Otso käy kuumana

Voihan surkeuksien surkeus. Viime päivät ovat menneet sairasta karhunpoikaa hoidellessa. Virus ja iski ja kuumeessa kärvistellään.

Lauantaina kävimme moikkaamassa aamulla isomummia ja odoteltiin että Omppu-kummi tulee kylään Artonsa kanssa. Kävimme myös pelaamassa minigolfia. Otso otti tosissaan hommansa pallonpitäjänä, oli vain hieman liiankin omistushaluinen.

Aamulla käytiin sadetta uhaten kirppiksellä. Hellepäivinä mietin, että tuli otettua ihan turhaan Otsolle niin monta haalaria ja villavaatteita mukaan, mutta jo näin pian piti todeta, ettei se turhaa ollutkaan. Löysin Otsolle eurolla tosi hienot kumisaappaat, joissa oli huopavuori! Niitä lähdin etsimäänkin, joten reissu kannatti! Löysimme myös Nuutti-kaverille Tomi Traktori -kirjan. Niitä ei enää kaupoista saakaan. Torikirppari on huippujuttu!

Kirpparireissun jälkeen päätimme lähteä mökille. Isoeno ja äijä puuhastelivat siellä uuden terassin kimpussa ja ämmi iloitsi saapumisestamme. Katseltiin kun tuli takassa lämmitti mökkiä ja välillä sateen tauottua käytiin haistelemassa ulko-ilmaa. Mutta sitten Otsolle nousi lämpö :/ Harmituksen harmitus! Nenäkin vähän vuoti ja poika oli vetämätön. Kaiken muun lisäksi Otso on aloittanut osittaisen syömälakon. Puuroa ei ole saatu suuhun enää pariin viikkoon, nyt ei enää mene vihannessoseetkaan eikä edes hedelmäsoseet (niitä voi joskus muutama lusikkallinen mennä) Ainut mikä kelpaa, on leipä ja banaani, itse pikku sormin syötynä. Yritettiin keittää porkkanoita joita voi itse syödä, omenaa, paprikaa, perunaa, parsakaalia, kesäkurpitsaa... vaan ei. Porkkanapalan otti suuhunsa, mukelsi muutaman minuutin ja sylkäisi ulos. Aika hidasta syömistä...

Nyt on alkanut myös juomalakko. Erittäin huono asia varsinkin siksi, että kuumetta oli tänään 40,1 astetta. Vesimelonia Otso suostuu onneksi syömään. Nokkamuki työnnetään heti pois, tuttipullon näkeminenkin aiheuttaa jo kiukun eikä lasista juominen vielä onnistu. Aika huono tilanne. Vaan TISSI kelpaa! Aina ja joka hetki. Pelkään vain ettei siitä tule enää oikein mitään, kun olin ehtinyt jo päiväimetyksetkin lopettaa. Otso 11,5 kuukautta on muuttunut pikkuvauvaksi. Ihana kun aina imemisen aloitettuaan ottaa sikiöasennon, laittaa jalat ristiin kuten ne olivat varmaan kohdussakin. Ja sikiöasentoinen tissimaakari täyttää pian vuoden. Vaan onhan se ihanaa, että Otso on kuitenkin vielä ihan äidin pikkuvauva :)

Hypätäänpä vähän taaksepäin. Maanantaina Otson olo oli välillä parempikin ja Otso tuli auttamaan äitiä ruuvaushommissa mökillä. Otso ojensi minulle ruuveja kun ruuvasin niitä kiinni. Otson mielestä työtahti oli liian hidas ja välillä ruuvit lentelivät pitkin terassia.


Maanantai-iltana tultiin mökiltä pois. Panadolia kahdeksan tunnein välein pyllyyn, vaan aina kuume nousi uudelleen. Yötkin muuttuivat aika levottomiksi, pienellä oli tietysti paha olla. Olin ehtinyt suunnitella kaikkea kivaa alkuviikolle, mutta ne suunnitelmat menivät uusiksi. Tiistai-aamuna käväisin kuitenkin kaupungilla postittamassa häiden kiitoskortit kun Otso nukkui päiväunia vaunuissa. Mietin että sama kai se on nukkua omalla pihalla tai viereisessä korttelissa matkalla postiin. Kaupungilla Otso jossian vaiheessa heräsi ja vaikutti taas kuumeiselta. Oli onneksi Ergo-reppu mukana ja siinä oli lapsen hyvä olla. Tapasin Hannan kaupungilla ja oli kivaa jutskailla. Illalla oli vielä tarkoitus lähteä Annikan kanssa mökille, mutta se oli pakko perua kun kuumemittari näytti karun totuuden: 39,5 astetta. Tosiystävät eivät kuitenkaan jätä pulaan ja Annika tuli meille yöksi. Seura olikin enemmän kuin kaivattua. Yhteistuumin hoidimme Odessiivia ja yritimme saada vähän nestettä sisään. Onneksi vesimeloni on keksitty. Sitä on popsittu keskellä yötäkin kun nokkamuki on nyt Otson mielestä pois muodista.

Aamulla yritin saada lääkäriaikaa kun kuume kieppui koko ajan 40 asteen tietämillä. Huomaa että on kesäloma-aika, yksityisiltäkään ei saanut enää tälle päivälle. Päätin että odotan neljään ja jos ei olo silloinkaan helpota, suunnaksi päivystys. Pakkasin kaikki valmiiksi että olimme jo puoli neljältä matkassa. Olin varautunut tuntien jonotukseen, reppu oli täynnä vaippoja, eväitä ja leluja. Vaan koko reissu olikin reilussa tunnissa ohi :D

Kiva lääkäri tutki Otsoa, mitään poikkeavaa ei löytynyt eikä kehoittanut huolestumaan. Otson mielestä vähemmän kiva hoitaja otti verikokeita, oli aika työ pitää rimpuilevaa lasta kiinni. Näytteenoton seurauksena neula osui myös minuun ja housuille tuli veritahroja. Näytteet kuitenkin saatiin. Niiden mukaan kyseessä on virusperäinen flunssa, ei siis aihetta huoleen. Natriumtasot olivat normiarvojen ulkopuolella, nestettä vaan pitäisi siis antaa... Mutta miten. Argh. Otso-kiltti JUO!

Päivystyksessä annettiin kahtakin kuumelääkettä, joten nyt poika vaikuttaa kylmäkallelta aikaisempiin päiviin verratuna. Mitään muuta ei voi kun toivoa, että kuumetta ei enää aamulla ole, kun lääkkeen teho on lakannut. Onneksi on lähes koko ajan ollut suht pirteä, jaksanut aina välillä leikkiäkin eikä ole mennyt veltoksi.
Ainiin. Tänään kun Annika oli lähtenyt pois ja päivystyksestä palattu, Minna tuli minun seuraksi. Kyllä ystävät on ihania. Toivottavasti pystyy itekin auttamaan niitä kun ne tarttee apua. Yksin olisi aika rankkaa olla pienen lapsen kanssa, joka ei edes vielä puhu. Nyt nukkumaan!