Flunssaa ja arkea

Ankeahkosta otsikosta huolimatta elämämme on ollut mukavaa ja vaihtelevaa. Vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut ja valitettavan usein vapaa-aikaa tulee otettua illasta... ja nukkumaanmeno on vähän viivästynyt. Nyt huomaa, kuinka pimeys hiipii koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Aamulla alkaa olla jo vähän hämärää ja illalla kahdeksan jälkeen myös. Arki on kuitenkin alkanut rullata tosi hyvin, vaikka illat perheen kanssa tuntuvatkin lyhyiltä ja viikot hurahtavat ohi hetkessä.

Mie tein meille jääkapin oveen tällaisen kalenterin, kun tuntuu ettei Viivi & Wagner seinäkalenteri enää riitä ja tykkään suunnitella ruokalistat viikoksi eteenpäin. Ei tarvitse käydä kaupassakaan kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Tähän taulukkoon aina täytetään viikon ohjelmat, vitamiinien annot ja ruokalista.



Syyskuun alussa meni muutama arki-ilta omaa mokailua selvitellessä. Ei sen pahempaa, kuin että tilasin 500 kesäkuvaa vahingossa kahteen kertaan. Tilasin ne ensin ekasta paikasta ja kun niitä ei alkanut sovittuun päivään mennessä kuulua eikä vielä viikko sen jälkeenkään, ajattelin että kuvatilaus on epäonnistunut ja tilasin samat kuvat uudestaan. Seuraavana päivänä ne ensimmäiset 500 kuvaa olivat postilaatikossa ja kolmen päivän päästä siitä toiset. Minulla oli siis kesäkuvia yli oman tarpeen ja siksi aloinkin ilahduttaa tuttuja ja sukulaisia lastemme kuvilla. Perustin omaan huoneeseen lajittelupisteen. Osa kuvista odottaa vielä lähetystä, mutta moni on oikein erikseen kiittänyt kuvista joita on saanut :) Ei siis paha moka ollenkaan, ja eilen sain vielä sähköpostin ensimmäiseltä kuvafirmalta, ettei minun tarvitse eedes nmaksaa tilausta, kun mokasivat toimituksen kanssa. Niillä oli itse asiassa vieläkin näkynyt siellä, ettei minun kuvatilausta ole toimitettu ja sähköposti käsitteli sitä, olenko saanut kuvani vai en. Siinäpä olisi ollut, kun olisivat tulleet vielä kolmanteen kertaan...


Tämä kuva on syyskuun puolesta välistä järjestöiltapäivästä, jossa Kittilän järjestöt esittäytyivät ja olivat järjestäneet ohjelmaa. Pojat ongella.


Pikkupikku-Aarnikin on nyt jo 1,5 vuotta. Juhlittiin ihan pikkuruisesti vähän ennakkoon, kakulla kävivät naapurin Valtteri äitinsä kanssa sekä Kaisa-kummi.


Aarni Kaisa-kummin lääkärivastaanotolla


Mutta joku ihme paha karma 1,5 vuotissynttäreissä on... jos kolmas lapsi joskus tulee, hänelle ei taidetan näitä bileita järjestää. Niiden jälkeen sankari aina sairastuu ja tauti tulee kuin tyhjästä.

Tässä Otso täytti 1,5 vuotta ja ihan oikein muistin. Juhlien jälkeen mittasin illalla häneltä 40 asteen kuumeen. Sama toistui nytkin. Yöllä Aarni alkoi itkeä ja kun hain hänet viereen, tunsin, että poika oli ihan tulikuuma. Mittari pyllyyn ja tottahan tuo havaintoni oli: 39,9 astetta :(

Perjantaita tuli siis kotipäivä.



Äiti on ollut nyt viime viikonloppuina vähän vapalla. Syyskuun loppupuolella laajensin maailmankuvaani Inarin suuntaan. Siellä oli Lapin partiolaisten syysmestaruuskisat. Partiotaitokisat ovat intohimoni :D Joukkueellakaan ei niin väliä, kunhan pääsee kisaamaan. Tällä kertaa saimme koottua sekalaisen seurakunnan Kemi-Pello-Kittilä -yhdistelmällä ja koska sukupuoliakin oli sekaisin, jouduimme miesten sarjaan. Ja olihan se ihanaa!!! Aivan mahtavat kisat sekä järjestelyjen, maisemien että tuloksen suhteen :) Me voitimme!

Matkan varrella oli ihania koskia ja tunturimaisemia.




Kotona isä piti sairastupaa pystyssä. Lauantaina Aarni alkoi toipua, mutta Otsolle nousi kuume. Hyvin olivat kuitenkin pärjänneet. Otso oli vaan vähän surkeana valitellut "Mie olen kipeä. Mie olen kauhean kipeä. Miksi pitää olla kipeä?"


Aarni 24.9. = 1,5 vuotta!



Tuon Otson 1,5v. synttärilinkin takaa löytyy muuten yksi hauska videokin, jossa Otso lukee kirjaa. Odessiivi osasi Aarnin ikäisenä tosi paljon enemmän sanoja. Aarnin sanavarastoon kuuluu yksi sana: TUO. Tuttuuu tulee myös jotenkin ymmärrettävästi (tutti) ja kiitos on edelleen KAK! Siinäpä ne. Mutta kuullunymmärtäminen ja jopa TOTTELEMINEN sujuvat paremmin. Aarnilla on torstaina 1,5v. neuvola, saapa nähdä mitä siellä sanotaan.

Eikä riittänyt äidille yksi vapaa viikonloppu, loma-anomus tuli seuraavallekin. Kittilässä oli nimittäin tarjolla harvinaista HERKKUA, teatteria. Katselin tarjontaa ja haaveilin mihin haluaisin mennä. Toiveet kuultuaan Miika totesi, että taijamme lähteä poikien kanssa Kätkäsuvantoon. Kaikilla olin mukava viikonloppu. Pojat tulivat tarinoiden ja perunoiden kera tyytyväisinä kotiin, Miika oli saanut tehtyä poroaitaa ym. "orjatöitä" mummukkolassa ja mie olin saanut tyydytettyä kulttuurikiintiön loppuvuodeksi.

Otso vietti kuukautispäiväänsä siis mummun luona, tässä 30.9., Otso 3v. 2kk.


Aarnin palloleikit


Sunnuntaina olisi ollut teatteriesityksiä myös lapsille, muta emme ehtineet niihin. Kulttuurista vaikuttuneena ja inspiroituneena kaivoin esille käsinukkepussin ja esitin Miikalle & lapsille improvisaationa käsinukeilla opettavaisen sadun. Sen jälkeen pojatkin halusivat titenkin esittää, Aarnikin oli tietenkin heti juonessa mukana ja yritti kurotella, että nukke ylsi reunan yli.




Aarnin tanssi


Nyt pitää joutua nukkumaan, tässä vielä jotain muistista tulleita juttuja

- Otso puhuu jo tosi selkeästi, alkaa olla myös hauskoja sanontoja Esimerkiksi kun tänään siivosimme leluja lastenhuoneesta, Otso totesi: Huh tämä on hikistä hommaa!

-Aarni osaa jo kävellä vauhdikkaasti, vaikka askelista näkee vielä sen, että taito on melko uusi. On hupaisan näköistä kun hän töpöttää menemään kauheaa vauhtia, mutta jalat melkein tönkkösuorina.

- Aarni on innostunut pukemisesta ja riisumisesta. Monesti yrittää söhertää saappaita jalkaa ja haluaisi lähteä ulos. Myös kun tulemme sisälle, yrittää kauheasti saada vaatteita itse pois, vaikka pinna on tosin aika lyhyt...


Loppuun vielä kuva Miikan aherruksesta, olemme saaneet tuollaisen hienon liuskekivi polun autoilta ovelle:



Hyvää yötä :)

P.S. Päivitys 5.10. Korjailin pahimpia kirjoitusvirheitä ;) ja lisäsin kuva teerttämästäni taulusta :)