunua. Meillä ei ollu yhtään ruotsin rahaa. Piti etsiä automaatti, joka sylkikin minulle kiltisti kruunuja, mutta paperisia. Niistä olisi ollu iloa vasta pöntöllä, jonne päästäkseen tarvitsi siis 5 kruunun kolikon. Äkkiä sitten kahvilasta ostamaan jotain pikkuista, jotta sain vaihtorahana sen kaivatun 5 kruunun lantin. Onneksi rakko kesti.
Aika myöhään sinne saavuttiin, mutta sen verran oli istuttu, että pienelle iltakävelylle teki mieli. Aivan hotellin läheltä löytyikin ihana putous! Yritimme ottaa itse itsestämme kuvia sen luona, mutta meksikolaiset turistit huomasivat hullut hommamme ja tarjoutuivat auttamaan. Niin saimme reissun ekan perhekuvan.




Otso tutustuu ruotsalaisiin koivuihin


Maisemat vain paranivat ajomatkalla eteenpäin mentäessä. Miika ajoi ja mie viihdytin Otsoa. Kumpikaan ei edes ehdottanut roolien vaihtoa.

Hotelliyön, ekologisk frukostin ja pakkaamisen jälkeen matka jatkui kohti Lofootteja. Sade piiskasi tuulilasiin, mutta jaksoimme toivoa että ilma paranee. Eikä se paljon huonommaksi olisi voinu enää mennäkään :) Välillä piti pitää pausseja, kun Otso yritti riuhtoa itseään irti istuimesta. Niistä autoista Otso ottikin kaiken ilon irti.


Pysähdyttiin tällä kertaa Svolvaerissa. Käytiin oikein piffiravintolassa syömässä ja ihan vähän shoppailemassa. Saatiin myös tieto, että Severi on saanu pikkuveljen! Koko edellinen päivä jänskättiin mikä Nuutin pikkuveljen nimeksi tulee. Siitä tuli Nooa Pekka Johannes. Ja viimein tuli vauvauutisetkin :)


Lofooteille ei enää nykyisin tarttee mennä lautoilla vaan on tehty siltoja meren yli ja tunneleita meren ali ja vuorien läpi. Niitä sitten ajeltiin ja pyyhkijät viuhtoivat. Heti pian Svolvaerin jälkeen oli akvaario, jossa kävimme. Siellä oli meressä eläviä kaloja, osa oli aika rumia, kuten kissakalat. Hyi. En ees laita kuvia ettette nää painajaisia. Mutta nämä hylkeet olivat somia.


Viimein pääsimme perille meidän suloiseen torppaamme. Se oli vanha kalastajamaja, nimeltään Jon. Mietimme, että ehkä se on nimetty siellä elelleen kalastajan mukaan.
Oli kyllä aivan ihana paikka ja mitkä maisemat! Laitanpa tähän muutaman kuvan sieltä.

Meidän tuvan ikkuna


Oikeanpuoleinen mökki on Jon :)


Tupa


Makuusoppi


Hyvinhän siellä tietsyti nukutti, mutta aamulla lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin. Vettä sateli, mutta Goretex kestää ja Otsolle oli myös sadesuojat rinkkaan. Tarvoimme järvelle nimeltä Ågvatnet. Syvä järvi vuorien keskellä. Heti alkumatkasta löytyi saksalaisia telttailijoita ja toki jöin niiden kanssa juttelemaan. Miika kalasti sillä aikaa. Kuljimme järven reunaa ja takaisin tulimme vähän ylempää.









Lofooteille oli tyypillistä kuivumassa olevat turskat. Valtavia määriä kalaa roikkui joka puolella. Haju oli aika kuvottava, mutta kuivattu turska kuulemma suurta herkkua. Miika osti yhden haisevan pötikän ja kyllä miekin sitä maistoin. Ehkä jotain kuivalihaan verrattavaa kummallisuutta...


Retkipäivän jälkeen suuntasimme ravintolaan, olikohan sen nimi Maren Anna. Ainakin ruoka oli tosi hyvää. Miika halusi maistaa valaan lihaa. Mie en siihen halunnut koskea, mutta sain herkullista merirautua ja tilliperunoita. Otso sai Pilttiä :D
Kädessään poitsulla uusi puhelin, jonka sai Svolvaerista ja oli hitti (ja on yhä)


Kaverini Teija oli sattumalta samaan aikaan lomalla Lofooteilla perheensä kanssa asuntoautoillen. Ruuan jälkeen menimme heitä tapaamaan hikisinä ja punaisina saappaat jalassa :D Ei ollakaan muutamaan vuoteen nähty, ja nyt sitten Lofooteilla! Hauska sattuma!


Aika väsynyt aina oli, kun punaiselle tuvalle pääsi. Vaan kivaa oli sielläkin lepäillä ja ihailla vuoria & merta ikkunasta käsin.


Seuraavan aamun suuntana oli vuori nimeltä Kolfjäll. Sinne piti mennä "perheille ja vanhuksille sopiva helppo retkeilypolku" Polun alkupää löytyikin ja luulimme olevamme oikeilla jäljillä, kunnes huomasimme olevamme väärällä huipulla. Laskeuduimme alas, mutta oikealle huipulle vievää polkua ei koskaan löytynyt. Ei reissu silti pieleen mennyt. Ei Lofooteilla voi mennä, sillä joka puolella on niin satumaisen jylhää. Vesiputouksia, lumihuippuisia vuoria, järviä ja merta. Niitä sitten ihastelimme, vähän matalammalta kuin oli tarkoitus, mutta kuitenkin.





Aamulla oli tullut puhelimeen houkutteleva tekstiviesti: "Täällä olisi kolme innokasta lapsenhoitajaa, jos haluatte mennä Miikan kanssa johonkin kahden" Viestin lähetti siis se asuntoautolla lomaileva ystäväni Teija. Ja todellakin käytimme tarjouksen hyväksi!!! Perheretken jälkeen veimme Otson hoitoon ja lähdimme Miikan kanssa "reissun häämatkaosuudelle". Ryhdyimme valloittamaan Tindstindeniä, joka näytti hurjalta, mutta mahdolliselta. Olipa vain hauskaa kivuta ilman Otsoa rinkassa. Olo oli monessakin suhteessa kevyt :)

Tästä se lähtee


Nyt ollaan jo aika korkealla




Välillä tietysti: "Mitä Otsolle kuuluu?"


Otso oli pärjännyt hoidossa hienosti. Oli saanut keltaisen muovilapionkin. Kävimme vielä Teijan ja perheen kanssa Å:ssa, joka on Lofoottien perimmäinen paikka jonne tie päättyy. Kyllä taas illalla vähän väsytti.

Illasta aurinko alkoi viimein paistaa! Istuimme Miikan kanssa kallioilla, Otso nukkui jo ja itkuhälytin päivysti. Saimme nauttia siis auringonpaisteestakin ja keskiyön auringosta :)

Koko kotimatkan olikin aurinkoinen keli. Pysähdyimme välillä ottamaan kuvia kun mikään kauhea kiire ei ollut.









Matkalla käväistiin Viikinkimuseossa


Otson lepytystauko


Matkalla nähtiin myös iso peikko, joka saa Otson näyttämään vielä pikkuvauvalta


Abiskoyön jälkeen saavuttiin Kätkäsuvantoon (nyt alkaa olla jo vähän kiire, kun kohta tulee vieraita...) Vietettiin siellä hauska juhannus seurapelien, rantasaunan, letunpaiston ja kalastuksen merkeissä. Hyttyset ovat tulleet! Tai sääskeet niinku täällä vissiin pitää sanoa mutta mie en sano ku lakka on lakka ja hyttynen on hyttynen. Ja peruna on peruna eikä pottu ja nenä on nenä eikä nokka :)

Mutta tässä vielä päivityksen lopuksi juhannuskuvia.







Kotimatkalla käytiin vielä katsomassa pikkuista poikaa, jonka perhe oli juuri muuttanut vastavalmistueeseen taloon. Samalla käynnillä sai sekä vauva- että talokuumeen. Talokuume ei ole kyllä vielä kauhean kova, vauvakuumetta ehkä vähän havaittavissa :)

Jaanan ja Ahtin suloisuus


Toivottavasti ei ole kauheasti virheitä, nyt pitää mennä käymään kaupassa ja nukuttaa Otso. Heipat!