isäinpäivän meininkiä

Isänpäivä alkoi rauhallisissa merkeissä. Otso heräsi pinnasängyssään ensimmäisenä. Yritimmme vihjailla pojalle, että olisi jatkanut unia isän ja äidin vieressä, mutta niin vain Otso haki tyypilliseen tapaansa ikkunalaudalta meille silmälasit. Otson vaipassa kärysi lisäksi tuoreet aamuschaisset. Isänpäivän kunniaksi äiti nousi (vaihteeksi) tekemään aamutoimenpiteitä. Otso kantoi sänkyyn hienon kortin ja lahjan :)
Olimme päättäneet, että isänpäiväkakkua ei ruveta suotta tekemään. Sen sijaan leivoimme yhdessä pullaa. Otsokin kaulitsi ja taputteli oman näkemyksensä pullasta, ihan komia tuli. Pullaa ei kuitenkaan ehditty jäädä maistelemaan, sillä päätimme osallistua perhejumalanpalvelukseen, joka järjestettiin seurakuntakodilla. Ulkona odotti mitä parhain keli - lumisade!! Kaikki kyläläiset eivät ilmeisesti olleet samaa mieltä, koska Narikalla ei autojen lisäksi näkynyt kuin yksi jalankulkijaporukka - nekin perhetuttuja Kivitieltä.
Otso käyttäytyi uskomattoman hienosti koko jumalanpalveluksen ajan. Yli puoleen väliin Otso vain olla möllötti sylissä. Lopussa poika isketti takana istuneita tyttöjä ja kävi konttailemassa salissa. Konttailu oli kuitenkin erittäin hillittyä, ja Otso palasi pian vanhempiensa tykö. Otso osoitti mielenkiintoa myös virsikirjaa kohtaan. Hetken selailtuaan, Otso alkoi nuolla sormiaan, että sivut aukeaisivat paremmin - mistä lie oppinut!!
Tilaisuuden toimitti nohevasti Kittilän kesäteologi. Kanttoriakaan ei tarvittu, sillä hän hoiti mallikkaasti sekä puhumisen että soittamisen.
Lopuksi juotiin kahvit ja saatiinhan me sitä isänpäiväkakkuakin...
Illalla otettiin vielä muutamat kuvat Otson iltatouhuista.
Otsoa on pikkuhiljaa totutettu pottaan, mutta ei siitä vielä ole kovin isoa numeroa tehty. Kaisa huutelee itse asiassa juuri tällä hetkellä olkkarissa, että "se oli niin lähellä!!" Pottaan osui istumisharjoituksen tuloksena ehkä puoli desiä pissaa, joten siitä se pikku hiljaa lähtee.

T. Miikaisä