Eräänä päivänä kävi myös hasarditilanne. Olin levittämässä pyykkiä ja Aarni oli kylpyhuoneessa lattialla leikkimässä kylpyleluilla. Minun piti päästä vessaan ja pöntöllä istuessani tajusin, että Aarni on saattanut livahtaa saunaan. Ja siellähän se keikkui keskilauteella ylimmästä lauteesta kiinni pitäen. Matkalla oli uittanut molemmat hihansa löylyämpärissä. Saunaan pääsee nimittäin kätevästi oven alta, saunan ovi kun ei ole aivan lattiaan asti. Säikähdin kyllä tosi paljon, sieltä ei olisi ollut mukavaa pudota kivilattialle. Pidetään siis kylpyhuoneen ja mieluiten vielä kodinhoitohuoneenkin ovi kiinni. Mietimme Miikan kanssa, että pitäisikö pasuhuoneen ovi laittaa ihan lukkoon, sen saa ulkopuoleltakin ruuvimeisselillä, sillä Otso saa oven muuten auki. Ja myös Otson mielestä sauna on kiva paikka, vaikka sinne onkin kielletty menemästä. Ja on aika varmaa, että jos Otso kiipeeää lauteille, mitä tekee Aarni. Ei ainakaan jää sivuun seuraamaan vaan suunta on selvä.
Suurta riemua Aarni koki joskus viikko sitten, kun onnistui kiipeämään Otson sänkyyn. Se onkin nykyisin Aarnin lempipaikka ja aina kauhea naurunkäkätys kun löydän sen sieltä.
Olohuoneen tuolille ja sohvalle pääseminen vaatii ähistelyä, mutta onnistuu sekin.
Mikä parasta, useimmiten myös alastulo onnistuu ilman kuhmuja. En ole liikaa suojellut, olen aatellu että sillä tavalla se varmaan oppii tulemaan itte alas kun ei ole koko ajan auttamassa. Kunhan ei sinnesaunan ylälauteelle kiipeä. Muut paikat ovat turvallisen korkuisia tulla alas vaikka sitten vähän huonommassakin asennossa.
Sukkien repiminen jalasta on myös hauskaa. niin hauska että kikatuttaa niin maan mahottomasti kun äiti näkee mitä pikkuviikari on tehnyt.
Tosi hauskaa on myös avata eteisen liukuovikomero ja valita joku (tai kaikki) pipohanskakoreista sekä tietenkin tyhjentää sisältö lattialle.
On meillä sellanen apina muuttanut taloon että oksat pois. Ja käkätikäkäti vaan mennessään kikattelee :D
Tiikeripojat Teijalta tulleissa uusissa yöpuvuissa
Sitten olen tuskaillut kun tuntuu ettei Aarni syö oikein mitään. Nykyisin ei mene enää hedelmäsoseetkaan, lusikka on kirosana. Maito maistuu tuttipullosta mutta muuta minä en saa antaa. sillä lailla jotain ehkä menee, että Aarni saa myös itse pitää lusikasta kiinni.
No, mietin että ehkä se sitten haluaa syödä itse. Leipäähän se söisikin vaikka kuinka. Yhtenä päivänä tein sitten siskonmakkarakeittoa ja laitoin sitä Aarnillekin lautaselle, vuorasin ylävartalon ruokalapulla ja sanoin että syöppä sitten itte samaa mitä mekin. Ja se poika SÖI! Ensin eka lautasellinen, koura täyteen ruokaa, suuhun ja maiskutus. Piti antaa toinen lautasellinen. Kaikki meni. Annoin vielä vähän santsia.
Eli Aarnia ei sitten enää syötetä. Hedelmäsoseita ei osteta, hedelmät syödään paloina ITTE, ruuat ITTE ja samaa ruokaa minulle kuin teillekin kiitos. Ja jos puuron saan syödä kourilla niin voidaan neuvotella asiasta. aarni on myös todella kiinnostunut lusikan käytöstä, se osuu jo suuhun, mutta ruuat eivät aina pysy koko matkaa mukana.
Tällä viikolla ollaan puuhailtu kaikenlaista kivaa. Käöytiin Lveilläkin yksi kokonainen päivä viettämässä, siellä oli hiihtolomatuttuja. Käytiin maanantaina laskiaismäessä, tiistaina kirjaston satutunnilla ja kaikenlaista muutakin mukavaa.
Ja viikollahan on ollut aivan loistava päätös. Miika lähti lasten kanssa aamulla Kätkäsuvantoon ja tulee vasta huomenna. Minä saan olla huomiseen asti YKSIN kotona! Siis yksin! En olekaan sitä herkkua yli VUOTEEN kokenut, aina on ollut ainakin jompikumpi lapsista seurana eli Aarni. Arvatkaa vaan olenko nauttinut :) Huomenna ajattelin mennä kokeilemaan, osaanko enää lumilautailla.
Miikallakin on ollu poikien kanssa kivaa mummukkolassa. Täytyy ottaa taas joskus uusiksi. Kyllä sitä ainakin kerran vuodessa tarvitsee yhden yksinäisen vuorokauden...
Itekseen oleminen lataa kummasti akkuja, sillä tyhjenee ne äitinkin akut, kun ovat jatkuvasti käytössä! Upeeta!!! Kerro, miten meni olo ilman miesväkeä???
VastaaPoista