Hymypoika Boris

Boris on alkanut hymyillä! Se on muutenkin niin suloinen suurine silmineen ja ihanine hiuksineen. Ja nyt se vielä välillä väläyttelee hymyjäkin. Ja välillä karjuu kuin leijona, ehkä nimeksi pitäisi kuitenki laittaa Leo kuten mummu on arvuutellut. Tai oikeastaan Boriksen itku on pientä avutonta vikinää, vaikka kyllä se sitten kiihtyy ja kasvaa aikamoiseksi metelöinniksi, jos kutsuun ei vastata.



Eilen illalla lähdettiin joskus kuuden jälkeen ulos ja Boris laitettiin vaunuihin nukkumaan. Se jo pihalla pari kertaa heräili ja pidin välillä sylissäkin, mutta sitten se innostuikin nukkumaan. Se vaan nukkui ja nukkui. Aluksi ajattelin että onpa hyvä, saan laitettua Otson unille rauhassa jne. Mutta sitten kello oli jo reippaasti yli kymmenen ja Boris vaan nukkuu, vaikka oli käyny jo kuuden aikaan "päiväunille". Oli pakko alkaa vähän herätellä ja sieltä heräsikin sitten arvattavan pirteä kaveri kun oli käynyt ensin maitotankilla. Me sitten kahdestaan valvoskeltiin vähän aikaa ja näin hurmaavia ilmeitä sain:





Vappukin oli ja meni. AAttona meillä oli täällä yksi Otson suosikkinaapureista Ullan lisäksi, nimittäin Anna käymässä. Paistoimme munkkeja ja kun lapset olivat menneet nukkumaan, pelattiin lautapelejä. Ihme kyllä molemmat nukkuivat kiltisti ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Loppuillasta kun Miika oli jo hyytynyt, innostuttiin katsomaan vielä pari jaksoa Suurta Seikkailua seitsemän vuoden takaa. Kylläpä tuli ikävä keväistä Kolia ja Otsoja! Onneksi on nyt oma Otso ja tuli tuollainenkin seikkailu koettua :) Nyt ei enää niin vain lähdettäisi kuukaudeksi seikkailemaan.

Otso täytti vappuaattona 1.v 9kk. Tässä kuvia meidän hurmaavasta vappupojasta:





Ja tässä pikkuveikka







Vappupäivänä isukki kävi pilkillä ja meillä kävi kaveri Riikka kylässä kaksospoikiensa kanssa. Otsolla oli hieman liiallista omistushalua leluihinsa eikä ollu montaa hetkeä ettei joku kolmesta pojasta olisi huutanut :) Mutta jossakin välissä me siinä saatiin teetäkin nautittua. Illalla lähdin Annan ja Boriksen kanssa käymään kirkossa kevätlaulajaisissa. Boris töräytti tilaisuuden aluksi sinapit ja sitten olikin hyvä olo kun sai vieläpä nautiskella musiikista äidin sylissä.

Kotona laulajaisten jälkeen:





Eilen olimme tosiaan koko perhe illalla pihalla. Isi vaihtoi autoon kesärenkaat ja Otso tietysti auttoi.



Tööt tööt :D



Polkupyörä on kova juttu, vaikka ajaminen on vielä vähän hankalaa. Vesilätäköt tietnekin myös. Joka päivä olen kyllä kiitellyt että Otsolla on noin hyvä kevätpuku, ei tarttee kieltää lätäköitä eikä laittaa tönkköjä kurahousuja, silti pysyy kuivana. Tänään Otso jäi kiinni johonkin mutalätäkköön, saapaskin meinasi jäädä sinne :D





Viime viikon tiistaina oli koulun pihalla turvallisuuspäivä koululaisille ja kaikenmaailman autoja paloautosta lanauskoneeseen. Otso tyytyy yleensä vaan katselemaan niitä, ei ikinä halua kyytiin vaikka kysyn. Mutta tällä kertaa halusi! Kysyin, haluatko paloauton kyytiin, ja vastaus oli Otsomainen "TOOOOO!" Oli vähän vaikeuksia saada se ratin takaa pois että päästiin kerhoon :)



Tämä oli kuvapainotteinen päivitys. Laitetaan loppuun vielä muutamia hauskoja juttuja.

Otso on orava. Se aina haluaa tutin ja pian unohtaa sen jonnekin. Ja kun seuraavan kerran tulee tutin tarve, ei ikinä löydä vanhaa. Pari tuttia oli oikein kunnolla monta päivää kadoksissa, etsin niitä lelulaatikkoa myöten. Viimein Otso löysi ne vahingossa itse, oli työntänyt liukuoven taakse...

Meillä on ollu keittiön seinällä tekemämme vesiväripiirustus. Otin sen nyt pois ja laitoin lehtikoriin. Otso löysi sen aamulla ja oli ihan kauhuissaan: "Ohhoh, ohhoh!" ja lähti raahaamaan sitä kohti keittiötä. Sitten osoitt seinää jossa se on ollut ja totesi: "TÄÄÄ!" Siellähän se oli ollut.

Otso muistaa jo tosi paljon asioita, kuten missä kerho on, ihmisten nimiä, missä tavarat ovat kotona ja mikä on kenenkin vaate tai tavara. Sitten se aina tulee minunkin tavaroiden kanssa, ojentaa ne ja sanoo "KIITTI KIITTI". Sen suosikki on tuoda kännykkää, saattaa olla että se on ollut latauksessa niin Otso on kiskonut sen irti ja tuo.

Oden suosikkisanoja ovat KIITTI ja HEIPPA! Niitä se aina hokee kaikille jotka meillä käy ja noloa on se, kun saattaa alkaa heipatella vaikka vieraat ei olisikaan vielä lähdössä.

Mutta nyt Otso heräsi, pitääpä mennä. Olipahan tässäki jotain :)