Iskä on hienosti pärjänny Otson kanssa, mutta kotihengettären roolia se ei valitettavasti ole oikein omaksunut. Niinpä mie aloitin lauantain järjestämällä kotia asuttavaan kuntoon, pyyhkimällä pölyt, puistelemalla matot, imuroimalla, luuttuamalla lattiat, pesemällä & levittämällä 2 koneellista pyykkiä ja selvittämällä ja viikkaamalla toiset 2 koneellista pyykkejä. Ihan tehokas aloitus päivälle. Sadetta uhmaten lähdettiin tämän jälkeen Otson kanssa ulos ja käytiin samalla kaupassa ja postissa. Otson suurta huvia on työntää vaunuja niin, että ottaa kiinni jalkatelineestä. Olen huomannut että tämä systeemi on parempi kuin taaperokärry, koska yleensä innostus jossain vaiheessa loppuu ja silloin Otso on helppo nostaa rattaisiin. Kerran lähdettiin nimittäin taaperokärryn kanssa puistoon ja kun työntöinnostus loppui, oli kaksi vaihtoehtoa: joka kantaa sekä Otsoa että taaperokärryä tai laittaa Otso taaperokärryyn istumaan ja työntää sitä. Ottaen huomioon että taaperokärryn työntökorkeus on mitoitettu 1-vuotiaalle, se ei tälläiselle 181-senttiselle ole kovin ergonominen asento :)
Postista saatiin jättikokoinen paketti, jonka sisältö toi kyllä iloa ja riemua tähän sateiseen yksinhuoltajapäivään :) Otso sai vaikka minkälaisia uusia vaatteita ja äitiäkin oli muistettu lakupussilla, suklaarasialla sekä nomination -korun palalla! Ne Otson vaatteet olivat mahtavia, muumipyjama, bodyja, paitoja, housuja ja Otso-takki!
Tässä Odessiivi poseeraa uusissa vaatteissaan. Otsosta on nykyään yhä vaikeampi saada kuvia, koska se ei pysy enää paikallaan ja yleensä se myös syöksyy kohti kameraa yrittäen napata sen itselleen.
Otso on alkanut seisoa lyhyitä aikoja ilman tukea. Mutta sillä pitää olla joku tavara kädessä jota se tutkii, muuten laskeutuu heti alas. Ja eilen Otso otti vahingossa ekat askeleet ilman tukea. Tänään se ei enää toistunut, mutta valmiudet siis on :D Sillä oli avaimet kädessä joita se tutki ja mie olin vähän kauempana ja sit se tallusteli minun luo. Ja joku päivä kun se oli ollu Miikan kanssa, niin Odessiivi oli noussut itse seisomaan ilman tukea. Mutta tätä mie en ole vielä päässy todistamaan.
Ruoka maistuu...varsinkin raejuusto ja hedelmät. Raejuustolla saa yleensä ruuan kuin ruuan maistumaan. Otso haluaa syödä sitä mitä muutkin ja silloin kuin muutkin (vaikka olisi juuri syönyt, niin haluaa syödä uudestaan kun me syömme)
Suosikkileikki on piiloleikki. Kaikista hauskinta jos toinenkin osapuoli liikkuu konttaamalla, mutta leikittiin tänään niinkin että mie juoksin johonkin toiseen huoneeseen ja Otso konttasi etsimään. Sillä on vaan aika lyhyt pinna, joten jos näkee että Otso menee väärään huoneeseen niin viimeistään siin vaiheessa kannattaa alkaa antaa äänimerkkejä tai tulee hätä.
Tänään käytiin muuten Ullalla syömässä. Olipa kivaa. Ja mie tein sitten tuorejuustotätteisiä herkkusieniä illalla ja vein niitä Ullalle. Kerrostaloasumisen hyviä puolia, varsinki kun on ihania naapureita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti