keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Kiipeilijä-Otso

Helou taas.

Meidän pieni vauva on alkanut kiipeillä. On tätä jatkunut jo jonkun aikaa, mutta nyt taidot ovat kehittyneet vaarallisen hyviksi. Otso pääsee sängyltä ja tuolilta ikkunalaudalle. Sohvalle ei vielä yllä, mutta ikkunalautakaan ei ole hyvä paikka äiskän mielestä. Suosikki kipuamispaikoista on tuoli, jonne Otso pääsee ketterästi kuin orava ja tuolista avautuu mahtava näkymä parkkipaikalle: autoja, brr brr!
Ja hauskaa on!



Otso oppi eilen TAPUTTAMAAN! Ihan yks kaks, sanoin vain että "Otso, taputa!" ja sitten se alkoi taputtaa. Ja nyt se taputtaa aina kun pyytää!

Tänään Otso alkoi nousta kerta toisensa jälkeen pystyyn ilman tukea. Hauskimman näköistä se on silloin kun Otso nousee keskellä lattiaa seisomaan ja alkaa taputtaa. Olen yrittänyt metsästää tätä videolle, mutta vielä en ole onnistunut. Luvassa on.

Yöt ovat menneet melko hyvin ja rauhallisesti, Odessiivi ei paljon heräile ja menee aika kivuttomasti nukkumaankin. Aamulla kun se herää ja jos sitä yrittää ottaa viereen, Otson viesti on selvä: Se kipuaa kojti ikkunalautaa, laittaa kelloradion päälle ja ojentaa iskälle silmälasit. Siitä se aamu lähtee.

Otso on ollut tämän viikon päiväkodissa kun perhepäivähoitaja opiskelee. Hyvin se on sielläki viihtynyt. Yksi päivä oli kuulemma leikknyt kotia kolmevuotiaiden tyttöjen kanssa. "Otso tiskasi", kertoivat hoitajat. Seurakunnan uskontohetkeen Otso oli nukahtanut hoitajan syliin. Yksi päivä oli kiskaissut kolmen tunnin päiväunet niin että oli jo pitänyt mennä herättelemään. Ja kauhean hyvä on kuulemma syömään.

Mie olin viikonlopun partiokisoissa Savukoskella. Otso oli iskän kanssa kahdestaan. Pojatkin olivat käyneet tunturiretkellä Aakenuksella ja tässä lopuksi pari kuvaa sieltä.



2 kommenttia: