Iloa, surua, liikettä ja lepoa.

Huihui kun on taas blogin kirjoittaminen jäänyt. Niin on kai hektistä elämä täällä etelässä. Torstai-iltana lennähdimme siis tänne Lappeenrantaan. Tarkemmin sanottuna lensimme Helsinkiin, jossa ämmi oli meitä vastassa, kun oli tulossa työreissulta Turusta. Lento oli myöhässä ja jo aikataulunkin mukaan myöhäinen, joten saimme laukut vasta pitkälti kymmenen jälkeen, varmaan lähempänä puoli yhtätoista. No, onneksi oli autokyyti kotiovelle. Kätevää...vai oliko sittenkään? Ei, matka ei sujunut ihan ongelmitta. Oli suuria ongelmia. Tankkaaminen ei ole meidän perheen naisten vahvuus. Jos joku ei vielä minun tankkausongelmasta tiedä, voi käydä lukemassa siitä täältä.

No, ämmillä oli sitten käynyt niin ennenkuin tuli hakemaan meitä, että bensamittarin valo oli syttynyt. Hän oli mennyt äkkiä ekalle asemalle jonka oli löytänyt ja saanut jo kolmannella yrittämällä auton tankin lähelle (ekalla kerralla huomasi, että tankki onkin toisella puolella, tokalla kerralla jäi liian kauas ja kolmannella osui). Äkkiä menovettä tankkiin ja menoksi. Mielestään oli tankannut 30 litraa. Vähän kyllä ihmetteli kun mittari ei juurikaan noussut, mutta tuleehan noita vikoja bensamittareihin joskus. Bensivalokin syttyi hetken päästä, vaan mitäpä tuosta kun 30litraa oli bensaa tankissa ja kuitista vielä tarkistettu, että 44 euroa rahaakin oli mennyt.

Äiti tuli sitten hakemaan meitä ja sanoi, että bensamittari sekoilee, auto on kyllä tankattu. Mie sitten istuin Otson kanssa tyytyväisenä takapenkille. Otso nukahti ja mie kaivoin eväät esiin. Hyvä juttu! Navigaattorin lempeä ääni ohjasti meidät kohti Lappeenrantaa.

Vaan sitten tuli ongelma. Olimme moottoritiellä ja auto alkoi hyytyä. Sain onneksi huudettua sämpylä suussa, että aja nyt edes tien sivuun. Siihen me päästiin, mutta ei Lappeenrantaan asti. Sinne oli vielä melkein 200 km. Vettä satoi ja pimeää oli kuin marraskuussa. Katseltiin kun muut, tankatut autot, vetelivät 120 km/h ohi. Olin heti ihan varma, että bensa on loppunut. Kaikki merkit viittasi siihen. Uskalsin myös epäillä äidin tankkauksen onnistumista, äiti ei. Äiti päätti soitttaa isälle ja tiepalveluun. Mie sanoin että meidät pelastaa nyt vain bensakanisteri, joka meidän täytyy itte käydä jostain hakemasta.

Mie lähdin sitten etsimään bensa-asemaa. Se löytyikin aika läheltä, mutta ei kanisteria. Mutta löytyi autoilija, joka lähti kuskaamaan minua seuraavalle asemalle, jonne oli jotakin 10 km. Kaikkien vaiheiden jälkeen, joita en nyt jaksa selittää, palasin autolle 5 litran bensakanisteri mukana. Kuulakärkikynän ja limsapullosuppilon avulla saatiin lirutettua tankkiin sen verran bensaa, että päästiin sille samalle asemalle jossa olin jo käynyt. Ja tankattiin sitten "vähän" lisää, vaikka äiti olikin tankannut 30 litraa. Ja siis, oikeasti äiti oli tankannut 44 MARKALLA, eli jollakin 7 eurolla. Mitä sillä nyt 5 litraa saa. Eikä edes Lappeenrantaan asti päässy Turusta. Ihme juttu.

Kaiken tämän jälkeen saavuttiin Lappeenrantaan sitten vasta kahden jälkeen. Otso nukkui onnellisena melkein koko sekoilun ajan. Onneksi.

Perjantaina ämmi ja äijä pääsivät nauttimaan Otson seurasta. Otsolla on täällä kyllä energiaa riittänyt. Vähän jo konttausasentoakin haetaan ja lähtökuopissa hytkytään. Siitä se lähtee!

Mie pääsin perjantaina teatteriin! Täällä sattui olemaan juuri nyt kulttuuritapahtuma Lasten Kalenat. Perjantai-iltana oli "Huippuhetkiä teatterissa", jossa eri ryhmät esittivät pätkiä. Ämmi jäi Otson kanssa ja mie pääsin teatteriin sekä ennen sitä vähän kaupungillekin kiertelemään. Olipa vain hauskaa!

Otso harjaa hampaita


Tämän reissun tarkoitushan oli surullinen. Rakas mammani (isän äiti), Otson isomummo sai kutsun taivaan kotiin juuri ennen häitä :( Vaikkakin hän viimeisen vuotensa vietti palvelutalossa eikä aina ihan tässä päivässä ollut, suru on ollut suuri. Nyt enää yksi isovanhemmistani on elossa. Oli kyllä hienoa, että mamma sai nähdä lapsenlapsenlapsensa ja Otsokin ehti tavata mamman monta kertaa, vaikkei varmaan isona enää mitään muistakaan. Onneksi on kuvia. Minulla sen sijaan on montakin kaunista muistoa mammasta. Kävimme mm. yhdessä Norjassa ollessani 12-vuotias. Mamma asui lähellä lapsuudenkotiani, joten usein tuli siellä vierailtua. Ja silloin kun olin ala-asteella, mamma oli joka toinen viikko iltapäivisin täällä vastassa ja välipalaa laittamassa.

Lauantaina saatoimme läheisten kesken mamman haudan lepoon. Otso osasi käyttäytyä hienosti.


Otso kotona, juhlatamineet vielä päällä.


Illalla saunottiin. Otsokin pääsi ekaa kertaa kokeilemaan vähän saunan lauteita äijän kanssa.

Sunnuntaiaamuisin on Lappeenrannan torilla kirppis! Äijä onneksi muistutti siitä, sillä unohdan sen aina. Onneksi muistutti, siellä oli vaikka mitä mahtavaa, varsinkin Otsolle. Ostin tosi hienoja vaatteita jopa 20 sentillä, osa oli euron, mutta eipä tuokaan nyt paha hinta ole! Mahtava tunnelmakin kaupan päälle.

Kirppikseltä jatkoin matkaa taas Kalenoihin. Kello 11 oli päätösjuhla, jossa kaikki 700 osallistujaa tanssivat. Itku melkein tuli kun alle kouluikäisten ryhmä esiintyi auringonsäteinä ja vilkuttivat vanhemmilleen katsomoon. Alkaskohan Otsokin harrastaa isona tanhua :D

Show sisälsi tanssin lisäksi myös akrobatiaa


Lauantainahan tuli Biisikärpäsen finaali, jossa mie en kyllä ollut mukana :( En nähnyt sitä lauantaina, mutta katsoin sen su netistä kun ämmi viihdytti taas Otsoa.
Olisin kyllä tienny niitä lauluja...mur.

Illalla tuli vieraita. Ämmi ja äijä lähtivät katsomaan pesispeliä ja Annika tuli moikkaamaan "lemppariaan". Lemppari sai myös sovitella Annikan silmälaseja.




Ja sitten tuli vielä äidin partiokaveri Siiri.


Vaan mepä olimme Otson kanssa niin tehokkaita että ehdittiin vielä peliinkin ja näimme melkein puolet pelistä. Otso ei kyllä ihan sisäistänyt, miksi välillä piti huutaa ja taputtaa.


Tänään ollaan taas kyläilty ja shoppailtu. Mutta niistä taidan kirjoittaa huomenna, kun kameran aukku on latautumassa ja kuvat kamerassa. Tulihan tässä jo tekstiä.

Otso meinaa iltaisin hajottaa ämmilän pinnasängyn. Sen verran rajua meno on. Olenkin katsonut parhaimmaksi, että Otso purkaa iltaenergiansa täällä alakerrassa ja vien sen vasta silmät lurpallaan sänkyyn. Tosin tänään hajosi sitten ämmin makuuhuoneen seinävalo, kun Otso teki tutkimuksia. Pinnasänky on kuitenkin vielä ehjä.

Aika tarkkana täällä saa olla, kun talo on kolmekerroksinen ja Otsoa kiinnostaa raput sekä ylös että alas. Ylöspäin hän osaa niitä jo vähän kiivetä, alaspäin ei ole annettu yrittää. Muutenkin on niiiiiiin paljon tutkittavaa. Tosin muksahduksia sattuu päivä päivältä vähemmän.

Iskäkin on palannut pilkkireissultaan ehjin nahoin, kaloja kontillinen. Siellä se kotona odottaa, että saa meidät torstaina seurakseen. Tai ehkä nauttii katkeamattomista yöunista. Tässä vielä lopuksi kuva viime torstaiaamulta, ennenku lähdimme tänne. Terkkuja isille!