Ruskaretkeilyä

Viime viikonloppuna pakkasimme kimpsumme & kampsumme ja suuntasimme kohti tuntureita. Pääsimme ennen puoltapäivää liikkeelle. Sitä ehti käydä jo vieraitakin, minun sijaisena ollut Ulla, joka tuli juoksemaan ruskamaratonia. Pääsimme autolla juoksijoiden edestä pois, sillä lähtö oli vasta kello 12, eikä tarvinnut siis maratoonareita väistellä. Alkumatka meni tietenkintuttuun tapaan panikoidessa, mitä on unohtunut ottaa mukaan. Leviin mennessä olimme muistaneet vesikanisterin puuttumiset ja syntisuurisurkia kävimme ostamassa pullovettä kaupasta. Tai oikeastaan tonkkavettä ja siloitimme omaatuntoamme sillä, että mietimme tonkalle olevan käyttöä myös jatkossa. Illalla huomasimme ruokailuvälineiden jääneen kotiin,mutta kämpältä kaivoimme jotain tarkoitukseen soveltuvaa. Muu taisikin olla mukana :)

Ensimmäinen etappimme oli siis Keimiötunturi, jossa on muutama kerta tullut käytyä. Ekan kerran kävin siellä Miikan kanssa melkolailla suhteen alkuaikoina. Sittemmin olen juoksuttanut sinne myös pari tänne eksynyttä kaveria ja kerran kävimme myös hiihtäen sillä suunnalla (ei tosin huipulla).

Lähtötunnelmissa Tunturikeimiön majalla


Kohti huippua!


Ensimmäinen evästauko :)




Ruskan värit eivät hehkuneet ihan niin hehkeinä kuin odotimme, mutta kaunista ja ainakin rauhallista oli! Kolme ihmistä ja koira tulovat yhteensä tämän valloituksen aikana vastaan. Säätiedotuskin oli luvannut vähän aurinkoisempaa, mutta emme siitäkään lannistuneet vaan nautimme raikkaasta syysilmasta.

Aarni matkustaa ja yrittää nukkua, mutta ei malta.


Maisemia matkalta


Aarnille maistuivat variksenmarjat






Huipulla!






Alaspäin mennessä lapset malttoivat ummistaa silmänsä




Sitten jatkettiin matkaa autolla yöpaikkaamme Punaisenhiekan autiotuvalle. Se oli tosi kauniilla paikalla eikä pitkän matkan pääsä autolta, joten saimme tavaramäärämme raahattua sinne melko vaivattomasti (ja minähän olen tässä asiantuntija, sillä Miika kantoi kaiken... paitsi Aarnin :D). Otso jaksoi kävellä kämpälle itse ja "tikapuut" eli pitkospuut olivat hänestä hauskat!

Rannalla teimme ruokaa ja lettuja.






Aarnille oli tainnut maistua joku muukin...


Lapinmies joikaa nuotiolla


Siinäpä se ilta mukavasti menikin, jonkun verran kävi muitakin, mutta muut eivät olleet jäämässä yöksi. Kämppä lämpeni todella nopeasti, melkein liiankin lämpimäksi.

Illalla pojat esittivät hurjan tanssin laverilla (iltavillikohtaus)


Otso katselee lainatiluksiaan kämpän kuistilta.


Nukkumaanmenosta ei aluksi meinanut tulla mitään, mutta kyllä retkeläiset sitten viimein sammuivat. Otsolla kesti vähän kauemmmin ja hän myös heräsi yöllä valittaen jalkakipua. Olikohan jtenkin puutunut kun siinä puulaverilla makoilimme pelkillä makuualustoilla. Mutta loppuyö meni hyvin ja tarpeeksi lämpimässä myös.

Maisema mökin ikkunasta


Minä se tykkään kämppäkirjoja lukea ja niihin runoilla


Poikaset aamupalalla


Aamutunnelmia "Suomen kauneimmalta hiekkalaatikolta". Tänne tullaan toistekin!






Sitten taas autolla pieni pyrähdys, matkalla kylästely entisen työkaverin luona ja Särkitunturin juurelle. Se oli ainakin autoista päätellen monen muunkin sunnuntairetken kohteena.

Yritimme saada lapsia, varsinkin Otsoa kävelemään vähän itsekin, kun polku oli helppokulkuinen, mutta tiukkaa teki...


Särkitunturille oli saapunut vähän muitakin...




Ruskan värejä Särkitunturilta


Nyt pitää lopettaa ja päästä ULOS lasten kanssa! Ihana viikonloppu! Kotikin siivottu ja ilma on loistava. Heippa tas ja seuraavaan kertaan!