Kävimme myös pulkkamäessä jonne tuli muitakin tuttuja. Pojat saivat purkaa energiaa.
Herkuteltiin vielä uudella synttärikakulla sekä vanhojen rippeillä. Kokeilin jotaki valkosuklaa-daim-tummasuklaakakkua. Olen nnykysin tehny välillä hyydytettyjä kakkuja, varsinki jos monta päivää juhlii synttäreitä niin ne säilyvät paremmin ja ovat jotenki raikkaampia. Mutta mie olen niin laiska kokeilemaan uusia reseptejä koska haluan ottaa aina varman päälle jos on vieraitakin tulossa. Harvoin tulee leivottua kakkua vain omalle porukalle ja sitä ei voi maistaa ennen tarjoilua, siksi otan varman päälle :) No nyt päätin kuitenki ottaa riskin ja eiku netin ihmeelliseen maailmaan. Hellapoliisista olin kuullu ja sinne. Voihan hertsyykkeli, hyydytettyjä kakkuja oli siellä yli SATA (!) erilaista. Kauhea kahlaaminen niissä resepteissä ja kiinnostavimmista piti lukea tietenki kommenttejakin. Kyllä netissä vain aika vierähtää kun tarjonta on niin rajaton. Mutta onhan se toisaalta kätevää ettei tarttee ensin kipittää kirjastoon ja siellä pää kenossa tutkia mistä löytyy hyydytetty-kakku-kirjoja. Selata sitten niitä siellä ja kirjottaa punaruutukantiseen reseptivihkoon parhaimmat. Vaikka muuten kirjasto on kyllä oiva laitos, siitä ei pääse mihinkään. Muta tietyissä asioissa pääsee helpommalla netin kanssa. Vaikka siellä aikaa vierähtääkin.
Tässä vielä Aarni-Jussi kummiensa kera.
Sunnuntaiaamuna Rovaniemen porukka lähti kylyplään pulikoimaan ja me valmistauduimme vastaanottamaan ämmiä. Tarkoituksena oli mennä ihan bussipysäkille vastaan ja luulin että olemme ihan ajoissa. Vaan, juuri kun sain Aarnin rattaisiin ja aloin metsästää Otsoa pihalta, huomasin Hillapolulla tutun hiipparin. Ämmihan se sieltä tulla taapersi ikeakasseineen ja vedettävine matkalaukkuineen! Ei sitten ihan pysäkille asti ehditty. Mutta kun ulos olimme päässeet, jäimme sitten ulkoilemaan kun ilma taas kerran suosi!
Ämmistä otettiin kaikki ilo irti!
Maanantaiksi luvattiin hyvää ilmaa (jota loppujen lopuksi olikin oikeastaan koko viikko), siispä päätimme lähteä Leville hiihtoretkelle. Miulle oli jäänyt pieniä traumoja tai jotakin sen tapaisia viime kerrasta kun kiskoin molempia poikia ahkiossa. Tosin silloin reittivalinta oli ehkä vähän huono eikä ilmakaan paras mahdollinen ja päätin yrittää uudestaan. Ja tällä kertaa olikin mukavaa! Ahkio tuli hyvin perässä, oli paljon tasaista ja nousut kovia, mutta lyhyitä puristuksia.
Lähdimme Levin keskustasta ja suuntana oli Luvattumaa.
Ämmikin innostui vetämään poikasia, mutta ennen vetourakkaa piti aina vähentää vaatetusta.
Näin sitä mennään pitkin Levijärveä!
Pojat viihtyivät jälleen hyvin "moottoripulkassa". Otso kutsuu ahkiota tuolla nimellä. Luulee sen vissiin kulkevan moottorilla kun ladulla kulkiessa siitä lähtee tasainen suhinaäänikin. Pöh, vetäjä ei saa mitään kunniaa :D
Luvattumaassa vierähtikin varmaan tunti, meillä ei ollut mitään kiirettä. Syötiin porokeittoa, laulettiin karaokea, istuttiin laavulla, tanssittiin ja huollettiin Aarnia.
Hienointa mitä Otson mielestä paikassa oli:
Koska hiihto sujui niin kivuttomasti, päätimme käväistä jälkiruokaletuille vielä parin kilometrin päässä olevassa nuotiokahvilassa. Sieltä lähdimme sitten takaisinpäin.
Lettujen jälkeen parasta Otson mielestä... tietenkin kelkka ja mahtavinta kun sen kyytiin pääsi istumaan.
Pikkuisen loppumatkasta fuskattiin ja viimeiset kolme kilometriä matkettiin suksibussilla. aikamoinen urheilusuoritus sinnekin selviytyminen oli. Bussi tuli juuri sopivalla hetkellä, tai oikeastaan vähän liian aikaisin. Autotieltä olivat jo lumet sulaneet, joten meidän piti ensin viedä juoksemalla sukset pysäkille ja sen jälkeen kantaa ahkio poikineen pysäkille sekä vielä selviytyä kaikkine kamoineen sinne sisälle. En tiedä kummassa tuli kovempi hiki, tässä vai siinä että olisi hiihtänyt :)
Tiistai vietettiinkin ihan täällä kirkonkylällä, mutta keskiviikkona suunnattiin jälleen Leville. Aurinko paistoi taas! Menimme Lastenmaahan pulkkailemaan, mutta siellä sattuikin pieni haaveri (joka onneksi jäi pieneksi). Yritin laskea Otson kanssa pulkalla, mutta lumi oli jo niin pehmeää ettei pulkka tahtonut liukua. Ajattelin että sen voisi laittaa yksinkin laskemaan lastenmäkeä kun on täällä meidänkin lähellä olevassa mäessä laskenut. Alku meni hyvin, mutta sitten pulkka aivan yhtäkkiä kaarsi vasemalle, suoraan päin siellä olevaa köysihissiä. En voinut tehdä muuta kuin katsoa enkä tarkkaan nähnyt mihin kohtaa kasvoja köysi osui. Silmiin se taisi osua, mutta onneksiaurinkolasit olivat päässä! Kauhea tunne oli vaan juosta hakemaan Otso sieltä hangesta kun en yhtään tiennyt mitä oli käynyt. Aurinkolasien alle oli tullut nirhauma, mutta se parani aika nopeasti. Nyt siinä ei näy enää mitään. On se kumma miten noilla lapsilla tuntuu olevan aina uskomatonta tuuria. Mitä kaikkea olisi voinut sattua monta kertaa, mutta kappas vain he kaatuvat aina niin että terävä kivi jää viereen ja sohvalta pudotessa tyyny sattuikin olemaan juuri siinä kohtaa lattialla.
Haaverin jälkeen jätimme pulkkailun, kävimme kodassa evästuolla ja menimme katsomaan pieniä laskettelijoita. Viimeisetkin surut unohtuivat kun rinteessä oli Werneri-jänis!
Ämmin kanssa uskalsi kokeilla jopa Wernerin hännäntöpöä!
Otso tasan 2 v. 8 kk ja pulkkailun jäljet.
Pulkkailun jälkeen kävimme syömässä osuvan nimisessä ravintolassa nimittäin Ämmilässä. Sen jälkeen lähdimmekin kotiin, sillä MUMMU oli tulossa kylään! Olipa vain mukava yllätys! Ämmi ja mummo saivat harrastaa tuplamummoilua.
Touhupäivä ei loppunut vielä mummun vierailuunkaan, vaan minä suuntasin takaisin Leville Marian kappeliin tunturimessuun laulamaan. Ämmi tuli mielellään mukaan kuuntelemaan ja Elina-kummikulta lupautui tulemaan lasten kanssa. Tunturimessussa olikin Lappeenranta hyvin edustettuna kun parikin bussiporukkaa oli Levillä lomailemassa ja moni löytänyt tiensä kappeliin.
Otson ja Elinan iltasatuhetki. "Munamies" Tyyris Tyllerö taisi olla illan hitti.
Torstai vietettiin taas kotimaisemissa. Haimme postista jättimäisen paketin, jossa oli mm. äijän meille tekemä eteispenkki sekä paljon muuta. Pojat saivat tunnelin ja teltan! Varsinkin tunneli on ollut iso hitti. Välillä se ei kiinnosta kumpaakaan, mutta kun toinen innostuu ryömimään, toinen lähtee vauhdilla perään.
Aarnin päiväunien aikainen askarteluhetki. Tällä kertaa syntyi kortteja sormiväreillä.
Perjantai oli taas touhua täynnä. Aloitimme päivän käymällä Levin Lapinkylän kotieläinpuistossa. En ollut itsekään siellä koskaan käynyt. Se oli oikein mukava paikka. Otso on jälkikäteenkin tosi montaa kertaa muistellut:
"Otso näki eläimiä. Kukko oli mennyt kalkuun! Ankoilla oli luokakuppi kaatunu. Otso antoi hevosille luohoa"
Niinhän se meni. Kukko päätti tosiaan vähän isotella meille ja hyppäsi karsinasta sen laidalle istumaan. Ämmi ei uskaltanut sen jälkeen enää mennä kukon lähelle, mutta Otsosta se oli vaikuttava näky.
Iltapäivällä päätimme mennä kylpylään. Mie olen siellä jo muutaman kerran käynyt, Otso ei viellä ollenkaan. En ollut varma mitä se siitä tykkää kun inhoaa suihkujakin niin paljon. Päätin kuitenkin kokeilla, mutta Aarni ei päässyt vielä matkaan. Keksin viedä sen hoitoon Raulille, joka oli minun suuriseikkailujoukkueessa ja sattumalta samaan aikaan Levillä. Aarnikaan ei turhia ujostele, sen voi huoletta jättää vähän vieraammallekin eikä mitään ongelmia ollutkaan. Annoin ohjeeksi että jos sillä on nälkä niin se itkee tai osoittaa TÖ TÖ TÖ mitä haluaa syödä ja sitten kun hieroo silmiään, on väsynyt. Näillä ohjeilla olivat hyvin pärjänneet.
Ja kylpyläreissu sitten! Pukuhuoneessa Otso vaikersi ja oli vähän kummissaan, olisi halunnut kotiin. Saimme kuitenkin houkuteltua hänet pesuhuoneen puolelle, mutta siellä järkytys vasta olikin suuri! Otso kun inhoaa suihkua muutenkin, niin olisitte nähneet hänen ilmeen kun näki huoneen TÄYNNÄ suihkuja ja kaikkien alla eri muotoinen alaston nainen. Ei Otso itkemään käynyt, tuijotti vain lamaantuneena silmät lautasina. Siitäkin kuitenkin selvittiin, saunastakin jotenkin. Vaan sitten koitti riemu kun päästiin altaille! Otso nautti sydämensä kyllyydestä ja tuli minun sylissä isompiinkin altaisiin. Laskimme myös isosta vesiliukumäestä ja kävimme ulkoaltailla. Otso puhuu vieläkin joka päivä siitä kun hän oli uimassa. "Mie olin uimassa. Oli hauskaa! Mie olin uimassa ulkona! Mie menin siitä liukumäestä!"
Joku päivä kun ääneen mietin, että mitähän sitä tänään tekisi, Otsolla oli vastaus valmiina: Mennään uimaan!
Uinnin jälkeen herkuteltiin!
Sellainen oli ämmin hiihtolomaviikko täällä. Sain olla taas itsekin lomalla :) Miikahan oli koko viikon pilkkimässä Norjassa eikä kohdannut ämmin kanssa ollenkaan.
Pojat olivat onneksi terveinä ja esittelivät ämmille temppujaan ja toilailujaan.
Tässä vielä muutamia muistoja viikon ajalta.
Eräänä päivänä ämmi lähti poikien kanssa pulkkamäkeen. Otso oli halunnutkin pulkaksi pahvisen hedelmälaatikon ja heillä oli sitten hedelmälaatikko pulkkana. Mitähän lie ohikulkijat miettineet vai onko siinä uusi trendi :)
Kun ämmi oli lähtenyt, Otso löysi ämmillä lainassa olleen pipon hattulaatikosta.
- Missä ämmi on?
- Ämmi on mennyt äijän luokse omaan kotiin
- Tässä on ämmin pipo
- Se oli ämmillä vain lainassa
- Kohta ämmiäijä tullee!
Aarni ilmaisee aina jos haluaa jotain herkkua tai tutin, maiskuttamalla. Tai nykyään ehkä enemmän osoittamalla ja hokemalla TÖ TÖ TÖ, mutta Otso oppi että kun Aarni sai maiskuttamalla monesti mitä halusi, hänkin alkoi maiskuttaa aina kun halusi jotain hyvää. Näköjään matkimalla opitaan molemminpäin.
Aarni on alkanut pitää puoliaan oikein kunnolla. Ei varmasti anna lelua jos on päättänyt pitää sen. Ja jos Otso sen saa, Aarni saattaa läppäistä Otsoa tai tarttua hiuksista kiinni. Otso ei onneksi Aarnia kurita. Oli jotenkin hellyttävää kun eräänä päivänä Aarni meni taas rikkomaan palapeliä kun Otso teki sitä. Lastenhuoneesta alkoi kuulua "Aalni ei saa tulla, se on Otson palapeli, se on vielä kesken! Ei saa likkoa Otson palapeliä!" Menin apuun ja poistin Aarnin tilanteesta, palapeli oli kyllä jo palasina, mutta urheasti Otso alkoi koota sit uudelleen. Myöhemmin Otso meni vessaan ja hänellä oli kaksi legoukkelia mukana. Ne juttelivat toisilleen: "Sinä likoit minun palapelin, ei saa!" Ja sitten ne ukkelit taistelivat ja vähän muksivat toisiaan. Mutta Aarnia Otso ei ole vielä muksinut. Tai ainakin harvassa ovat ne kerrat. Vielä.
Mutta nyt pitää tämä sepustus lopetella, seuraavaankiin on jo aineksia mutta laitetaan tämä hiihtolomajuttu nyt ensiksi tulemaan. Seuraava juttu onkin sitten jo ihan mutavellillä ja polkypyöräilyllä kyllästetty, kevät tulee tänne kohisten!
Kiitos Kaisa ja poikaset hausksta hiihtolomaviikosta. Oli NIIN mukavaa olla siellä teidän kanssa ja nauttia Lapin hangista ja kiireettömästä hiihtämisestä. Ulkoiluhetket kruunasi ihana aurinko, maaliskuun aurinkopäivät ovat ehdottomasti Suomen ilmaston parasta antia. :)
VastaaPoista