Loppusyksyn muisteloita

Taasen on kuukausi vierähtänyt edelisestä päivityksestä, kun ei muka ehdi. Viime viikko on olikin ihan ylikiireinen, mutta ohjelmaa on riittänyt muutenkin. Blogin päivitys pitkän tauon jälkeen vaatii aina vähän paneutumista ja aikaa, sitä kuluu kun kuvat pitää valita, pienentää ja alkaa muistella tapahtuneita. Mutta, silti on kivaa, että tänne edes joskus ehtii jotain laittamaan, toivottavasti teistäkin :)

Edellisen päivityksen jälkeen ensimmäinen mainittava asia on Aarnin 1,5 v. neuvola jossa kävimme. Aarnihan oli vallan reipas, eikä siitäkään tullut huolestunutta huokailua, ettei Aarni vielä puhu. Oppi hän syyskuun puolella sanan TUTTU eli tutti ja se taitaa olla hänelle tärkeämpi kuin äitit ja isät (ainakin sanana :D) Vieläkään sanainen arkku ei ole auennut, jotakin sanantapaisia on esim.
KUU = kuuluu aina kun joku ääni kuuluu)
KUKA on myös joskus oltu kuulevinamme kun ovikello soi
KAK on edelleen kiitos
ÖH on yleensä joo ja päänpyörittäminen ei.

Että näin mahtavaa rupattelua meidän Aarnilla 1v. 7 kk :D Mutta kyllähän se höpöttelee paljon omiaan, että hiljaista täällä ei ole. Ja Aarni osaa tosi hienosti näyttää kirjoista kottikärryjä myöten sanoja sekä ymmärtää ohjeita. Ei se mikään tyhmä ole.

Neuvolatäti oli tätä mieltä: Oppinut kävelemään 1v. 5kk iässä, kävelee nyt tasapainoisesti. Suloinen, rauhallinen lapsi. Puhuu omaa kieltä, tavoitelee sanoja "tuo, tuttuu=tutti, kak=kiitos". Opettelee potalle, syö itse, tavallinen kotiruoka. Käden taito hyvä. Touhuaa paljon, "leikkii" veljen kanssa. Mitat 88,3 cm / 12,1 kg. Otso oli yli kolme senttiä lyhyempi aikanaan.

Pituus huiteli taas jollain omilla yläkäyrillä, paino taas vähän alakantissa, vaikka ruokahalua tällä herralla riittää. Hoitotäti kyseli palaverissa, että kuinka paljon Aarnille pitäisi antaa ruokaa. Hän sanoi, että on antanut nyt yleensä kolme perunaa. Olin ihan ihmeissäni, että kyllä se varmaan riittää, ja hoitaja jatkoi, että eniten Aarni näistä pojista syö, vaikka muut ovat 3-vuotiaita. Kotona ei aina ole ihan noin hyvä ruokahalu, kyläpaikoissa kyllä.

Elämäämme on mahtunut myös surua. Mummi kuoli lokakuun alkupuolella, 7.10. Olin jo ehtinyt varata syyslomaksi lentoliput ja kirjoittanutkin mummille, miten sitten tapaisimme taas. Suruviesti tuli kuitenkin aiemmin. Reissu oli siis tiedossa, mutta hautajaisten muodossa. Meillä on kaikilla mummia ikävä, mutta uskon, että hän on omalla persoonallaan jättänyt meihin kaikkiin osan itsestään. Piirteitä, joita mummissa olen aina arvostanut on huolehtivaisuus, hyväntahtoisuus ja vaatimattomuus. Mummi oli ja on minulle todella tärkeä ihminen. Nyt minulla ei ole enää ollenkaan isovanhempia.

Otsolle on siis pitänyt puhua kuolemasta. Ei hän siitä kauheasti mitään kysele, mutta miettii kuitenkin kun välillä ottaa asian puheeksi. Mummi on kuolenu. Mummi laitetaan kuoppaan, meillä on kaikilla on ikävä mummia. Sellaisia Otso miettii.

Lauantaina 8.10. käväisin ostosreissulla Ikeassa Haaparannan puolella. Hui, kun siellä meinasi käydä hullusti muutenkin kuin visalaskua ajatellen. Olin ostanut kärryn täyteen tavaraa ja vähän muillekin. Oikeastaan kaksi kärryllistä, jos tarkkoja ollaan. siinä päällimmäisenä oli iso, mutta melko kevyt taulunkehys. Ilma sattui olemaan sen verran tuulin, että kehyksen alle pääsi ilmaa ja se lensi suoraan minun päähän. Onneksi ei tullut terävä kulma edellä, nyt sain vain kipeän pään ja niskan, kun pää retkahti taaksepäin, mutta mitään vakavia vaurioita ei tullut. ei sitä arvaa, kuinka vaarallista Ikeassa käyminen voi olla. Tein hienoja ja suurimmaksi osaksi harkittujakin ostoksia ja sunnuntaina sitten vimmassa järjestelin paikkoja. Kohta on kaikki omaisuus laatikoissa :D Rakastan Ikean säilytystavaraosastoa. Miika taisi lähteä käväisemään jollain retkellä ja mie jäin Ikeahuumassa kotiin lasten kanssa.

Seuraavaan viikkoon mahtui vanhempainiltaa, Otson nimpparijuhlia (jotka vietimme aika pienimuotoisesti mustikkapiirakan ympärillä, Nina, Ulla ja Kaisa ainakin kävivät).

Milja kävi Otson juhlissa


Sitten oli perinteisiä sählyjä, koriksia,MLL:n syyskokousta ja suunnittelua, sillä seuraavana viikonloppuna oli tulossa odotettuja vieraita! Lauantaiaamuna 15.10. tänne pölähtivät Lappeenrannan tuliaiset Maria, Maiju ja Omppu-kummi. Kertasin heidän matkaohjelmansa ja ryhdyimme pakkauspuuhiin. Aikaa ei ollut haaskattavaksi, sillä vaikka lkomalaiset saivat olla täällä keskiviikkoon, itselläni oli työviikko tulossa. Lauantaina lähdimme nauttimaan ruuan jälkeen paikallisesta kyläkulttuurista Sirkan päivän juhlaan. Otimme mukaan myös retkeilyvarusteet, sillä yömme päätimme viellä Pallasjärvellä. Samalla paikalla, jossa perheen kanssa kävimme syksyllä. Suunnitelma onnistui hyvin. Juhla oli hauskan hellyttävä. Kämppä oli tyhjä ja pääsimme sinne onnellisesti, vaikka olikin pimeää ja pelotti. Nuotio loi kuitenkin tunnelmaa ja nuotioherkkuja nautiskellessa päivitimme kuulumisia. Lapset jäivät siis kotiin.

Iltavärejä Pallasjärveltä


Aaumulla herättyämme lähdimme Keimiötunturiin. Reittisuunnitelma oli siis sama kuin perheemme retkellä syyskuussa, nyt vain toisinpäin. Ilma oli mitä ihanin, aivan kuin olisi ollut kevät. Tunturissa oli vähän luntakin.

Keimiön ruokatauko


Sauna oli ihana reissun jälken. Sekä tietenkin lasten halaukset. Kuinka ihana tuo kaksikko voikaan olla <3 <3 <3 Ei sanat riitä kuvaamaan. Nämä kuvat kuuluisivat olla vähän myöhemmin, mutta sopivat tähän rakkaudenpuuskaan.

Veljesrakkautta





Sunnuntaita olikin kiva viettää kotona. Viikonloput ovat saaneet aivan uudenlaisen merkityksen, kun olen palannut töihin.

Maanantaina lomalaiset jäivät nukkumaan, työläiset töihinsä. Olin pakannut taas vaellustavarat valmiiksi. Suunnitelmamme oli, että tytöt tulevat klo 13 koululle kun työt loppuvat ja suuntaamme kohti Leviä & Kätkää. Tällä kertaa pojat pääsivät mukaan. Maiju oli vähän toipilas eikä lähtenyt yläilmoihin. Aarni jäi pitämään Maijulle seuraa. Otso, mie, Omppu ja Maria suuntasimme sumuiseen säähän kohti korkeuksia. Kätkän reissu on aina perinne Ompun lomareissuilla, olkoon talvi tai kesä, syksy tai kevät. Minullakin meinasi migreeni alkaa hiipiä, mutta lääkkeet pelastivat ja pääsin matkaan apinanpoikanen selkärepussa. Otso odotti innoissaan makkaranpaistoa.

Kätkää valloittamaan! Kalsarit rules! Se on kuulkaa hengittävä vaellusasu!



Makkaranpaistossa


Otso piti meille hyvin seuraa kommentoimalla kaikkea näkemäänsä. Välillä käveli itsekin, kun alkumatkasta oli tasaisempaa. Silti reppukyyti oli suositumpi liikkumistyyli.

Sumussa kätkän huipulla


Alas illan pimetessä, Omppu-kummikin pääsi kantamisen makuun.


Kätkänretkeltä siirryimme suoraan KYLPYLÄÄN! Siitähän lapset riemastuivat. Laskimme liukumäkeä, kävimme ulkoaltailla, katsoimme lumisadetta, testasimme saunoja. Kaiken kruunasi illan lopuksi syödyt herkkumuffinsit. Olipahan taas päivä, Aarni simahti heti autoon, Otsolla riitti vielä jostain ihmeen säiliöstä energiaa pysytellä hereillä.

Kun vieraat keskiviikkona lähtivät, meillä alkoi omaan reissuun valmistautuminen. Perjantaina oli se odotettu hetki, kun pääsimme lentokoneen kyytiin. Jo kentällä' riitti ihmeteltävää ja elämyksiä: hihna, jota pitkin matkalaukut hävisivät ruumaan, turvatarkastus, lentokenttä erilaisine autoineen, mm. porrasauto.




Sisään koneeseen!






Lomareissu alkoikin sitten niillä hautajaisilla :( Koska siunastilaisuus oli kello 14, Aarni jäi naapurin pihalle nukkumaan. On kyllä helppo kun on sellaiset lapset, jotka eivät vierasta! Aivan turvallisin mielin Aarninkin voi jättää naapurin pihalle nukkumaan, ei se herätessään kuin ehkä hetken ihmettelee että jaa, eipäs olekaan ennestään tuttu naama, mutta mitäpä tuosta. Otso jaksoi olla siunasutilaisuudessa hyvin, esitti välillä turhankin kovaan ääneen vain uteliaita kysymyksiä. Mutta ei esim. sanonut että lähdetään pois tai minullan on pissahätä, kuten lapset monesti tekevät epämiellyttävissä tilanteissa.

Seuraavalla viikolla nautiskelimme kaupunkielämästä. Maanantaina saimme vielä nauttia ämmin seurasta ja kävimme mm. retkellä palolaitoksella. Kesälläkin kävimme, mutta silloin palomiehet olivat ruokatunnilla ja sinnehän lähdetään paloautoilla, jos hälytys tulee kesken ruokailun. Silloin näimme vain ambulanssin. Nyt oli koko kalusto paikalla ja kyllä meinasi vähän palomiestäkin naurattaa, kun pikkukäkkärä ja isokäkkärä seistä toljottivat ihan hiljaa, silmät ja suu suurina.

Ämmi ja Aarni palolaitosreissulle lähdössä


Vanha paloauto


Huippuhetki oli se, kun sai kokeilla oikeaa palomieskypärää (ehkä toinen huippujuttu se, kun ambulanssi vilkutti hätävilkkuja)


Paluumatkalla pysähdyimme puistossa, laivasta meinasi tulla vähän riitaa ja ilmeistä voitte tulkita, kuka oln kokenut väääryyttä.


Kun ämmi lähti reissuun, me kävimme vähän kyläilemässä. Kävimme katsomassa Rantalaisten uutta keittiötä ja kasvanutta lapsikatrasta. Lapsikatras ei määrällisesti ollut kasvanut, mutta koot kyllä. Urho-vauvakaan ei mikään vauva enää ollut.

Aarni pääsi markkinarinkelin makuun


Hannan & Pinjan luona, Maijukin paikalla :)


Lappeenrannassa sattui olemaan myös syysmarkkinat. Ostettiin perinteisiä markkinajuttuja kuten markkinarinkelit ja pojille pallot. Otso otti tietenkin "Salama mäk viinelin" ja Aarnille valittiin Puuha-Pete. Ja kylläpä niistä palloista riitti riemua. Heti kun pääsimme kotiin, Otso alkoi leikkiä ilmapallokauppiasta. Hän kääri pallojen narut kätensä ympärille ja tuli kysymään, minkä pallon haluan. Hintakin oli ihan sama kuin markkinoilla, kymmenen euloa. Tuli ostettua aika monta ilmapalloa sen illan aikana. Ja se leikki jatkui kyllä monta päivää...

Markkinatunnelmissa kahvipöydässä


Kaupungillakin pyörähdettiin, kirjastossa lukemassa ja katsomassa akvaariokaloja sekä taidenäyttelyä, Annin, Leevin & Tuukan luona, kirpputorilla, Hoplopissa...

Saimaannorpan kyydissä


Myös paluumatka meni hyvin, vaikka meinasi tulla vähän kiire portille, sillä se oli tosi kaukana. Aarni kärryissä ja Otso rattaissa työnsin heitä molemmin käsin pitkin terminaalia. Jäi lentokoneet näkemättä kun muuta emme ehtineet kuin portille juosta.
Iskä oli meitä vastassa. Se oli jännä, kun meillä oli kolme kassia mukana, niin Otso ihan tohkeissaan odotti matkalaukkuhihnan vieressä ja tunnisti kaikki meidän tavarat. Ja kaikille osasi kertoa, että mentiin VINNAILILLA.
Yhdessä vaiheessa Otso kävi jututtamassa lentoemäntää, otson mielestä lentäjää ja lentoemänätäkin tuli kertomaan, miten reippaasti Otso oli kertonut mihin on menossa, kuka on ja ketä on matkassa mukana. Se on vaan huvittavaa, kun Otso yhä ja aina kutsuu kotia "UUVEKSI TALOKSI". Aina lähetäään uuvelle talolle. Kaikki ovat aina sitten ihan ihastuksissaan että oi onnea, olette juuri muuttaneet. Juu, vuosi sitten.

Lomalta palaajaa ei odottanut tosiaankaan pehmeä lasku. Oli ensiapukurssia iltaisin pakollisena työjuttuna, korista, palavereja vanhempien kanssa, uintireissuja Leville, hoidon kanssa muistettavaa kuten eri hoitopaikkaa, luistelua, OAJ kokousta, koulutusta Rovaniemellä, kirjallisuuspiiriä. Yhdellä välitunnilla piti käydä hiotuttamassa hammasta, kun siitä lohksei syyslomalla pieni pala. Ja se todentotta onnistui välitunnin aikana. Näiden kaikkien menojen, töiden ja lastenhoidon lisäksi saimme myös kahtena iltana vieraita! Se oli kyllä mukavaa, rakkaita ihmisiä joita emme olleet vähään aikaan nähneet.

Ensin tuli minun Hanna-kämppis Joensuun ajoilta, olemme kyllä senkin jälkeen monta monta kertaa nähneet. Hannalla oli suloinen EMMA-koira, josta tietenkin koirafanimme Aarni innostui. Yhteistä säveltä ei vain meinannut löytyä, vaikka tämä kaksikko oli henkisesti samalla tasolla. Emma oli vähän liian liukas liikkeissään, ja Aarnia harmitti kun ei saanut Emmaa kiinni. Otso taas katsoi järkyttyneenä, miten Emma innostui saadessaan napattua poikien leluja... Otso huusi lastenhuoneen ovelta: Tämä on lastenhuone, tänne ei saa tulla aikuisia. EIKÄ KOIRIA!



Seuraavana iltana tuli Aarnin Petrus-kummi. Petrus pääsi keskelle tuttua lapsiperhehärdelliä ja teki tottuneesti temppuja sekä tarttui Aku Ankkoihin.





Keskiviikkona vannotin Miikalle, että viikonloppuna ei muuten tehdä mitään, eikä mennä minnekään. Sitten eksyin levin sivuille ja huomasin, että teinivuosieni ehdoton huippusuosikki AIKAKONE olisi perjantaina Levillä. Eihän siinä auttanut muuta kuin pyörtää puheet ja suunnata sinne (ja kaatu viideltä väsyneenä sänkyyn...) Ennen keikkaa olin saanut onneksi siivottua ja oli kiva aloittaa rentoutusviikonloppua. Aloitin sen sitten murtamalla pikkuvarpaani potkaisemalla imuriin. AUTS. Lenkkareita ja sandaaleita sekä onneksi myös koriskenkiä pystyy pitämään, muut tuottavat vähän tuskaa. Eikö ole hieno! Vitsit että mie olen hasardi päästä varpaisiin, muistellen parin viikon takaista Ikeareissua ja juuri parantunutta kuhmua. Nyt on sitten toisessa päässä vaurio.


Lauantaina kävimme pihalla sen verran, että saatiin kaikki vaatteet kuraiksiksi. Ilmat eivät ole nyt viime viikkoinan suosineet, tänään oli ilmassa pieni pakkasmainen aavistus. Jos vaikka välillä sataisi veden sijaan lunta. Illalla kävimme pyöräilyllä hautausmaalla kynttilämerta katselemassa ja mummille kynttilän sytyttämässä muualle haudattujen muistokivelle.






Sunnuntaina vietimme ihanaa kotipäivää!
Teimme ruokaa, leivoimme, katselimme telkkaria, leikimme... parhautta!

Otso odottelee hiiva kädessään sämpylänleipomisvuoroaan


Aarni pinaattilettutaikinaa tekemässä


Pyhäinpäivän jälkitunnelmia


Aarni


Aarni pakaa hoitoreppuaan


Nenäpäät



Nyt alkaa jutut loppua, Otsolta ei koskaan ja teen taas jalon lupauksen, että yritän laittaa tänne ahkerammin kuvia ja juttuja. Tässä muutama tänään Otson suusta napattu juttu.

O: Mitä ruokaa meillä on?
Ä:Lihapataa, onko sinulla nälkä?
O:Onneks ei oo.

O: Iskä missä sie olet ollu?
M:Juoksemassa
O:Senkin!
M:Miksi, etkö sie tykkää juoksemista?
O:Tykkään, ainaki hippokisoissa! Satoiko siellä vettä Miika?
M:Ei satanut
O:Mutta miksi siulla on mälkä?
M:Iskälle tuli hiki
O:Miullekin tuli hiki. Miulle tuli kauhea hiki

Nykyisin uhkaillaan tietenki tontuilla. Otso haluaisi kauheasti Salama McQueen rekan (dublo) ja se taitaa jäädä saamatta jos Aarnia kiusaa, kiukkuaa ja heittelee leluja. Sitten monesti kun Otso tekee jotakin näistä, saatan sanoa että "Oho, taisi juuri tonttu kurkata ikkunasta". Otsokin on oppinut, nimittäin maina kun se tekee jotain kilttiä, on mm. siivoamassa leluja lastenhuoneessa, se saattaa sanoa "Yks tonttu kulkkas just tuolta ikkunasta, Otso saa lahjoja."

Kohtahan sitä saa aloittaa jo jouluhössötyksen :)