Täällä taas!

(aloitettu 4.6.)
En kyllä tajua, mihin päivät ja aika katoavat. Kotitöihin, töihin, lasten kanssa touhuamiseen ja omiin harrastuksiin menee niin paljon aikaa, että blogin päivittäminen ei tunnu mahtuvan mihinkään iltaan. Varsinkin kotitöitä on koko ajan jotakin rästissä (paitsi nyt on aika hyvä tilanne :D). Mitään muutakaan tekosyytä ei enää ole, joten vihdoinkin!

Aluksi kuvien kautta havainnollinen esimerkki, että edellisestä päivityksestä on tosiaan aikaa!
Huhtikuun alussa kävimme joella pilkillä... siis edellisen päivityksen jälkeen...

 

ja viime viikolla samassa paikassa uimassa :D  Sama silta näkyy.

 Lapinhan on vallannut hurja helleaalto, ensin sitä ei meinannut edes käsittää, kun oli juuri saanut talvivaatteet pois, niin pystyikin olemaan jo shortseissa! Hurjaa! Tänään on sitten taas ollut viileä päivä ja se tuli ihan tarpeeseen. Mie en ole helleihmisiä :/ Mutta tulipa koettua Kittilän uimarantakin, siellä on harvoin tullut käytyä. Kiva paikka, mutta uintireissun jälkeen hiekkaa löytyy joka paikasta sänkyä myöten, vaikka miten yrittäisi peseytyä.

Aarni ei ollut ensin ollenkaan innostunut uimaranta-ajatuksesta. Hän tykkää kyllä olla kylpylässä ja kahlailla lastenaltaassa, laskee liukumäkeäkin aikuisen kanssa ja lasten mäkeä yksin, mutta muualla on tiukasti tarrautuneena syliin. Vaikka olisi mitä kellukkeita ja yrittää saada pojan vähän uimaan ilman apua, Aarni menee ihan paniikkiin. Nyt hän ilmoitti jäävnäsä yksin kotiin eikä aio uida. Tottakai Aarni lähti meidän mukaan ja otimme hänelle hiekkaleluja. Lopuksi ei olisi halunnut pois ollenkaan ja totesi, kuten toteaa melkein joka kerta mistä tahansa lähtiessämme: "Mimmon tuvvaa uuestaanki tänne?" "Tuvvaa aamuvva tänne uuestaan"

Otso-vesipeto sen sijaan pärski innoissaan kelluttavassa uimapuvussaan ja välillä teki hurjia hiekkakanavakaivauksia, kun löytyi kavereitakin rannalta.

Loma on alkanut! Lapset eivät vaan oikein tajua eroa sanojen loma ja lomareissu välillä. Kun puhutaan, että nyt alkoi loma, niin he ovat jo pakkaamassa kasseja ja hyppäämässä autoon. Me olemme vielä reilun viikon Kittilässä, sillä Miika on tällähetkellä unelmiensa matkalla Islannissa, työtä, huvia ja kavereita yhdistettynä. Tänään hän on lentänyt sinne, eilen lähti kotoa. Me kävimme eilen Ranualla eläinpuistoretkellä
Täytyy vain todeta, että eläinpuistot eivät taida olla meidän lasten juttu. Viime kesänä kävimme Ähtärissä ja sielläkin suurimmat riemunkiljahdukset tulivat matkan varrelta löytyneistä keinuista ja jäätelökioskista. Toisaalta ymmärrän, ei lasta kiinnosta häkin nurkassa nukkuva kettu tai lapsen silmin koiralta näyttävä susi, joka on niin kaukana, että sitä tuskin erottaa, eikä pääse silittämään. Jääkarhunpentu oli suloinen, se leikki vesialtaassa pallon kanssa ja sitä oli hauska seurata. Satuimme myös paikalle, kun ilvekset ja ahmat ruokittiin, sekin jäi mieleen. Mutta ehkä pojat olisivat nauttineet enemmän, jos olisimme jääneet koko päiväksi leikkipuistoon, joka oli eläinpuiston portilla ja käyneet katsomassa kotieläimet, jonne emme ehtineet nyt ollenkaan. Olin suunnitellut kesälle Korkeasaaren vierailua, mutta pitänee vielä harkita...Ehkö Suomenlinna olisi parempi.

Lähdössä meidät kuvattiin jääkarhun kanssa.  Otso varmisti monta kertaa, että eihän se ole oikea eikä syö meitä. Aarni ilmoitti näyttävänsä karttaa jääkarhule ja niin tekikin. Toisessa kuvassa Otso on kyykistyneenä joutsenen viereen. Se olikin aika vihainen joutsen, jos meni lähellekään, se kurotti kaulansa ja nokkaisi. Ei ole varmaan yksi eikä kaksi lasta, keitä se on nokkaissut ja pääsi yllättämään yhden meidänkin seurueesta.

 

Tässä sai kokeilla, miltä näyttää oikeankokoisen jääkarhun rinnalla. Onhan sillä kokoa, aitauksissaan eivät näyttäneet noin isoilta. Ja sitten Aarnin päivän kohokohta... Toinen kohokohta oli se, kun uskalsi puistossa kiivetä aika korkealle verkkoa pitkin ja laskea putkiliukumäkeä alas, vaikka jännittikin. Leikkipuistot ovat niin meidän lasten suosikkipaikkoja, ja ilmaisia! Ei taritse miettiä, mitä kuuluisi heidän kesälomansa unelmapäivään. Leikkipuistoja Lappeenrannassa riittääkin, niihin siis retkiä joka päivä :)

Pojat ovat taas kasvaneet, Aarni varsinkin fyysisestikin, mutta molemmat ovat jo paljon omatoimisempia kuin vaikka puoli vuotta sitten. Tämä ei tietenkään ole mikään ihme, niinhän sen pitää ollakin. Mutta moni asia on helpottunut, kun heidät voi jättää esim. keskenään kylpemään, kuunnellen toisella korvalla ja välillä käydä tarkastamassa miten sujuu. Ja se, mikä myös helpottaa, on leikkien sujuminen. Aarni on alkanut puhua ainakin Otsolle ymmärrettävää kieltä ja se on auttanut leikkien syntymistä. Välillä on riitoja enemmän, mutta siihen auttaa yleensä ulkoilu. Pojilla on tosi ihania roolileikkejä. Yritin laittaa merirosvoleikkivideon, mutta ehkä se oli liian iso kun ei onnistunut. Siinä molemmilla oli roolit ja saivat ohjata leikin kulkua. Tänän Otso halusi olla karhu ja Aarni oli Batman-poliisi, joka ulkoilutti sitä. Välillä karhu laitettiin takkaan kiinni odottamaan, kun omistaja kävi jossain. Aika helposti pojat innostuvat riehumaankin ja mie kestän sitä tosi huonosti. Välillä pitää käydä ittensä kanssa taistelua, että mitä kieltää, kun kuuluu naurunkikatus ja on hauskaa, mutta sitten taas tietää, että pian sattuu jotain ja omasta mielestä on meno liian villiä. Yleensä kiellän aika varhaisessa vaiheessa (ilonpilaaja).  

 Nythän on mahtavaa olla ulkona. Pyöräily on suosikkihommaa, mutta muitakin kulkuvälineitä on piha pullollaan kuten potkupyöriä, skeittilauta, potkulauta ja muovimopo. Otso sai uuden, vähän isomman pyörän ja Aarnille laitettiin Otson vanhaan pyörään apupyörät. Niillä hän huristelee kovaa kyytiä. Olen muutaman kerran yrittänyt irrottaa apupyöriä, välillä vain toisen, mutta Aarni ei innostu kokeilemaan ilman niitä. Kerran hän ajoi jo katutoppien välin, selvästi taitoja olisi, mutta hän ei vain halua. Aina kun tasapaino meinaa mennä, Aarni nostaa jalat ylös polkimilta ja silloin tietenkin kaatuu. Pitäisi vain tasapainotella ja lisätä vauhtia. En ole viitsinyt pakottaa. Välillä Aarni sanoo, että sitten kun Otso täyttää viisi vuotta, häneltä otetaan apupyörät pois. Ne on onneksi tosi helppo ottaa ja laittaa takaisin.

Toukokuussa kävimme Rovaniemellä retkellä. Siellä oli teatterissa KUNINGAS EI! Tätä Aarni onkin siitä asti hokenut ja laulanut :) "Otatko uutoa? EI! Otatko ämpyvää? EI! Oen kuningat, tuui kuningat, kuningat EI! Menetkö nukkumaan? EI!"Se oli aikuisillekin ihan hauska ja ajatuksia herättävä esitys. Omalla käyttäytymisellä ja mallillaan vanhemmat kuninkaille esimerkin antavat ja heidät kasvattavat. urha on sitten lapsia huonosta käytöksestä syyttää.

Teatteriretkelle lähdössä, miun mussukat.

Jäimmekin esityksen jälkeen Rovaniemelle ja menimme kyläilemään Aarnin kummeille. Siellä olivat tietenkin myös Nuutti ja Nooa, pojilla meni leikit hyvin yhteen. Jäi mieleen, kun Nooa  esitteli Otsolle akvaariota.
N: Täällä on ollut pusukana (=pusukala)
O: PusuKANA?
N::Se joutui vanhaintotiin
O: Ai pusukana joutui vanhainkotiin?
N: Joo ja se kuoni.
Nooa sanoo L-kirjaimen jonain muuna ja se synnytti hauskoja tilanteita, kun Otso ei ollut tottunut siihen :D

Aarnilla oli onnenpäivä, kun pääsi hoitamaan koiraa, Siiriä. Hän sai pitää talutushihnasta kiinni, pyytää tekemään temppuja ja antaa ruokakupin. Aarnin koirainnostus jatkuu yhä. Aarni on myös ihanan tohkeissaan kaikista vastuutehtävistä, joita hänelle antaa ja joista sitten suoriutuu. Hänellä on myös hauska tapa "niiskauttaa" nenää, aina kun kertoo jotain, josta on erityisen ylpeä :)
  

 Syy siihen, että jäimme Rovaniemelle oli se, että sunnuntaina poikien uusin serkku sai nimen. Veikkasin, että nimeksi tulee Eeli tai Olli, koska muut perhennjäsenet ovat Veli, Elli, Lumi, Lenni, Helmi ja minusta se olisi sointunut hyvin. Mutta vanhemmat olivat keksineet toisen kauniin nimen, Ilmari. Näin ilmarin vasta ekaa kertaa, oli tositosi söpö ja meijänki söpöt jaksoivat olla kastetilaisuuden hiljaa. Ilmari "vähän" protestoi päänkastelun jälkeen...

Kysyin Otsolta seuraavana päivänä, minkä nimen serkku sai. Otso vastasi: Tuomari.
Melkein :) Mutta nyt muistaa jo nimen oikein. Ja siinäpä se söpöläinen on!

Yksi syy, miksi blogin pävittäminenkin on jäänyt, on se, että kaiken muun lisäksi olen edelleen innostunut ompelusta. en ymmärrä miten tässä näin pääsi käymään, siis mie, joka tuuletin seiskaluokan päätteeksi, ettei enää ikinä kässää! Ja jonka tekemän käsityökansio yliopistoajoilta on myös aika surkuhupaisaa selattavaa... En mie vieläkään taitava ole, mutta innokas. Suurin osa ajasta menee poikien housujen polvien paikkaamiseen, en ymmärrä miten ne onnistuvat saamaan ne kaikki puhki! Ja minähän en niitä pois heitä vaain paikkaan! Uudistuotannossa valmistui viimeeksi pari kesäyöpukua Otsolle. Hän valitsi itse kankaat, myrkkysieniä ja lohikäärmelaiva omin sanoin.

Otso ja Aarni ovat ihania luonnonlapsia varsinkin sanomsisillaan. Samaten arvostan sitä, etteivät vierasta, vaan suhtautuvat rennosti kaikkiin. Nytkin kävimme ylioppilasjuhlissa eräällä oppilaallani. Heti oivat tietenkin valmiita lähtemään, kun kuulivat sanan JUHLAT ja kun saavuimme sinne, heti ovesta sisään päästyään kysyivät: Missä on lastenhuone? Lastenhuonetta ei ollut, joten sitten "Onko teillä mitään leluja?" Lelujakaan ei ollut, joten "Missä on herkkuja?" Niitä löytyi ja syötiin.
Aarni istui sylissäni ja vieressä istui vanhempi mummeli. Aarni halusi ilmeisesti kysyä mummon ikää, otti tähän katsekontaktin ja kysyi: "Vanha olet?" Mummo ei tajunnut sitä kymykseksi, mutta naurahti ja totesi mummomaisen rauhallisesti että niin olen, vanha olen. Sitten Aarni kertoi: "Miun mummo on kuovvu!" Tarkensin, että oikeastaan se on minun mummo, Aarnin mummot elävät vielä.
Mutta ihanaa, miten Aarnikin uskaltautuu virittelemään keskustelua vieraidenkin kanssa, vaikka kieli onkin vielä vähän puutteellista. Aarnilla on kyllä jo iso sanavarasto, mutta R, S ja L puuttuvat. Ne korvautuvat milloin minäki. Aarnin suosikkikysymys on "Mimmon mie taan... Mimmon mennää... tai Mimmon meie tuee amppa?" Eli milloin meille tulee tramppa. Sitä ei ole kuitenkaan tulossa, ainakaan vielä tänä kesänä luulisin. Tänään herra puhelias kertoi koululla, että meillä on mennyt pönttö tukkoon...

Otsolla riittää myös osuvia kommentteja. Yhtenä päivänä oli ollut Ullan luona yökylässä. Ullalla oli seuraavana päivänä sama mekko kuin edellisenä, niin Otso oli kysynyt: "Onks siulla aina tuo sama mekko päällä, onks siulla se päällä talvellakin?" Ulla oli mennyt ihan hämilleen tästä neljävuotiaan pojan kommentista... Sitten Ullalla oli ollut crocsit, joissa oli kivikoristeita, niin Otso oli nimennyt ne timanttitöppösiksi.

Tässä on seuraavana Aarnin 3-vuotiskuvat, parin kuukauden takaa siis.... Synttärikuviakaan ei taida olla vielä blogissa, mutta ne nyt jäävät laittamatta kokonaan.
3-vuotisneuvolassa todettiin, että jätkänpätkä on yli metrin. Ennen neuvolaa tehtiin sellainen puhetesti, Aarnin ylitti juuri vaaditun tason :) Värejä pitää harjoitela ja oikeaa ääntämstä. Sanavarasto todettiin siinäkin hyväksi. Jos Aarnilla tulisi kaikki kirjaimet, puhe olisi jo tosi hyvää. Nyt kirjaimia puuttuu sen verran paljon, että vieraiden voi olla hankala saada selvää.

Neuvola muuten menei jokseenkin kohtuullisesti. Ensimmäisenä oli liikkumistehtäviä ja niissä Aarni meinasi heittää pyyhkeen kehään, kun tietä itsekin että jotkut niistä ovat vaikeita (esim. yhdellä jalalla hyppimistä ei vielä osaa) Aarni ei olisi sitten suostunut tekemän mitään, ei hyppimään edes tasajalkaa, lysähti vain keskelle lattiaa ekan hypyn jälkeen. "Älykkyystehtävät" menivät paremmin.
Aarni on nyt kevään ajan käynyt tanhussa, se on ollut Aarnille tärkeä oma harrastus kun Otsolla on Tarzan-kerho ja sattuvat olemaan vielä samana päivänä. Tanhu on tehnyt Aarnille hyvää, siellä on harjoiteltu esim. eri tavoilla liikkumista. Ryhmä esiintyi myös kansalaisopiston kevätjuhlassa <3 p="">