Ensimmäinen etappimme oli siis Keimiötunturi, jossa on muutama kerta tullut käytyä. Ekan kerran kävin siellä Miikan kanssa melkolailla suhteen alkuaikoina. Sittemmin olen juoksuttanut sinne myös pari tänne eksynyttä kaveria ja kerran kävimme myös hiihtäen sillä suunnalla (ei tosin huipulla).
Lähtötunnelmissa Tunturikeimiön majalla

Kohti huippua!

Ensimmäinen evästauko :)


Ruskan värit eivät hehkuneet ihan niin hehkeinä kuin odotimme, mutta kaunista ja ainakin rauhallista oli! Kolme ihmistä ja koira tulovat yhteensä tämän valloituksen aikana vastaan. Säätiedotuskin oli luvannut vähän aurinkoisempaa, mutta emme siitäkään lannistuneet vaan nautimme raikkaasta syysilmasta.
Aarni matkustaa ja yrittää nukkua, mutta ei malta.

Maisemia matkalta

Aarnille maistuivat variksenmarjat



Huipulla!



Alaspäin mennessä lapset malttoivat ummistaa silmänsä


Sitten jatkettiin matkaa autolla yöpaikkaamme Punaisenhiekan autiotuvalle. Se oli tosi kauniilla paikalla eikä pitkän matkan pääsä autolta, joten saimme tavaramäärämme raahattua sinne melko vaivattomasti (ja minähän olen tässä asiantuntija, sillä Miika kantoi kaiken... paitsi Aarnin :D). Otso jaksoi kävellä kämpälle itse ja "tikapuut" eli pitkospuut olivat hänestä hauskat!
Rannalla teimme ruokaa ja lettuja.



Aarnille oli tainnut maistua joku muukin...

Lapinmies joikaa nuotiolla

Siinäpä se ilta mukavasti menikin, jonkun verran kävi muitakin, mutta muut eivät olleet jäämässä yöksi. Kämppä lämpeni todella nopeasti, melkein liiankin lämpimäksi.
Illalla pojat esittivät hurjan tanssin laverilla (iltavillikohtaus)

Otso katselee lainatiluksiaan kämpän kuistilta.

Nukkumaanmenosta ei aluksi meinanut tulla mitään, mutta kyllä retkeläiset sitten viimein sammuivat. Otsolla kesti vähän kauemmmin ja hän myös heräsi yöllä valittaen jalkakipua. Olikohan jtenkin puutunut kun siinä puulaverilla makoilimme pelkillä makuualustoilla. Mutta loppuyö meni hyvin ja tarpeeksi lämpimässä myös.
Maisema mökin ikkunasta

Minä se tykkään kämppäkirjoja lukea ja niihin runoilla

Poikaset aamupalalla

Aamutunnelmia "Suomen kauneimmalta hiekkalaatikolta". Tänne tullaan toistekin!



Sitten taas autolla pieni pyrähdys, matkalla kylästely entisen työkaverin luona ja Särkitunturin juurelle. Se oli ainakin autoista päätellen monen muunkin sunnuntairetken kohteena.
Yritimme saada lapsia, varsinkin Otsoa kävelemään vähän itsekin, kun polku oli helppokulkuinen, mutta tiukkaa teki...

Särkitunturille oli saapunut vähän muitakin...


Ruskan värejä Särkitunturilta

Nyt pitää lopettaa ja päästä ULOS lasten kanssa! Ihana viikonloppu! Kotikin siivottu ja ilma on loistava. Heippa tas ja seuraavaan kertaan!
Reipasta retkeilyä ja hienoja otoksia, auttavat vähän minunkin ruskan kaipuussa. Otsosta ja Aarnista taidankin saada hyvää patikointiseuraa eläkevuosien iloksi! Huom! Maiju ja Erja, lähden minä teidänkin kanssa :)
VastaaPoistaIhanaa! Miekii tahon, ku siel ei taia olla hirvikärpäsiä?
VastaaPoista